sunnuntai 18. elokuuta 2024

Inferno Carnal aka Hellish Flesh (Brasilia-77) Elokuvahistorian avuttomin, mitättömin, onnettomin ja surkein Hullun Tohtorin Laboratorio, no onhan sekin nyt "jotakin", NOT!

Coffin Joe Hulluna Tohtorina!! No, ei pidä odottaa liikoja, tai oikeastaan suoraan sanottuna yhtään mitään.. TAAS Häneltä ilman kumpaakin kättä kirjoitettu, kuvattu, leikattu ja (s)ohjattu Itse(tyydytys)reflektointi! Tämä on näitä Coffin Joen pitkän loppuluisun leffoja, jotka antavat alussa ja lopussa jotakin, joskus ei edes niissäkään. Tässä sentään alku ja loppu ovat edes jotain, mutta nekin ovat hyvin pientä.. - Alussa varjokuvassa nainen heittää happoa miehen (Coffin Joe, huoh.. kukapa muukaan..) kasvoille ja Helvetin Lieskat (Mitkäpä Muutkaan kun `Joe` on kyseessä, huoh, huoh..) kohoavat, nousevat, sitten saman "nousun" tekevät alkutekstit... - Ja Älkää Luulkokkaan, että säästyisitte tältä kohtaukselta JA VARSINKIN SEN SEURAUKSILTA!! Tosin, kun kohtaus isketään uudestaan verkkokalvoillemme Joen mössöverinaama on aika vaikuttavan näköinen, mutta JOEN KOKO LEFFAN JATKUVA KAIKUVA TUSKAN HUUDON TOISTO, TOISTO JA TOISTO (jälleen näitä Average Coffin Joen bravuureita, sillä pitäähän katsojan kuulla Joen TUSKA! Siinä pari kertaa kuultava naisen samppanja-shekki-rahanauru jää aivan toiseksi.) - Eli tohtorin hyljeksitty vaimo ja rakastaja-pariskunta raivaa Joen tieltään hapolla ja laboratorioliekeillä.. Mutta Joe Tietenkin kirurgoiraan kostajaksi. ja mutta tämä alun ja lopun välinen joutoaika ON AIVAN HELVETIN TYLSÄÄ (no onpa HelvettiRakastajan Coffin Joen elokuva ainakin Helvetin Huono Ja Tylsä!!..) Ainoaksi `hyväksi` asiaksi elokuvassa jää Joen ja elokuvahistorian ammattitaidottomin, ankein ja avutttomin, käppäisin, kököin ja köyhin, ja varsinkin mitättömin, toimimattomin ja turhin hullun tohtorin laboratorio: kapealla, pitkällä pöydällä on pääkallo, kahvinkeitin ja pari letkunpätkää ja seinällä julisteita, postikortteja, valokuvia kenestä ja mistä tahansa. Kunhan nyt on jostakin jotakin, jotakin jostakin.. Joen olisi loppuluisunsa aikana pitänyt tutustua HelvettiNero Renato Polselliin, joka teki toistoa elokuvan tai kahden sisällä mutta ei tehnyt niistä mitään kymmenen elokuvan kiviriippa-kamelikaravaani-"karnevaalia", kuten Brasilian Mies teki näissä viimeisissä "vauhti"karavaanipläjäyksissään. Kuuskytluvun tuotantohan Ukolla oli huomattavasti parempaa, vaikka toistoa oli niissäkin välillä yli sietokynnyksen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti