Pervertissima (Belgia-72)

Nuori naistoimittaja tutkii Suurkaupungin syntistä elämää, osallistuu ja "osallistuu" sen pauloihin, pintaan ja syvyyksiin. Tasalaatuista- ja paksua `törkyä`, mutta on ihan onnistunut, toimiva kokonaisuus.

Mad Fox (Japani-63) `Outo Kosto`

Tuhansien vuosien takainen kosto, joka on harvinaisesti, hämmästyttävästi, nerokkaasti tehty miekoitta ja nyrkeittä. Tässä elokuvassa kosto koittaa fantasian, sadun, surrealismin värikkäin keinoin. Kabukinaamioiset kettukasvoihmiset osallistuvat omilta osiltaan meininkiin. Suurilta osiltaan.

Yakuza Graveyard (Japani-76)

No, nyt on kovaa ja toimivaa japsitoimintaa! No, vuosikin on -76 ja ohjaajana itse Kiji Fukasaku! Todella kova ja cool (mm kuuntelee puku päällä ja aurinkolasit silmillä [aina nämä päällä, päässä] englanniksi laulettua japsijytää sotkukämpässään lattialla makoillen ja viskiä siemaillen) poliisi vastaan yakuzat (viimeksi mainitut kaikkialla!!) Ja nyt `filosofiakin` on parempaa, terävämpää: "Ihmiset mädäntyvät, meri ei." Toivotaan ainakin näin.

Parasite (USA-82)

Ei, kyseessä ei ole se nykymenestyselokuva, vaan tämä on täyttä halpaa roskaa, täyttä tunkkaa!! Ja ihan hyvää sellaista! Ja taas Charles Bandin ohjaus. Juoni ja Arvio: Miehen mahassa pyörii mato, madot!! Ja kohta mato, madot mellastaa muuallakin. Ja sillä, niillä on mahtavat hammasrivistöt! Ei kovin kovaa maha(n)murina-mörinägorea, mutta sitäkin löytyy. Varsinkin lopussa, kun matomöllykkä lentää kohti kameraa. (Elokuvasta on myös 3D-versio [tämä ei ole sellainen, mutta kameraakohtilennätykset ovat mukana, ilman 3D-efektejä; matolennätyksen lisäksi mm zoomaus selkä-vatsalävistysputkeen, ja kun kamera pääsee putken päähän, veritippa putoaa]) Gorea on muutenkin sopivasti, ei liikaa. Mato limailee ja puree. Samoin sädepyssyt irroittelevat. Elokuvan ansioksi on ehdottomasti luettava puolikuiva puoliaavikkomaailma romubaareineen- ja halleineen, ja siellä operoivat puoliaavikko-pahisjengi ja pukuagentit. Koko elokuva on kuvattu näissä lokaatioissa, maisemissa.Mukavaa tunnelmaa tuovat myös veikeät mikroskooppikuvat, Rauli `Badding`-pahis ja Demi Moore toisessa elokuvaroolissaan.

The Alchemist (USA-83)

Nyt olis Charles Bandin oma ohjaus! Tämä olisi tarvinnut niitä goretilkkeitä, ja muita vastaavia lisiä, väliä, välilisiä, jotta tämän olisi jaksanut kunnolla katsoa. Juoni: Alkemia ja kauhu jyllää läpi vuosisatojen, tullen `nykypäivään`. Arvio: Liian perus, liian pitkä ja liian pitkään pimeää. Lopussa valogorea, valosuihkugorea, valosyöverigorea, mutta gore ei ole kovin kovaa. Pikkuinen venytys, verytys olisi tehnyt terää. Robert Ginty.

3 Seconds Before Explosion (Japani-67)

Sekava ja tylsä jalokivi-vakoilu-gangsterointi-yakuzointi.Ja lokaatiot kuin keskeneräistä kulissi-rakennelmamaailmaa. Liikaa turhia, tyhjiä mutkia, liikaa väkeä. Näillä yritetään peittää tarinan heppoisuutta, mitättömyyttä, typeryyttä, yksinkertaisuutta, yllätyksettömyyttä. Lopussa muutaman minuutin miinakenttäammuskelu, lisättynä helikopterilla ja loppuräjähdys vähän värittää, mutta liian lyhyt, liian myöhään. Kaiken, lopun "kruunaa" näiden japsielokuvien kökkö"filosofointi": "Smile when yo`re happy, cry when yo`re sad." Sekava sotku.

Spellcaster (USA-88)

Jokseenkin laahaava, mutta kuitenkin myös jokseenkin gorekekseliäs halpiskauhulinnailu. Eikä ole ihan halvintakaan huttua (kuvaus, lokaatiot [aito Italia, aito linna], mainitut gorekekseliäisyydet), mutta ei missään nimessä mitään halpisgenren mestariluokkaakaan. = Charles Band-tuotantoa. Jokseenkin vaihteleva porukka (mm julkkisjuopponaista, syömäriä, limaista, sliipattua italogigoloa, kainoa `nymfomaania`[!] ja nuortaparia) on voittanut televisioitavan matkan vanhaan italolinnaan, johon on kätketty miljoonan dollarin shekki. Televisioinnista ei oikein tule mitään, koska kuvausryhmän auto mystisesti pysähtyy, lukittautuu, ja räjähtää(!!) kesken linnamatkan! Välillä tuntuu ettei juonenkuljetuksestakaan tule mitään, mutta onneksi nämä goresijoittelut, siroittelut tukevat tarinaa ja nykivät sitä eteenpäin; Ihmisiä syövä tuoli, kuristava vihreä valoympyrä, haarniskahirviö, piruhirviö. Kaiken takana (onkin takana, piilossa lähes koko leffan ajan) on Adam Antin(!) esittämä Linnanherra, Mr Diablo, kristallipallostaan linnanvieraita tutkiskeleva eksentrikko. Pitkään hänestä näkyy vain kristallipalloa hyväilevät kädet ja kuuluu eksentrikkoörinät. Viimeisellä vartilla näkyy sitten koko herra. Ihan katsottavaa kamaa. Hailaittina syömärin muuttuminen porsas-sikahirviöksi.

Property Is No Longer a Theft (Italia-74) `Omistamisen uskonto`

"Omaisuus on pyhä." "Olla vai omistaa?" "Jos haluat varastaa, tee se tulemalla rikkaaksi:" Mm tällaisia teesejä tarjoaa Elio Petrin huikean onnistunut `satiiri` rikassian elämästä, rikassikojen elämistä. Eläimistä. (Anteeksi eläimet vertauksista.) Elokuvan pääpomona on lihakauppias(!)miljonääri(!!) (huikea Ugo Tognazzi), joka huijaa kaupoissaan, potkii maassa makaaavaa ja koirien puremaa (pankin hälytysnappi avasi tiskiluukut, joista seefferilauma syöksyi saliin) pankkirosvoa, käskee rakastajatterensa (huikea Daria Nicolodi) pitää seksin aikana naisen juuri ryöstäneen miehen pääsukkanauhaa omassa päässsään ja kutsua äijää nimillä "Best butcher in town" ja "King of Rome." Varsinainen pääpomo on kuitenkin kutisevasta raha-allergiasta(?!!?) kärsivä pankkivirkailija(?!!??!!?) (Sylvester Stallonesilmäinen Flavio Bucci, huikea hänkin) joka varastaa ensin lihakauppiaalta lihatiskiltä veitsen, sitten hatun, sitten asunnosta korut, sitten auton, sitten rakastajattaren. Veitsivarkaus laittaa kaupan heti kiinni (saitasialla ei ole kuin yksi veitsi [oikeasti kuulemma 25, mutta ne taitavat olla secret slaughterhousessa]) ja muutkin varkaudet luhistavat, romuttavat miehen maailmaa. Ja miesten. Molempien. Ja naisen. Mutta raha ja miehet jatkavat kulkuaan, paska pysyy pinnalla (mutta millä hinnalla?); Lihamestari vaahtoaa: "Tämä veitsi ruokkii ihmisiä! Tämä veitsi antaa hyvinvointia kaikille, myös valtiolle." Ja jatkaa oivan absurdisti, `uskottavasti`: "Minä tapan eläimet ihmisten puolesta. Jos minua ei olisi teidän kaikkien pitäisi metsästää ja rukoilla että saalista löytyy. Ajattele kolmea miljoonaa roomalaista metsissä metsästämässä!" Mutta absurdisaidompaa, uskottavampaa vaahtoamista on aidolle, oikealle, peittelemättömälle varkaalle pidetty hautajaispuhe, jossa sanotaan että ilman näitä kunnon varkaita ei olisi läheskään niin paljon poliiseja, tuomareita, vakuutusasiamiehiä, lukkoseppiä, ikkunankorjaajia jne. Vartijoita eikä pankkivirkailijoitakaan ei tarvittaisi niin paljon pikkupalkoilla meidän rahojamme suojelemaan. Varkaat vähentävät työttömyyttä valtavasti. Loistava elokuva rahan mielipuolisesta maailmasta. Ja arvatkaapas viekö varastettu raha kutinat pois? "Pysy hiljaa kuin pihvi. kuin kuollut."