Teenage Yakuza (Japani-62)

Seijun Suzuki (kuten moni muukin) oli heikoimmillaaan, huonoimmillaan ``varsinaisten` `nuorisoelokuvien``, näyttelijöiden näyttelemien ja katsojien katsomien keksittyjen koululaiskärsimysten kimpussa; Karjahtelua, levotonta liikehdintää, teatraalista tärinää ja parrattomien poskien pärinää kun muutama nuori on toistensa kimpussaa. - Voimakkaasti yliliioiteltu- mitoitettu nimi elokuvalla. Kerran pari nuorta hakkaa pari pelihallin flipperiä,tai mitä lienee, palasiksi pitkävartisilla kirveillä, mutta siinäkin on japanilaisen nuoriso ja aikuisgenre-elokuvien rasittavin piirre, yletön huutaminen, pääosassa, ei itse teko. Eli huutamisella pyritään suurentamaan tekoa keinotekoisesti. Mukana myös liian usein toistuva Suzukin nuorisoelokuvien tylsä tavaranerkki, jatkuvat "rajut" rokkibaarin twist käännöt ja väännöt. Yksi mies tanssii jopa ilman paitaa!!.. - Mutta Teenage Yakuza "tanssii" ilman rajuutta, rohkeutta, ryhtiä, rytmiä...