Sunday Woman (Italia-75)

Mitä? Marcello Mastroianni-giallo? No, giallohko joka lohkoo, louhii `hyvää` huumoria, julmaa mustuutta, mustaa julmuutta (juurikin nämäkin sen huumorin kautta) murhista, politiikasta, taloudesta. Italiasta. - Mastroianni on komisario joka alkaa tutkimaan niljakkaan naistenmiehen/vanhuksehkon murhaa. Häntä on lyöty valtavalla fallospatsaalla päähän. Kyseessä on off-screengiallo, eli murhia ei kuulu eikä näy. Kamera ei siis näytä, ota osumaa, eikä mikrofoni ääntä. - Erikoisehko yhdistelmä, mutta liian laahaava ja pitkä. Jean-Louis Trintignant, Jacqueline Bissett. Morriconen musa tietenkin.

Timesweep (USA-87)

Kansas City, 1986 1]. Ryhmä eri-ikäisiä alkaa tutkimaan vanhaa hylättyä elokuvastudiota, tutkinnoista löytyy mm muka vuoden-27 Napoleon-kela ja liuta kauhukeloja. Mitään yhteistä kelaa (mikai kaikki nämä tyypit täällä) ei löydy näyttelijöiden ja katsojien kesken. En silti lopettanut katselua kesken, sillä aika hyvää, syvää splatteria ja gorea löytyy (esim ihoilkimys jonka verinen "kutitus" laitattaa vaatteiden päältä repimiseen) tästä `happokaasu kalvaa, kalmaa heti kaikkien ikkunoiden, ovien takana ja hirviöt talon sisällä`-halpiksessa, vaikkakaan nämä yhden talon gorekauhuilut eivät kiinnosta, varsinkaan jos ne sijoittuvat `elokuvataloon`.. 1] Vähän Poliittista papatusta ja patinaa tuo mies menneisyydestä, Nixonista vaahtoava vartija vuoden-68 Chicagosta.

Night Vision eli Vaarallinen video (USA-87) Kirjoituskone vs videonauhuri. `No, jo on elokuva juonella juntattu!` Vai onko?

Haaleaa, vaaleaa valjuutta. Pikkupaikan pahanpalvojajengi saastuttaa saatanalla videonauhurin. (Wannabe)kirjailija joutuu valkoisen paperin kauhusta vaisuun, valjuun "kauhuun" kun kone ottaa hänessä "vallan". Jo on juonella paiskattu! Raiskattu myös, sillä miten on tällaisesta aiheesta saatu aikaan näin ankea, kankea, lattea mitättömyys, tapahtumattomuus. Väritkin kuin valkomaalilla `valaistut`, pestyt, blankolla peitetyt. Eipä taida kauhuelokuvafestari ole tästä tahkoamisesta ottanut nimeään. P.S. Älkää sekoittako vuoden -97 Fred Williamsonin ja Cynthia Rothrockin Night Visioniin, vaikka siinäkin nauhaillaan.

Firepower eli Erikoismiehet (USA-79)

Tai Erikoismies. Sophia Loren actionelokuvassa! Ja vielä Michael Winnerin ohjaamassa sellaisessa! No, enemmän tämä on seikkailu räjähdyksillä-tulipaloilla. Loppupuolella vähän helikopteri-laiva-ammuskelua. Ja katepillarilla syvälle sisään taloon, tietenkin joka puolelle koko ajan ammuskellen!! No, täytyy myöntää, siinä oli sitä kaivattua actionia saatu kaivettua kunnolla esiin!! - Agentti, tai jotain sellaista (James Coburn) saa keikan hakea maailmanrikkaan miehen Kaukaa Idästä. Tykkäsin kumman paljon, ehkä tuo seikkailuteema pehmensi tämän tällaiseksi sunnuntai-illan ratoksi. Ja kova kaari tietenkin, lisäksi vielä: O. J. Simpson, Eli Wallach, George Grizzard, Anthony Franciosa, Vincent Gardenia, Jake La Motta(!), aivan lopussa Victor Mature vilahtaa viimeisessä elokuvaroolissaan, yksi tv-elokuvarooli tämän jälkeen.

One of My Wives Is Missing (USA-76)

Ikiaiheesta "Hän ei ole mieheni/vaimoni" on tässä tehty lähes loistava mysteeri. - Pikkurikaspaikan, rikaspikkupaikan eräs rikkaahko mies (James Franciscus) ilmoittaa ensin vaimonsa kadonneeksi, sitten kohta `vaimon` ilmestyttyä Papin(!) kanssa, että "Hän ei ole vaimoni." Tästä seuraa monesti muuttuvien twistien taidokas ketju, alun pikkuviittausten (ehkä liiankin pikku) kautta viimeiseen todella taidokkaaseen twistiin, vedätykseen. Ja silloin ne pikkuviittauksetkin löytävät perinteisesti paikkansa, tehonsa, voimansa. Elokuvan ainoa huono puoli on todella typerä, käsittämätön, älytön teatteriesitys-alkuperäisnimi, sekä sen tuntemattomampi Suomi-leffakäänelokuvanösnimi, jotka spoilaavat koko juonen, jutun. (Teatterinimi tulee esiin onneksi vasta lopputeksteissä.) Elokuvan nimi on on hyvä katsojan alun (tai oikeastaan ennen elokuvan näkemistä) hämmästelystä hyvän hörhöilyn kautta suht monimutkaiseen, monipuoliseen maaliin.

Badge 373 eli Viittä vaille vainaja (USA-73)

Ei tämä näytä ainakaan olevan Puerto Ricolaisten (vaikka heidän mielenosoituksessa käydäänkin) puolustus, kaikki gangstereita (se mielenosoituksessa puhuvakin, muut miellenosoitusmassaa.). Taas tällainen tämä on; Varoitettu ja nyt erotettu kuumakallekyttä (Robert Duvall) etsii sitä yhtä. Pomoa. Duvallin hahmo aika hassu. Mutta kyllä tässä on paljon pimeää, pitkää, öistä katukaahausta (bussilla) ja toimintaa. Gangsteripomon palopuhe nosturinnokassa yrittää vähän "uida", räpistellä James Cagneyn White Heatin ikonisen, karismaattisen kattokohkauksen-kohtauksen suuntaan.

Any Virgins Left Alive? (Ranska-2015)

No nyt Bertrand Mandico lyhäröi oivasti Orleansin Neitsyt-teemaa jo elokuvan nimen kautta, puolesta kauhuslashervedätykseen, venytykseen ja varsinkin girlkick-kipinöintiin-kipunointiin, onneksi ilman mitään sinun naamallesi, sinun silmillesi-hierontaa. (Joan The Slut on hänen nimensä, mutta tämä ei myöskään onneksi ole mikään täysillä uskontoa vastaankaan-elokuva, vaan kaikki laidat kukkivat. Tai kuihtuvat. Mutta elokuva elää, etoo onneksi yhä.)...