tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tähtien Tomutarhoissa

Itä-Saksa(!)scifi In the Dust of the Stars (-76) on kyllä nimensä mukaisesti täysin tomuista tavaraa, tuntuu kuin tekijät olisivat itsekin nielleet avaruustomua ja pölyä:

Avaruusalus saa hätäkutsun planeetalta, johon vaikeuksien kautta laskeudutaan. "Selviää" että planeetta on värikkäitten suusuihkeiden, jatkuvien juhlien, kulmikkaitten muinaistanssien ja jatkuvasti värejään ja materiaalejaan vaihtavien nahka ja muoviloimien, sekä jopa paljaan pinnan tyyssija. Pahaa Dekadenssia!

Väriään vaihtaa jatkuvasti myös epävakaan planeettapomon siilitukka, mutta hän "onneksi" viilentää hermojaan lasipalloja päällekkäin pinoamalla.

Tietenkin planeetalla on myös Paha Puoli pahvisine kidutussädetuoleineen (säde laittaa myös hetkessä sänkiparran kasvamaan), ja Totta Mooses, Synkkine Salaisuuksineen..

Teos josta tulee tosiaan vaikutelma jossa tekijät itsekin ovat (avaruus)pöl(l)yssä kun ovat tomussa tarponeet.
Hypnoottisen tunnuslaulun ja planeetan pöly ja tomukenttien yhteisveisuu tuo mukaan vähän zenscifimäistä kulmaa.

Avaruusaluksen miehistö on muuten oikeastaan naisisto, sillä suurin osa heistä on naisia. Ja toinen miehistä on vähän Udo Kierin näköinen.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Villi lento

Kesän ensi-illoista kiinnostaa ainakin, Sodankylässäkin esitetty Pedro Almodovarin Matkarakastajat: Merimatkareitti-matkustajakone on kohtaamassa onnettomuuden.

Arvostelujen mukaan elokuva on onnettomuuspelolla pippuroitu paluu Almodovarin kaheksankytlukukomedioihin. Ja Espanjan eurokriisi taitaa myös olla eräs yhdistelmä tähän myös.

Almodovarilla näkyy olevan uusi paluu päällä parin vuoden takaisen, hienon Iho jossa elän, jälkeen.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kaukoitäkauhua osa 1 - Synkän sekovauhtinen taulukauhu kissa -ja kummituskierteellä


Kuuskytluku Koreakauhistelu Bloodthirsty Killer (DVD:n kansi)/Devilish Suicide (itse elokuvan alussa) on yksi vauhdikkaimpia (heti alusta lähtien) kauhuelokuvia (ja elokuvista muutenkin) jonka olen nähnyt.
Leffa on goottilaisen `riivattu taulu`- `genren`ja kuuskytluvulla Japani/Korea- kauhuelokuvissa suositun kissakauhun yhdistelmä. Sekoitettuna sisarkateudella, petoksilla, pettämisillä ja buddhalaisuudella.

Mies törmää muuten tyhjässä taidegalleriassa kymmenen vuotta aikaisemmin kuolleen vaimonsa muotokuvaan halleissa kaikuvan kikattavan naurun säestyksellä. Tauluun ja nauruun ja naiseen törmätään tämän jälkeen tuon tuosta, vaikka taulu tuhoutuukin/tuhotaankin välillä. Näiden säestyksellä törmätään tietenkin myös kummituksiin ja kissoihin. (Miehen äiti muuttuu selkä kaarella kulkevaksi, kielellään lipovaksi, kynsillään kauhovaksi sähisijäksi, jolta joskus vilahtaa kissankäpäläkin peiton alta ja kissan kasvot peilissä.)
Tärkeitä/törkeitä henkilöitä matkan varrella ovat myös taksikuski, tohtori ja taiteilija.

Elokuvassa selviää myös että 1. toukokuuta on kuolleiden päivä ja jos puolikuolleelta kummitukselta kuunnellaan stetoskoopilla sydäntä, tuloksena on elektronista surinaa ja hänestä otetut röntgenkuvat viivasotkua.

Erittäin vauhdikkaasti (sen vuoksi välillä jopa campmaisia nauruntyrskähdyksiä aiheuttaen) etenevä Itä-mysteeri.

Kun ensi kerran kirjoitan tänne nettieetteriin, tälle palstalle tähän `Kauhua Kaukomailta`-`sarjaan`, vois mennä Bollywoodiin. Luvassa vois olla vaikka pahvinen pääkallo ja ristiluut pahuuden merkkeinä tai lieskapadan ympärillä huojuvat, mutina-huminaa päästävät kivipaasi-ihmiset. Huminaa!