Doom Asylum (USA-88)

Möyhyävä, möyhäävä pyörösahaslasher (myös kirves, pora ja saksislasher, eli gorea riittää riittämiin) jossa henkiinherännyt inhaiho-rumaruumismies (`ex`-lakimies!) mellastaa. Kökkönaamari kuvastaa tuhoutuneita kasvoja, kirurgi kirurgoi aurinkolasit päässä, uimapukugorea, Kristen Davis = Juustojuhlaa.

Appointment With Danger (USA-50)

Elokuvan alkutekstien päällä (jälleen) jylhät torvifanfaarit joista tekstien päätteeksi siirrytään imeliin viuluihin. Kunnes taas siirrytään ylistäviin torviin kun elokuvan ensimmäiset kuvat aukeavat; Alkutekstien jälkeen (jälleen) näytetään jylhiä roomalaistyylisiä pilareita ja portaita. Päällä torvien ja viulujen lisäksi ylistävä kertojaääni. Näin alkaa usein esim FBI:stä kertovat, ylistävät aikansa fiktioelokuvat. Nyt etsimessä, fokuksessa, linssissä on USA:n mahtavan Postilaitoksen `Pääpostipalatsi` ja varsinkin sen poliisivoimat.
Sillä yksi heistä, poliiseista on murhattu ja ainoana todistajana eräs vielä löytymätön, tuntematon nunna. ("How many nuns are there, anyway?" "I don`t know, I never counted it.") Asiaa lähtee tutkimaan laitoksen kovakalle ("You are a good cop, but that`s about all you are." Alan Ladd.)

Alun imelyyksien ja ylistysten jälkeen tästä kasvaa, kehittyy, kehkeytyy ihan kelpo puoli-noir. Ladd loistaa. Elokuvassa on kohtaus jossa pelataan squashkopin tapaisessa tilassa squashin, racquettballin tapaista `käsipalloa`; Ladd pelaa gangsterin kanssa tällaista peliä, jossa `mailana` on käsi, tässä `verhoiltuna` vielä nahkahanskalla. Peli päättyy kun Ladd lyö lurkkia läddyyn!

Onnistunut perus-puolinoir.

Mutiny in Outer Space (USA-65)

Tässä elokuvassa ei ole mutinoivaa miehistöä, vaan avaruusmörkö. No, kapteeni kyllä, sekoaa.. No, siis tarjolla on "harvinaista" "herkkua", avaruusalieeni, mutta tähän on kyllä otettu mukaan 50-luvun scifeilyiden tylsimmät elementit; Loputtomat keskustelut, alus on kuin `iso` injektioruisku tai pieni pora, `mörkö`on ripustettua, liikkumatonta levää, olis ollut edes värielokuva!

Space Mutiny (USA-Etelä-Afrikka-88)

Näin se poijjaat ja tytöt, kunnon scifiroska tehdään! Otetaan avaruusalus, jonka koko on mittaamaton. Niin mittaamaton, että sen sisuksiin mahtuu tehdashalli (pahisten valtaamaa vyöhykettä), jonka ikkunoista loistaa koko ajan valo sisään. Itse alusta johtaa jumalaisessa parrassa ja hiuksissa jylhästi liikkuva kaapumies (Cameron Mitchell), pahiksia johtaa jatkuvasti hyytävästi naureskeleva jäykkäri (John Phillip Law) ja sitten kruisaallaankin kilpaa istuttavissa vaappuvissa vahauskoneissa pitkin tehdashallia, ammutaan pienestä viemärinputkenpätkästä tehdyllä singolla (jatkuvat ammuskelut ja räjähdykset eivät näytä vaikuttavan mitään itse alukseen) sekä vapaa-aikoina tanssitaan hula-hulavanteiden kanssa perinteisessä avaruusalusdiscossa. Eikä siinä vielä kaikki, vähän väliä vieraillaan huoneessa jossa pääkaapunainen hieroo plasmapalloa ja muut kaapuilijat tanssivat eteerisesti ympärillä.
Ammattilaisten työtä.

Danger Pays (Japani-62)

"Danger is there where the money is!" "Who`s gonna kill you? Who`s gonna kill me?" Näin nainen japanilaisiskelmällisesti kysyy ja laulaa alkutekstien setelisateessa. Hieno alku. Sitten surkenee.


Jo Shishido gangsterikomediassa?! Ei oikein suju! Tai ei yhtään suju! Jo`n komedia on hermostunutta naamanvääntelyä ja jäykännopeita liikesarjoja. Muuten tämän rahanväärennysvärkkäilyn, väsäilyn kyllä katsoo, mutta ei ole onneksi sentään niin huono kuin Jo-komedia, `Hire a hit man`-hirvitys Murder Unincorporated, jossa useaan kertaan todetaan että "It`s a hit!" No!

Tunnettua, vanhaa, pujopartaista, räkänenänauruista rahanväärentäjäukkoa pallotellaan, pompotellaan, ryöstellään rikollissakista toiseen. Lopussa dollarin George Washington työntää ulos punakielensä!


Parhainta komediallisuutta elokuvassa ovat tyhmät nimet; `Heart-glassed Joe` (Jo[e]lla on lasinraaputusäänikammo!) ja `Dumb-Truck` jne. Muuten ihan värikästä, verekästäkin kohkausta, mutta kyllähän tämä keskiverroksi, muotopuoleksi jää. Nokkela yksityiskohta: "Murha on tapahtunut Nikkatsu-studioiden lähellä." Elokuvahan on Nikkatsun tuotantoa.

Colt is my passport (Japani-67)

"It`ll be a tough job, even for you." En ole "tunnetusti"westernien ystävä, en spagujenkaan, mutta viimeksimainittujen musa kyllä kolahtaa. Entäpäs jos tällainen musa ja maailmakin yhdistetään kuuskytluvun liikemaalma-yakuzointiin? Yes! Ja entäpäs jos näiden klikkien, organisaatioiden välillä operoisi palkkatappaja jota esittää Itse Jo Shishido? Yes! Yes!

Todella tanakka teos (ei yllä kuitenkaan esim Cruel Gun Storyn tasolle) jonka western-lopetus lentohiekkaisella maakaatopaikalla, ranta-autiomaassa on nerokkaan räjähtävä, räjähtävän nerokas. Entäpä auto jossa on jarrupoljin myös takana?! Siinäpä on kidnappaajat ihmeissään, kohta tajuttomina, tyrmässä!! Ja pari avutonta, mitätöntä, (p)onnetonta yön aurinkolasininjaa, sori aurinkolasiyakuzaa, `nuorta` nulkkia yrittää yrmyillä, mutta Jo pesee heidät jo esipesussa.

"If you want to stay alive, don`t get too attached to your guns." `When the gun is gone, it`s gone. And the evidences too.` Mutta aina jää jälkiä, varsinkin ihmisistä, ihmisiin.

Tanakka. Tehokas.   

Take aim at the police van (Japani-60)

Tässä elokuvassa ohjaaja Seijun Suzuki säästää surrealisuutensa vielä, mutta visuaalisesti tämä jazz-noir on tanakahkoa Japaninoiria.
Ja juonellisesti myös. Vankienkuljetusautoon hyökätään ja hengissä selvinnyttä vartijaa epäillään jo etukäteen tietoiseksi tapauksesta. Joten Jenkkinoir tyyliin hän alkaa kaivella koloja, kujia ja ojia. Mutta ainakin puolet meiningistä, toiminnasta ja tyylistä on japanilaista. Kolea ja komea yhtälö. Mutta elokuva useinkin liian hidastempoinen. Silti ihan näppärä noir. (Mutta lähes joka kohtauksen jazz-tuuttaus alkaa kuitenkin kyllä jopa vähäsen rasittaa. Eikä mikään jopa eikä vähäsen, vaan kyllä!) Nuolimurha noirissa kuitenkin harvinainen. Siteitä, säteitä släshereihin??