Blood Delirium (Italia-1988) "I need more color."

Absurdia sleazea. Pianistinainen saa puhelun tulevaisuudesta itseltään ja ikkunoista tunkee sisään muutenkin tulevaisuuden tuulet, hullun taiteilijan (John Phillip Law) hulluus hurjenee, kurjenee kun hänen pianistivaimonsa kuolee. Kirjoittamattakin on selvää, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin, että naiset ovat samannäköisiä.Sitten hautajaiset, haudan uusiksikaivanta ja uuden pianistinaisen saapuminen taiteilijan linnaan. Vanha vaimokin vierailee nauravana haamuna näyissä. Ja sanotaan vielä tärkeänä, törkeänä tietona, se, että taiteilijan palvelija oli ja on kiimaantunnut, liimaantunut vaimoon ehkä enemmän kuin aviomies. Taiteilija on menettänyt taiteestaan värit, päässä on silkkaa sumua eli ei työt luonnistu, onnistu eikä maita. Mutta sitten genrekliseisesti hän löytää värin, eli veren(punaisen). - Löytö on kliseinen, mutta toteutus tunkkaisen tehokas. "Alansa" klassikko. "It is absurd, I know."

Cosmos (Portugali-Ranska-2015) "I am absurd."

"Olen absurdi.(") Pelkään metsää. (`Niin paljon metsää.`) Pelkään vettä ("Niin paljon vettä!") Pelkään yötä." (Varmaan myös päivää.) `Niin paljon yötä. Niin paljon päivää.` - Oudot vieraat saapuvat oudon alueen outoon hotelliin, jossa tietenkin oudot työntekijät ja vieraat. Jatkuvia outoja keskusteluja, nyt ei tällaista jaksanut. Outo Kosmos.

End of The Earth (Ranska-31)

Abel Gancen ensimmäinen äänielokuva ja jopa Ranskan ensimmäinen "Kaikki puhuvat"-elokuva (näin lukee elokuvan alussa, ainakin bluray-versiossa) on aikamoinen pamaus ja pläjäys!! Komeetta lähestyy auttamatta Maapalloa ja siinä rakkaushuolet, sijoitukset, sukusupinat, surminnat ja miksi tuo sai Nobelin palkinnon enkä minä-vihat ovat minimuurahaisen kokoista mitättömyyttä, vaikkakin ihmiset tarttuvat näihin ja varsinkin itseensä, toisiinsa varsinkin nyt tuhon tantereilla, koska idiootteja(,) ihmisiä vain olemme... Virkistävästi (jos tuhoelokuvassa voi näin sanoa) näytetään paljon kaupunki-idioottien (Pariisi) lisäksi paljon alkuperäiskansoja, saamelaisiakin pitkähkösti, Maailman aivoja, keuhkoja ja sydäntä...

Safe In Hell eli Etelämeren Ruusu (USA-31)

Onpa hurjaa, kurjaa vauhtia jo alusta alkaen tässä pre code-sploitaatioklassikossa; `Hienosto`prostituoitu menee johonkin `hienosto`lukaaliin. Selviää että maksaja on häntä taannoin tanakasti, kamalasti kuurmottanut kusipää. Ja motannut. Joten hänkin mottaa miestä ja lähtee huomaamatta että tulipalo syttyy huoneessa ja kusipää käristyy. Lähes heti hänen oikea heilansa, merikapteeni tai vastaava, saapuu naista katsomaan, ja he lähtevät poliiseja pakoon. Tosin täytyyhän(?) merimiehenmulkun ensin motata huonoa naista. Ja sitten alus alle ja Etelämeren saarelle Etelämerisaarisploitaatiota tekemään (saaren(,) hotellin ainoa naisvieras) ja vauhti säilyy. Äijän täytyy jättää nainen ainakin kuukaudeksi hotelliin jota asuttavat (luulevat myös että astuttavat) hikilikainen miessakki juoposta asianajajasta, juoposta tuomarista, juoposta upseerista juoppoon johonkin juoppoon juomariin mihin lienee, koska `aviopari` (kävivät juuri lukemassa sormus -ja vihkivalat ilman pappia saaren tyhjässä kirkossa) tarvitsee kapteenin palkan. Mutta onko loppu kultaa vai multaa? Tanakka teos. P.S. Jos tästä olisi tehty myöhempien aikojen roskaa, niin äijähän olisi voinut olla Astronautti ja sitten pakoon Marsiin! Tai Venukseen! Kuukin kävisi. Avaruusasema ainakin.

Punk Samurai (Slash Down) (Japani-2018) Vatkaa sitä vatsaa!

`Erinäisten kulttikahakoiden, karkeloiden jälkeen käärmespiraalivatsatatuoitujen mahamiesten massa pyörittää, kohottaa, isontaa, tanssittaa, vatkaa vatsojaan kunnes kohoavat maha pystyssä, selkä notkolla myrskypilvien keskellä aukeavaan taivasaukkoon.` - Muinaisaikojen neo-vatsatanssikultti, pahamaineinen vielä muinaisaikaisemman kultin nykyversio tuo tuhoa ja euforiaa pitkin pitäjiä. Hyvä, kalliilla(,) pieteetillä tehtyä tajuttomuutta, ajattomuutta.. Absurdin "Ei voi filmata"-kirjan loisteliaan absurdi adaptaatio. Mukana myös mm apinamies, apinoiden armeija, apinoiden kouluttajat, mm papuja ja apinoita ilmassa lennättävä levitaattori.

You`ll Like My Mother (USA-72) Tanakkaa taistoa lumi-pakkasipuristeisessa goottikartanossa

Kuulin, luulin ensin että tämän nimi on You are like my mother. Siinä tapauksessa tämä olisikin ollut varsinainen tahtojen tanakka taistelu, mutta nytkin aivan tarpeeksi tanakka laistojen, taistojen, vaistojen vuoristorata vanhassa talossa. - Vietnamissa kuolleen miehen raskaana oleva leski saapuu lumikenttien läpi monen mutkan ja vaihdon kautta perheen massiivisehkolle syrjägoottitalolle, johon hän on tulossa esittelemään itseään ja varsinkin suvun uutta mahatulokasta. Mutta äiti osoittautuu erittäin, erittäin veemäiseksi matriarkaksi, joka ei usko heidän avioliittoonsa, saatikka että lapsi olisi poikansa ja vanha harmaa kökkö lisää vielä että hänen olisi pitänyt olla paikalla poikansa kuollessa!!?? Sotatantereellako??!! Lisäksi paikkaa ja pakkaa pahentaa perheen umpiseko poika ja parantaa kehitysvammainen, traumaattinen tytär. Ja tilannetta pahentaa huomattavasti talon syrjäinen sijainti, jatkuva lumituisku, perheen tahalliset ja tahattomat teot jotta nainen jäisi vangiksi ja jännitystä lisää vauvan vinttipiloittelu. - Junnaavaa jännitystä, mutta sellainen sopii tällaiseen puristaan tilan, puristavien tilojen kauhuun kuin lumivalli ovien ja ikkunoiden eteen ja pakkanen lukkoihin.