"When you winked at my daughter, were your intensions honorable?"
"They were."
"Well, then you naturally marry her."
"My intensions were dishonorable."
"Then you have to marry her."
No nyt on Chevalierin hymy päässyt oikein elokuvan nimeen taas tässä Lubitschin ohjauksessa. Ja naispääosassa oikein Claudette Corbet. Ja Miriam Hopkins.
`Shakkia sängyllä`, Chevalier hymyilee ja iskee silmää kaupungilla kadun toisella puolella olevalle naiselleen (Corbet, `Franzi`, naisorkesterin ykkösviulisti), mutta ohiajava Prinsessa ( Hopkins) luulee että hän hymyilee hänelle ja `pakkoavioliitto` on edessä. Mutta mies yrittää `pakosti` pitää molemmat. Kinkkinen ongelma josta on syntynyt ihan onnistuneen kinkkinen komedia. Pääpari kautta kolmikko toimii hyvin ja komedia kulkee. Tietenkin Chevalierin `hymy` rasittaa nyt enemmän koska sitä on enemmän ja laulu myös, mutta niitähän on pakosti musikaaleissa.
Kivaa viihdettä. Ja seksi kuplii taas. Kukkeammin, kuplivammin kuin edellisessä; ("Perhaps tomorrow night we could have dinner together?" "Oh, don`t make me wait 24 hours.I`m so hungry." / "Let me see your underwear." -> "Jazz up your lingerie." (That`s the music!) /
`Julistan häävuoteen vihityksi`. `Julistan hääpäivän hääyöksi`. /
"Take good care of our Niki." "I will." "Be a good girl." "I won`t." )
Ja taas `vähän` konservatiivinen lopetus!
Ra-ta-ta-ta ta-ta-ta!
P.S. Seuraavan vuoden -32 komediassa (ohjattu osittain yhdessä George Cukorin kanssa) One Hour With You (uusintafilmatisointi Lubitschin vuoden-24 The Marriage Circlestä- Avioliiton ilveilystä) Lubitsch lataa taas edellisistä, entistä rohkeampaa dialogia: Elokuvan alussa Pariisin puistopuhtauspoliisivoimien konstaapeli sanoo suutelevalle parille: "You can`t make love in public!" Nainen: "He can!" Mies: "Darling!" ja homoseksuaalista häivähdystä palvelijan puolelta edustaa kohtaus jossa hän on saanut isäntänsä pukeutumaan Don Juaniksi valehdellen rttä kyseessä ovat naamiaisjuhlat; "Monsieur, I did so want to see you in tights.
perjantai 25. lokakuuta 2019
The Love Parade (USA-29)
"You know, Count, this is first time I ever dine with a man. Alone." "This is is the first time I..." "Don`t lie!" ""... This is the first time I ever dine, With The Queen!"
"If my master is good enough to have dinner with The Queen. then his dog can eat dinner with The Queens dog."
Ernst Lubitschin ohjauksessa Pariisista (sieltä saanut ranska-aksenttitartunnan) takia takaisin Sylvaniaan karkoitettu aatelisupseeri (Maurice Chevalier) rakastuu Sylvanian Kuningattareen (Jeanette MacDonald) ja tämä häneen.
Mutta pian (elokuvassa liian pian) mies ajattelee olevansa naisen kanssa vain öisin (hienostunutta Lubitsch-erotiikkaa 1]) ja päivisin pelkkä esim tenniksenpelaaja, kun Kuningatar tekee töitänsä. Ja pitää Kuningatarta käskijänään. ("If Your Majesty had not already command me to smile, I would laugh. Ho-Ho-Ho!!!") Tämä johtaa nopeasti kaaoksiin, kriiseihin, jopa avioerouhkaan miehen puolelta. (""Do you love me anymore?" "Only with soldiers and handcuffed.") Kaaos-kriisikulminaatiopisteenä on heidän ensimmäinen yhteinen edustustehtävänsä, operetti-ensi-ilta. Mies ei aluksi aio tulla paikalle ollenkaan, joka olisi jopa kansainvälinen skandaali. Mies tuleekin pikkuisen myöhässä Kunigattarelliseen aitioon ja saa huikeat aplodit, ja vie huomion pois Kuningattaresta, saaden hänet hieman noloon asemaan. Sitten siirrytään kuuntelemaan parin aitiokuiskintaa joka, jossa on heittoja suuntaan ja toiseen; Mies: "Mä lähden." Kuningatar: "Et lähde." Kuningatar: "Minä lähden." Mies: "Senkus lähdet." Yksinkertaistettuna tähän tyyliin, kokonaisuutena keskustelu on hersyvämpää, mutta myös ja varsinkin ihan liian pitkään jatkettua. Katsoja kyllästyy.
Mutta ainakaan tämä katsoja ei kyllästy elokuvan (tuossa aikaisemminkin mainittuihin) yleispiikittely-one-two-linereihin. Ne ovat timanttia, tai ainakin lähellä sitä. Vain tämä aitiokeskustelu karkaa liian pitkäksi. Liian pitkäksi karkaa myös elokuvan viimeinen puolituntinen. Ja tylsäksi. Ja jos elokuvan alku oli kuningattaren ylistystä (negatiivisuudenkin kautta), niin lopussa vedetään tietenkin tylsästi toiseen ääripäähän; miehen ylistystä, vikojaankin, positiivisuuden, rakastumisen kautta.
Yleisarvosanana elokuva on kuitenkin hyvä. MacDonald on ihastuttava ja Chevalier ihanan kökkö (vaikkakin Chevalierin pökkelö, pösilö puolinaamahymy on samanlainen `aidosti` ja esittäessä ja lauluäänensäkin riipii, riipoo), linnat, sotilasparaatit massiivisia ja komedia ja meno pääosin luistavaa. Ja erotiikka kuplii kylpyammeen pinnassa.
1] Lubitsch-erotiikkaa esittänee myös kohtaukset jossa upseerien on kuiskattava komentonsa ja sotilaiden marssittava hiipien (ja kansan yleensäkin `olla hiljaa`) aamupäivisin, on Kuningatar sitten sängyssä yksin tai kaksin miehensä kanssa. Elokuvan konservatiivinen loppukin voi olla jonkinlaista kaukaahaettua, käänteistä kritiikkiä, mutta se voi tosiaan olla minulta liian kaukaahaetusti kaivettua.
"If my master is good enough to have dinner with The Queen. then his dog can eat dinner with The Queens dog."
Ernst Lubitschin ohjauksessa Pariisista (sieltä saanut ranska-aksenttitartunnan) takia takaisin Sylvaniaan karkoitettu aatelisupseeri (Maurice Chevalier) rakastuu Sylvanian Kuningattareen (Jeanette MacDonald) ja tämä häneen.
Mutta pian (elokuvassa liian pian) mies ajattelee olevansa naisen kanssa vain öisin (hienostunutta Lubitsch-erotiikkaa 1]) ja päivisin pelkkä esim tenniksenpelaaja, kun Kuningatar tekee töitänsä. Ja pitää Kuningatarta käskijänään. ("If Your Majesty had not already command me to smile, I would laugh. Ho-Ho-Ho!!!") Tämä johtaa nopeasti kaaoksiin, kriiseihin, jopa avioerouhkaan miehen puolelta. (""Do you love me anymore?" "Only with soldiers and handcuffed.") Kaaos-kriisikulminaatiopisteenä on heidän ensimmäinen yhteinen edustustehtävänsä, operetti-ensi-ilta. Mies ei aluksi aio tulla paikalle ollenkaan, joka olisi jopa kansainvälinen skandaali. Mies tuleekin pikkuisen myöhässä Kunigattarelliseen aitioon ja saa huikeat aplodit, ja vie huomion pois Kuningattaresta, saaden hänet hieman noloon asemaan. Sitten siirrytään kuuntelemaan parin aitiokuiskintaa joka, jossa on heittoja suuntaan ja toiseen; Mies: "Mä lähden." Kuningatar: "Et lähde." Kuningatar: "Minä lähden." Mies: "Senkus lähdet." Yksinkertaistettuna tähän tyyliin, kokonaisuutena keskustelu on hersyvämpää, mutta myös ja varsinkin ihan liian pitkään jatkettua. Katsoja kyllästyy.
Mutta ainakaan tämä katsoja ei kyllästy elokuvan (tuossa aikaisemminkin mainittuihin) yleispiikittely-one-two-linereihin. Ne ovat timanttia, tai ainakin lähellä sitä. Vain tämä aitiokeskustelu karkaa liian pitkäksi. Liian pitkäksi karkaa myös elokuvan viimeinen puolituntinen. Ja tylsäksi. Ja jos elokuvan alku oli kuningattaren ylistystä (negatiivisuudenkin kautta), niin lopussa vedetään tietenkin tylsästi toiseen ääripäähän; miehen ylistystä, vikojaankin, positiivisuuden, rakastumisen kautta.
Yleisarvosanana elokuva on kuitenkin hyvä. MacDonald on ihastuttava ja Chevalier ihanan kökkö (vaikkakin Chevalierin pökkelö, pösilö puolinaamahymy on samanlainen `aidosti` ja esittäessä ja lauluäänensäkin riipii, riipoo), linnat, sotilasparaatit massiivisia ja komedia ja meno pääosin luistavaa. Ja erotiikka kuplii kylpyammeen pinnassa.
1] Lubitsch-erotiikkaa esittänee myös kohtaukset jossa upseerien on kuiskattava komentonsa ja sotilaiden marssittava hiipien (ja kansan yleensäkin `olla hiljaa`) aamupäivisin, on Kuningatar sitten sängyssä yksin tai kaksin miehensä kanssa. Elokuvan konservatiivinen loppukin voi olla jonkinlaista kaukaahaettua, käänteistä kritiikkiä, mutta se voi tosiaan olla minulta liian kaukaahaetusti kaivettua.
sunnuntai 13. lokakuuta 2019
Satan`s Triangle (USA-75)
"Trouble is, not many people believe in devil these days." "When you believe in god, you believe in devil." "I believe in god. God. God, santa claus, eastern bunny. The devil? I can`t quite follow." 70- luvun puolivälihkössä oli `kova` Bermudan kolmio-buumi elokuvissakin. Tämä on yksi niistä (`konkreettiusesti`ja `oikein` nimetyssä Bermuda Triangle-nimisessä puoli-`big block buster` bläyksessä [`genren` `tunnetuin` tuotos] oli oikein John Huston pääosassa ja "oikein" Rene Cardona Jr ohjaajana tai toisena, tai siis kolmantena Beyond The Bermuda Triangle, pääosassa Fred McMurray 1]) ja tuon alun dialogin vetää elokuvan alussa kaksi helikopterihemmoa.
Tämä tanakasti nimetty bläjäys on kärkinimien (no, ainakin Kim Novak) suorittama teeveily. Ihan katsottava sellainen. Toimivaa tv-trashia.
Elokuvan aluhkossa tämä helikopterihemmokaksikko lähestyy Kolmiossa kelluvaa laivaa ja toteavat, toinen lakonisesti ja toinen ärjyntää yrittäen, että yksi ruhouhri roikkuu pää alaspäin mastossa ja toinen perinteisemmin ruorissa. Aluksesta löytyy yksi eloonjäänyt. Se on se Novakki.. Mutta elokuvan absurdein avaus on keskellä valtamerta laudanpätkältä pelastettava pappi... ("You okay, Father?" "I`m lost-lost hope") (ja:"Kun hän astui laivaan oudot salamat välähtelivät ja sää yhtäkkiä muuttui...") ("That`s what you need, baby, priest!")
Hyvin tehty tv-mysteeri, jossa mysteeripilvet ja sumut, negatiivikuvavälkesalamat sekä mietityn `kököt` outoudet muodostavat `uskottavan` epäuskottavamaailman. Ja elokuvassa on toimiva lopputwisti. Viimeisessä vilkutuksessa julmaa huumoria ja naurua. Kolmio on eräänlainen `Helvetin esikartano, jossa Paholainen testaa meitä ja etenkin meidän uskoamme`...
Kim Novak, Alejandro Rey, Ed Lauter, Michael Conrad, Jim Davis, Doug McClure.
1] ja vuonna-79 (jos nyt pysytään vain näissä 70-luvun tuotoksissa) tuli toinen Bermuda Triangle- niminen elokuva (Charles Berlitzin kirjaan perustuva) ja vuonna-77 tuli Airport 77 joka sai Suomessa ja monilla muillakin kielillä nimen Kaappaus Bermudan kolmiossa ja se on se varsinainen `big star`- pläjäys: mm Jack Lemmon, Olivia De Havilland, James Stewart, George Kennedy, Joseph Cotten, Christopher Lee.
Tämä tanakasti nimetty bläjäys on kärkinimien (no, ainakin Kim Novak) suorittama teeveily. Ihan katsottava sellainen. Toimivaa tv-trashia.
Elokuvan aluhkossa tämä helikopterihemmokaksikko lähestyy Kolmiossa kelluvaa laivaa ja toteavat, toinen lakonisesti ja toinen ärjyntää yrittäen, että yksi ruhouhri roikkuu pää alaspäin mastossa ja toinen perinteisemmin ruorissa. Aluksesta löytyy yksi eloonjäänyt. Se on se Novakki.. Mutta elokuvan absurdein avaus on keskellä valtamerta laudanpätkältä pelastettava pappi... ("You okay, Father?" "I`m lost-lost hope") (ja:"Kun hän astui laivaan oudot salamat välähtelivät ja sää yhtäkkiä muuttui...") ("That`s what you need, baby, priest!")
Hyvin tehty tv-mysteeri, jossa mysteeripilvet ja sumut, negatiivikuvavälkesalamat sekä mietityn `kököt` outoudet muodostavat `uskottavan` epäuskottavamaailman. Ja elokuvassa on toimiva lopputwisti. Viimeisessä vilkutuksessa julmaa huumoria ja naurua. Kolmio on eräänlainen `Helvetin esikartano, jossa Paholainen testaa meitä ja etenkin meidän uskoamme`...
Kim Novak, Alejandro Rey, Ed Lauter, Michael Conrad, Jim Davis, Doug McClure.
1] ja vuonna-79 (jos nyt pysytään vain näissä 70-luvun tuotoksissa) tuli toinen Bermuda Triangle- niminen elokuva (Charles Berlitzin kirjaan perustuva) ja vuonna-77 tuli Airport 77 joka sai Suomessa ja monilla muillakin kielillä nimen Kaappaus Bermudan kolmiossa ja se on se varsinainen `big star`- pläjäys: mm Jack Lemmon, Olivia De Havilland, James Stewart, George Kennedy, Joseph Cotten, Christopher Lee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)