Repeater (Englanti-79)

"Why don`t you just arrest me?" Ohjaaja Christopher Mongerilla näkyy olevan `suhde` c-kasettisoittimiin, myös Voice Over-elokuvassa `se` on mukana. Repeater alkaa mustavalkoisella panoroinnilla soittimen eri osiin. Play-nappi ja kaiuttimen punainen sykkivä sydän loistavat värillisinä, punaisina.


Sitten siirrytään väreihin ja kaupungin kaduille missä nainen kulkee ja lukee tekstiään (raporttia poliisille ja muutakin) nauhalle, ja kohta sama asia tapahtuu poliisiasemalla. Hän tekee `murhailmoituksen`, hän on tehnyt murhan. Ja haluaa heti telkien taakse. Mutta kun sopivaa lomaketta ei löydy, ja ruumiskin pitäisi löytää, nähdä, ja sitten vielä pitkät tutkimukset päälle...


Mielenkiintoinen, nimensämukainen toisto-surrealistinen istuskelu, seisoskelu, kuljeskelu pitkin tarinaa.

Yksi elokuvan loistoideoista on tehdä kuulusteluhuoneesta, huoneista teatterinäyttämöitä; Vierekkäin on kaksi kuulusteluhuonetta, joiden pysäytyskuviin kamera pistäytyy heilurin tavoin. Toisessa huoneessa omasta mielestään `syyllinen` (nainen) haluaa vankilaan ja toisessa omasta mielestään `syytön` (mies) haluaa heti pois. Molemmat `pääsevät pois`, mutta tuntevatko he toisensa?

Repetear on joko Godard-kunnianosoitus tai kusetus. Kummassakin tapauksessa ihan ässäkamaa. Tämän `strategian` huipennus on kohtaus jossa esitellään takapihan yhden auton sleaze-diakuvien drive-in-teatteri, ja auton `omistaja` hyökkää vaahtoamaan: "This isn`t cinema! It`s too two-dimensional! There`s no no love, no hate, no anger, no life, no death. In a word; No emotion."

Loistava elokuva. `Lopun` ikitylsä kaksosteemakaan ei pysty viemään tätä kehua pois. Elokuvan `viralliset` kaksoset ovat kamera ja magnetofoni. Olipas sähäkkä ja säväyttävä filmi!

Fist of Legends 2: Iron Bodyguards (Taiwan-Hong Kong-96)

On niitä näköjään Jet Li-kloonejakin. Tässä Fist of Legend`in `jatko-osassa` on Jet Le! Itse elokuva on tätä tyypillistä `historiallista` Kiina-Japanivääntöä jota on nyt maustettu vaeltavalla venäläisellä, välillä karvalakkisella kasakka-kung fu-taajalla. Ripaska-kung fu!


Suht taidoikkaista taistoista huolimatta taisteluiden toisteisuus turruttaa katsojan. Ainakin tämän.


P.S. Ninjat ilmestyvät pölypalloista.

Enter The Devil (Usa-72)

Tämä kovasti kehuttu "kadonnut" kauhuelokuva Teksasin-Meksikon aavikkokulttipalvojista oli aavikonkuiva ja aavikonpitkä taivallus seuraamaan helvetin(sic) hitaasti aavikolla astelevaa ja luolassa seisoskelevaa soihtumunkkikulkuetta. Piikkilanka-polttoroviokohtauksessa oli ilkeyttä ja inhaa, lopun rytinässä oli rytinää (heh) ja ideaa, mutta se kesti muutaman sekunnin. Ei nyt oikein iskenyt tämä.


"It`s too late for an exorcism!" Miten niin liian myöhäistä? Tämän aavikkolaahustajasakin olisi voinut eksorsimiseerata vaikka nukkuvan manaajan vielä syntymätön oppipoika! Ja ei muka ollut enää aikaa eksorsismiin, mutta koko elokuvan mittaiseen mateluun kylläkin! Aika on tosiaan venyvä, tai tässä tapauksessa kokoon kuivuva käsite.


-"Kadonnut" kulttielokuva ei panosta vauhtiin, mutta mateluun kylläkin.

Tantor: Tapes

Tervolalainen koti(!)-dj, c-kasetti(!)-dj Tantor on "julkaissut" kautta koonnut kasetillisen musiikkiaan; "Erilaisten pamahdus-paukutusäänien, kättentaputusteknon-discon, "tarkasti" "harkittujen" yksittäisten lauseiden sekä voimakkaiden kellonnakutusäänien synnyttämää `muhevaa funkia`" (Näin lukee kasetin tiedoissa. Ja musa onkin hyvin jännää ja kummallista. Julkaissut-sana on tuossa alussa lainausmerkeissä, koska kassuja on vasta vielä tuo yksi, Tantorin oma, mutta vakaana tarkoituksena on julkaista niitä muutama kymmen. Asiaa tutkitaan...)


P.S. Tantor on myös yhden miehen teknohevi-`yhtye`, siltäkin ehkä musaa myös joskus...

Little Godfather (Hong Kong-74)

Interpol-agentteja murhataan ympäri maailman, mutta Hong Kongissa kansainvälinen kung fu-tähti (Bruce Liang) pääsee vähän väliin. Elokuvayhtiöksi naamioitu roisto-organisaatio kutsuu kung futaajan Roomaan kuvauksiin ("We are going to put you on the test." "What test? Screentest?" "Cut the comedy!")... Hong Kong-hemmo on ottanut ison vakuutuksen jos hänen käy kalpaten. Niinpä hänen kintereillään pyörii vielä myös kaunis vakuutusvirkailijatar äksidenttejä estämässä...

Mukana "konkreettista" kökköefektistä pommikoiraa, räjähtävää kameraa, takkatulitappoa, tyrmäystupakkaa, naista suihkussa, `rokkikuristusta`. Ja matsausta pihalla ja praktiikalla nenä-suumaskia pitävän valelääkärin ("Why your fingers are so dirty?") kanssa. (Mutta sankarimme huomaa valelääkäröinnin jostain syystä paljon myöhemmin kuin katsoja. Hän ei huomaa sekosilmiä, levotonta olemusta, eikä ihmettele tässä jo mainittua asiaa; MIKSI HEMMO KUTSUU KUNG FU-KAVERIN MASKI NAAMALLAAN JO SAIRAALAN PIHALLA VILKUTTAEN? Eikä hemmo huomaa asiaa ennenkuin lääkärimme on laittanut mahan täyteen antureita ja on menossa jo kohti töpseliä.. Ja silloinkin tämän hänelle kertoo mukana pyörivä pikkuvelipoika! Varsinainen Sankari!!)  Ja lopussa matsataan Rooman nähtävyyksillä ja yht`äkkiä jollain lumimetsäaukiolla???!!!... Muutenkin matsaukset mallillaan, matsauksia mallikkaasti. DVD sanoo Bruce Liangista: "His fists are atomic, and his legs are nuclear." Little Godfather on järjettömimpiä, monipuolisimpia, onnistuneimpia, parhaimpia, viihdyttävimpiä, älyttömimpiä Bruce Lee-kloonileffoja.

P.S. Gordon Mitchell esittää elokuvan kököintä hahmoa; Juice lauloi Osapäivänatsista, tässä Mitchell on osa-asunatsi; Natsilakki ja takki, mutta muuten liehulahkeiset farkut tai puvunhousut päällä. (Lakki "edustaa" aina, on päässä aina,  lopputaistossa kuitenkin koko sotasopa päällä.)

Mafia vs Ninja (1985)

Aika, yllättävän monet kehuvat tätä parhaaksi huonoksi martial arts-rymistelyksi, mutta minulle tämä ei ihan siihen glooriaan yllä, kannoille kopistelee kumminkin. Älyttömyys alkaa heti; Aukipaitainen muskelimies tapaa huomattavasti kapoisemman, luisevamman tyypin kujalla. "Mitäpä touhuat?" kysyy muskelimpi. "Olet raiskannut monia naisia täällä alueella viime aikoina. Minä tapan sinut, paskiainen!" Sitten vähän matsataan, mutta vastaus "En ole koskaan raiskannut yhtään naista" on niin jämäkkä, että raiskausaiheeseen ei enää palata. Ja heistä tulee kaverit. Mutta töitä pitäis saada.


Nämä kaksi kaveriduunaria saavatkin töitä hyvähköltä hämäräpomolta. Ja sitten alkaa varsinkin kung fuilu, mutta myös ninjailu. Joissain kung fuilu-eepoksissa on mukana puuhuilu, eli huilua soittava masteri, mutta tässä onkin mukana puu fuilua, eli lentämistä ja pystypuujuoksua, puun hyväksi käyttöä; Koko puunrunko aseena. Puuksi naamioitumista. Ovat kuin yhtä puuta, ovat puuta. Kaikin puolin. Muutenkin elokuvassa  "käytetään hyväksi" ei ihan kasvoille sopivia ninja-asuja (silmät sumenee kun silmänreiät valahtelevat), älytöntä huutodialogia, mielipuolehkoja matsauksia sekä eri aikakausien sekoontumista asujen, asuntojen, autojen, sähköjohtojen sekamalskassa. Ja eihän tuo leffan enkkunimi ihan oikein ole sekään, eihän siellä `sitä` kutsuta mafiaksi, mutta sama sille, pieni vika, jämäkkä nimi. Ja muutenkin ihan jämäkkä, välillä jopa huutonauru-roskapommimatsailu ja muukin roskapommitus tämä elokuva on.


Yllätyin.


P.S. Ninjat ilmestyvät liikkuvista ruohotupsuista.

Nina ja Erik (Suomi-60)

"Hei, tehdään jotain raflaavaa!" Tässäpä nuoriso(Martti Katajisto on  yli kolmekymppinen)elokuvassa on mukana `hurja` yöllinen kahden auton (kahden varastetun[!] Skodan[!]) kilpa-ajo Kulosaaren sillalta Porvooseen! Lisäksi `rokkausta`, ryyppäystä ja jazz-levyjen kansia kämppien seinillä, mm Miles Davisia!


Epäuskottava, kökkö, väkinäinen. Pirkko Mannola ja Katajisto ovat Nina ja Erik, kaksi `koulunuorta`, jotka viettävät kiinteän, muttei kovinkaan kiihkeän (uinteja, pussailuja, pyjamia) kesän, mutta ajautuvat rikoksen poluille, jopa maanteille. Rakkauskertomus kilttiä, mutta rikosmatka katsotaan kuulemma "loppuun asti". Tauno Palo urahtelee alivaihteella Erikin isänä.


Epäuskottavaa, kökköä, kummallista. Mutta hellyyttävää. Kyllä tämän nyt hellyyttävänä, kummallisena kuriositeettina juurikin katsoo. Aarne Tarkaksen keskiverto-ohjauksia.