Lyhyitä kohtaamisia (Neuvostoliitto-67)

Elokuvan alussa yksin kotona asuva,oleva nainen käsi poskella ja huoneistoa kiertäen moneen kertaan huokaa: "Toverit... Rakkaat Toverit... Rakkaat, Rakkaat Toverit..." ja jatkaa: "Kai saan valittaa yksin?" Sitten asuntoon tulee tuntematon tyttö, ilmeisesti piiaksi, mutta haluaa heti kotiin.. Paikat sekoittuvat, ohjaaja Kira Muratova isossa osassa, ja varsinkin Vladimir Vysotski, joka kysyy ja vastaa mm: "Ajatteletko aina jotakin. Koita olla ajattelematta." En voi olla ajattelematta, että Mestariteos. "Olet kuin kasvi toiselta planeetalta." Hyvä luonnehdinta Vysotskista. Janoinen kasvi. Ja vielä Vysotski hahmostaan/Itsestään: "Minua ei voi tutkia mikroskoopilla, en ole mato." Eihän tästä Neuvostoliitto pitänyt ja vielä vähemmän seuraavasta Pitkiä jäähyväisiä-elokuvasta.

Abomination (USA-86)

Abonimation on Kammo ja tämä elokuva on Kammottava! Kammottavan Huono! Yskijän yskös, jota luullaan kasvaimeksi, tai tiedetään sillä se kasvaa tappajaksi, pojan, miehen sisäiseksi tappajaksi. Mutta itse elokuva ei kasva, vaan kuihtuu kuivaksi korpuksi.

Brainsucker (USA-88) Tavataan oikeudenkännissä!

Sotku"kauhu""komedia" jossa sekaisin saksa-aksenttia, väkisin väännettyjä paskahulluhahmoja paskahullu/hullupaskavaatteissa (mm nukkekyttyrä selässä), oikeudenkä(y)nnissä (joku lipunmyyntipiste) raivoava ja viskipulloa kallistava tuomari, jatkuvaa ruumisraahantaa kaupungilla, freejazzia ja särökitaraa. Tässäkin korkkiruuvi käytössä. Kiveksiä järsivä, kärsivä kokemus.

Doctor Bloodbath, Dr Bloodbath (USA-87)

Paskaläjä, jossa paskaläjä-abortinisti, abortinvihaaja tappaa myöhemmin lähes aina uudella työkalulla naisia joille hän on tehnyt abortin. Mutta sitten vaimo tulee raskaaksi... Puolalaisen partarunoilijan kanssa...... Ja haluaa abortin......... Lopussa eri mies (ohjaaja?) haroo käsillään minuuttikaupalla ilmaa. Plus `parempi`(?) elokuva: Cemetary Sisters (USA-87) Mies tuo siskon (ei siis omaa siskoa), tai sisko vie miehen häiden jälkeen kämpille ja toinen sisko raivopuukottaa miehen. Ja perintö-vakuutusvarat ovat nyt siskosten. Sitten heti toisen siskon miesystävä (DOCTOR BLOODBATH! 1]) tulee asuntoon yksi kukka kädessään ja toinen sisko alkaa heti kysymään perinnöstä, mutta toinen "pelastaa" tilanteen kosimalla tyyppiä. Ja heti häihin ja nyt toisen siskon suorittama sarjapuukotus tapahtuu jo hääautomatkalla kotiin.. Jne jne .. (Ja sanotaanpa jo tässä vaiheessa että eivät poliisit eivätkä vakuutusyhtiöt ole kertaakaan kiinnostuneita, ihmeissään siskojen mieskuolemista.) Iskeepä (siis ei vielä puukolla) toinen toimen tollo uutta uhria vaikka vielä vanha kalmo on hajujumissa huonessa kun nymfo täti tulee taloon! (Bloodbathin vaimo!) Ihan kunnon kökkökiteytys, kestää tunnin, on parempi kuin Dr Bloodbath, mutta kaikki, mikä tahansa on, se ei paljon sano, mutta sanonpa että KÖKKÖ. 2] 1] Molemmissa "elokuvissa" sama sohva, sama vino talo, sama kaupunki, eli San Francisco-slezea. 2] Kökköä on myös lisätä loppuun liima-purkka-teippivirityksellä "kiinni" ohjaajan kahta muuta elokuvaa.. Eikö edes tunnin pläjäystä saanut kasaan, läjään ilman niitä?! Sillä kasa, läjä, tunkio tämä on! Samaa jatkumoa: Shadows of Blood (Hollanti-88) Shadows of Shit - Paskakasa - Kaksi miestä (toinen Paul Naschy, vai onko heitä, niitä enemmänkin?), "superrikollista", "supertappajaa" tappaa kilpaa kansaa kaupunngin kaduilla ja kahviloissa: Skeittari keskellä kaupunkia, keitonsyöjä kuristetaan keskellä kahvilaa (toinen asiakas vain töllistää), hotellisiivooja heti hotelliin päästyä... Miksi ei, mites kirjasto, kirkko, koulu, sairaala, sauna, uimahalli? Saunasta ja uimahallistahan olisi helppo paeta, piiloutua alastomana/uimahousuissa kaupungin sekaan.. `Poliisi`pököt levittäytyvät yhtäaikaa seisomaan ympäri kaupunkia, mutta roisto tuuppaa heidät aina nurin. Onneksi `pollareilla`on radiopuhelimet, niihin he sanovat sanomisen perään että "pääsi pakoon..." Ja vielä Naschyn keksimä, kirjoittama tarina! Voi, voi.. Huilunsoittaja ainoa hyvä idea mutta muuten - Täysin juoneton paska.

The Newlydeads (USA-88)

Autokeskustelu: "Where are we?" "Planet Earth." Sänkykeskustelu: "That`s not funny." "No, it isn´t funny, it`s hysterical!" Tää ei varsinaisesti kuulu 80-luvun amatööri-kauhuvideoiluun, koska päätekijöinä parivaljakko Joseph Merhi ja Richard Pepin, mutta kuuluu sittenkin tietenkin goren (suht goreinen, suht suttuinen, mutta miksi muitakin vieraita täytyy tappaa?), mutta varsinkin järjettömän juonen ansiosta: Kirkkomaisen (henkilökatraassa hautausmaalla vihkivä vanha juoppo, huutokuuro piilopullopappikin!) hotellin pitäjä yrittää hurmata uuden naisasiakkaan "charmilla" ja viinillä, mutta selviääkin että nainen onkin transvestiitti, joten vittumainen viiksisika tappaa hänet korkkiruuvilla... Kuluu 15 vuotta ja viiksi-idiootti (hän on nuorentunut selvästi?!, sitten taas vanhenee..) on menossa ruohikolla naimisiin, mutta vain miehen näkemä transvestiittizombi tulee estoille, mestoille.. Tai takapakkia, etupakkia vähän, sillä zombi juoksee kadulle ja auto alle näkymättömiin ja autossa `pelkääjän` paikalla oleva oman elämänsä (ja varsinkin muiden) meedionainen näkee hänet myös. (Hän näkee myös että tänä yönä tapetaan, tänä yönä tapetaan Täällä, samaan pyssyyn, syssyyn hän myös näkee ja huutaa että heidän kotiinsa murtaudutaan samanaikaisesti. `Täällä` hän tarkoittaa mainittua hotellia, johon auto-onnettomuuspariskunta, mutta myös moni muu perinteisesti alussa autoissaan esitelty ja muutama muukin pariskunta eksyy, joutuu, saapuu...) - Aikamoinen outoeläin genressään, mutta oikein onnistunut sellainen. Ei ole genren kaavoihin kangistunut, jopa päinvastoin luo, suo, tuo uutta kaavaa genreen... Henkilökaaritikin tavallista "tasokkaampi", "laadukkaampi" no ainakin laajempi: Löytyy brittipunkkaripariskuntaa (kohta naimisissa[?], koska polvillaanpyyntö avioon), vihkikaavansa uudistavat eläkeläiset, Teksastollo(varsinkin mies)-paris(teksas)kunta, pari poliisiakin palloilee, pyörii metsässä... Pappi "laulaa": "I got plenty of nothing."

Satan`s Storybook (USA-89)

Maagismuinainen, muinaismaaginen sinihöyry-yö (ei saa halpisperinteisesti paljonkaan selvää) ja valkosavuinen pirun- valtaistuinsali sekä nykyaikainen (näytetään helikopteria valoharavoimassa kaupungin yössä [varmaan aitoa, realistista kuvaa, tekijöillä tuskin varaa tällaiseen, uutisspotit ovat sitten sitä halpis-vhs filmien perustavaraa: heiluvaa kuvaa, onnetonta äänentoistoa/näyttelemistä]) jengiväkivalta- aalto (tosin tässä vain yksi `jengiläinen`) yhdistyvät toisiinsa tai erkanevat, loittonevat toisistaan. Tässä he hylkivät, sylkivät toisiaan, eivät edes törmää, niin epäsuhdassa, päälleliimattuja ne ovat. Ja ovat niitä, sitä ihan yksinäänkin. Äänentoisto koko ajan kehno. Varsinkin kuolleiden, pirun kaikuva kaukaisuuspuhe, mutta muutenkin.. Ainostaan silloin ääni kuuluu kun `toimittajalla` ja haastateltavilla ´poliiseilla` on mikrofoni suun edessä suoraan. Ja erilaisten hirviöiden kasvonaamiot ovat naurettavia ja noloja, kuin halpahallin Halloweenpöydältä (joillakin jopa punavalosilmät, WAU!), no pystyynnostetulla villisikamonsterilla sentään suu aukeutuu ja sulkeutuu, samoin pirulla pikkuisen, eikä koko kasvomaski ole samaa massaa. Mutta P.S. Ginger Lynn Allen kyllä loistaa yhden miehen jengille kostajana. Hän saa jopa sähkötuolin, jossa juippi istuu, siirrettyä telepaattisesti kämpilleen!! P.S. 2 Lopun pitkä huvipuiston klovni-osuus on täysin irrallinen, turha ja tylsä elokuvakärsimyksen maksimoija, pidentäjä.. Aivan käsittämätön lisä! Se ei liity kehenkään eikä mihinkään? Ei ainakaan tähän "elokuvaan". Valitettavasti oli pakko laittaa lainausmerkit, sillä tää klovneilu (niitä oli vielä kaks!) vei mehut ja rehut koko "filmiltä". Se sammutti, stoppasi, kuoletti, hävitti, tuhosi, murskasi, poisti, pysäytti, jumitti sen vähänkin juonen ja jonkinmoisen `järjen`/järjettömyyden `balanssin` mikä, mitä tässä vielä oli jäljellä, `järjellä`. MIKSI?!

Scream Dream (USA-89) Varokaa bändiläiset ja bändärit! Noitarokkauksen-kauhukokkauksen katsoo ja kuuntelee silmiä ja korvia siristellen.

Ja varokaa myös managerit ja äänittäjät. Lavalla ja levyllä Noitarokkarina esiintyvä Michelle Shock (onkohan nimi keksitty, lyhennetty, otettu folk-singer-songwriterilta Michelle Shocked`ilta?) käy kiinni ja kimppuun bändäreihin ja bändin jäseniin. Ja kaikkien mainittujen jäseniin. Eli taitaa olla oikea Noita. Mutta hän kuolee. Ja tulee uusi laulajatar. Mutta onko hän(kin) samaa noitalinjaa, verilinjaa? Taitaa olla, Sillä hän se vasta kiinni ja kimppuun käykin. Varsinainen Noita?! - Elokuvan rockkohtaukset aivan liian pimeitä ja musiikintoistokin heikkoa, mutta saa selvän, varsinkin kun samaa kertsiä tarpeeksi toistetaan. Mukana myös muovinen "pureva" rotannaama, itse elokuva ei oikein pure, mutta katsoohan kuunteleehan tuon silmiä ja korvia kiristellen, siristellen.

The New York Centerfold Massacre (USA-85)

Alku, puolet elokuvasta olohuone-keittiökeskusteluja, kylpyhuone-kylpyammekeskusteluja (toinen nainen vaahdon alla, puhuva pää pinnalla, toinen istuu vaatteissa ammeen reunalla), loppu niljasleazea, sleazeniljaa. Alku ja aivan loppu (selvänäkijän [sellainen, tällainen poliisin pilkkaama, vieroksuma mukana murhatutkimuksissa] maineen nosto) hyvää tavaraa. P.S. Elokuvassa maailman elokuvahistorian h-i-t-a-i-m-m-a-t lopputekstit. No, on se ansio ja kunnia sekin...

Island of The Living Dead (Italia-2007)

Varsin räikeä, röyhkeä ja veikeä on tämä Bruno Mattein viimeinen tai toiseksi viimeinen zombailu. Leffa alkaa kun aarteenetsintäporukka nostaa vanhaa arkkua merestä laivaan, mutta lahon, mädän arkun pohja pettää kun se astuu auringonvaloon, ja niin kaikki kolikot mereen... Lyhyen vitutuksen jälkeen iskee myrsky ja porukka huomaa saaren. Sielläkin on aarre, mutta ennen kaikkea ja kaikkea ennen se on vanhojen kalmakonkistadoori/pääkallokasvomustakaapu/jamuutenvaanzombejen asuttama. Sadoittain. - Vielä viimeisinä vetoinaan Mattei muokkasi ihan toimivan zombirainan, jonka kalmakellariverkostot ovat kylmääviä ja zombimaailmaa erikoistetaan, pippuroidaan esim luurankokätisellä flamenco-kitaransoittajalla ja zombiksi `muuttuvalla` flamencotanssijattarella. "It's written by hand, it must be very ancient." Kyllä! Naulan, kynän kantaan!

Shaolin Mantis (Hong Kong-78) Kung fu - Martial Arts-Rakkaustarina. - Monipuolinen juoni, laimea toteutus. Mutta Se Loppu!

Kilttiä kung fua, veitseilyt verettömiä.. Rakkaus, mutta ei juurikaan martial arts-hakkaustarina. Eikä juurikaan Shaolinia, eikä heinäsirkkaa (no, loppupuolella sen kanssa seuratut ja siltä sitä kautta opitut "tappelut", hieno montaasi, symbioosi..), eikä rujoutta, mutta: Runoutta, kirjallisuutta ja martial artseja opiskelleella Wei Fengillä on kiire ja ongelma; Pomo määrää hänet selvittämään `salaliittoa` Tien kaupunkiin ja jos hän ei palaa kolmessa kuukaudessa, isä alennetaan, jos ei puolessa vuodessa niin perhe pannaan vankilaan ja jos ei vuodessa, niin kaikki teloitetaan! Eli paras pätkiä pötkiä matkaan hommat hoitamaan... Siellä hän heti joutuu/pääsee johtoperheen/suvun nuoren naisen historian, lukemisen, kirjoittamisen, kung fu`n ja muun martial artsin-opettajaksi, 18 edellistä (helposti voitettavia vanhoja ukkoja) nainen on hylännyt. Tätä tohotusta, "toimintaa" on aivan liian pitkään, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa martial artsaantuu, kung fu`untuu, kun Wein tausta paljastuu.. Mutta tyttö valehtelee isoisälleen/perhe-.suku-aluejohtajalle, että he ovat jo kihloissa ja viittaa että ehkä kai langenneet "pahempaankin syntiin".. Isoisä suostuu naimisiinmenoon, mutta suostuuko mies, koska `avioehtona` on että mies ei saa elämänsä aikana, koskaan poistua paikalta, perhe/sukukartanolta, ei edes esitelläkseen koti-ikävissään morsianta vanhemmilleen, paetakko tässä nuorenparin pitää?.. - Harvinaisen monipolvinen ja pitkä `alkujuoni` Shaw Brothers-`mätöksi`, sillä se syö paljon pois tietä toimintaan ja myös syö myös itse toimintaa. - No, parin pitää käydä tapellen läpi, pariinkin, kolmeenkin(?) kertaan, ulos ja takaisin sisään ja taas ulos(?), kartanon jo alussa esitellyt eri perheenjäsenten, sukulaisten asuttavat erinimiset (mm laukkaava hevonen, lentävä lohikäärme) hallit.. Sitten vähän vereytyy, vetreytyy (no ei kyllä tuota ensimmäistä, sillä kung fu on kovin kilttiä ja veretöntä veitseilyt..) Mutta entä isopomon, isän halli? Eli koko kartano, kaupunki.. Ja, Mutta, Taivas Se Aivan Loppu! Uniikki, Mutta Täysin Mieletön, Järjetön, Älytön!!!... Se, Elokuva, ja Varsinkin sen Loppu on MalliEsimerkki siitä kun Viestintä Ei Firmassa, Perheessä, Suvussa Ei Toimi! PakkoKatsottavaa Jokaisen Firman KehittämisPäivään ja Jokaisen Suvun, Perheen PerinnönJakoon ja Jokaiseen SukuJuhlaan!!!... Suosio Taattu!!!...

Hallitus versus Vammaiset

Eduskunnan täysistunto hyväksyi vammaispalvelulain viime maaliskuussa, mutta nykyhallitus siirtää sen täytäntöönoton VUODELLA ja kolmella kuukaudella eteenpäin!!! Vammais -ja autismikirjon järjestöt ovat moittineet että tämä uusi siirtolaki tuo huononnuksia nimenomaan kehitysvammaisille ja autismikirjon henkilöille. Ei nykyhallitus vammaisista välitä, sen kertoo kauhealla tavalla jo ja varsinkin tämä lain voimaantulon pitkä siirto eteenpäin.

Seperate Tables eli Eri pöydissä (Englanti-58) Turhantörkeiden ihmisten iltarusko

Joka aamulla taas jatkuu. Jäykästi. Englantilaisessa syrjähotellissa `asuu` erilaisia eksentrikkoja (suhderikkojia, suhteettomia eli ikiyksinäisiä, turhantärkeitä, törkeitä, tyhjäntoimittajia jne, you know what I mean, "I am mean" voisi lähes kuka tahansa heistä sanoa...), mutta kaikki eri tavoin yksinäisiä, jokainen vieras istuu yksin pöydässään, kuin teatterilavalla; Hotellia johtaa vanha kääkkä, joka alistaa alistettua tytärtään (Deborah Kerr, alistaa, alittaa näyttelemisensä kokoajankliseiseen keho käppyrässä, kädet ristissä rintojen alla, silmät pyorivät päässä ja suupielet suuntaavat alaspäin) ja asukeista voisi mainita esim juopon jenkkikirjailijan (Burt Lancaster), hänen järjettömästi samaan paikkaan sukeltavan myösjenkki ex-vaimonsa (Rita Hayworth), ex-majurin (David Niven) ja ainoa kerta kun koko kaarti on yhdessä, lähes saman pöydän ympärillä kokoustamassa on tilanne, kun selviää että majuri on värittänyt uransa (oli huolto`upseeri` sodassa) ja on "nykyisin" naisia kopeloiva niljake... (Siis `majuri` ei tietenkään ole tilaisuudessa) - Ihan toimiva vähän väkisinväännetty teatraalisuus, jota loistavahko, luistavahko dialogi ja loistavat näyttelijät petraavat parempaan päin. Varsinkin Lancaster loistaa. "Yhdessä revitte toisenne palasiksi, ja erossa itsenne." Ja ikivirke: "Yksinäisyys on kauheinta väkijoukossa."

The Fear (Kreikka-66)

Perverssiperheen (sikarikas, mutta saita [käyttää rahat bordelliin] ilkimysisä, alistettu vaimo, äiti, perheen perverssein, peeping tom-poika isän edellisestä `avioliitosta` ja jatkuvasti karkaileva kuuromykkä tytär ja isän silmäterä, opiskelija nykyisestä) ja kyylärikylän välit rapautuvat entisestään kun poika tappaa kuuromykkäsiskopuolensa, vaikka sitä ei kylä tiedäkään, ei aluksi perhekään.. - Komeaa mustavalkokuvausta, avantgardistista musiikkia ja tiukkaa tarinaa Kreikasta. Lopun piiritystanssi on oiva avangardefilmin-musiikin ja kiristyvän verkon synteesi. ... Seuraavaksi pitäisi jatkaa mustavalkolinjalla ja katsoa Ranska(!)-versio Salemin noidista(-58). Arthur Millerin tuttu teos kässäröitsijänä itse Jean-Paul Sartre(!!), pääosissa Yves Montad ja Simone Signoret.

Curse of The Dog God (Japani-77)

Kolme hönöä nuorta miestä `löytää` (paikalliset ovat löytäneet jo "aikojen alussa") voimakkaasti säteilevän urranivuoren ja laakson, mutta tohotuksessaan ajavat jeepillään ensin koirankopin nurin ja kohta koiran kuoliaaksi. Koiran omistajapoika suuttuu tietenkin sanomattomasti. Tai kyllä syytää syyttäviä sanoja tietenkin, oisko jopa kirouksentynkääkin mukana. Mutta muut kyläläiset riisuvat ko yhdyssanasta tyngänkin pois, he kiroavat paikalle kaahaavaa kaivosyhtiötä kovalla kauhalla, kauhulla.. Paitsi yksi Pyhä Perhe (joka tuntee Vuoren paremmin kuin kukaan muu, `omistaako` suku, perhe jopa Vuoren?...) vastustaa, mutta väkivallattomasti. Eli ensin Vuoren Voima alkaa karsimaan kolmikkoa, kaksi kuoleekin, kolmas jää henkiin (sanan kaikissa merkityksissä), mutta Voima tappaa Vaimon... Sitten kyläläiset (mm ja varsinkin paikallinen moottoripyöräjengi!) alkavat kiusaamaan, karsimaan miestä, perhettä, yhtiötä... / Yhtä aikaa mainion ja masentavan täyteenpakattu monimanaus, mutta valitettava, kai, tai sitten ei, omakeksimä muka paikalliseen manausmystiikkafolkloreen kuuluva (ja vaikka ei kuuluiskaan, niin sitä ei saa tehdä, näyttää, niinkuin tässä, JA koiraa EI kiusata!!) koiran hautaaminen maahan, niin että pää jää pinnalle ja mehevä lihaluu liian kauaksi eteen, tekee tästä teoksesta idioottimaisen(,) iljettävän niljakkeen. Elokuvan loppu ("tehdään tästä mahdollisimman mahdottoman `kerroksellinen`", miestä ja naista kuolee ja syntyy, "kuolee" ja "syntyy", `kuolee` ja `syntyy`, kuolee ja syntyy, ja taas alusta, tai lopusta...) myös ampuu elokuvaa jalkaan. Ja koko elokuvakehoon.

Postman Fights Back aka Postman Strikes Back (Hong Kong-82) Postimies mättää, mottaa monesti!

No nyt on iso poika posteljoon! Mm Chow Yun-Fat! Hurjaa menoa!: Mm reppuselkä-kung fua ja räjähtävää ninjaa, mutta luistin ja keihäs-kung fu ei ole loppujen lopuksi läheskään niin akrobaattista, eksoottista, erikoista ja varsinkaan veristä kuin keksinnöstä, ideasta luulisi, odotti. Lyhyt jääkenttäluiruilu- luisteluvilahdus. Parasta ovat maisemat; Jääkenttä vuorien välissä. Mutta tosiaan vain välähdys. Mutta kyllä konaisuuden, kokonais-"uuden", kokonaisuutena, kokonais-"uutena" katsoo.

Eternal Fist aka Fist of Steel (USA-91)

Ihan katsottava kickboxing-kirves-kung fu(!)-jne-post apocalypse-aavikkokuivakkuus. Mukana mm aavikkohiekka-ristiinnaulitseminen (naulojahan voi sitten käyttää aseina kun herää ja voimat kerää), mutta aavikkokuivuus on kuivattunut juontakin vähän liikaa. Cynthia Khanin eka Jenkkileffa.

Ghost Nursing (Hong Kong-82)

Elokuva on pitkään vaisujen efektien vyörytys, se tosiaan tunkee niitä täyteen, mutta kuin toisesta elokuvasta oleva (maa pysyy samana hienoine, upeine järjettömyyksineen, käsittämättömyyksineen, älyttömyyksineen) on erittäin pitkä loppumättökavalkadi, ja on erittäin mainio, nerokas onnistunut; Tavallisen näköinen pallinaama, pallikeho onkin tavallisen näköinen rautanaama, rautakeho (kerrostaloasunnossa häntä lyödään turhaan tukilla [mistä se on hommattu, jättitakka?!] ja kukkaruukulla), itse hän mm käyttää goreaseena seinältä revittyä ja off-screen gorella tappavaa koriste-monimetrihaarukkaa, repii hiusten keskelle anti-irokeesin ja halailee ja tappelee vauvana itkevän ja kung fu`auvaavan hautakiven kanssa!! Ykinäiset, yksittäiset ilmestyvät lapset ja lapsilaumat leikkeineen ja lentoineen ovat elokuvan kumma clou, twisti, kumma suola, pippuri.