Idän Lohikäärme eli The Last Dragon eli Berry Gordy`s (tuottaja) Last Dragon (USA-85)

`Find, feel, see The Glow!` Tämä ei kai ole varsinainen, varsinaisesti `virallinen` Bruce Lee-kloonielokuva, tätä ei kai lasketa, lueta siihen kloonikaanoniin kuuluvaksi. Ei ole Lee-lookalikeleffa, mutta käy läpi Leeleffojen kuvia ja kuvioita. Elokuvia, sillä tässä näytetään pitkähkösti muutamaakin Lee-elokuvaa. (Niistä myöhemmin.)

Tämä "black/discosploitaatio"leffa kertoo Leroysta, nuoresta mustasta meditaatiotaistelijasta joka hakee sitä viimeistä astetta, porrasta, "The Glow"ta. Sitä hakiessa discoillaan jymäkästi, matsaillaan mainiosti, jämäkästi ja rakastutaan siveästi Discokuningattareen (ihana, ihastuttava, suloinen, söpö Vanity, RIP). Bruce Leeksi, Bruce Leelailuksi tämän tekee se että tässä tapellaan elokuvateatterissa ja tanssitaan ja pussaillaan (silloin kun Brucekin pussaa) discossa Leen leffojen edessä!!

Mainio, onnistunut discon, mätön ja söpöilyn sekoitus. Erikseen on mainittava Christopher Murney raivoisana disco/videofirmagangsterina, Faith Prince Cyndi Laupermaisena laulajana, Mike Starr henkivartijatollo Rockina ja varsinkin on mainittava Julius Carryn (tässä Julius J Carry III) esittämä päävastustaja, katujen karmea karjujakarpaasikaappi Sho`nuff, tupla-triplaraivoisa ladonovi joka todella potkii ja pätkii. Ja loistaa lopussa pahuuden punavaloa. Varsinkin nyrkit hehkuvat punaisina. Mutta mikä, kenen glow on kovin, hohde hurjin, loiste lujin, valo voimakkain???...

P.S.Kun Leroy on taas lähdössä tappelemaan (Bruce Leen "käskystä", hemmo sai vihjeen Leen leffasta) Discokuningatar huutohuokaa: "Thanks a lot, Bruce!". Mutta loppukahinoissa ja suudelmasuhinoissa sanookin sitten jo: "You sure look like a master to me."

Magnificent Butcher (Hong Kong-79)

Sammo Hung esittää mainiosti, monipuolisesti brother Butcher Wingiä, typerää mutta `uskollista` kohkaajaa, taistelijaa. Perinteiseen `Kaksi kung fu-koulua, pahempi ja parempi`-kuvioon astuu mukaan Wingin veli ja veljen vaimo. Seuraa pahispuolen suorittamaa vaimon kidnappausta ja saman `instanssin` valhetta valheen perään (murhistakin)-selittelyä. Ja seuraa pahiskoulum kaiken (ihan kaiken, loputtomiin!!!...) uskovaa (lue: `idiootti`), ehkä alun perin ja loppujen lopuksi `hyväsydämisen` (lue: `idiootti`) pomon revengeä!

Mainiosti jäsennelty melko usein matsaava mättely on alan parhaimmistoa mm kynä ja kirjoitus-kung fuineen, etikka, tuli ja suola käsi-käsittelyineen (paitsi tollo luulee, että etikka-karvanajo veitsellä-tuli-haava-suola-paloittelukäsittely 1] kuuluu kämmenselän matsausmainointiin [jotta saadaan teräsnyrkki], eikä, kuten selviää, porsaanporkkien valmistukseen) ja jalkojen alla tuli-taisteluineen. Paljon esillä oleva vanha ukko kännissä-kung fu on hauskaa ja tehokasta joka kerta ja jopa sokea pissaaja-kohtaus naurattaa. Känniukko estää yhden hirttäytymisen; Hän saapuu paikalle juuri kun köysi on hirttäytymässä päälle. Hän ottaa hirttäytyjän taskuista rahat, paidan ja housut päältä (koska hirttohen´mmo ei enää tarvitse niitä) ja lopulta köyden kun hirttäytyjä ei jaka enää kuunnella ukon urinoita eikä hirttäytyäkään. Ja kun ukko ennen tappelua ottaa viinavoimajuomaa kuuluu sama musiikki kuin kun Kippari-Kalle syö pinaattia. 1} "Tämä sattuu. Miten outo tyyli.< Ei ihme ettei kukaan tunne sitä." - "vaahtoava meri!" "Ole hiljaa ja taistele!" Nimenomaan!
Monipuolinen kattaus.

Vangittu aka The Possessed! aka Help Me...I`m Possessed! (USA-76)

"Kuollut? Ei ole sellaista kuin kuolema. Se on vain aivojen keksintöä."/ "Olkaa huoleti. Tulee vielä lisää murhia, lisää verta." "Niinpä tietysti..." -> "No, kun menee naimisiin psykiatrin kanssa..."
Tällaista tauhkadialogia on belgialaissyntyisen, mutta USA:ssa roskanneen Charles Nizetin ohjaama mielisairas aavikkokauhistelu täynnänsä.
Entä tämä, poliisi ja psykiatri puhuvat: "Meillä on kaksoismurha tutkittavana." "Meillä, sheriffi? Ei. Ei. Ehkä teillä on sellainen." Ja varsinkin tämä, psykiatri ja poliisi puhuvat: "Tämä on työtäni. Eläinten villien viettien kesyttämistä. Ja ihmisten." "Sitä minä kannatan, mutta älkää viekö sitä liian pitkälle. Minulta saattaa loppua työt."

Ei lopu työt. Ei todellakaan. Umpi-umpihullu pieni irvistelevä, myhäilevä psykiatripukumieskäppänä johtaa aavikolla(!) sijaitsevaa linnoitusta, mielisairaalaa (= kidutus-kuolemakammio/kellari). Mutta todellisuudessa paikkaa, aluetta, aavikkoa johtaa, murhaa psykiatrin kiltin, mutta mielisairaan siskon ainoa ystävä, sairaalan, kallion, aavikon alla elävä lonkekasa. (Sisko on myös lonkeroläjän ainoa ystävä, kaikkia muita lonkero vihaa, kaikki muut hän murhaa. Eli lonkerogorevilinää luvassa.) Jota psykiatri lähettää siskon siunauksella, avustuksella ulos...

Tähän tajuttomuuteen saapuu psykiatrin mistään näistä mitään tietävä vaimo...

Mielettömän mielisairaalan ja misogynistisen mayhemin (eli epäuskottavan roskaisen) umpitulva on Herschell Gordon Lewisin (ilman H.G:n gorea) hengessä ja materiassa tehtyä tauhkaa, tunkkaa. Näyttelijät ovat puista revittyjä (esim harjaa [aavikkolinnassa ja aavikolla!, luulis harjaushommia riittävän!] jatkuvasti kanniskeleva kyttyränaama ja selkäinen talonmies!), näytteleminen (kaikkien!) aivan mahdottoan huonoa. Klassikko!

Doom Asylum (USA-88)

Möyhyävä, möyhäävä pyörösahaslasher (myös kirves, pora ja saksislasher, eli gorea riittää riittämiin) jossa henkiinherännyt inhaiho-rumaruumismies (`ex`-lakimies!) mellastaa. Kökkönaamari kuvastaa tuhoutuneita kasvoja, kirurgi kirurgoi aurinkolasit päässä, uimapukugorea, Kristen Davis = Juustojuhlaa.

Appointment With Danger (USA-50)

Elokuvan alkutekstien päällä (jälleen) jylhät torvifanfaarit joista tekstien päätteeksi siirrytään imeliin viuluihin. Kunnes taas siirrytään ylistäviin torviin kun elokuvan ensimmäiset kuvat aukeavat; Alkutekstien jälkeen (jälleen) näytetään jylhiä roomalaistyylisiä pilareita ja portaita. Päällä torvien ja viulujen lisäksi ylistävä kertojaääni. Näin alkaa usein esim FBI:stä kertovat, ylistävät aikansa fiktioelokuvat. Nyt etsimessä, fokuksessa, linssissä on USA:n mahtavan Postilaitoksen `Pääpostipalatsi` ja varsinkin sen poliisivoimat.
Sillä yksi heistä, poliiseista on murhattu ja ainoana todistajana eräs vielä löytymätön, tuntematon nunna. ("How many nuns are there, anyway?" "I don`t know, I never counted it.") Asiaa lähtee tutkimaan laitoksen kovakalle ("You are a good cop, but that`s about all you are." Alan Ladd.)

Alun imelyyksien ja ylistysten jälkeen tästä kasvaa, kehittyy, kehkeytyy ihan kelpo puoli-noir. Ladd loistaa. Elokuvassa on kohtaus jossa pelataan squashkopin tapaisessa tilassa squashin, racquettballin tapaista `käsipalloa`; Ladd pelaa gangsterin kanssa tällaista peliä, jossa `mailana` on käsi, tässä `verhoiltuna` vielä nahkahanskalla. Peli päättyy kun Ladd lyö lurkkia läddyyn!

Onnistunut perus-puolinoir.

Mutiny in Outer Space (USA-65)

Tässä elokuvassa ei ole mutinoivaa miehistöä, vaan avaruusmörkö. No, kapteeni kyllä, sekoaa.. No, siis tarjolla on "harvinaista" "herkkua", avaruusalieeni, mutta tähän on kyllä otettu mukaan 50-luvun scifeilyiden tylsimmät elementit; Loputtomat keskustelut, alus on kuin `iso` injektioruisku tai pieni pora, `mörkö`on ripustettua, liikkumatonta levää, olis ollut edes värielokuva!

Space Mutiny (USA-Etelä-Afrikka-88)

Näin se poijjaat ja tytöt, kunnon scifiroska tehdään! Otetaan avaruusalus, jonka koko on mittaamaton. Niin mittaamaton, että sen sisuksiin mahtuu tehdashalli (pahisten valtaamaa vyöhykettä), jonka ikkunoista loistaa koko ajan valo sisään. Itse alusta johtaa jumalaisessa parrassa ja hiuksissa jylhästi liikkuva kaapumies (Cameron Mitchell), pahiksia johtaa jatkuvasti hyytävästi naureskeleva jäykkäri (John Phillip Law) ja sitten kruisaallaankin kilpaa istuttavissa vaappuvissa vahauskoneissa pitkin tehdashallia, ammutaan pienestä viemärinputkenpätkästä tehdyllä singolla (jatkuvat ammuskelut ja räjähdykset eivät näytä vaikuttavan mitään itse alukseen) sekä vapaa-aikoina tanssitaan hula-hulavanteiden kanssa perinteisessä avaruusalusdiscossa. Eikä siinä vielä kaikki, vähän väliä vieraillaan huoneessa jossa pääkaapunainen hieroo plasmapalloa ja muut kaapuilijat tanssivat eteerisesti ympärillä.
Ammattilaisten työtä.

Danger Pays (Japani-62)

"Danger is there where the money is!" "Who`s gonna kill you? Who`s gonna kill me?" Näin nainen japanilaisiskelmällisesti kysyy ja laulaa alkutekstien setelisateessa. Hieno alku. Sitten surkenee.


Jo Shishido gangsterikomediassa?! Ei oikein suju! Tai ei yhtään suju! Jo`n komedia on hermostunutta naamanvääntelyä ja jäykännopeita liikesarjoja. Muuten tämän rahanväärennysvärkkäilyn, väsäilyn kyllä katsoo, mutta ei ole onneksi sentään niin huono kuin Jo-komedia, `Hire a hit man`-hirvitys Murder Unincorporated, jossa useaan kertaan todetaan että "It`s a hit!" No!

Tunnettua, vanhaa, pujopartaista, räkänenänauruista rahanväärentäjäukkoa pallotellaan, pompotellaan, ryöstellään rikollissakista toiseen. Lopussa dollarin George Washington työntää ulos punakielensä!


Parhainta komediallisuutta elokuvassa ovat tyhmät nimet; `Heart-glassed Joe` (Jo[e]lla on lasinraaputusäänikammo!) ja `Dumb-Truck` jne. Muuten ihan värikästä, verekästäkin kohkausta, mutta kyllähän tämä keskiverroksi, muotopuoleksi jää. Nokkela yksityiskohta: "Murha on tapahtunut Nikkatsu-studioiden lähellä." Elokuvahan on Nikkatsun tuotantoa.