Voodoo Passion (Sveitsi-Haiti-77) Uni Ja Unelma

Jess Francon loistava elokuva jossa himo, ilo ja irstailu, kiima, kuuma ja kuolema muodostavat kurimuksen, nousemuksen ja yhtälön. Lähes meditatiivinen matka mielenmutiin Ja Lähes koko elokuvan ajan taustalla soi tanakka, tarkka voodoorummutus ja yhdistetäänpä mehukkaasti myös jazz ja voodorumpurytmit, yhtye paahtaa baarikeikalla tosi tanakkaa rytmi-iloittelua, irroittelua. Summa summarun: Koko elokuva on kohtausten, kuvauksen ja musiikin taidokasta, tanakkaa ja tarkkaa yhteispeliä, joka etenee, tai ainakin liikkuu kuin houre, uni, houreuni ja unelma.

Ninja in Action (Hong Kong-87) Sakeampi, synkempi struuttaus kuin peruspeltoninjailut. Tässä ollaan Actionissa.

Ninja-Amerikkalainen-nainen, pariskunta selvittämässä naisen isän murhaa Hong Kongissa tietenkin ja porttikongissa useammassakin.. On tässäkin vähän liikaa lisättyä jiipa-jaapaa, liipa-laapaa, piipa-paapaa, mutta on paljon sakeampi, sliizimpi, synkempi kuin edelliset esimerkiksi. Tässä ollaan Actionissa. Uima- altaassakin ninjaillaan! "Avain"(?)kohtaus: Henkilöautosta syöksyy lauma tyyppejä kuin heinäpellolle hangoin ja haravin purkautuvaa perhettä, sukua, paitsi että näillä hemmoilla on miekat, joillain jopa jatkovarsilla varustettuina! Ja juppi`ninja` likaantumattomissa valkoisessa poolopaidassaan, valkoisissa housuissaan, valkoisissa tennissukissaan ja valkoisissa venekapteenikengissään(!) voittaa kaikki heti!?...

Ninja Showdown (Hong Kong-88) Ninja Powerforce (Hong Kong-88)

Frisbeeninja, polkupyöräninja, liikaa ninjaa, mutta mehevä, menevä, Ninja Powerforcessa sitten konekivääri-pistoolininjakin ja muhevaa, mureaa meininkiä ja menoa sekin.. Ja VoimaVoima on kyllä tuplatehosana, oisko oikein VoimaSana(t)?!..

Vampire Raiders (Hong Kong-88) Ninjat versus Vampyyrit.

`On sika lennossa...` Lopetetaan tää Ho`hoilu tällä kertaa sellaiseen jota Godfeykin komediaksi kutsuu. On naisninjaa, mutta ainahan ja kaikilla ja kaikkialla tämä muistetaan siitä että nyt tehdään ja tulee tappeluun totaalisesti ja varsinkin konkreettisesti sikaa: Eli kerrostalon katolta pyöritetään, vyörytetään kokonainen murhaava, murskaava, sianruho!!?? "Ens" kerralla kai norsu tai sinivalas, EI! Kyllä nää Hohoilut ja Ninjailut alkavat nyt käymään hermoon ja nukkumaan.. Tämä genresiipi maustetaan, grillataan ja nautitaan nyt pois blogijärjestyksestä.

Godfrey Ho`n Ninjat ja Ninjailut Osa 4: The Blazing Ninja (Hong Kong-Etelä-Korea-73)

Tämä Godfrey Ho`n ensimmäinen (samoin Joseph Lain tuottajana [sitähän hän oli enimmääkseen, eniten] ja yleensäkin) leffaohjaus on siis jo Ninjailua, tosin ajan (ja) muodinmukaisesti vähän Bruce Lee- kloonahko. (Mukana hemmot nimeltä Ronny Lee ja Sony Tanaka), eli tanakkaa on jo silloin ja varsinkin hauskaa, hulvatonta ja hurjaa idiotismi-iloittelu-ilkamointipläjäystä.. Bolokin pyörähtää.

Godfrey Ho`n Ninjat ja Ninjailut Osa 3: Ninja Fantasy (Hong Kong-87)

Jos ninjaleffassa ninja muuttuu kalaksi, niin se on jo yksi roskagalaksin tähdistä! Entäpä ninja linnuksi? Ninja, Lintu tai/vai Kala?

Godfrey Ho`n Ninjat ja Ninjailut Osa 2: Zombie vs Ninja (Hong Kong-89)

Tää on jo Godfrey Ho-"asteikolla"kin kyllä ninjasontaa, mutta muhevaa sellaista! Ensinnäkin, jos haudankaivajan ninjaoppilas taistelee harjoituksissa ja muutenkin zombeja vastaan, niin jo se siivittää tämän todella alhaisiin kerroksiin ja lukemiin, eli roska-aateliin!

Ninja in Action! Godfrey Ho`n Ninjat ja Ninjailut Osa 1: Ninja Kill (Hong Kong-87) Yksi maailman elokuvahistorian jämäkimmistä elokuvannimistä.

Ja kirjoittamattakin (mutta kirjoitanpa kuitenkin) on selvää ja kuten tietää saattaa, niin koko elokuva ei ole jämäkkää.Huokaisin jo heti alkutekstien aikana"Voi ei. tää!(kin!)! on Richard Harrisonin ninja sarjaa!" Mutta Richardkin huokaisee heti alkutekstien jälkeen, kun lukee metsässä kirjaa!? Mutta huokailun häivyttää paikalle saapunut hemmo, joka kertoo että "Man called Cuba", eiminaattori on eliminoitava. - Ihan "perus"lauantailättäilyä, jossa ninjoilla lukee otsanauhoissa "Nin ja" ja sytkäripyssyllä pamautetaan tupakka poikki ja tietysti totta kai tapellaan. Mutta ei tämä mikään mättömaraton ole. Ja Harrisonin ja muiden ninjojen ninjalointi on (kuin) toisesta elokuvasta (kuten ehkä onkin), kuten genreen kuuluu... Godfrey Ho-Joseph Lai-parivaljakon pöljäily- pönttöily-pösilöinti(pläjäys)...

Abigail (USA- Irlanti-2024) Balleriinavampyyri vääntää vihulaisten niskat nurin ja tarina kääntää kidnappauskuvion ja juonen nurinniskoin.

Tolloporukka kidnappaa rikasmiehen ballerinatyttären joka jopa hetikohta muuttuukin vampyyriksi. Kivan idean kiva toteutus, mutta totta kai tosin toisteinen, kuten genreen kuuluu. Mutta pikkutyttö on mainio ja ballerinavampyyri, vampyyriballerina (kumpi enemmän veressä, verissä?) oiva, onnistunut yhdistelmä. - Vampyyriballeriina vääntää vihulaisten niskat nurin ja tarina kääntää kidnappausjuonen kautta kuvion nurinniskoin.

La Casa Que Arde de Noche (Meksiko-85)

Prostituoitu munamurhaa päällekäyvän pomonsa ja karkaa kaukaisempaan "ilo"taloon-strippi"luolaan", sen mahtisalissa esitetään stripteasenumeroa jossa toisiinsa "solautuvat" "sulautuvat" (eiväthän ne oikein yhdisty, mutta onpa massiivista) buddhapatsasja puputytöt, discopallot ja transvestiitit (enimmäkseen kuitenkin naisia), meksikomusa ja Wanhan Hollywoodin bileglamour. - Ihan sujuvaa jankkausta; seksiä, stipteasea, sutinaa, transuja muutamalla murhalla marinoituina, pariloituina, sillä tuli-inferno- lopetuksessa yhdistyy kiima ja kuuma.

Under Siege aka Hostages! aka Panic Makers 1] Meksiko-80) Takana tanakkaa takaa-ajoa, edessä toisteista toimintaa nopeusmittarit `tapissa`.

Pprukka (miehiä, nainen, transu) erittäin erottuvissa ja pöljissä peruukeissa (kaikilla oma hius"staili") ryöstää kasinon. Eipä ole tietoa heillä eikä katsojalla miksi piti pukeutua noin härskin, räikeän, törkeän huomiotaherättäviin hiuslaitteisiin, varsinkin kun pökkelöt, pösilöt pyörivät peruukeissaan hyvän, huonon aikaa pitkin poikin kasinoa jo ennen ryöstöä.. No, ryöstö onnistuu ja takaa-ajajat tietty ja tottakai heti tanakasti tolvanoiden takana, sivussa ja edessä kun porukka splittaantuu tahtoen tai tahtomattaan pitkin poikin kaupunkia pitkiin auto, helikopteri, lentokone, juoksu- ja vene-takaa-ajojen rumiin jumiin, kumiin, kuviin ja sumiin, elokuvateatteriin katsomaan Kolmea Supermiestä ja yksi porukkaosasto ottaa rikasperheem panttivangeikseen... - Rene Cardona Jr:n moneen suuntaan hajoava, levittyvä, kasvava kaaos on toisteista toimintaa, mutta kuitenkin vauhdikasta viihdettä, vilskettä. Takana tanakkaa takaa-ajoa, edessä toisteista toimintaa, joka kulminoituu kidnappaukseen. - Hyvää roskaa, tyhmää toimintaa, piha täynnä palavia poliisiautoja, talo täynnä tyhjäpäätolloja (kidnappaajat). Stuart Whitman on poliisipäällikkönä pelkästään huoneessaan puhelimessa, Marisa Mell, Hugo Stiglitz, Francisco Rabal. 1] Nimi voisi paremmin olla Chaos Makers.

Las Vegas Strangler aka No Tears for The Damned /USA-68) Kaksoiskloonien Valtakunnassa/kunnissa kaikki?...

Onnistunut jopa loistava elokuva äidin `poika` Psykopaskiaisesta (Robert Dix) joka hukuttaa, kuristaa, puukottaa, sähkösurmaa ja lopuksi lettileikkaa pitkähiuksisia naisia ympäri kaupunkia.

The Girl in The Kremlin (USA-57)

"Lookin someone particular or just lookin?" On Hitlerelokuvia, mutta "Is Stalin alive?" kysyy tämän nykyvenäjääkin sivuava sivallus, jossa Lex Barker ja Zsa Zsa Gabor Stalinin, kasvoleikkausten ja kaksois-kolmoiskloonien jne-numeroiden perässä ympäri Eurooppaa. Varsin vaikuttava, vakuuttava, varsinkin alku. Stalinia ja/tai "Stalinia" ei näy kuin alussa. Vai näkyykö? Paha Berija kyllä näkyy. "Devil has gone back to Hell." Ja myös Albert Zugsmithin tuottajatuubasta-tuubista tämäkin..

Violated! (USA-75)

Tuottaja-ohjaaja Albert Zugsmith tuotti Pahan kosketuksen, ja, mutta "load of trash", mm tämän nihilisti niljakkuuden jossa hyökkääjä, raiskaaja, tappaja kaivertaa hakaristit uhriensa ihoon (karmeita kaivertamisia ei onneksi näytetä suoraan teossa) ja joutuu sitten katupartionaisten omatekoiseen sähkötuoliin.. Onneksi tämä niljakkuus on lyhyt. Rene Bond.

Beware The Black Widow (USA-68)

Murhientutkimuksia tekevät toimittajat (poliisit puhelimessa, sekin säästöä), pyörivät burlesqueklubeilla. Tutkimukset jäävätkin aika lailla karmealauluisten(?!) tanssiesitysten varjoon. - Harvinainen, muttka tylsähkö "roughie" (ankarat, kovat, raa`at, rajut lainausmerkit) esittelee usein studiomaista pahvinurkkaa, joka "muuntautuu" baariksi, baarin lavaksi, pukuhuoneeksi, toimitukseksi, gangsteripesäksi (poliisipesä puuttuu tosiaan) ja kaikki samassa kaikenkattavassa kokovalaistuksessa, joka tekee ko paikat karuiksi, latteiksi, tylsiksi... Ja lähes kaikkien kohtausten taustalla soivat sirkusurut hämmentävät, hätäilevät, hörhöilevät vielä liiaksi, lisäksi latistamalla leffan liiskaksi. Ainoastaan kaupungin kuolinkaapukohtaukset (jossa kokomustiinpukeutunut mies/nainen tappaa, vilahtaa) vilahtaa, tappaa. Silloin elokuva herää "eloon", mutta nämä kohtaukset kuitenkin nimenomaan vilahtavat ohi kuin kuljetut kadut, sekunneissa.. Genreen kuulumattomat ratkaisut tekevät tarinan tylsäksi, elokuvan etäännyttäväksi väsyttäväksi seurata. Etevissä käsissä etäännykset joskus toimivat mutta tämä on kädetöntä pyristelyä, yritystä.. No loppu on ihan kökön toimiva narujen nopea sidonta. Poliisikin pamahtaa paikalle.

The Rare Blue Apes of Cannibal Isle aka The Pirates of Cannibal Isle aka Cap'n Krock and the Rare Blue Apes aka Mr. Quack Quack and the Rare Blue Ape (Malesia-USA-75)

No nyt on kummallisuuksien kummakasa! Lasten"musikaali"-"nukketeatteri"-"tavallinen" "elokuva", jossa gorilla- ja krokotiiliasuiset miehet laulavat, juustoinen korvamato kairaituu korvakäytävään, humanoidinukke-nukkehumanoidi heiluu, onko tämmöinen hulluus enää reiluu? Ei, sillä tämä tarina kiusatusta, mykästä pojasta ja hänen lemmikkiankastaan ja heidän venepakomatkastaan Merirosvokrokotiilien(!) on oikeastaan aika tylsä. Tai ei ole siinä tapauksessa jos kestää loputonta, loputonta merirosvo-satama-brittienglantia ja lauluja krokotiilien kuonoista. Tämä täällä ei kestänyt. Täällä ei kestetty. Quack, Quack!!..

Noiduttu yö eller Nattens demoner aka The Burning Court aka The Curse and The Coffin (Jälleen PerusKolmikko: Ranska-Italia-Länsi-Saksa-62) Kummitustalon kliseevyörytys

Perusjännää, peruskarmeaa, peruskliseistä, petusvarmaa (lue: moneen kertaan nähtyä) Noiduttu talo-mysteeriä. Ja jälleen peruspitkää sellaista Julien Duvivieriltä. Dovivierin viimeisiä vetoja tämäkin. Nämä loppupään leffat eivät hänelle, häneltä kummoista glooriaa kerää kyllä.

Mies sadetakissa (Ranska-57)

Ei sadetakkimiesten eikä kai naistenkaan elokuva. Klarinetinsoittajan (Fernandel) sadetakki murha-rikospaikalla. Alkaa torven pudistus, puhdistus, putsaus. Mutta kovin kummoinen katsaus, satsaus leffa ei ole. Julien Duvivierin viimeisiä spruuttauksia truuttauksia tuuttauksia... Liian pitkä kyyninen komedia.

Sicilian Clan eli Sisilialaisklaani (Ranska-86)

Vähän harhaanjohtava nimi kätkee alleen jälleen heistausleffan ja tuo yhteen jälleen Jean Gabinin ja Alain Delonin. Myös tietty Lino Ventura, Irina Demick. Delon ja Gabin olivat yhdessä mm myös Rikoskierteessä eli Two Men in Town`issa (-73)

Seikkailijat (Ranska-Italia-67)

Kiva kaverikolmikko (Alain Delon, Lino Ventura, Joanna Shimkus, kiva, kova ja ei joka leffan juttu, tuttu, että seikkailussa on nainen) Robert Enricon kivassa, komeassakin seikkailuleffassa.

Kostajat (Ranska-Italia-64)

Elokuvan nimi pitäisi, voisi ainakin puoliksi olla myös Rakastajat. Alain Delon on luxemburgilainen(!) legioonakarkuri joka sotkeutuu Algerian sotaan, terrorismiin ja kidnappauskeissi-rakkauteen. Alain Cavalierin, Delonin ja Lea Massarin taitojennäyte.

Askel askeleelta aka Any Number Can Win aka alkuper. Mélodie en sous-sol (Ranska-Italia-63)

Tämän tyypin teetä eivät ole myöskään heist-leffat, varsinkaan niistä ne "tämä on se viimeinen heistaus, sitten eläkkeelle, takkatulen lämpöön landelle"-lätinät, rätinät (ja no näitähän ne melkein aina ovat), lukuunottamatta niitä kovimpia, mm Rififi, Asphalt Jungle.. Ja eihän tämä Henri Verneuilin, Jean Gabinin ja Alain Delonin yrityskään kohoa kovin korkealle näillä tikkailla.

Paholaisen murha aka Diabolically Yours (Ranska-Italia-Länsi-Saksa-67)

No, tässäpä epäily, mysteeri ja ongelma: Mies (Alain Delon) kännikaahaa itsensä muistinsa menettäneeksi ja herää linnassa (taas linna!), mutta hän ja vaimo (Santa Berger) ovat itselleen outoja!! Muistinmenetysleffat eivät ole kuppini kaaakaota, kahvia eikä teetäkään, joten laveaa tylsyyttä. Julien Duvivierin viimeinen ohjaus.

Les Felins aka Joy House eli Satimessa (Ranska-64) Vino, nykivä ja äänekäs pakoralli. Rantapummirikollisen linnareissu.

"It`s wonderful to have a man in the castle." Rene Clementin ohjaama rantanoir, Rivieranoir on vino, outo ja äänekäs. Ranta-tennispummirikollinen (Alain Delon) pakenee kovia kautta koheltavia miehiä kahden Jenkkinaisen (Jane Fonda, Lola Albright) linnaan. Siltä se näyttää. Ja koko elokuva kuulostaa, näyttää hyvältä. Nykivää, nyrjähtänyttä menoa. Nerokasta, nyrjähtänyttä, näppärää. No, nerokkuus taitaa olla liioittelua, mutta menköön, Lapinlaskulisämäisenä, Lapinlisälaskumaisena kehuntana..

GOODBYE, BRUCE LEE: HIS LAST GAME OF DEATH (Taiwan-1975) Bruce Li esittää Bruce Lee`tä, eli kuitenkin itseään... Eli: Bruce Li katsoo "Bruce Lee"stä, Itsestään elokuvaa, jota ei ole vielä tehty?!..

Bruce Li esittelee itselleen ja tyttöystävälleen kung fu-taistelulajilahjojaan-taitojaan ja akrobatiaa puistossa ja voimistelusalissa. Puistossa hän myös hakkaa viheliäiset vihulaiset ruohon pintaan ja puistosta hänet myös bongataan, kekataan ja tsekataan katsomaan "puolivalmista" "Bruce Lee"-"elokuvaa" (sitä näytetään hänelle ja meille katsojille koko loppuleffan ajan!), ja hänen on tarkoitus paikkailla kohtia joita ei ole vielä filmattu. Paitsi että on! Paitsi että jostain ihmeen syystä on! Sillä Li itse esittää Lee`tä koko ajan tällä filmillä (Loppuhuipentuma: Hän lähtee pelastamaan tyttöystäväänsä "Tower of Death"ista), vaikka häntä ei ole ko filmille filmattu vielä milliäkään, senttiäkään, metriäkään, sekuntiakaan... Eli Li katsoo Itseään! Tai jotain versiota Itsestään! Jotain ihmeversiota Itsestään! Ja kuvaaminenkin oli ilmeisesti, eiku varmasti sujunut kuin Itsessään, Itsestään kun Äijän ei ole tarvinnut olla edes kuvauspaikoilla! Vai mitä kaukokuvausta lienee käytetty? - Mutta tämä järjettömyys, mielettömyys on valitettavasti elokuvan ainoa älyttömyys, ja muutenkin huomionarvoinen seikka, sillä itse "elokuva" on tylsää toimintapuurtamista, uurtamista, toistamista ja vain lopun pitkähkössä tornitaisteluissa on kohoavaa tunnelmaa, tanakkaa kohoamista.. (Mm kohtaus jossa Li ninjamaisesti[!] häivyttää itsensä näkymättömiin ja vastustava miekkamies menee puolipyörryksiin ja jää huitomaan ja karjumaan kerrokseen kun Li jo nousee seuraavaan taistokerrokseen...)

Steambath (USA-73) Hullun keksijän höyrysaunassa turistaan toisteisesti... Vaiko jopa Hullun Jumalan? Ainakin tylsän...

Porukka ihmisiä (muut miehiä [mm Bill Bixby!], yksi nainen [Valerie Perrine!]) jää jumiin johonkin höyrysaunaan (höyrysaunan, pannuhuoneen ja hullun keksijän laboratorionnurkan sekoitus), joka onkin muka Taivaan Portti!! Ihmisillä päällä tyypillistä pyyhkeitä plus saunakaapua, mutta myös kaulus- ja t-paitaa!!??.. Käypä paikalla Taikurikin kiiltovetimissään!!.. Pari miestä kutoo, neuloo, virkkaa(,) mitä lienee lauteilla.. - Hurjasta ideastaan huolimatta tämä tv-elokuva on kalseaa, kalvasta kuvausta vielä kalseammista, kalvaista keskusteluista.. Viisminuuttisena lyhärinä menis, kokopitkä tv-elokuva on aiheen haaskausta, höyryisää laimeaa, löysää paiskausta, raiskausta.. Huonosti lämmitetty, rakennettu "sauna".

Bubble Bath , Foam Bath (Unkari-80)

Mainiohko, tosin toisteinen (kuten animaatiot, varsinkin avantgardesellaiset usein ovat) avantgardeanimaatio-musikaali(!) joka toistaa, tulvii kylpyammetta ja sukeltajaa sekä käyristyneitä hahmoja hääbilekuvauksessa.

Hallitus pysyy kannassaan, pannassaan...

...Eli ei mitään myönnytyksiä suurimmalle osalle kansaa...

Warum Ulli sich am Weihnachtsabend umbringen wollte (Saksa-2005) (Yhden idean) Tylsä Tyräys, Töräys..

Ulli haluaa ja kidnappaa naisen edes Jouluaatoksi. Ei jäänyt aatoksiin tämä pitkä yhden idean tyräys, täräys, töräys...

God (Saksa-2006) Mukana kuivaa ja tylsää, mutta varsinkin (moneen miljoonaan kertaan kuivaksi korpuksi käsiteltyä) wanna-be roughia uskonto-gore-ivaa, pilkkaa, mutta onneksi myös näissä harvinaisempaa, lähes olematonta, politiikka-politiikkopilaa..a

Järsittyä, kaluttua, koluttua ikiaihetta, mutta onneksi myös muuatakin.. Ei jaksa näitä kontroversaalia krusifiksiä ja Jeesusta-Jumalaa-jollotuksia. Onneksi mukana on politiikkapilaa, se usein, lähes aina puuttuu näistä. Uskonto-goreiva-pilkka on niin halpaa, helppoa, ilmeistä, infantiilia, inflatoorista, järsittyä, kärsittyä, kaluttua, lapsellista, noloa, onttoa, (p)onnetonta, säälittävää, tavallista, tekorankkaa, viimeistä sesonkia, yksipuolista, silmäistä...

Last Performance (Saksa-2006)

Vähän samaa kuin edellisessä, nyt avantgardeteatterissa. Mustaa, kummaa, tummaa teatteria. Avantgardistinen työpaikkakiussamisdraama. Mutta avantgarde ei laimenna, latista, löysennä, sivuuta, sumenna, vähennä kiusaamisen kauheutta, pikemminkin päinvastoin...

Exploitation (Saksa-2012) Ohjaaja elokuvassa julistaa: "I know everything. They all hate me because of this. But I`m always right. Because The Great Director KNOWS!:..."

Tämä elokuva on, no eksploitaatiota, olkoon tää nyt eksplanaatio: Ja pitkä kohtaukset ilman dialogia on aina mahtavaa(,) plussaa!!.. (Paitsi kun ohjaaja maanisesti monologisoi kysymyksiä näyttelijättärelle. Kysymyksiä johon hän ei anna vastata, ja jos hyväksyy niin hyväksyy päännyökkkäyksen. Eli elokuva tekee erokkaasti, nerokkaasti, näppärästi yökkäyksen paskaohjaajaa päin. Ohjaaja Brienenhan kehittyy. Keskittyy. Oikealla tavalla. OlenNAISEEN. ) Huikea idea on maskin taakse kätkeytyvä ohjaaja! Ja slloinkin voi puhua naiselle peilin kautta itseään, naamiotaan ihaillen, katsoen...: Nainen hakeutuu (f)art house- taidefilmiin, filmeihin, mutta filmit johdattavat, johtavat jälleen prostituutioon...P.S. Ja aina kun avantgardea pistää peliin, niin sleazesta tulee siistimpää, siivompaa.. Hyvältä näyttää. Myös koko elokuva. - Avantgardistinen työpaikkakiusaamisdraama. Mutta avantgarde ei kiusaamisen kauheutta häivytä, hälvennä, peutä poista, pikemminkin päinvastoin... Ohjaaja-alainen: "Many big names have done it. Meryl Streep, Julianne Moore, Helen Mirren." "Meryl Streep never show her tits." "I`m gay, for god sake! You think I do all this to see some pussy and tits?" - "Okay, why don`t you something about your political views, if you have any.." (Niinkuin tällä elokuvassa esiintyvällä ohjaajalla [joka on vielä oikean ohjaajan Edwin Brienin vihaaja!] olisi... Tuplaitseironiaa-sarkasmia. Onko sellaista kuin itsesarkasmi?)

Revenge (USA-87) Tylsän tv-sarjan "tasoinen" teelmys - "Kosto" kuihtuu, kuivuu seisovassa, virtaamattomassa juonijoessa...

...Tai paremminkin, pikemminkin purossa...: Mitätön (muutama mies, hautaankaatuvanikäisiä kääkkiä, John Carradine kääkimpänä) pahanpalvontaporukka (kokoontuvat jonkun ruohottuneen, lahonneen leikkipuiston, maatuneen, mädäntyneen kaatopaikan ja "metsittyneen", pajuntuneen, parkkintuneen parkkipaikan yhdistelmässä yöllä ulkona, palvontapaatena vanha kusinen grilli, ja sekin tapahtuu aivan lopussa, muuten elokuva lähes pahanpalvontavapaa) pitää mitätöntä kaupunkia `kourissaan, kynsissään, pihdeissään` (tarkoittaa paria tyyppiä sieltä, varsinkin vanhaa maanviljelijäpariskuntaa [pää"juoni": Pahanpalvojat haluavat kai tilan pahanpalvontapaikakseen, kun nykyinen on niin kusinen..], joista ehtivät ukin, ukon tappaa mutta mummo osoittautuukin kovaksi luuksi ja läskiksi..) Tässä tämä tylsä tv-sarjajuoninen-tapainen-"tasoinen"-"tyylinen" tekele banaanin-perunankuoressa. Eli: Tylsä tv-sarja alkeellisella, asetelmallisella, hämärä-sumu-usva`gorella` ja haukotuttavala dialogilla..

Joku Tyyppi: Alue

Kalafantasia, kalamaailmafantasia vesifantasia vesimaailmafantasia (kaikki nämä sanat löytyvät kirjan lyhyestä takakansitekstistä) kalatutkijasta joka muuttaa itsensä vaeltavaksi loheksi. Kökösti, typerästi, vellovasti, vyöryvästi etenevä (kolme viimeistä sanaa jälleen takakannesta) kaoottisuus, kummallisuus. Omakustanne, onneksi..

Golden Boy (Turkki-66) Tyypilisen tanakka ja typerä Turkkitäräys

Nyt talviturkki kellariin, sillä nyt pitkästä aikaa kunnon Turkkilainen toimintasauna! Turkkilaisissa toimintatörmäilyissä tai täräyksissä käytetään ja näytetään melko usein kaksoisolentoteemaa. Niin tässäkin ja tässä aiheeseen sukelletaan, kloonit esitellään heti alussa: Sukeltaja ampuu James Bond-kloonin. Mutta hän onkin Bond-klooni itsekin, aivan samannäköinen-ääninen-Bondinen kuin ammuttukin!! Onko hän siis hyvis vai pahis? Ovatko he hyviksiä vai pahiksia? Sillä toinen teema teemojen pitkässä jonossa ja juoksussa näissä Turkkitö(r)ppöilyissä ovat Hyvikset Pahiksina. Legendaarisessa Three Mighty Men`issä (3 Dev Adam) on PääPahiksena Itse Spiderman!? Mutta takaisin tähän leffaan: Kyseessä on toimiva "nuclear-crime" jossa Turkkityypillinen kaljupäägangsteripomo nahka-aamutakissaan (onko vielä sama ukko monissa näissä "nuclearoinneissa"?) johtaa möreä-äänisiä viiksimiehiä (äijällä vielä välillä BondRoistoisesti kissa sylissä), kirja , auto- ja kapakka-ammuskelut reijittävät juonta, ilmaa ja ihmisiä, monenlaista kidutusvälinettä löytyy... Sekin tyypillistä Turkkigenreilyille, genreilyissä.. Lisäksi kalju-ukko pukeutuu, sukeutuu arvattavasti, selvästi ja typerästi naamanaamionaiseksi->naistransuleskeksi hautajaisiin. P.S. Tässäkin ylättävän puhdas printti.

Woman Despiser (Turkki-66) Tämä Turkkityperyys "kaahaa" kökösti, laahaa vauhdikkaasti..

Poliisipäällikkö ja alaisapulainen keskustelrvat: "Epäilen, mietin, pohdin olenkp minä tappaja. Vai sinä?" "Sama täällä." (Pitäähän se nyt ainakin yksi `dekkari` Maailmassa olla jossa kysytään, sanotaan suoraan tämä uniikki probleema ja pösilöinti..) Tämä dialogityperyys-älyttömyys johdattaa, jämäköittää, paaluttaa tämän hyvin hämärän, kökön, perverssin ja pöljän Turkkityperyyden yhdeksi avuttomimmaksi älyttömyydeksi jota olen ilokseni nähnyt.. `Jatkuvasti` naamanaamiota vaihtava murhaaja jyllää, "kaahaa" ja laahaa pitkin öitä. Onar Filmsin dvd:llä harvinaisen, yllättävän hyvä printti.

Maya (Italia-89)

Paremmanpoleinen Italokauhu. Italo-Meksiko. Leffan legendaarisin kohtaus on ilmassa leijuvien virvelinvapojen, kelojen, siimojen ja koukkujen onkeenotto ja nostatus. Mutta että elokuva olisi kokonaisuutena noussut legendaariseksi, loistavaksi, niin `koukkuja` ja twistejä olisi pitänyt olla enemmän.

Frauen Gefangis 3 (Ranska-Belgia-75)

Ainakin tämä katsomani versio (Saksa-dvd) oli harvinaisen(,) ihailtavan, ihastuttavan, piristävän, virkistävän erikoinen, erilainen naisvankilaleffa: Vankila (tai `vankila`, eräänlainen puolivankila) on hienossa hotellissa, kartanossa ja matka sinne kulkee "hämärän ja pitkän" (ei juurikaan kumpaakaan) käytävän kautta, Saksa-dvd:n kansi on täynnä alastomuutta ja ruoskintaa, mutta itse elokuva ei pitkälti, pitkästi ole tätä "osastoa", aviopari Lina Romay ja Jess Franco esittävät timanttiroistoja, elokuva on muutenkin enemmän timanttimetsästys"saaga" kuin vankilakuvaus.. Tämän Jess Frncoilun alkuperäinen nimi onkin Des diamants pour l'enfer, mutta tunnetuin nimi on Women behind bars, mutta tässä nimessä tulemme taas tähän tunnettuun totuuteen: Lähes kaikista Jess Franco-elokuvista sen kymmenen versiota... Joku niistä keskittyy alastomuuteen, joku seksiin, joku sleazeen, joku toimintaan, joku kauhuun...

Impossible Object (USA-Italia-Ranska-73) meri, veri, vesi, meri, vesi, veri huuhtovat...

...Ajatukset, Tarinat, Elokuvan Esiin... "Prinsessa ei ole prinsessa, vaan noita ja puunhakkaaja ei puunhakkaaja, vaan maagikko, velho.-." Ja silti, tai juuri sen vuoksi he yhtyvät... Hienonnäköisessa kollaasikuvastossa... Tässä John Frankenheimerin ohjaamassa "kadonneessa" ja Alan Batesin ja Dominique Sandan pääosittamassa elokuvasta Batesin esittämä kirjailija höyryää köyryää fantasia- ja tosimaailmassa. Bates on yleensä karmea mutta tässä juuri ja juuri siedettävä. Elokuvan juoni "aviomies tapailee kalvakkaa avionaista ja aviomies ei hyväksy hyvännäköiseltä vaimoltaan edes jonkin muun miehen kanssa juttelua ja "alussa" mainitun naisen mies taas on passiivisagressiivinen vässykkä"-kuvio on aikamoisen kuivaksi kaluttu, koluttu, useasti kerrottu, väkisin kasattu, mutta tietenkin myös julma kuvio, ensimmäisiä kuitenkin enemmän. Jonkinlaiset raikkauden, rakkauden (viimeisimmän vähemmän, ovat enimmäkseen [tarkoituksellisen?] noloja) purskahdukset 1] kuitenkin piristävät pimeyttä (tai oikeammin jatkuvaa päivänpaistetta), tunkkaisuutta sopivin (no, enemmänkin olisi voinut olla) väliajoin. Mutta niitä mahtuu 1], elokuva on `onneksi` pitkä... 1] (aviomies ja vaimo näyttelevät nukkuvia, päälle porhaltaa heidän ajatuksensa siitä kuinka kylmä toinen on, en minä, minä olen aina aloitteentekijä - puutarhajuhlien "seksi" on alastomien ihmisten, lähinnä naisten `patsas`rivistösommitelmat (seuraavassa "ajossa" he ovat luurankoja) - vinttiin(?) kapuava putkimies: "Minun jälkeeni vedenpaisumus!" - fantasiamainen(?) esi-vesi-verisemigialloverivilahdus - (uus)perheen hajoaminen, kajoaminen, katoaminen sotuveneellä Robinson Crusoe-fantasiaan...) Täähän oli hyvä! Mutta mihin Vaimo katosi? Oliko Häntä ja Koko Jutussa Järjen, Järven, Joen, Maan, Meren Häntää? EI JÄRJEN HÄNTÄÄ!? Taitavat kuitenkin olla, sekä Hän että Häntä, Mies, Nainen, Perhe kadoksissa, olemattomissa jo alusta alkaen kun Tarinan Aluksen Alustaa tarkemmin tutkii... Häipyvät saaren sumuun. Ja Takaisin Tarinaan.

Kaksi vuotta

Tuhoisa ja typerä toteutus.. 24. Helmikuuta tulee kulumaan kaksi vuotta Venäjän `Yhdessä päivässä Kiovaan ja kolmessa koko Ukraina`-sotasuunnitelmasta ja "toteutuksesta". Eli kun tuota täysin epärealistista suunnitelmaa katsoo, perkaa ja tutkii, laittaa osiin, niin toteutushan on tiedtenkin vastaavasti epäonnistunut, epätoivoinen, tuhoisa ja typerä. Ja jos Venäjän joukot jotain laittoivat osiin, niin omia joukkojaan, ainakin ensimmäisenä sotavuotena...

Unta jokainen, kaikki katsoo...

Dream Scenario (USA-23) Nicolas Cage onnistuu jälleen! Hänen roolinsa tuntemattomana professorina joka joutuu useiden ihmisten uniin on Cagen parhaita... Hyvä ettei elokuvan nerokasta nimeä ole lähdetty suomentamaan.

Tropic of Cancer (Haiti-Italia-72)

Voodoogiallo. Ei kummoinen. Kova sakki kyllä: Anthony Steffen, Anita Strindberg, Gabriele Tinti, Umberto Raho. Kyllä se taitaa olla niin ettei kunnon gialloja voi sijoittaa kuin Italian korkeintaan Espanjan mantereille. Englanti ja Saksa, no joo, juuri ja juuri. Kun on oikein hyvä juonituuri. No kuumahöyrykasvokehokärvennys->putkella päähän,putkipudotus->viemärinkansilitistys on aikamoinen yhden miehen kuoloketju-tappotrilogia.

Terminal Force (USA-89)

Richard Harrison esittää armotonta juoppoa etsivää joka tavataan lähinnä viinakaupassa, kapakassa, kotona Stolishnajaa juomassa. Joko kotona aamuTUIMAAN heti herättyä, useissa baareissa ja viinakaupassakin hän pulloa kallistaa. Samalla kun niittaa rosvon lattiaan (ja paikalle saapuu poliisihelikopteri?!) ja sanoo anti-Dirty Harrymäisen-sloganinsa "Love you, baby!" Tätä lausetta hän sitten viljelee. No, viljelyn tulos on pitkässä pellossa, pitkässä elokuvassa vähän hallainen, kuiva ja kitukasvuineb, mutta silti mainio viikonlopun aloitusleffa.

Santet 2: The Tiger Woman (Indonesia-89)

NO TÄSSÄ NAINEN TULEE TIIKERIKSI! Ja heti alussa! Ja samalla tyylillä kuin edellisessäkin; naisen pää näkyy pehmolelun päässä!! Heiluvaa, huojuvaa, tärisevää kaappia (se ilmoittaa, tai sen sisällä oleva edellisen osan noidan opettaja, ettei nainen [ Suzzanna tietty taas] saa jättää Mustaa Magiaa Sagiaa), "tiikerin" käpälät tarttuvat seinän läpi, huoneeseen ilmestyy valtava hämähäkinverkko jossa vertatippuva pää heiluu ja hakkaa naisen pät' päin... Lentävä punainen verinen kuristuskäsi... Eipä oikeastaan muuta. Huomattavasti huonompi kuin eka osa. Kun katsoin eka osaa mietin, jopa tiesin jo valmiiksi tämän otsikon: Santet 2 The Tiger Woman (Indonesia-) UPEAA ROSKAA 2. Mutta ihminen on amatööri, epäammattilainen, feikki, huijari, huijattavainen, itseään huijaava, itseään pettävä, lapsellinen, liian itsetietoinen, liian luottavainen, luulevainen, liian optimistinen, liian suuriluuloinen, liian varma, mitättömyys, naiivi, nolo, osaamaton, parempaa esittävä, perehtymätön, pöljä, liian toiveikas, taitamaton, tollo, turhan-tyhjänpäiväinen, tyhjä-tyhmä-turhapäinen, laiska, kuuro, sokea, etukäteistyhmä, jälkiviisas, valehtelevainen, erehtyväinen...

Santet (Indonesia-88) UPEAA ROSKAA!

HYVÄT PAISEET JA HERJAT!!: HUIKEAA, OUTOA, UPEAA ROSKAA!!!... Baari kautta kyläpomo, sombreropäinen, leuasta otsaan, korvasta korvaan ja niskasta nenännipukkaan TODELLA rumarupinaamainen iljetys juottaa sairaalle vaimmolleen hyönteismyrkkyä (kumma ettei vaimo irvistele juomalle) ja kohta tietenkin vaimon suusta purkautuvat vihreät ja punaiset paksumössöt, eli vähän kuin eksorsismi-ektoplasmaa ja mies syyttää että paikallinen saarnaaja on Mustalla Magialla surmannut vaimon. Ja niin Pomo ja kyläläiset nyrkkipaukutuksen jälkeen polttavat saarnasmiehen ja Pomo yrittää raiskata vaimon, mutta tämä pakenee lammen rantaan ja sielläpä ei kalat nyi vaan Nyi Angker 1} niminen KrokotiiliNainen (nainen kumikrokotiiliasussa, pää vain esillä, muu keho sisällä, pyrstö laiskasti, pikkuisen vettä vispaa) eli Mustan Magian Kuningatar, joka pakottaa naisen Alaisekseen puhaltamalla naisen jalat täyteen puhkeavia verikuplia, ihon alta koloista luikertelevia käärmeitä, jotta hän alkaisi, nousisi, ryhtyisi Kostoon! Mutta jotta hän pystyisi, ensin hänen on syötävä vastasyntyneen lapsen istukka raakana (raakasyönti mainitaan oikein erikseen, ettei hän vain paistaisi, keittäisi, kypsentäisi sitä?), uida yksi päivä ja yksi yö krokotiilejä täynnä olevassa lammessa ja lopuksi stripattava itsensä alastomaksi ja kävellä kylän läpi täysikuun loisteessa... Ja elokuvaa on tähän mennessä kulunut vain vartti... Sitten törmätään mm kämmenellä töröttävään, maitoa ruiskuttavaan rintaan, alushousuisen (valtavat boxerit) takaa-ajettavan laiheliiniroiston (joka on oikeasti poliisi jota hänen poliisiparinsa ei jostain järjettömästä syystä tunne) olen syytön-lauluun ja takaa-ajajien tanssiin ("lopuksi" mies muuttuu luuviulu-Ramboksi[!] ja laulu ja tanssi jatkuu...), sitten leffa jatkuu niin että katsomme sammakon veristä loikkaa: mies "sylkee", "synnyttää", syöksee ja syöksyttää sammakon jalkovälistään, käärmeen syöneen (käärme tunki itse sisään suuhun) miehen mahaan ilmestyy kiekura-kiemuralenkkimäinen, paskapyramid1mainen käärmekohokuvio ja vatsa räjähtää tuhansin kärpäsin, "tauluun"(?) mennään sisälle ja siellä sisällä on mini-pienoissvuvuori saippuakuplia(!!), rakastavaiset hivelevät kuristelevat, puristelevat toistensa kauloja, kurkkuja, naidessa nainen hakkaa nyrkeillä miehen selkää ... Ja vielä kolmanneks: Ihmissusi vetelee verisesti rintakarvojaan, ei korvamato, vaan korvakäärme vedetään korvasta, kieli kaataa puita ja hyvä ettei kuita... ( 1] Nimistä puheenollen, akluteksteistä löytyy vappuinen juoma ja savuniminen mies(?) Simatupang!)

A Man`s Face Shows His Personal History (Japani-66) Jo `esielokuvassa` mukana kaikki Japani -ja yakuzaelokuvien kliseet.

Eräänlainen esielokuva 60-varsinkin 70-ja jopa 80-luvun yakuzaelokuville. Mutta kun näissä on aina tämä sama värimaailma, samat kuvakulmat, sama juoni: Nuoret kovikset riehuvat. Ja tässä "kovikset", `yakuza`juntit (heissä ei ole muuta "kovaa" kuin helvetilinen huuto, ja sitähän tekevät näissä elokuvissa kaikki, kaikkialla) riehuvat pelkuripaikoissa "tyyliin" ("tyylinä" aina se iänikuinen aurinkolasit, havaijipaita ja puku) sairaala, parturi... Pienissä huoneissa kaikki ihmiset irvistelevät ja huutavat, miehet ja naiset yms muita yakuza ja Japanielokuvakliseitä. No, on tässä sentään pasifistikirurgi joka vähän vastustaa näitä avuttomia aurinkolasiapinoita ja pukupellejä. Ja hyvä nimi elokuvalla.

A Story Written With Water (Japani-65)

Nuorenparin kanssakäymiseen tulee lisää mutkia murheisiin, kun selviää että he ehkä ovat sisko ja veli. Miehen äiti ja naisen isä ovat seurustelleet, ja seurustelevat nytkin taas. Onneksi nuorenparin suhde on ollut jo ennen shokkiuutista platoninen ja nyt varsinkin on. - - Kuitenkin loppujen lopuksi peittelyjen, petosten, valheiden verkon läpikäynnin kautta kaunis rakkauden, ystävyyden kuvaus avantgardistisin vilauksin ja virityksin.