The Witches` Sabbath (Italia-Ranska-88)

Nuori nainen on syytettynä metsästäjän murhasta. Vasta valmistunut psykiatrimies uppoutuu tapaukseen. Ja uppoutuu naisen lisäksi (hänen?) historiaansa, inkvisitioon, omiin uniin niistä. Sillä nainen väittää olevansa noita. Ainakin puoliksi. - Katsoin umpi-italialaisen dvd:n tästä Marco Bellochion ohjaamasta elokuvasta, joten mahdollinen yhteiskunnallinen mono- ja dialogi jää arvailujen varaan, jos sitä yleensä on. Ainakaan enempää kuin yleensä näissä noitaluissa. Itse kuvavirta on tyypillistä witchsploitaatiota. Joukkoulkokohtaukset ovat kuin harjoituksista, ehkä tarkoituksellisestikin. Kyllä tämän perinteisen tarkoituksellisuuden katsoo. Ehkä joskus myös enkkuteksteillä.

The Witch (Italia-66)

Richard Johnson tulee tutkimaan eroottista kirjallisuutta vanhan linnan kirjastoon. No, eroottisiin noitiinhan siellä törmää! Ja noitatansseihin. - Kuuskytluvun italialaisen kauhuelokuvan tavanomaisen ja `tavattoman` materiaalin synteesi. Ajan genren perustavaraa yleensä, mutta mukana yksi kauhugenressä harvemmin nähty mestari, Gian Maria Volonte. Ja nuori Ivan Rassimov vilahtaa kirjastonhoitajana! Inhan outo on kottikärrykohtaus, kottikärryllä roudataan roskalautaa rovioon! Ajan genren perustavaran ylittää kai myöskin pikkuerotiikka, tai, no Rosanna Schiaffinon nättinoitaerotiikka on ihastuttavaa, mutta ei kovin lihastuttavaa, mutta se pikkuylittäjä-yrittäjä on kohtaus jossa Schiaffino ottaa Johnsonin puvuntakin pois ja Johnson Schiaffinon leningin pois suillaan!

Matteimainen Vietnam vet-triplatäräys!

Mahtavaa! Severin julkaisee Bruno Matteilta kolme bluray`illistä (erikseen, ei boxina) Vietnamveteraanitoimintahörinää, Double Target, Cop Game ja Born To Fight. Eniten kiinnostaa ensiksi mainittu. Muutenkin, mutta varsinkin ihanan piirroskansikuvansa takia; Äijällä on kaksi mitä lienee pistoolisinkoa ylätanassa, vyöllä pistooli, veitsi ja käsikranaatteja, mutta sitten! Taustalla näkyy tietenkin helikopteri räjähdyksineen, mutta sitten tosiaan piirrokseen pläjähtää sukellusvene JA TAPPAJAHAI! Siis Vietnam vet`eilyssä!! No, joo, kansivertailuissa kakkoseksi tulee Born to Fight; Etualalla mainio sinkoselkäinen kökköpiirretty karpaasi valuttaa käärmeensuusta myrkkyä viinilasiin. Ja tietenkin helikoptereita! "Heikoin" on Cop Game, vain yjksi helikopteri! Ei, kyllä Koko Kolmikko on Kova!

Elephant (Englanti-89) Christine (Englanti-87)

Alan Clarken lyhytelokuva on outo, mutta ei kuitenkaan kovin hyvä. Asiansa, ideansa (Pohjois-Irlannin, ja yleensäkin aseväkivalta) se kuitenkin tuo mieleenjäävästi esiin. - Koko nelkytminuuttinen elokuva koostuu vain useista, useista vauhdikkaasti kävelevistä miehistä (yksi tai kaksi kerrallaan) jotka käyvät ampumassa jonkun jossakin. Dialogia taitaa olla pari lausetta. Elokuva on liian suoraviivainen ja tuo takoituksettomasti mieleen halpiselokuvatekijöiden gorerallit. P.S. Tämä vimmainen, selkä heinäseipäänsuorana, kädet viuhtovat kuin tuulimyllyn lavat-kävely löytyy ainakin toisestakin Clarken, vähän pitemmästä lyhäristä, nimittäin teininarkomaaneista kertovassa Christine`stä (-87), näytelty "dokumentti" joka koostuu pelkästään kahdesta asiasta, teinityttö, Christinen robottimaisen vauhdikkaasta kävelystä talosta toiseen huumemuovipussi kädessään ja talojen ei aidosta, oikeasta huumeidenkäytöstä. Elokuva kertoo kummallisesti, mutta karmean koukuttavasti `yhteisön` tuskasta, sillä siinä on laitettu yhteen päivien, viikkojen ja jopa kuukausien toistuvat, toistuvat kävelyreitit leikattuna periaatteessa "yhteen" päivään. - Kuten edellinenkin, outo, mutta ei kuitenkaan kovin hyvä. Huumeyhteisön ahdinko, apatia tuodaan kyllä mieleenpainuvasti esiin.

Nightmares Come at Night (Liechtenstein-70) Ilkikurista itseironiaa, kuivaa huumoria, kelluvaa kuvausta. ....Ja kekseliäisyyttä.

Pitkästä aikaa otin Jess Francoa ja onneksi otin. - Lääkäri (Paul Muller), "mielisairas" (huumeet, hypnoosi) nainen lukaalitalossa (Diana Lorys) ja varsinkin naisen hoitaja (tuntemattomampi Francoilija ja tuntemattomampi muutenkin, Colette Giacobine) pitävät naista vankinaan. Viereisessä ikkunasta kurkkii, kulkee, makaa ja nai alaston Soledad Miranda! - Lähes jokaiseen Francon filmiin ja varsinkin juoneen on hän tunkenut jonkin oudon ja pitkän striptease-kohtauksen. Niin tietenkin tähänkin. Mutta nyt siinä on vahvasti mukana Francon ilahduttavan ilkikurisen itseironinen heitto/ `konkreettisempi` kuivan huumorirätin heittäminen katsojan kasvoille. Sillä tässä' esitellään "Maailman hitain ja pisin striptease-esitys"! Kekseliästä, nerokasta, oivallista. - Aiheestaan huolimatta hidasta flow-tunnelmaa, hidasta unta, kuvaus on kelluvaa, pehmeää.

Nimim Alessa: Murju (Lappi-2022) Lähiö(s)eksploitaatiota

Ja lähiösleazea. Aikalailla epäonnistunut genressään. Liikaa omistautunut niljaan, nuljuun ja saastaan. Limainen luettelo lähinnä. Tarinat jäävät alle.

Diamonds of Lapland (Lappi-99)

Puolituntinen Lappi-seikkailu"eepos". Nyt ei siis etsitä kultaa, vaan tarvotaan timanttien perässä. - Ihan jouhevaa, juoksevaa, kuohkeaa toimintataikinaa, seikkailusekasekoleipää, seikkailusetsuuria on leivottu. Paras kökkökulissi; Mustilla kankailla ja pimeydellä (muutama lamppu loistaa kalseaa, kelmeää, kylmää valoa kankaiden läpi) on "luotu" "luola" keskelle olohuonetta, vaiko vessaan kuitenkin?

One-Armed Executioner eli Yksikätinen pyöveli (Filippiinit-81) Hand off! - Mättöä Manilassa!

Manila Mayhem! Heti leffan alussa aivoton partahärkä heittää lyhytkasvuisen huumepoliisin vasikan puhelinkopissa mereen. Sitten samaisen poliisin vasenkätinen agentti sapeloidaan vasenkädettömäksi. Hemmo "käsiharjoittelee" ensin aikansa tuoppien kanssa, kunnes hänet raahataan harjoituskeskukseen, leirille ja yksikäsikosto-korsto jyrää ja jytää kohta läpi kaupungin ja viidakon!! - Oikein sujuvaa, tujuvaa taistelointia. Mainiota Manilamättöä ja lopuksi viidakkomayhemia!!

Hallelujah Handshake (Englanti-70)

Aina uuden nimen ja historian keksivä mies vaihtaa kirkkokuntaa kuin pappi paitaa kunnes kaapu kytee tai kyllästyttää. Alan Clarken ohjaus on hieno, hyvä hyvyyden, huijauksen, armon, armottomuuden, arvon, arvottomuuden, laupeuden, lempeyden, ymmärtämisen ja ymmärtämättömyyden avaus ja anatomia.

Moniminuuksinen(,) moniminuuksisten somesotku

ja kai sen kritiikkikin on Riikka Pulkkisen tuikituore teos Lumo. Kirja kuvaa kuolleen nuoren naisen vaikutusta muihin, `ystäviinsä`, ja varsinkin heidän minuuksiinsa, minuksistaan. Ajankohtainen, ankara aihe, mutta toteutus tökkii; Henkilögalleria on liian suuri ja sekava.

Horace (Englanti-72)

Vanhan äidin (isä ilmeisesti, kaiketi kuollut) kanssa asuva keski-ikäinen kehitysvammainen mies on lelupajan kautta kaupan kaksi-kolme kertaa viikossa työntekijä. Hän tutustuu, ystävystyykin äitinsä jatkuvasti pahoinpitelemään (isä missä lienee, vankilassa varmaankin) esiteini/teinipoikaan. Repaleisissa vaatteissa kulkevalla pojalla ei ole muuta turvaa kuin repaleisesta takista tekemänsä repaleisen viitan antama maaginehko suoja. - Alan Clarken ohjaama tärkeä tarina siitä milloin erityisihmisen paikka on kotona ja milloin ei.

Baal (Englanti-82)

David Bowie näyttelee hyvin Baal`ia, huonohampaista, risupartaista, kyynistä, koko ajan (jos juomaa vain riittä) kännistä kapakkatrubaduuria tässä Alan Clarken tv-adaptaatio-ohjauksessa Bertolt Brechtin tekstistä. Ja murha muhii tietenkin, kuten usein Brechtillä. Väliosien kitararämpäytykset ja puhelaulu toimivat hyvin sekä selittävinä, tasapainottavina, että etäännyttävinä elementteinä. Brechtiä jälleen tietenkin, totta kai.