perjantai 31. tammikuuta 2014

Pirun keksintö helvetistä


Kasarigoreilussa Video Dead (-87) noidutun tv:n zombileffan zombit murtautuvat lasin läpi taloon ja tantereille.

Nämä peilejä pelkäävät, rääsyiset ja räkäiset, kovasti kuolaavat zombit ovat tosiaan aikamoisia resupekkoja ja pirkkoja sekä vaatteiltaan että ihoiltaan. Ja kulkeminen ei ole aivan pahinta laahustamista, jonkinlaista puolijuoksuakin mennään. Murroskauden elokuva?

Muutama ihminen vastaan zombit on taas tämän zombileffan juoni. Meno yltyy välillä varsin sakeaksi splätteriksi. Melkoisen kivan outo idea on se että zomppareita metsästetään varsin pitkään (ja onnistuneesti!) jousipyssyillä! (Kun muita aseita ei talosta löytynyt). Mutta Zombinmetsästäjä Teksasista-tyypin tarvikesäkistä löytyy lopuksi tietenkin myös se iänikuinen moottorisaha. Joka tosin on molempien osapuolten käytössä, zombimorsian esittää  juuri sitä mainittua puolijuoksua juurikin mainittu työkalu kädessään ihmis"massojen" perässä rynniessään.

Ihan toimiva kökkögoreinen tuotos muutamalla kekseliäällä idealla ryyditettynä. Tuo pääjuttu, zombit astuvat filmistä ulos on tietty melkoisen oiva juttu, mutta tuo peili-idea on mielestäni hyvinkin onnistunut. En muista onko tätä ideaa paljon zomppailuissa käytetty. (Eivät kestä nähdä rujoa olemustaan.) Ja tuota pääjuttua on käytetty kauhuelokuvissa jonkin verran, mutta ei muistaakseni kuitenkaan kovinkaan valtavasti. Vaikka luulis että näin olisi.

Elokuvasta löytyy myös tietty huonoa näyttelemistä ja tylsää suvantovaihetta. Sekä koira nimeltä Suklaa.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Varhainen natsizombailu


Joel M Reedin (Bloodsucking Freaks) vuonna -81 ohjaama, geneerisesti nimetty Night of the Zombies on kaikkea muuta kuin geneerinen.
No, kökkögoreiluna se on aika tavanomainen, mutta se pelaakin muilla erikoisuuksilla, ansioilla: Leffan pääosassa on pornotähti Jamie Gillis (elokuvassa ei ole seksiä) joka lähtee tässä Jenkki/Keski-Eurooppakauhistelussa (sijoittuu viimeksimainittuun) etsimään/tutkimaan salaperäistä kaasua törmätäkseen zombeihin.

Ja nämä zombit ovat tämän elokuvan erikoinen suola. Ensinnäkin leffa on siis tosiaan tehty reilusti ennen tätä nykyajan natsizombipuuhia ja nämä zombit ovat erikoisimpia zombeja joihin olen törmännyt. Ne mm syövät, juovat normaalisti ravintoloissa, polttavat tupakkaa ja jutskaavat keskenään. Välillä nämä zombit pystyvät olemaan tavallisia ihmisiä, ja välillä taas zombeja.
Ja se tapa miten Gillis pääsee tutustumaan zomppareihin on yksinkertaisen mainio:
hän laittaa talkkia naamaan, vetää mustalla tussilla poskeen pari viivaa, vetää natsirytkyt päälle ja liittyy talviyössä taivaltavaan natsizombisolttuletkaan.
Ja sitten se vasta jysähtääkin: Hän menee solttuzombejen mukana lopuksi myös niiden kämpille! Ja sitten nukutaan!!Ja kun Gillis herää ovat muut luurankoina!!!

Kökkögoreista menoa jota on maustettu gallonallisella oivan absurdeilla ideoilla.

Sumuista (myös konkreettisesti) elokuvaa sumuistuttaa vielä lisäksi päällepuhutut dialogit. Kaikuu kuin kellarissa.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Luonnonsuojelugorea

Etelän (suo)mehut virtaavat jälleen melkoisen vuolaina. Kyseessä on hillibilly-outoilu Gods Bloody Acre (-75)

Kolme veljestä asuu metsässään jonkinlaisen teltan ja laavun sekoituksessa. Etuseinä puuttuu kokonaan, mukavasti sataa sisään. No, tuuletus ainakin pelaa.. Ja yksi veljistä onkin maksimoinut tuuletuksen tehon, hän näyttää nukkuvan elokuvan avauskohtauksessa krapulaansa pois pihamaalla. Ja yhtä veljeksistä, vanhinta ja viisainta, pomoa, näyttelee Blood Feastin poliisipomo!
Veljesten luonnonsuojeluvaisto herää pikkugoreisiin mittoihin kun selviää että jokin firma alkaa raivaamaan keskelle erämaametsää parkkipaikkaa!! Siis parkkipaikkaa? Kysyvät ja ihmettelevät veljekset ja katsojat. Tekijät ilmeisesti eivät.

Anyway, tästä siis alkaa pikkukökkögoreinen ja rasistinen  rampage, ensiksi mielenosoituksellisesti kiviä kohti metsäkoneita heitellen. (Kivien keruuta kasoihin näytetään minuuttikaupalla.) Mutta kohta pikkuisen kierroksia kohentaen/gorentaen. Tämän saavat tietenkin tuta metsämökkislashereiden ikikaavan mukaan paikalle perämetsään tarkoituksella ja vahingossa muualta tulleet ihmiset.

Erityisesti esiin veljeksistä nousee komean afropehmon (veljekset ovat valkoihoisia) omaava, kaikkein luonnonsuojelullisin ja hipein heistä. Hän mm sitoo katkenneita oksia yhteen tuskanraivoissaan itkien.

- Pienillä gorekierroksilla kulkeva kauhistelu.

- Tyhmää gorea

 - Tukeva tujaus tunkkaista suovettä!


maanantai 6. tammikuuta 2014

Messiah of Evil

Tytär tulee katsomaan taiteilijaisäänsä usvaiseen merenrantakaupunkiin, huomaten kaupungin muuttuneen (vai onko se aina ollut) zombitantereeksi.

         "Have you seen the lights on the beach?"

Hiipivää, ja jopa seisovaa, zombimenoa ja autiokaupunkikauhua, linnakauhutyylittelyä kaupungissa.  Pippuroituna taidemaailmalla/ dekadentillä designillä.

Zombit lähinnä tuijottavat mereen ja hiipivät mikä tekeekin elokuvasta kylmäävän hiipivän. Toki myös hyökkäilevät, ja silloin elokuva onkin tylsimmillään ja kliseisimmillään (mm ikiperinteinen zombit elokuvateatterissa-kohtaus.) Zombit kaupan lihatiskillä-kohtaus on jo uniikimpi keksintö.

Unen ja taiteen yhdistäminen kauhuun on tämän leffan se juttu. Isän asunnon seinille maalatut seisovat ihmisrivistöt ja liukuportaat ovat upea oivallus. Se antaa vaikutelman metroaseman ala/toispuolisuudesta. Varsinkin silloin kun zombit alkavat tuhoamaan taidetta. Surullinen elokuva.


Day of the Nightmare (Usa-65)

Hämmästyttävä elokuva! Siinä on drag queen-killer, nuhruisuutta ja kekseliäänkökönhauskoja replikkejä, mutta voittopuolisesti siinä on nokkela käsikirjoitus, monipuolisesti etenevä jännitysjuoni jota seuraa kiinnostuneena. Sitä voisi kutsua jopa Hitchcockiaaniseksi, mutta "Hitchcock on acid" taitaa olla lähempänä "totuutta."

Kerrankin elokuva jossa (s)eksploitaatio ja "perinteinen" elokuva sulautuvat saumattomasti yhteen. Kumpikaan ei tunnu päälleliimatulta. Jännä, oleva elokuva. Taiten tehty.

Ai niin, se roskapuoli! Mitäpä sanotte sanomalehden pääuutisesta, koirankokoisilla kirjaimilla kirjoitettu: "KOIRA BRUTAALISTI MURHATTU!"
Ja jutun pääetsivä lausahtaa: "Ihmiset tulevat hulluiksi. Joka päivä ihmiset tulevat hulluiksi."

Ja leffan lopputekstinä "IT`S FINISHED"

Yhteys Tuonpuoleiseen/ Tuntematon Yhteys

Yhteys Tuonpuoleiseen (Beyond the Door (-74) on paras näkemäni Manaaja (Rosemaryn Painajainen)-johdannainen.

Manaaja-johdannaisista (Rosemaryn Painajaiseen päin kumartaen) poiketen tässä manattu onkin raskaana oleva äiti. Mutta äiti onkin teinityttömäinen ja siksi muutos örisevään hirvitykseen on jyrkkä, mutta onnistunut. Äitiä esittävä Juliet Mills vetääkin nämä molemmat roolit/puolet (varsinkin hirvityksen) erittäin hyvin. Hän onkin "normaalina perheenäitinä" paljon rasittavampi tapaus. Maskeeraus on niljaisia visioita vilisevää ja vyöryttävää ja aidosti pelottavan tuntuista. Juttuun sekoittuvat myös perheen isä, kaksi lasta ja Salaperäinen Dimitri, mies kuoleman takaa.

Elokuvassa käytetään usein (onnistuen) pysäytyskuvia tehokkaan tunnelman luomiseksi ja yksittäisenä niljavisiona voisi mainita vesilasissa ja lattialla liikehtivän (katselevan?) silmämunan. Myös melko pitkä kohtaus jossa katusoittajat hyökkäävät miehen kimppuun (huilisti pitää huiluaan koko ajan nenässään?!) on mainio. Siinä on outoa uhkaa.

Tuntematon Yhteys (Stranger Within (Usa-76)) on TV_kauhuilua scifeilyä parhaimmillaan. On huomattu se että kun tehdään TV:lle, niin silloin pitää jättää näitä niljakkaimpia visioita vähemmälle, jos ei kokonaan pois ja panostaa oikeanlaisen tunnelman luomiseen. Tässä onnistutaan.

Elokuva kertoo naisesta jonka ufosäde saattaa raskaaksi, ja miten se vaikuttaa perheeseen. Varsinkin kun mies on steriloitu vuosia sitten. Tuloksena on eräälaisen aviohelvetin kuvaamisen pikkuklassikko. Sellainenkin kohta jossa nainen käy kirjastossa hurmiossa sivelemässä kirjoja ja LP-levyjä (siirtää tietoja lapseen) on tehty niin oikeaan paikkaan ja perusteelisesti ettei huumorille jää mitään sijaa. Upea kohtaus.

Ja jälleen on kehuttava naispäänäyttelijää. Barbara Eden onnistuu rakastettavan/ärsyttävän maisen roolissa erinomaisesti. Myös miestä esittävä George Grizzard tuo hyvin esiin miehen hämmentyneen raivon.

Elokuvassa on aitoa uhkaa. Mallikelpoista työtä.

Elokuvien Suomi-nimet ovat peräisin vanhoista Suomi-VHS:siltä.

Lake of Dracula (Jap-71)

"Don`t be afraid young lady"

Toho-yhtiön vampyyrikauhistus 70-luvun alusta.

Elokuva alkaa kun pikkutytön karannut koira vievät molemmat Draculan linnaan!

Seuraavassa kohtauksessa ollaankin jo siirrytty aimo askel eteenpäin ja tytöstä on kasvanut pikkukylän opettajatar. Mutta tuon alkukohtauksen tapainen uni häiritsee jatkuvasti nuoren naisen mieltä. Vai oliko se unta..

Elokuva on mysteeripainotteinen ja kuulakkaan kaunis ja siinä sukelletaan lapsen ja lapsuuden psykologiaan, vasta lopussa näytetään mätäneviä gore-visvavisioita.

Tässä elokuvassa roskapuoli oikeastaan häiritsee tunnelmaa. Sitä ei onneksi ole paljon; Arkku lähetetään postissa(!) ja lähettäjä on Dracula. Ja kukaan ei näiden leffojen perinteitä kunnioittaen ole tietenkään kuullutkaan nimestä. Aivan outo hemmo. Ja hampaidenjälkiä kaulalla ihmetellään myös suurin osa filmistä. Vaikka koko filmin läpi on draculoitu ja vampiroitu, niin Pääosasankarimies sanoo vielä loppukahinan alkaessakin että Dracula on vain "hypnotisoitu hullu".

Jännä idea on isosta verisestä silmästä tehty taulu joka kulkee läpi lähes koko elokuvan. Taidetta, unta, kauhua. Myös seinäkellolla on silmät. Kauhun Silmät...

Kiva oli myös huomata että Pääosanaisen esittäjä oli vähän suuren suosikkini Shannen Dohertyn näköinen.

Värikäs Kauko-Itä-kauhistelu. Kunnon 70-lukulaista Creepy Castle-Kauhua.