tiistai 29. huhtikuuta 2014

Loskaa tikunnokassa - Snow Sharks

Erittäin vaivalloista umpihangessa rämpimistä oli Snow Sharksin seuraaminen, vaikka juoni, näyttelijät ja (hai)efektit olivat todella laihaa loskaa. No, muutamat haihyökkäykset olivat juuri ja juuri tehokkaita ja muutaman karran goreiltiin jotenkin. Mutta kun leffan ainoa sisältö olivat nämä vähänlännät goretyngät. Olisivat nyt laittaneet edes muutaman vitsintyngän  mukaan. Niitä oli yllättävän vähän. Ja nekin tasoa "Mikä hai nyt auton söisi?" "No, sellainen hai joka söi kylpytynnyrin." Vitsiltä menee terä, ja koko vitsi, kun selviääkin ettei se mokoma kylläkään syönyt sitä tynnyriä, porautui vain pohjasta läpi.
Haiefekteistä vielä sen verran, että lumen päällä singahtelevat evät ovat niin elokuvan ulkopuolista tavaraa, kuin ne olisi luotu jonkun netin itse tehdyn halvan, eiku ilmaisen askarteluohjelman mukaan.


Eli laskettelukeskuksessa kiltisti bikinöidään, erittäin innottomasti biletetään sekä snoukataan ja hait haukkaavat. (Hait ovat muuten tulleet lumivyöryn mukana, kuten kertoo myös leffan alkutekstinimi Avalanche Sharks.)


Moskaa tikunnokassa- Likaista lunta.Tätä leffaa katsoessa visio ja tunnelma on sama kun löytää loppukeväästä, alkukesästä metsästä varjopaikasta kuopasta likaisen loskakasan mustunutta lunta.


Seuraavaksi tulevat kai Air Sharks ja Space Sharks, ja täällä meikäläinen niitä katsomassa.. :D
Space Sharkseihin muuten viitataan eräässä leffan hailegendatarinassa; puhutaan Haiplaneetasta.

Sille sijoilleen samantien sulavaa meininkiä, Snow Sharksissa ei lumipalloefekti pyöri. Gorejunnausta.



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Dunwich Horror (Usa-70)

Lovecraftin tarinaan perustava elokuva on niitä parempia Lovecraft-filmatisointeja. Tyylikkään pahuudenpalvontakartanon puitteet muutamilla mainioilla näyttelijäsuorituksilla marinoituna, mutta varsinkin rauhallisen-uhkaavan maalaismeiningin ja tehokkaiden väripläjäysten melkoisen onnistunut liitto tekee tästä varsin kiintoisan kauhupalan. Erityisesti on nostettava esille ylimaallisiin, jopa ylitaivaallisiin korkeuksiin kohottautuvat portaat jotka johtavat pilvien yläpuolella olevan alttarivuoren huipulle. Tämä näky on fantastisen upea. Voi jopa sanoa, että tämä uhrialttarikokonaisuus on asia, mistä elokuva muistetaan.

Dean Stockwellillä on mielestäni aina ollut rooleissaan jotain hitaan outoa uhkaa, joskus huumorilla sivellen, joskus ei. Tässä ei, ja hän onnistuu roolissaan , The Old Ones`eja palvovana miehenä erinomaisesti. Aluksi en meinannut tunnistaa häntä viiksien ja kiharatukan alta. Myös vanhat starat Ed Begley professorina ja Sam Jaffe Deanin isoisänä onnistuvat mainiosti. Mutta sitten vastaavasti Lloyd Bohcnerin järjettömän epäonnistuneet, muka vanhenemista osoittavat harmaa tukka ja parta ovat niin epäaidot että vievät pohjan koko hänen sinänsä hyvän näyttelijäsuorituksen seuraamiselta. Myös laulaja Sandra Dee onnistuu melkoisen hyvin uhrilampaan roolissaan.

Tehokkaan näköinen kauhupala, jota ehkä pitemmän päälle hieman kyllästyttäviksi käyvät värihyökkäykset nakertavat. Mutta varsin vähän.

Pigs and Battleships (Jap-61)


Shohei Imamuran terävä ja tehokas Pigs and Battleships tuo jälleen esiin Japanin Toisen maailmansodan jälkeisen kaaoksen.
Pääosissa olevat, toisiinsa rakastuneet nuori mies ja nainen solvaavat toisiaan Yakuzaan kuulumisesta ja (amerikkalaisten sotilaiden) prostituoiduksi ryhtymisestä ("You are international whore!")  kapeiden kujien valtavien kansanjoukkojen, pienten putiikkien ja kapakoiden hikisessä kaaoksessa ja sekamelskassa.

Nuori mies sekaantuu yakuzan leivissä porsaanlihabinekseen. Tämä onkin elokuvassa vahvana allegoriana, sekä japanilaiset siviilit että amerikkalaiset sotilaat ovat oikeastaan samaa kaduilla mellastavaa sikalaumaa. Amerikkalaisten puhekin on enemmänkin juuri ja juuri ymmärrettävää mölinää (röhkintää) ja japanilaisissa elokuvissahan on yleisenäkin tapana puhua paljon huutaen ja keholla elehtien, saaden sanoma perille. Tämä on tehokasta. Toisaalta tällainen voi vieraannuttaakin tällaiseen tottumattoman katsojan. Esimerkiksi ihmisten juokseminen kuvataan tässäkin elokuvassa siten että kädet heiluvat kuin uidessa. Tällainen tuo kuitenkin, kuten sanottua, voimaa esittäjän ja sanoman taakse. Pigs and Battleshipsissä tällainen käytös ja liikehdintä luo voimakkaan vision ihmisistä joilla tuskaisia traumoja eilisestä (sodasta), tämä päivä on ankaraa selviytymistä kaikenlaisin kyseenalaisin keinoin ja huominen sumuisen epävarma.

Elokuvassa ei paljon ilon hetkiä ole, pienikin pilkahdus siitä murskaantuu lähes samantien. Ja elokuvan loppu on todella tehokas, Kuin Risto Jarvan Bensaa Suonissa elokuvan lopetus siirrettynä monikymmenkertaisena suurkaupungin kapeille kujille.

Todella tanakka elokuvallinen puheenvuoro siitä mitä sota ja sen jälkiseuraukset tekevät ihmisille. Asian perillemenoa avittaa todella taidokas ja selkeä mustavalkokuvaus, joka tuo elokuvan ihmiset ja sanoman todella iholle ja sen alle. Ja ne jäävät sinne.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Bruce Lee against Superman/Supermen (-75)

No, nyt tiedetään sekin että Green Hornetistakin on tehty ainakin yksi Bruce Leexploitaatioelokuva. Nimittäin tuo otsikossa mainittu.

Elokuvassa ei tosin esiinny Green Hornetista kuin Leen Kato-hahmo, ja hänkin käy vain alussa vilahtamassa. Roistot kutsuvat häntä kuitenkin Green Hornetiksi. Sitten seuraa tyypillistä Lee, tai tarkemmin Li-mäiskintää ja tyypillistä professorin kidnappaamista. (Mutta tää proffapa onkin keksinyt kaavan jolla bensiinin sivutuotteista voi valmistaa ruokaa!! No, onpa ainakin polttavan tuliset mausteet mukana!) Ja lopuksi leffa menee aivan Superiksi! Superkärpäset surisevat..

Oikein mukavasti rullaavaa ja toimivaa Brucesploitaatiota muutamilla herkullisilla WTF-hetkillä täydennettynä, kuten maan ja kaupungin genre-elokuvan perinteisiin kuuluukin.
Kuten esim tämä: Kun paikalliset pahikset käskevät professorin tyttöä  tulemaan yksin kohtaamispaikalle, lähtee Bruce hassussa hatussa ja muissa vastaavissa vermeissä vetämään tyttöä sinne riksalla! Ja kun tyttö on mennyt roistojen kanssa autoon, lähtee Bruce riksaa vetäen(!!!) auton perään! Miksi riksa riesana? No, tietenkin siksi että sillä on "todella helppo" pysyä auton perässä ja sillä on "helppo" laskea professori tornista alas. (Mistä se tiesi että se on tornissa? On se Super!) Ja sitten proffa kyytiin ja metsään riksan kanssa risteilemään. Mutta vastaan tulevatkin klovnin/vangin näköiset ja apinan oloiset, frisbeetä ja naruja heittelevät matsaajat..

Elokuvassa viitataan parit kerrat myös Bruce Leen naistenmiehen maineeseen. ("Mitä muuta osaat kuin Kung Fu`a?") Ja kun proffan tytär juoksee Brucen makuuhuoneeseen (muita huoneita ei näytä olevan) että nyt on todella kiire pelastamaan isäukkoa, ja löytääkin Brucen muhinoimassa, niin aina löytyy melkoisesti aikaa vaatteita repivään kissatappeluun kylpyammeessa!

Melkoisen kiva kahjoilu.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Speed Spook (-24)

Vuoden -24 Speed Spook on pikkukivasti poikkeuksellinen mykkäelokuva. Siinä on välitekstiplanssien ohella käytetty jopa puhekuplamaisia ratkaisuja. Elokuva ei myöskään perustu pelkästään visuaalisiin vauhtigageihin, vaan väliteksteistä löytyy normaalin dialogin ja tarinan eteenpäinviemisen lisäksi myös jonkin verran sanaleikkimäisiä tekstejä.

                                                         AAVEAUTO

Tuntemattomampi mykkäelokuva-komedianäyttelijä John Hines näyttelee veljensä Charlesin ohjauksessa kilpa-ajaja "Blue Streak" Billingsiä, joka saapuu Westwoodin pikkukaupunkiin liehittelemään tyttöystäväänsä, autokauppias(!) Bettyä, ja joutuu rakkaushuolien lisäksi mukaan vaalivilppien ja liian pitkien ja samaa toistavien vitsien tykitykseen (esim. kättely ("Shake, Jake!") ja kutituspulverikohtaukset), mutta alussa mainittujen poikkeuksellisuuksien piristävyys ja raikas vauhti tekevät elokuvasta kuitenkin mukavasti etenevän kokonaisuuden jossa aika hurahtaa. Siinä jazz soi ja olkihattuja heilutellaan! Ja kaupungin kaduille ilmestyy vielä ilman kuljettajaa kaahavaa kilpa-auto, aaveauto (`Speed Spook`), niin vauhtisoppa on valmis! Elokuvaa esitettiin Suomessa nimellä Kummitusauto.

Noista sanaleikeistä voisi mainita pari: Kun parivaljakko keskustelee miten kaupunkilaiset selvittävät tämän Aaveajaja-asian, keskustelu käy näin: "Everybody in town is trying to catch it on ouija board." "That`s the spirit!" Toisaalla kuvataan uima-allasbileiden porukkaa: "Among the quests were many girls in their early nicoteens." Allasbileissä tulee mukaan myös visuaalisia, pikkuoutoja oivalluksia: altaassa mm tanssitaan ja pelataan lautapelejä!
Ja entäpäs kohtaus jossa sankari on perinteisesti köysissä ladossa, miten hän selviää tilanteesta? No, hän ensin suuntaa suurennuslasin auringonvaloon ja polttaa köydet poikki. Ja sitten hän tietenkin löytää ladosta veivillä vedettävän, pikkuisen panssarivaunun ja lähtee litomaan sillä kuin ladon ovesta... (MacGyverin isoisä?)

Piristävästi, sopivasti erilainen mykkäelokuva. No, ei ne puhekuplamaiset ratkaisut ihan umpiuniikkeja tietenkään ole. Tänään tuli mm katseltua Harry Langdon-lyhäri Picking Peaches, jossa sikarinsavusta muodostuu pään päälle kysymysmerkki ja kun aviomies löytää Langdonin hahmon makuuhuoneestaan piirretyt tikarit lentävät silmistä silmiin..

P.S. John Hines harrasti muuten kilpa-autoilua muutenkin, eli oli elokuvassa omalla alueellaan, hän joutui ainakin kerran isompaan onnettomuuteenkin, jossa auto romuttui, mutta Hines ei. Hänen veljensä Phil ei ollut yhtä onnekas, hän kuoli kilpa-auto-onnettomuudessa.