Pop Street Blues (Espanja-83) Jess Franco-neo noir, halpa-noir, hullu-noir?...

Kökkö-noir. Ja he, ne, nämä... Projisointi pitkävillanukkavillapaitaan.. Taikina ei nouse. No, nyt on Jess Francon, 80-luvun luotto, muttei juottonäyttelijän Antonio Mayansin ehkä, kai ainoita päärooleja Francon elokuvissa (ja kai muuallakin) ja tämä on kai, ehkä Francon ensimmäisiä "Punk-kauden" elokuvia (tarkoittaa että jengi punkkareita tai punkkareiksi pukeutuneita "näyttelijöitä" esittää punkkarijengiä eli heitä, niitä, näitä, niitä näitä... Eli hommat meni heiksi, häneksi, niiksi, näiksi niiksi niksi.... Ja että seinällä on "piraatti""punk"bändin Adam and The Antsin juliste, varsinaisestihan Francon "Punk-kausi" alkoi ja on 90-luvun kaljuissa, naljuissa, valjuissa videoinneissa...) Mayans esittää, on huumori kautta komediaetsivää huumori-komedianoirissa. Tai oikeastaan tämä on neo noir-halpa-huono-hullu-punk-kökkö-roskanoir. Sillä huumorilla, komedialla. Ja huonolla sellaisella: Mayans on Felipe Marlboro (jep..) Shit Cityssä (virallinen nimi, jep..) ja Jess Franco on pianisti nimeltä Sam Chesterfield (jep..) ja Marlboro saa nuorelta naiselta tehtävänannon löytää poikaystävänsä Macho Jim (jep.. jollain, joskus, jossain kulkee myös nimellä "Macho Shit". jep...) Ja jos, eikun kun rahat eivät riitä, niin hän maksaa luonnossa. Luontoisaa on myös Francon perinteinen pitkään pysyvä vaginazoomaus vaimonsa vaginaan, eli Lina Romayn, Candy Costerin.. Kuvaus on niin mikroskooppisen tarkkaa että `se` näyttää pitkänukkavilla-villapaidalta tai kulottuneelta kaislikolta, kentältä, ruskettuneelta ruohikolta.. (Eli ei kiihotuselementit kortilla, seksi, paljas pinta muutenkin pientä, vähäistä. Jopa olematonta. ) Mukana myös roisto nimeltä Richard Nixon. Ja flamencotanssija-tappelija-tappaja. Viimeksi mainittu ihan hauska idea, mutta haaskataan toistolla. Toinen hauska idea ovat (niitä, näitä ei siis ole paljon todellakaan) on parit dialogit: Rikasmies sanoo rahamuusalleen: "Sinulla on minulta jalokiviä, luksusta, kaviaaria, sampanjaa, kokolattiamattoa(?! kat huom), akvaarioita." (Missäs, mites vesisänky, videot? Niinikään lat huom..) Ja huumekauppias kehuu asiakastyötään: "Ammun tuhansia raketteja heidän päihinsä." -- Eli kuten on käynyt selväksi, selville, niin elokuva on huono, ei kovin kummoinen.. Huumori, komedia, on se sitten kreisiä tai leiziä, ei ole. ei näytä olevan Jess Francon leipälaji, eikä edes taikinakaan kohoa, ja uunikin on kylmä... Franco on ilmeisesti yrittänyt jonkinlaista mainosmaista kollaasikomediaa, aivan täysin ilman kollaasi- ja komediataitoja. P.S. No, se on hyvä että elokuva, etsivä, Mayans esitä Francon seksikomedioiden tahallisen teennäistä tekonauruaan, vaan etsivällä on huulet vaakasuorassa, vatupassissa.. P.S. 2 Mayans sanoi haastattelussa että Pop Street Blues on "absoluuttisen, totaalisen kreisi", minusta se on absoluuttisen, absurdin, totaalisen tylsä ja laahaava, toistava ja se toistaa juuri niitä laahaavia asioita, juttuja..