perjantai 25. lokakuuta 2019

The Smiling Lieutenant - Hymyilevä luutnantti (USA-31)

"When you winked at my daughter, were your intensions honorable?"
"They were."
"Well, then you naturally marry her."
"My intensions were dishonorable."
"Then you have to marry her."

No nyt on Chevalierin hymy päässyt oikein elokuvan nimeen taas tässä Lubitschin ohjauksessa. Ja naispääosassa oikein Claudette Corbet. Ja Miriam Hopkins.

`Shakkia sängyllä`, Chevalier hymyilee ja iskee silmää kaupungilla kadun toisella puolella olevalle naiselleen (Corbet, `Franzi`, naisorkesterin ykkösviulisti), mutta ohiajava Prinsessa ( Hopkins) luulee että hän hymyilee hänelle ja `pakkoavioliitto` on edessä. Mutta mies yrittää `pakosti` pitää molemmat. Kinkkinen ongelma josta on syntynyt ihan onnistuneen kinkkinen komedia. Pääpari kautta kolmikko toimii hyvin ja komedia kulkee. Tietenkin Chevalierin `hymy` rasittaa nyt enemmän koska sitä on enemmän ja laulu myös, mutta niitähän on pakosti musikaaleissa.

Kivaa viihdettä. Ja seksi kuplii taas. Kukkeammin, kuplivammin kuin edellisessä;  ("Perhaps tomorrow night we could have dinner together?" "Oh, don`t make me wait 24 hours.I`m so hungry." /  "Let me see your underwear." -> "Jazz up your lingerie." (That`s the music!) / 
`Julistan häävuoteen vihityksi`. `Julistan hääpäivän hääyöksi`. /
"Take good care of our Niki." "I will." "Be a good girl." "I won`t." )

Ja taas `vähän` konservatiivinen lopetus!

Ra-ta-ta-ta ta-ta-ta!

P.S. Seuraavan vuoden -32 komediassa (ohjattu osittain yhdessä George Cukorin kanssa) One Hour With You (uusintafilmatisointi Lubitschin vuoden-24 The Marriage Circlestä- Avioliiton ilveilystä) Lubitsch lataa taas edellisistä, entistä rohkeampaa dialogia: Elokuvan alussa Pariisin puistopuhtauspoliisivoimien konstaapeli sanoo suutelevalle parille: "You can`t make love in public!" Nainen: "He can!" Mies: "Darling!" ja homoseksuaalista häivähdystä palvelijan puolelta edustaa kohtaus jossa hän on saanut isäntänsä pukeutumaan Don Juaniksi valehdellen rttä kyseessä ovat naamiaisjuhlat; "Monsieur, I did so want to see you in tights.


The Love Parade (USA-29)

"You know, Count, this is first time I ever dine with a man. Alone." "This is is the first time I..." "Don`t lie!" ""... This is the first time I ever dine, With The Queen!"
"If my master is good enough to have dinner with The Queen. then his dog can eat dinner with The Queens dog."

Ernst Lubitschin ohjauksessa Pariisista (sieltä saanut ranska-aksenttitartunnan) takia takaisin Sylvaniaan karkoitettu aatelisupseeri (Maurice Chevalier) rakastuu Sylvanian Kuningattareen (Jeanette MacDonald) ja tämä häneen.

Mutta pian (elokuvassa liian pian) mies ajattelee olevansa naisen kanssa vain öisin (hienostunutta Lubitsch-erotiikkaa 1]) ja päivisin pelkkä esim tenniksenpelaaja, kun Kuningatar tekee töitänsä. Ja pitää Kuningatarta käskijänään. ("If Your Majesty had not already command me to smile, I would laugh. Ho-Ho-Ho!!!") Tämä johtaa nopeasti kaaoksiin, kriiseihin, jopa avioerouhkaan miehen puolelta. (""Do you love me anymore?" "Only with soldiers and handcuffed.") Kaaos-kriisikulminaatiopisteenä on heidän ensimmäinen yhteinen edustustehtävänsä, operetti-ensi-ilta. Mies ei aluksi aio tulla paikalle ollenkaan, joka olisi jopa kansainvälinen skandaali. Mies tuleekin pikkuisen myöhässä Kunigattarelliseen aitioon ja saa huikeat aplodit, ja vie huomion pois Kuningattaresta, saaden hänet hieman noloon asemaan. Sitten siirrytään kuuntelemaan parin aitiokuiskintaa joka, jossa on heittoja suuntaan ja toiseen; Mies: "Mä lähden." Kuningatar: "Et lähde." Kuningatar: "Minä lähden." Mies: "Senkus lähdet." Yksinkertaistettuna tähän tyyliin, kokonaisuutena keskustelu on hersyvämpää, mutta myös ja varsinkin ihan liian pitkään jatkettua. Katsoja kyllästyy.
Mutta ainakaan tämä katsoja ei kyllästy elokuvan (tuossa aikaisemminkin mainittuihin) yleispiikittely-one-two-linereihin. Ne ovat timanttia, tai ainakin lähellä sitä. Vain tämä aitiokeskustelu karkaa liian pitkäksi. Liian pitkäksi karkaa myös elokuvan viimeinen puolituntinen. Ja tylsäksi. Ja jos elokuvan alku oli kuningattaren ylistystä (negatiivisuudenkin kautta), niin lopussa vedetään tietenkin tylsästi toiseen ääripäähän; miehen ylistystä, vikojaankin, positiivisuuden, rakastumisen kautta.

Yleisarvosanana elokuva on kuitenkin hyvä. MacDonald on ihastuttava ja Chevalier ihanan kökkö (vaikkakin Chevalierin pökkelö, pösilö puolinaamahymy on samanlainen `aidosti` ja esittäessä ja lauluäänensäkin riipii, riipoo), linnat, sotilasparaatit massiivisia ja komedia ja meno pääosin luistavaa. Ja erotiikka kuplii kylpyammeen pinnassa.

1] Lubitsch-erotiikkaa esittänee myös kohtaukset jossa upseerien on kuiskattava komentonsa ja sotilaiden  marssittava hiipien (ja kansan yleensäkin `olla hiljaa`) aamupäivisin, on Kuningatar sitten sängyssä yksin tai kaksin miehensä kanssa. Elokuvan konservatiivinen loppukin voi olla jonkinlaista kaukaahaettua, käänteistä kritiikkiä, mutta se voi tosiaan olla minulta liian kaukaahaetusti kaivettua.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Satan`s Triangle (USA-75)

"Trouble is, not many people believe in devil these days." "When you believe in god, you believe in devil." "I believe in god. God. God, santa claus, eastern bunny. The devil? I can`t quite follow." 70- luvun puolivälihkössä oli `kova` Bermudan kolmio-buumi elokuvissakin. Tämä on yksi niistä (`konkreettiusesti`ja  `oikein` nimetyssä Bermuda Triangle-nimisessä puoli-`big block buster` bläyksessä [`genren` `tunnetuin` tuotos] oli oikein John Huston pääosassa ja "oikein" Rene Cardona Jr ohjaajana tai toisena, tai siis kolmantena Beyond The Bermuda Triangle, pääosassa Fred McMurray 1]) ja tuon alun dialogin vetää elokuvan alussa kaksi helikopterihemmoa.

Tämä tanakasti nimetty bläjäys on kärkinimien (no, ainakin Kim Novak) suorittama teeveily. Ihan katsottava sellainen. Toimivaa tv-trashia.

Elokuvan aluhkossa tämä helikopterihemmokaksikko lähestyy Kolmiossa kelluvaa laivaa ja toteavat, toinen lakonisesti ja toinen ärjyntää yrittäen, että yksi ruhouhri roikkuu pää alaspäin mastossa ja toinen perinteisemmin ruorissa. Aluksesta löytyy yksi eloonjäänyt. Se on se Novakki.. Mutta elokuvan absurdein avaus on keskellä valtamerta laudanpätkältä pelastettava pappi... ("You okay, Father?" "I`m lost-lost hope") (ja:"Kun hän astui laivaan oudot salamat välähtelivät ja sää yhtäkkiä muuttui...") ("That`s what you need, baby, priest!")

Hyvin tehty tv-mysteeri, jossa mysteeripilvet ja sumut, negatiivikuvavälkesalamat sekä mietityn `kököt` outoudet muodostavat `uskottavan` epäuskottavamaailman. Ja elokuvassa on toimiva lopputwisti. Viimeisessä vilkutuksessa julmaa huumoria ja naurua. Kolmio on  eräänlainen `Helvetin esikartano, jossa Paholainen testaa meitä ja etenkin meidän uskoamme`...

Kim Novak, Alejandro Rey, Ed Lauter, Michael Conrad, Jim Davis, Doug McClure.

1] ja vuonna-79 (jos nyt pysytään vain näissä 70-luvun tuotoksissa) tuli toinen Bermuda Triangle- niminen elokuva (Charles Berlitzin kirjaan perustuva) ja vuonna-77 tuli Airport 77 joka sai Suomessa ja monilla muillakin kielillä nimen Kaappaus Bermudan kolmiossa ja se on se varsinainen `big star`- pläjäys: mm Jack Lemmon, Olivia De Havilland, James Stewart, George Kennedy, Joseph Cotten, Christopher Lee.






sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kunnioittaen (Suomi-54)

"Pahuksen Parlamentti!" Pikkukaupunki valmistautuu eduskuntavaalikampanjan loppusuoraan. Ehdokkaita ja puolueita esitellään kolme; Talo(?!)neuvos Vara, Yleisen Vakauttamispuolueen ehdokas (Uuno Laakso), kotineiti Selma Vuorinen, Vapaan Valistuspuolueen ehdokas (Elsa Turakainen) ja sihteeri Irja Solanen, Itsenäisten Naisten Puolueen ehdokas (Mirjam Novero). Laakso ja Turakainen ovat rooleissaan onnistuneen hersyviä höpöttäjiä ja Novero onnistuneen asiallinen.

Elokuva tykittää politiikka/puoluepilalauseita: "Kahden suuremman puolueen välillä oli kompromissi mahdoton, mutta kun minä, minä pääsen Eduskuntaan, niin minä tulen aina tekemään kompromissin."
"Lisää kouluja! Järkeä koko kansalle! Varsinkin edustajille!"
"Älkää te opeillanne koppailko! Ei sitä Eduskunnassa tarvita!" "Ei. Ikävä kyllä."
"Koko kansa katon alle!" "Juu, ja mööbelit valtion varoilla!"
Ja tämmöistä saa vain puhua Eduskunnan pöntössä, ei muualla: "Senkin kaalinpäät, älyltään pimennetyt, yläpäästä kylmillään, senkin vajaaälyiset!"

Tässä Ensio Rislakin näytelmän pohjalta ja Edvin Laineen ohjauksessa Yhteislyseon oppilas (Matti Ranin) levittää pilakuvia noista mainituista kahdesta hersyvästä tollosta ja vetää itsensä, luokkatoverinsa ja koko koulun politiikan pyörteisiin. Koulun Rehtorina Tauno Palo vetää oikeamielisen perusjämäkän roolin, mutta jää muiden varjoon, tarkoituksellisesti. Vilho Siivola erikoisehkossa (mutta onnistuneessa roolissa vanhana latinanopettajana, `madonsyömänä tossuna`. Erikoinen rooli on myös Heikki Savolaisella, kännisenä(!) sähkömiehenä!!

Yllättävän hauska, onnistunut kiltihkö piruilu. Kipakka pikku elokuva.
 

P.S. Elokuvan musiikissa sulautetaan suloisesti Kansainvälistä, Koska meitä käsketään`tä ja Marseljeesia onnistuneesti, toimivasti samaan syssyyn. Ja Eduskunnassa kuvatussa kohtauksessa Edustajien puhemassa kuulostaa lehmien mölinältä.

"Kirjoittakaa seuraavalla kerralla lyhyemmin ja poliittisemmin."


keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Last Hurrah for Chivalry (Hong Kong-79)

John Woon muheva miekkailumatsailuelokuva alkaa kun häihin saapuu porukoineen riehumaan paha harvapartamies, perheen vihollinen, joka on "unohdettu" kutsua keimeihin. Hän antaa häälahjaksi hienossa paketissa olevan verisen sianpään ja petturivaimo antaa puukosta, sillä harvaparta on maksanut paremmin kuin sulhanen. Tästä alkaa koko elokuvan pituinen taisto, harjoitus, kosto ja taas taisto- tykitys. Ja komea sellainen. Enteitä, kaikuja Woon tulevista gangsteroinneista.

Oudoin vastustaja on Sleeping Sword, kuorsaava kuolema, hemmo joka pystyy taistelemaan vaikka (eiku ainoastaan) unissaan ja leffassa juodaan tolkuttomasti viiniä, joskus joukolla. ("Drink tonight - Fight tomorrow!" "I don`t want you to die, with who I can drink then?") Ja häkki-kung fu-kohtaus on jämäkkä.

Rikastumisohjekin kuullaan: "You broke the promise!" "How else people get rich?"

tiistai 3. syyskuuta 2019

Pommin varjossa aka eli Fail-Safe (USA-64)

Pidän tästä elokuvasta jopa enemmän kuin Tohtori Outolemmestä. Outolempi peittää pahuutta mustaan huumoriin (tosin ilkeän kreisillä nerokkuudella), mutta tässä `pahuus` (joka voi olla myös teknistä laatua) tuodaan suodattamatta esiin. Ja tosiaan sen, että sota voi syttyä, pahuus jatkua ja jakautua vahingostakin. (=Tietokonejärjestelmät. Eilisen ja nykymaailmankin yksi sodan uhka ja toteuttaja.)

Yksi (aluksi useampiakin) Jenkkipommikone on menossa pommittamaan Moskovaa. Hänet halutaan, käsketään takaisin. Operaatio, tuleva sota seis! Mutta uskooko ohjaaja sotilasjohtoa tai edes presidenttiä? Mistä sitä tietää kuka (tai mikä) on viestien takana? Ja mitä sanoo, tekee presidentti? Todella kylmäävää kamaa, loppu hyvin hyytävä.

Outolemmen näyttelijäporukka ehkä kovempi (mm Peter Sellers, George C Scott, Sterling Hayden) ja ehkä ohjaajakin, mutta kyllä tämä Sidney Lumetin elokuva on hänen parhaitaan (ja muutenkin loistava elokuva) eikä näyttelijäporukka kyllä kauaksi jää; Henry Fonda(!) presidenttinä, Dan O`Herlihy, Walter Matthau, Larry Hagman(! hyvä rooli venäjänkielen tulkkina), Dom DeLuise, Dana Elcar(!)

Ahdistava, ankara, karmea, kauhistuttava. Hyytävä, julma, kylmä(ävä). Tumma. "Sopivasti" sohiva, mestariteos.

maanantai 26. elokuuta 2019

Voi juku - mikä lauantai (Suomi-79)

Maestro Visa Mäkisen ensimmäisessä elokuvassa kaksi nuorta vaimoa lähtee punaisella avo-Alfa Romeolla(!) mökille saunaan, mutta autosta loppuu bensa jne, ja auttajia on jonossa ja lähes kaikki kutsutaan kahville mökille seuraavaksi aamuksi. Mutta mutkaa matkassa tietenkin riittää: Ajetaan harhaan kielletylle lentokenttäalueelle katsomaan lentonäytöksiä aitiopaikalta, ollaan tanssityttöinä Johnny Savage and The Ridersin yhden biisin huulisynkattomalla parkkipaikkakeikalla, ajetaan harhaan lammikkoon keskelle motocrosskisaa...

Aika harhaan ajaa elokuvakin; Ei oikeastaan punaista eikä muunkaanväristä lankaa, mutta jotain pientä hömelöä viehätystä tässä on.

Taustamusiikki ei välillä kuulu juurikaan, varsinkaan sanoista ei tahdo saada selvää. Oikein Hurriganesiakin kuullaan. Ja tällaista vitsiä: "Käyköhän tämä auto perämoottoribensalla, kun tässä on moottori edessä." Yhdellä miesnäyttelijöistä koko ajan päällä Mäkisen Curly Productionsin t-paita ja lopussa käytetään näytetään oikein ilmakuvaa.

-Nostalgisen lämmin, mutta kuitenkin karu ja kökkö seitkyt-kaheksankytlukuvääntö.