maanantai 29. syyskuuta 2014

Tykitystä: Night Visionsiin lähes 40 elokuvaa!

Hollywoodhorroria, huomispakoa, kasaritykitystä ja mestariohjaajia.. Tuskin koskaan on Night Visions kiinnostanut näin paljon, vaikka elokuvista ei ole vielä julkistettu kuin reilu puolikymmentä: Tulossa mm Abel Ferraran ja David Cronenbergin uutuudet, mystinen trilleri Escape from tomorrow ja suolana ja sokerina pohjalla dokumentti legendaarisesta Cannon-yhtiöstä ja liuta lafkan leffoja.. Tuota Hollywoodhorroria näyttäisi edustavan elokuva nimeltä Starry Eyes. Ja Cronenbergin uutuudessakin "seikkaillaan" samoilla seuduilla..

Tää on jo melkein liiallista! :-)

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Flesh and Fantasy (Usa-43)

Ja nyt oddball-osastosta obskuuriosastoon. Mutta nyt outoa edustaa lähinnä näyttelijät, valmistusajankohta ja valmistusmaa.

Kyseessä on Oscar Wilden tarinoihin linkittyvä kauhufantasia-episodielokuva, jonka näyttelijäkaartista löytyy mm Edwar G Robinson, Barbara Stanwyck ja Charles Boyer. Boyer on myös toinen elokuvan tuottajista.
Ja tarinat vaihtelevat satumaisesta traagiseen.

Ensimmäisessä tarinassa "ei niin kauniskasvoinen-nainen" saa mystisestä naamiokaupasta taikaa sisältävän, bisarrin näköisen muoviaamion, joka naamallaan nainen lähtee Mardi gras-festivaalin pyörteisiin. Outo, Euroopan ja Amerikan hämärällä rajapinnalla operoiva kauhufantastinen pikkukaupunkikuvaus. Jonotanssi läpi katujen ja talojen on kuvauksen juhlaa. Episodi tuo vähän mieleen Max Ophulsin Le Plaisir-episodielokuvan ensimmäisen tarinan jossa vanha mies lähtee nuorentava naamio naamallaan tanssin pyörteisiin.

Toisessa tarinassa Edward G Robinson saa kädestäennustajalta tiedon, että hän tulee tekemään murhan. Näyttelemisen ja kuvauksen juhlaa. Ja tietenkin tarinan, joka nyt ei kuitenkaan ole aivan uniikki idealtaan.

Kolmannessa tarinassa Charles Boyerin esittämä "Humalainen nuorallatanssija"-sirkusakti sekoittuu onnettomuusunien, Barbara Stanwyckin esittämän mystisen naisen sekä hämyisen laivamatkan aiheuttamaan limboon. Huikea tarina tämäkin.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Zombiethon (Usa-86)

Miltähän tuntuisi katsoa kavalkadi, lähinnä eurooppalaisten zombielokuvien (jotka kaikki on jo ennestään nähnyt) trailereista ja muusta matskusta? Tällainen zombisoppa on Zombiethon.
Katsominen tuntui ainakin meikäläisestä yllättävän mukavalta, kyseessä on tunnelmallinen matka lähinnä siihen eurooppalaisen (Fulci, Franco, Rollin) seiskari-kasari- gorezombailun-goreroskailun ytimeen. Seitkyt-kaheksankytlukujen eurooppalainen zombielokuvahan eroaa aikakauden amerikkalaisesta vastaavasta juuri laahustavien zombien sijoittamisella monasti syksynkuolleisiin maalaismaisemiin, rauhallisen-naputtavan progepimputuksen säestyksellä. Ja sijoittaapa se zombit aina joskus ihan kirkkaaseen päivänpaisteeseenkin, vaikka sitten syksyiseenkin sellaiseen. Yhtenä Zombiethonin onnistuneena clou`na onkin varsinaisten zombileffojen trailereiden yms väliin sijoitetut (tätä elokuvaa varten tehtyjen?) "siirtymäleffojen" pätkät, jotka vievät elokuvasta ja tunnelmasta toiseen. Näitten pätkien kuva - ja värimaailma on kivaa vaihtelua, ne tapahtuvat järjestään voimakkaan valoisassa kesäpäivässä sinitaivaineen ja sinimerineen. Ja zombin hiljainen hyökkäys aurinkoisessa kukkaloistossa uhria seuraten on kivan kontrastista menoa. (Välipätkät päättyvät aina siihen että uhri ja zombi juoksevat elokuvateatteriin, jossa seuraava zombipätkä pärähtää käyntiin.. Lopussa lähes koko teatteri onkin leffoja seuraavien zombbareiden täyttämä.)

En tiedä kummalle katsojaryhmälle, sellaiselle joka ei ole näitä leffoja ennestään nähnyt, vai joille ne ovat jo ennestään tuttuja, parempi tutustumiskohde. Tietenkin näitten leffojen zombileffanoviisille kavalkadi voi antaa kimmokkeen tutustua niihin kokonaisiinkin tuotoksiin. Itselle Zombiethon oli tosiaan vahvoista etukäteisepäilyistä huolimatta yllättävän antoisa kokemus. Ja esim kokonaisina leffoina kauheiden Zombie Laken- Oasis of the living dead`in näkeminen pelkästään zombeihin rajattuna, ilman niitä ympäröivää tylsyyttä oli myös melkoisen mainiota seurattavaa.

Ainoina säröinä sopassa olivat mm Anita Strindbergin tähdittämän Fear`in (elokuvassa ei zombeja) ja viimeisenä varsinaisena zombipätkänä esitetty Ted V Mikelsin Astro Zombies, joka taas camp-roskana erottuu mielestäni liikaa muiden elokuvien tunnelmallisuudesta. Myös keskuspaikkana toimivan elokuvateatterin zombiporukan muuttuminen koko ajan humoristisempaan suuntaan särki meininkiä jonkin verran.

perjantai 19. syyskuuta 2014

H-man (Jap-58)

Viiskytluvunlopun Tohotusta (eli Toho-yhtiön tuotantoa) on Vetyihminen. Ja se on vielä Ishiro Hondan ohjaama.

Tämä huumekuviot ja yakuzankin "h-bomb"-testeihin sekoittava elokuva olisi ainakin alkutaipaleelleen kaivannut nimenomaan sitä tohotusta, nyt alkutaival lykitäänkin pitkien ja pitkäpiimäisten poliisikeskustelujen ja muiden jankkaavuuksien "jatkumona". Muutama "ihmissulaminen" tosin "näytetään", eli kun ihminen on saanut kehoonsa tätä pommitestien jäännöslitkua, niin hänen loppunsa näytetään maahan luhistuvana vaatekasana.

                PSYKEDEELINEN LIMA KOHTAA KADUT JA VIEMÄRIT

Myöhemmin nämä kuplintakuolemat tulevat enemmän esiin, ja niitä näytetäänkin tehokkaammin, tosin sammakon kuolinkamppailu on aika ilkeän ja iljettävän näköinen, sen olisi voinut jättää poiskin. Muutenkin elokuva saa toisella puoliskolla vauhtia, värikkyyttä ja jäntevyyttä rutkasti lisää ja tekee siitä loppujen lopuksi ihan jännityksellä seurattavan vauhti ja juonenkäännepalan. (No, eihän näissä, tässäkään huikeilla juonenkäänteillä pelata, mutta genressään ihan toimiva tapaus.) Erityisesti pitää mainita tehokkaan näköinen ja tehokkaasti etenevä psykedeelinen saastelima sekä tietenkin vihertävän läpikuultava Vetyihminen. Viimeksimainittua näytetään taloudellisen toimivasti vain muutaman kerran eikä silloinkaan pitkään, mutta psykedeelisesti sykkivän välkkyliman etenemistä useammin, aina silloin tällöin, mikä on hyvä tehokeino.