The Blood Stalkers (USA-76) Tylsä ja tyypillinen suosekoitus

Autollinen vanhjoja aikuisia pyörii backwoodseissa ja backwoodsaajat heidän ympärillään... - Suo siellä, vetelä täällä-slaher-sleaze-sotkut-sutut eivät ole mun ykköskauhisteluitani. Eikä kylmää tämäkään flikki mun luitani. Samassa suossa survottua tavaraa tämäkin. Tylsää ja tyypillistä suosekoilua-sekoitusta. Tuntiin ja varttiin ei tapahdu mitään ja viimeisessä vartissa vähän lämähtää, läsähtää, lävähtää, ei se kyllä oikein elokuvaa tee. Varsinkaan kauhu. Suovettä ovat henkilöhahmot varmaankin siemailleet, siitä hitaus?... Viimeisessä käänteisratkaisussa - uudet uhrit samanlaisessa murha-asetelmassa kuin edelliset, on kyllä kikkaa ja voimaa. Julmaa ja tiukkaa kikkaa ja voimaa.

Love `Em And Leave `Em (USA-26)

Pääjuoni: `Isosisko on luvannut auttaa äidin kuoleman jälkeen "avutonta" (kaikkea muuta!) pikkusiskoa` (Louise Brooks!) No, onhan Brooks aitona, `alkuperäisenä` ja `kunnon` `flapper girlinä`, muutenkin kuin ulkonäkönsä puolesta myös Jenkkileffassa. Ja on myös vielä hevos-raviveikkaaja(!!), huijatuksi tuleva.. No, kyllä hän itsekin `vähän` huijailee-esim suudellaan, viedään siskon miestä (mies kyllä itsekin tietenkin mukana juonessa, suhteessa, kaikessa suhteessa), "suuttuneena" "sulhaselleen" kyyneleet otetaan silmien alle akvaariosta! Ja laittaa lähes kaikki liemiin ja syytöksiin, ehkä hyvän, ehkä pahantahtoisena. Koko elokuvan läpikäyvänä teemana on tavaratalon näyteikkunoiden `innovatiivinen` suunnittelu ja toteutus; Tuuletin heiluttaa mallinukkien hameita, karannut kissa ja lopuksi tietenkin rakkausparin suudelmat. - Melko vaatimaton teos, mutta Brooks paikkaa pahimmat paikat ja puutteet pörräämällä kaupunkilaismehiläisenä talossa ja puutarhassa. Jazzityttö, jazzityttö, jazzaa sinä vaan...

The Show-Off (USA-26)

Ei kai ihan nuorikaan, lujaa ja usein naurava, puhuva ja syövä tyhjäpäähuijarimies (rasittavan `onnistunut`, `uskottava` Ford Sterling) saa perheen tyttären pauloihinsa. (Kumma ettei asioista perillä oleva perhe paljasta heti eikä sen jälkeenkään huijaripösilöä pösilötyttärelle..) Ja niinpä niin vain paljon puhuva pösilöliero luikertelee perheeseen. No, ihan hauska idea on kun täysin autoista ja varsinkin ajamisesta tietämätön torvelo lähtee liikenteeseen voitettuaan arpajaisista auton. Ihan kertakatseltava komedia, ja kiva nähdä iki-ihana, valloittavahymyinen-nauruinen draamakuningatar Louise Brooks kerrankin komediassa. Mutta onneksi hän ei näyttele tuota tyhjäpäätytärtä. Roolinsa vain on kirjoitettu valitettavan valjuksi.

The Spy With My Face eli Kaksoisagentti (USA-67) Aito vs amatööri, alkeellista elokuvaa

Harvinaisesti Australiasta alkava agenttiremellys, mutta kun nää kaksoisolentoelokuvat ei kiinnosta oikein missään genressä, niin tervansyöntiähän tämä taas oli. Sillä eihän kaksoisagenttiolento pysty millään sisäistämään alkuperäisagentin sisäistä vetovoimaa, se on kehossa, sielussa... Siinä tämä elokuva vaikka cashew tai kookospähkinänkuoressa.

Nimi M Erkki: Syvänne (OmaKUSTAnne)

Vesiaiheinen heikko dekkari. Ja sanaleikkidekkari (ei silti huumoridekkari), niitä on sadoittain, aina kirjoittajan nimimerkistä ja kirjan julkaisumuodosta lähtien. Esi m erkki: "Ruumis kelluu, lojuu syvänteessä, samaan aikaan teelle perso etsivä miettii mikä antaisi maun syvän teessä."

The Karate Killers eli Karatetappajat (USA-67)

Mutta tässäpä heti alussa hyökkää kolme helikopteri-riippuliidintä ohjuksineen, pommeineen U.N.C.L.E:n parivaljakon Napoleon Solon (Robert Vaugh) ja Ilya Kuryakinin (David McCallum)(hyvä aika, kohtuus ja oikeus heidätkin jo esitellä) urheiluauton kimppuun ja sen jälkeen siirrytäänkin Every Mothers` Son- yhtyeen riemuisaan pop-psykedelia-keikka-alkuteksteihin! (Jotkut ne osaa Elokuvan Aloittamisen!!) Ja mikä näyttelijäkaarti!!: Joan Crawford(!), Curt Jurgens, Herbert Lom, Telly Savallas(!), Terry-Thomas, Kim Darby, Jill Ireland!!!... (Lomilla [Entäs arkena, töissä, heh?...] koko ajan päässään ihan hirveä, pari numeroa liian pieni, mutta ei pienestikään pelottava nahkahattu.) Eli kuten kuvailussa kytee ja paikoin palaa, ihan toimivaa, tanakkaakin tahkoamista tämä. Vaikka Karate Killereitä ei juurikaan kuvassa kuljekaan. "Karate" kökösti vilahtaa vähän, mutta Karate Killereitä he eivät ensinkään, ollenkaan, vähääkään.

The Helicopter Spies (USA-68) Tylsä kuin tango tervassa, valssi vellissä.

Muistin oikein, ei tässä helikopterit hurjasti heiluneet, eivät juurikaan. Vähän Afrikassa alussa ja junahyökkäyksessä loppupuolella. Nyt on framilla prismasädetykki, mikä lienee, ja taas tietenkin se Mualimanvallotus. Ei elokuvana erikoinen, häävi, kummoinen. Tylsempi kuin edellinen, huomattavasti. Perusagenttipuuroa. Pari ideaa pikkuisen ylitse muiden; Vitivalkotukkaisten miesten `Maailmanneuvosto` ja jos PahisPomon (erään heistä) sydän pysähtyy, niin koko hänen aavikkolinnoituksensa räjähtää... Ja räjähtäähän se. Mutta itse elokuvan eteneminen, meininki, etenemisen meininki ei paljonkaan pauku eikä räjähdä. (Ei menty elokuvan läpi niin että heilahti. Huono heilui.) No, on tässä sentään John Carradine muinaisena mystikkona, valkotukkahemmo hänkin, ja jonka puhetta, edes sanaa on odotettu 20 vuotta...

One Spy Too Many eli Yksi agentti liikaa (USA-66)

Ei loistava, mutta luistava, vauhdikas osa The Man From The U.N.C.L.E-agenttikomediasarjasta. Tunnettu esim, mm pahapatruunan bileiden ihmisshakkikohtauksesta, mutta nyt on farmilla framilla näiden agenttiluiden peruspahuus, perus(pää)juoni, Maailmanvalloituskaasu. (Kattavin nimi tästä "Maailmanvalloitussarjasta" taitaa olla How To Steal The World, siitä ehkä myöhemmin pientä lisää, otantaa.. Sarjassa myös muistaakseni mukavaa Elokuvaotsikkoliioittelua, The Helicopter Spiesissä ei kai ollut hirveästi helikopteritoimintaa, eikä Karate Killersissä karatetappoja, mutta muistini usein pettää, ehkä varmaankin niistäkin uusintakatselua ja sel[v]itystä tänne.) O.S.T.M-elokuvassa vielä mukana mukava vilahdusvitsailu, vitsailuvilahdus elokuvien tv-sarjojen mitättömille, vähäväkisille mielenosoituksille; Kolme "UNFAIR"-kylttiä kantavaa mielenosoittajaa kiertää jalkakäytävällä kehää. "VASTUSTAN!"

New York Ninja (USA-1984 kautta 2021) `I Sydän NY Ninja!`

"IT`S THAT DAMN NINJA!" "Jälleen", "taas" on löydetty tuntematon, unohdettu roska"klassikko". Lainausmerkit voi ottaa pois klassikon ympäriltä, sillä klassikko tämä on.Eikä näitä löytöjä ihan nyt joka vuosi ilmaannu. Vinegar Syndrome on jälleen, taas kerran tehnyt kulttuuriteon, työn ensinnäkin löytämällä tämän loistavan kasarikasauksen, "Mies lähtee kostoretkelle katujen kusipaiseita (ja tuleepa kadulla vastaan laukku- salkkusäteilystä, tulesta, valosta roimaa rumaa voimaa saanut rupi-ihohemmokin) juuri raskaudestaan ilmoittaneen, ja sen jälkeen surmatun naisensa muistoksi"-elokuvan ja saamalla sen kuvat kirkkaiksi ja ennen kaikkea sen ääniraidan uusimisen (vanhaa ei löytynyt, ei ole?) ansiosta. - Tämä kulttuurityö, monipuolinen sellainen tuo esiin onnistuneen, perinteisen (hyvällä tavalla genreperinteisen) elokuvan New Yorkin nahkean nihilistisillä kaduilla. Silloin tällöin vilahtavilla I Sydän NY-tarroilla, tulitikkuaskeilla jne tuodaan esiin Kaupungin kaksinaisuutta nopean, näppärän julmasti, kiteyttävästi. Tv:n ulkouutisryhmän kimppuun käyminen uniikin julmaa journalismiestoa. Erittäin oiva kökköidea on jengien perässä kulkeva kuvaus"ryhmä", joka saa aika rauhassa kuvata ja huutaa kuvausohjeita, ja kun joutuvat tappeluun, kuvaavat sitäkin... NinjaÄijä harrastaa myös vähän vaappuvaa rullaluistin-ninjailuakin ja jengit (niitä on lukemattomia) huulipunat, luomivärit, miekkailija-rautaristikot, mummohuivit, pujottelulasit, sukkahousut, käärinliinat, karvalakki kasvoillaan ja kaikenlaiset kaavut, viitat, painitrikoot 1], slipoverit (liian pienet tai liian suuret sellaiset) päällään ovat jotain niin upean nerokkaan noloja ettei mistään mitään väliä... P.S. Kaupungilla Cine 42-teatteri mainostaa isohkosti, sopivasti, tarkoituksellisen tyylikkäästi Ninja III - The Dominationia ja Kung Fu Warriorseja jne. P.S.2 Uusina ääninä mm Michael Berryman, Linnea Quiqley, Don "The Dragon" Wilson, Leon Isaac Kennedy, Cynthia Rothrock, Ginger Lynn Alen!!!... Tää on tehty Viimeisen Päälle! 1] Trikoot tietenkin muiden vaatteiden päällä, että näyttäisi vielä naurettaVAMMAlta.

Robo Vampire 2 : Devil`s Dynamite (Hong Kong-88) `Trilogian` tavallisin, mutta nauravat hyppyninjavampyyrit jäävät mieleen pomppimaan

Ihan toimiva kökkökokonaisuus hyppyvampyyrien ja ninjojen matseista, taistoista 1], ja pyörähtääpä (nimenomaan pyörähtää) folioasuinen Robo Vampirekin keimeihin. Mutta muistettavat älyttömyydet "loistavat" poissaolollaan. Roistopäällikkö tekonauraa usein, ja meikäläistä leffojen tekonaurut ja naurajat naurattavat aidosti. Niin nytkin. - P.S. Saksadvd:llä Robo V kakkonen onkin oikeasti tuo kolmonen. Ja tätä leffaa ei levyltä löydy. Mutta tiedä häntä miten nämä järjestykset, nimet ja numerot `oikeasti` menevät... Trilogian (jos tämä trilogia on) tavanomaisin, tavallisin.. 1] Ja heistä muuntuu, syntyy tietenkin hyppiviä ninjavampyyreja, vaiko vitsejä ovat kun nauravat niin kovasti?

Robo Vampire (Hong Kong-88) Keskitaso-vertojärjettömyyttä

Ja kun edellisen elokuvan lopussa paikalle saapuu vielä vampyyrien päälle pissaava pikkupoikahirviö, niin tämä trilogian eka osa tarvitsee ainakin esimerkiksi hyppykuppakung fu-hirviön, jotta ykkönen hakkaisi kolmosen, mutta katsotaan... No, ainakin heti aluksi viidakkosotilaalla on muiden perinteisten sotavermeiden lisäksi, ohella jämäkässä maakosketuksessa koripallotossut, eli ehkä tästä vielä huono-hyvä tulee.. - Ja tuleehan tästä. Mutta ei voittajaa, mutta hyvää-huonoa kakkossijaa tämä ansiokkaasti kolkuttelee, eli ei tämä mielettömässä mielipuolisuudessa, mielipuolisessa mielettömyydessä kolmosta voita. Vauhdikkaammin tämä enemmän Itävampirismiin ja sotasohellukseen keskittyvä elokuva kuitenkin lähtee liikkeelle ja Robo (Coppi) Vampyyrikin esiintyy huomattavasti aikaisemmin, mutta Kolmonen kuitenkin kulkee ihan omissa somissa älyttömyyksissään...

Robo Vampire 3 : Counter Destroy (Hong Kong-89) `Hautausmaan Freddie Krugerista hyppy- ja lopulta elokuvan Nimivampyyriin`

Aloitetaan, alitetaan trilogian viimeisestä, eli parhaasta...MuinaisKiina`tutkija`naisia lähtee seuraamaan tupakoitsevan harvahammas(sätkännysä mahtuu hyvin hampaankoloon)`paha`(?)papin säkistä löytyvä pääkallo. `Tutkintaa`, hutkintaa, huonoa artikulointia, dialogia, näyttelemistä. Auton etupenkillä(!) oleva lankapuhelin soi(!) ja kuristaa! Varsijousipyssynainen vessassa! Freddie Kruger hautausmaalla ja "merellä"!!!??? Ja Lopussa itse Robo(Cop) Vampire... Loistavaa Roskaa! - Shining Trash!

Hallitus koronatörttöilee

Ei yksinomaan Marin, vaan näköjään puolueesta riippumatta parikin puoluetta omaa omansa ministerin tai muun tahon joka koronatötöilee samoin selityksin ja yksipuoleiset (lue yksipuolueiset, oikealle vetää) lehdet näköjään valitsevat vain Marinin syypääksi. Samaa sönköttävää sakkia kaikki. Ei jaksa enää mitään puolueita, lehtiä, onneksi on elokuvat...

Unusual Tales (Ranska-49) `Boulevard of Crime`- `Kauhutarinoita Kaupungista` piristettyinä huumoripirskahduksilla

Poliisit alkavat kertomaan noviisille katujen, kaupungin kauhutarinoita; On kaapista tullut, sen jälkeen pianoa talon salissa soittava (pianoita kolme kolmiossa!) susimainen (ei ihmissusi, vaan "sudennaamainen") kauloihin fiksoitunut (ei vampyyri, vaan "vampyyrimainen" veitsimies, "What a pain in the neck!".. 1]) tunnettu tappaja kun yläkerran naiset lähtevät lakanaputkella pakoon yläkerrasta... 1] Oma kaula niska lopulta lähinnä... On "Kunnioitetun, kunnollisen, tunnollisen, jopa tavallisen näköinen" (joita hän ei kyllä ole) mies joka palvelijana kerää mitaleita keräävälle vanhalle miehelle (,joka kutsuu miestä nimellä "Dear"), mutta nuorta miestä kauhistuttaa vanhuksen milloin tahansa pois pullahtava, hirvittävän, karmean, kauhistuttavan (joita se on) näköinen tekosilmä, joka ajaa miehen mielen aina murha-aatoksiin saakka... (Hieno versio Poen Tell-Tale Heartista)... Seuraavanakin on Poe`a; Eliittitanssiaisten juoppo naamiaisklovni, `eliittiä` itsekin lähtee hienostoherran holveihin, eli Amontillado tynnyrihän se siellä pulputtaa, hieno versio sekin.. Juomakauhua on viimeinenkin viineys; Englantilaislinnanherra Ranskassa, Barnabas Shuttleworthy lähtee ratsaille `ponillaan`(?), mutta matkalta palaa vain poni pistoolin-kiväärinluoti kyljessään, linnanherra on kadonnut. Onko syyllinen sukulainen vai ystävä vai joku muu, vai onko syyllistä, uhria? Mutta sitten neliskulmainen viinilaatikko kannetaan juoppojuhlahautajaisiin.. "Thou art the man!" Hieno, upea loppuponnahdus! Ja hieno idea tässä koko episodielokuvassa on se, että kaikki tarinat eivät ole niitä kaikkein kuluneimpien kauhukirjoittajien klassikoita, vaan toisena tässä on Thomas De Quincey. - Upean, muhevan, mukavan makaabereja tarinaversioita "pienillä" herjan, huumorin pirskahduksilla piristettyinä.

Deadly Breaking Sword (Hong Kong-79)

"It`s a beginnig of a new era, time for the dagger, not a sword." Deadly Breaking Sword on "Legendaarinen" 1] Mestari, joka kuljettaa aima mukanaan ruumisarkkua, tai arkkuja (vastustajien määrän mukaan), vaihtaa joka tappeluun vaatteitaan ja lohkaisee joka tappelusta palan miekastaan. Tai taitaa olla että se pala jää aina uhriin, ruumiiseen törröttämään. (Ehkä aina uusi miekka, [varsinaisia vaihtoja ei kyllä nähdä], sillä terähän tylppenee, varsi lyhenee, eikä hemmoa nähdä koskaan teroitushommissa. Toisaalta Näillä Hemmoilla on aina Se Sama Legendaarinen Miekka, mutta mites tässä nyt?..) Näin käy elokuvan alussa taas, mutta nyt uusi uhri, "ruumis" selviää Tappaja Tohtorin(!) avulla. Vai kuka nyt näissä, tässä nyt "avustaa" ketäkin.. Lisäksi vahvasti mukana perinteinen tollo, tollotukkainen köyhä peluri, jatkuvasti "HeheheHihihiHahaha"tä toistava tollo, jolta kuitenkin käy kung fut ("jopa" apinamaisesti itseään kutittava-kung fu, ehkä seuraava aste elokuva on toisia kutittava) ja on varsinkin taitava kepin-miekan-puukonpyörittäjä. Tupla-triplajne-lisäksi mukana avustajia, vastustajia vankilasta (vangeista vartijoihin) ja mukana myös honkkareille harvinainen vankilatappelu jne.. Kummajuttu on se, että Mestaria, ainakin käännöksen mukaan, kutsuvat välillä sekä fanit että vastustajat, tai sellaisiksi tekeytyvät "Mestariksi", ja Mestari tai "Mestari" vain hymyilee, myhäilee, kumartelee... Mitään etusormi-keskisormi ilmassa alaspäin-merkkiä he eivät tee, eivätkä muuta ääntään, ilmettään ironiseksi. Ehkä se on jotain syvempää, tai sitten ihan pintaviiltoa, kunhan nyt jotain... Mukana kynttilä-köysi kung fua!! Ja eräänlaista ruumisarkku kung fua kautta miekkailua myös! - Ihanan sekava (useinhan nämä, "varsinkin tämä"), oikein näppärä näpsäkkä Shaw Veljeily. "Heroes comes and goes in the martial arts world..." 1] (Lainausmerkit laittaa päävastustaja.)

Spookies (USA-86)

"This is ridiculous. Do you even know where you`re going?" "Yeah, I`m going nuts." Eniten nutsiksi menee kyllä tämä elokuva, jossa metsä-kartanokauhun pahimmat kliseet tungetaan samaan putkeen ja ravistetaan. Tuloksena ravitsevaa roskaa, jossa ei ole päätä eikä häntää, eikä varsinkaan sen jälkeen kun siihen (siis valmiseen elokuvaan) lisätään kliseitä lisää. - Oivallisen lapsellinen sekoilu, sekoitus. Pöljä-pönttö- pösilöelokuvien aatelia, kermaa ja kuraa. Huraa!

Slightly Dangerous (USA-43)

Pikkukaupungin nuori nainen (Lana Turner) on kyllästynyt kaupunkiin ja varsinkin tarjoilijan työhönsä. Mainiossa kohtauksessa hän havainnollistaa työnsä tylsyyden, liukuhihnamaisuuden ja jokapäiväisen samanlaisuuden: Hän tekee silmät sidottuina Banana splitin ja kohta kaahaa pois kaupungista. Löytyäkseen Suurkaupungista, tai ainakin hänen "kaksoisolentonsa" löytyy.. Ja ex-työpaikan nuori pomo perässä... Saippuamiljonäärin kadonnut, kidnapattu tytär herää henkiin yhdessä huijauksessa. - Oikein kiva kaahaus, kahjoilu, ja nämä k-alkuisuudet tulevat kohdakkoin kertautumaan, lisääntymään elokuvan edetessä. Aikamoiset älyttömyydetkin. Kuten tavaratalon myyjien korvatulppainen, käsipuuskainen ja sidossilmäinen lakko - asiakkaat varastavat mitä irti lähtee ja jaksaa kantaa.

Nightfall (USA-56)

"Things that really happen are always difficult to explain." Jacques Tourneaurin (Jes!) ohjauksessa James (Aldo Ray) ja `Doc` ovat olleet jo kymmenen päivää järvi/vuoristocamppailemassa "Amerikan Alpeilla" kun joku auto ajaa vauhdilla ojaan. Auto "täynnä" rosvoja (kaksi) ja rahaa (laukku). (Pääroistona Brian Keith). Camppailijat auttavat parivaljakkoa, mutta saavatkin lyijyä, `Doc` kuolettavasti, James haavoittuu, mutta roistopari luulee hänenkin kuolleen. Ja taas tämä epäuskottavuus, perinteisyys, uskomattomuus: On kaksi aivan samanlaista salkkua, laukkua ja tollopari tietenkin ottaa `Docin` laukun, kuinkas muutenkaan. Koska muuten tästä ei olisi voitu tehdä `useampi (niitä on useita, enemmän kuin mainittuja) osapuoli miehen ja rahojen perässä`- elokuvaa. Itse elokuva ei etene näin johdonmukaisesti, vaan on tämän hetken ja takaumien kavalkadi. Ja mukana on tietenkin femme fatalehko nainen (Anne Bancroft), mutta onko hän `P-O-L-I-C-E`, roisto vai viaton? - Mukavan hybridisen sujuvasti/ suttuisesti etenevä ja peruuttava noirtarina. Ray roolissaan loistava, Bancroft ja Keith hyviä, löysähousuista -ja puheista psykopaattia, Rediä nauraen ja raivoten, välillä jopa masaniemimäisesti ilmeillen, ilveillen esittävä Rudy Bond huojuu epäuskottavan ja uskottavan (lopussa 1]) rajamailla. Edellisessä elokuva-arviossani samanlaisena pskykopaattisena gangsteripomona esiintyvä Howard Da Silva esittää tällaista tyyppiä paljon, paljon paremmin. 1] Lopun lumilinkokohtaus on ajalleen hurja, uniikki.

The Underworld Story (USA-50) Jäykkää, kankeaa `vauhdikkuutta`

Kusenkeltaisen lehdistön yksi sakeimmista sekoittajista, toimittajannulju Mike Reese (Dan Duryea) saa jälleen(?) potkut, mutta ostaa gangsterirahoilla osittaisen osuuden pikkukaupungin, Lakevillen(!) sanomalehdestä, ja alkaa heti Bossailemaan siellä(kin).. Eli sama meno jatkuu. Ja jatkuu varsinkin sen takia, että heti(?!) hänen sinne tultuaan kaupunkia ravistelee murhatapaus. Ja sen tekijän peittely- syytön syylliseksi. - Erikoinen (lue: aika heikko, mutta silmiä siristellen, kiristellen katsottava) kusipäisyyden ja kunnian hybridi. Duryean hahmon, jatkuvasti puvuntakkiaan veivaavan hermomiehen väkinäinen vaahtopäisyys koskee silmiin. Esim kohtauksessa jossa hän huumorittoman vauhdikkaana vakavikkona huutaa kolmeen puhelimeen niiden johtojen kiristyessä, "kuristaessa" kurkkuansa. Hänen nousunsa lehden `Bossiksi` `muutamssa minuutissa` on toinen väkinäisen vauhdikas ratkaisu.