Scanner Cop Yks ja Kaks

-Pauke pamahtaa pahemmaks! - Pulppupäät pamahtelevat tässä Scanners-saagan niinsanotuissa neljännessä ja viidennessä osassa. (Alussa isän pää pukkaa huutavia vauvanpäitä, lopussa pahiksen kulhopää muljaantuu ja mäjähtää sairaalan seinille, itse mäjähdys onsceenina, näiden kohtausten väli suoniapullistavaa tuijotusta ja tylsää Kyttäilyä.) Siis pahemmaksi kaikki näissä muuttuu, mutta hyväksi (roskaksi) ei milloinkaan, nytkään, silloinkaan. Puhumattakaan että muutuisivat hyväksi elokuvaksi, kuten Cronenbergin ykkösosa. - Scannercopeissa, Scannerkytissä poliisi on perinyt isältään scanneroinnin taidon, mutta isän scannerkuoleman jälkeen pikkupojan adoptoi kiltti poliisipäällikkö. Ja kaupungilla nyt (siis kun pikkupojasta on "periytynyt" poliisi) ns normi-ihmiset, random normityypit tappavat poliiseja. Ja nyt tietenkin Scannerkyttää tarvitaan! - Kyllä nää viikonloppualoituskökköilyinä katsoo, on näissä kuitenkin sen verran roskaa, varsinkin ensimmäisessä, ettei komposti kokonaan kuivu. Puolimehevää tavaraa. P.S. Kakkososassa on etevä, etova etiäinen etäkokouksista; Scanneri sulattaa kuulokkeet kiinni keskustelijoiden korviin! Mutta yks asiahan näissä kahdessa osassa häiritsee, madaltaa jännitysä, tylsistyttää, tylsyttää tarinaa; Scanneripoliisi selviää mistä tahansa tilanteesta tanakalla tuijotuksella ja jämäkällä nenäniiskahtavalla päännyökkäyksellä. (Vaikka pahisskanneri yrittäis samaa yhtäaikaa.) Tuijotanpa pysähdyksen tuonne ja/tai räjähdyksen tuonne. No, kakkososan pesulakohtauksessa on höyrystynyttä hirviömäisyyttä. Kakkososa muutenkin jämäkämpi. (USA-94 ja -95)

La fiancée de Dracula aka Dracula`s Fiancee aka Fiancee of Dracula (Ranska-2002)

Vampirismin ristiinnaulitseminen. Jean kept a-rollin`! Kauhuauteurmaestro Jean Rollinin viimeinen varsinainen vampyyrielokuva oli positiivinen yllätys. Vähän loppupään kauhuelokuvissaan, mutta varsinkin dekkarisekoiluseksailuissaan kompastellut ohjaaja on tässä saanut rollinmaisen haikean makaaberin kauhutunnelman (kaappikellovampyyri jälleen, linnanpihalla ruumisarkusta nousee viulunsoittajatar, punaiset ruusut rinnoilla ja sukuelimillä, alaston vampyyri laivan, veneen keulakuvana armottomassa auringonnousussa-paisteessa) ja pipetillä muutamien mustien silmäniskujen sävyttämien tippojen (Luostarielämää: Nunna laittaa suppiloa päähineeksi, luostarista löytyy myös nikotinisti"neitsyet"[?] Sisar Piippu ja Sisar Sikaari, krusifiksi sytkärinä, ehkä ovat alkoholistejakin, nunnat leikkivät leluilla, LuostariMielisairaala?... ) yhdistelmän toimimaan ja nämä silmäilyt tapahtuvat juurikin niihin dekkariseksailusekoiluihin päin pari kertaa kumartaen. Nämä dekkaroinnithan olivat järjestään katsojalle raskaskatseista heikkoa "helmi"nauhaa, joiden paino ei suinkaan ole esim kultakimpaleiden raskautta, vaan ihan perusarvottomien kivenmurikoiden painolastia, joka saa katsojan kämmenen silmille, leuan rintaan, pään polviin ja silmät suppuun. Mutta Dracula`s Fiancee on haikea, `viehättävä`, virkistävä lopetus Rollinin upeille vampyyrisaagoille.

Madame Claude (Ranska-77)

Elegantin erotiikan ja porhopornoprostituution, porhopolitiikan ikuinen yhteys (ikiklisee "kaikki politiikot, porhot, politiikkoporhot ovat pervessejä roistoja ja sikoja") tulee tässä Just Jaeckinin elokuvassa esille kiihdyttävässä, viihdyttävässä vormussa. Tässä "lähes kaikki ovat roistoja ja sikoja, paitsi pari "puhdasta luonnonlasta""-mahdottomuudessa on lopulta jotain kökön ylevää paskiaisten paljastumista. Tai ainakin, varsinkin pääpaskiais(t)en jättämistä lopputekstien rullatessa ja `hyviksille` `omistetun` haikean laulun soidessa tuskaiseen tietämättömyyteen tulevaisuudesta. (S)eksploitaatioelokuvaan limitetty jännitys-paljastusteema (lopun tyhjän päälle, vastausta vaille jäävä kysymys "Where are the negatives?") ei tällä kertaa ole päälleleivottua pakkopullaa, päälleliimattua elokuvanpidennystä -ja muka`realisointia`-`taiteellistamista`, vaan ihan relevanttia ajatuksenantajaa, rakentamista, raamitusta, roolitusta.

Terminus Paradis aka Next Stop Paradise (Ranska-Romania-Italia-98)

Itäblokin ja varsinkin "sen jälkeisen" ajan yksi suuntaviittaelokuva"genre" (suuntaviitta pyörii monasti villisti ympyrää, tai joskus jumittaa samassa ajassa) ovat nuorten ihmisten rakkauskertomukset. on armollinen, armoton ja arvollinen, mutta varsinkin arvoton lisä tähän ketjuun. Elokuvan satiiris-unelmallinen nimi kantaa kaksikkoa, kaupunkia (Bukarest tietty), maata ja tarinaa. Kohti lopun julmaa junttausta. (Mm eräänlainen versio shotgun weddingistä. Ja yksi absurdinjulma osoitus koko homman mielettömyydestä on poliisipäällikön megafonin sopimuksesta irtoaminen, eli vanhan romun rikkoutuminen elokuvan, tarinan loppumetreillä. Armeijan, poliisin, armeijapoliisin, poliisiarmeijan tarkka-ampujatkin osoittautuvat onnettomiksi.) Elokuva onnettomista ihmisistä. Mutta lopuksi kaksi ihmistä kävelee kastetilaisuuteen kuitenkin..

The Afternoon of a Torturer (Romania-Ranska-2001)

Valtion vankiloiden entinen eläköitynyt kiduttaja haluaa kertoa syntinsä toimittajalle. Mutta juttu jumii jo alusta alkaen; Nauhuri ei toimi, mies puhuu epäselvästi ja/tai epäolennaisuuksia, kiduttajan vaimo käskee lopettamaan miehen kidutuksen, keskustelun kuulustelun... Musta draama Absurdaniasta.

Too Late (Romania-Ranska-96) `Hissi, matka, hissimatka pimeyteen, syvyyteen`

Onko Kaivoksessa tapahtunut kuolema, kuolemat murha vai onnettomuus? Tätä selvitellään tässä monisyisessä pinnan alle (sic) menevässä ja syvälle (sic, sic) porautuvassa draamassa. Kuka, mikä on Kaivoksessa, jäänyt sinne ja miksi, kenen `käskystä`? Toimivaa ulkopuolista outoutta ja pehmennystä tuo jatkuva klassisen musiikin esittäminen (Kasvot hiuksiin peittävä sellisti juna-asemalla ja junassa, yksi sello ja kolme viulua-kvartetti kaivoskäytävässä. "Yhtye" yleensä mukana roikkumassa. Soittaen tai soittamatta.) Pelkästään käsittämätöntä, selittämätöntä ovat alastomat kaivosmiehet työssään. Kommunismirealismi-ruumiilisuus-surrealismi sukeltaa nyt todella syvälle! (No, vaimolta kysytään tämäkin; "Onko tämä kuolleen miehenne k*lli, k*yrpä?") Yksikätinen kaivosmieskin löytyy ja kaivosnaista ihmetellään. Itse tarina, tutkimus on kyllä taas ohjaaja Pintilien nerokasta "kommunismi"kääntöä ja vääntöä. Ja yleensäkin mutkaista matkaa. Ja P.S. En ole kyllä koskaan missään nähnyt noin nuhruisia suihkutiloja! Kuin likaisin, mädäntyvin, nuhruisin Itäblokkiscifi goes underground! Paitsi ihan suihkutilojen vieressä on suht siistit kaivoskylpyläaltaat Johtajille, joille tarjoilija kantaa tarjottimella vodkaa. Ja, mutta kaivosmiehet eivät ole alimpia, heitä alempana ovat ravintolan kellarin tarjoilijoidren tönimät raajarikot ja vammaiset jotka odottavat kaivosmiehiltä jääneitä ruuantähteitä. HYI HELVETTI! Ja tutkijakin, vaikka onkin kyseen- ja syytteenalaistaja välillä vain, kun ei jatkuvien hirmutekojen luetteloon kyllästyneenä muuta jaksa (sillä kaivoskeissit tietenkin jo hyvin varhaisessa, harhaisessa vaiheessa liittyvät politiikkaan, suhmurointeihin, valtioon, vakoiluun) kysyy kysymistään, sanoo sanomistaan "So?" Mutta mies on silti huomattavasti enemmän "NO!"

The Oak (Ranska-Romania-92) `Kommunismikaivanta` `"Muistelu", puistelu` - `Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnevalismia, ruraalirealismia- ja surrealismia`

Kommunismikritiikkiä ja ruraalikarnervalismia/surrealismia. Mutta viimeksi mainittua, mainittuja ei onneksi koko elokuvan ajan, kuten edellisen elokuvan kanssa kävi ja oli. Elokuvan akussa "vanha" isä ja sairasta isäänsä hoitava aikuinen tytär katsoo sängyssä maaten(!) nukuksissa tai ainakin puolinukkuksissa vanhoja kommunismi-kotifilmejä. Eräs "muisto" esitetään näytellen; Mustavalkoisessa "elokuvassa" Stalinmainen Pakkasukko antaa lajoja pikkutytölle. Nallet ja nuket hän heittää nurkkaan mutta perheen pistoolin hän hyväksyy alkaen ammuskella luodittomalla pyssyllä ylinäytelmällisesti yliesittäen kuolevia peheenjäseniä ja vieraita, vähän ajan kuluttua "filmi" saa värit... Isä kuolee ja tätä kautta kuvataan kommunismin "kuolemaa" myös. Ainakin tässä ajassa, tässä perheessä, tässä maassa. Ainakin tässä perheessä. Tyttö otaa kuolleesta isästään polaroidkuvan ja lähtee sairaalaan, Tohtorille näyttämään isän testamenttia; Isä haluaa lahjoittaa ruumiinsa tieteelle, mutta Tohtorin "vanha" kommunisimisankaruus, ylemmyys (isään nähden) nostaa päätään, kuten myös pakotettu yhteiskuntakritiikki; Ei syöpäisää tutkimuksiin. Tytär kantaa isänsä tuhkaa muovisessa Nescafe-pikakahvipurkissa. (Toivottavasti tuhkat eivät sekoitu kahviin.) Ja sitten tytär, joka on Opettaja ja juna-asema-rautatieobsessoitunut kuten isäkion, lähtee provinssikaupunkiin, ja matkan aikana tutustuu, törmää ensin junapysähdys"bileissä" Pappiin, jonka vaimo on laittanut miehelleen niin karmeat kalsarit ettei päällyshousuja kehtaa riisua kuin kotona ja kaupungissa sitten toiseen Tohtoriin, jonka kanssa He jakavat samat arvot, optimismin ja unelmat, mutta ympäristöt eivät. (Nainen raiskataan heti kun hän pääsee kaupunkiin, poliisi on puoliksi ystävällinen, puoliksi m*lkku sika, sitten täyttä Absurdasnistiaa: nainen saa ostaa auki olevalta nakkikopilta jo valmiiksi keitettyä makkaraa vasta paraatin jälkeen, mutta ei nyt, nythän on vielä aamiaisaika, mutta onneksi hän saa juuri kuolleelta sairaalan ainoan sängyn! Piknikillä nainen ja tohtori joutuvat sotaharjoitus-sekamelskaan. Nainen yrittää ottaa lääkkeitä, mutta hanasta ei tietenkään tule vettä ja ovatko kukkamajakkovedet ja kukatkin kuihtuneet? Ja sairaala, tai sitten vankila [sinnekin joudutaan], koulukin ovat aina parhaita totalitarismin, kommunismin kiteytyspaikkoja.) Mutta onneksi naisessa ja tohtorissa, heissä on sanottua armoa, arvoa, ylväyttä. - Oivallinen kommunismikauhonta, kaavinta, kuorinta, kaivanta, louhinta, rouhinta, ruodinta, pohdinta. Kommunismikosto. Kommunismi"muistelu", puistelu. P.S. Eräänlainen Kusturica-Kaurismäki-Makavejev"symbioosi". Jotkut ovat löytäneet jopa Jodorowskyä Pintilien elokuvista. Minä en. Vielä.

Carnival Scenes (Romania-79->82)

"Vähän" liikaa kaaokseen, kabaREISIIN karneVAALIIN, naamiaisiin 1], pö]lyisiin porvarihuoneisiin, vetisiin kylpylöihin ja yleensä liian täysiin tiloihin tungettua porvari-ironiakomediaa Ja mustasukkaisuusmöyhintää. (Ei muuten läheskään ainoa, ensimmäinen eikä viimeinen tämäntyylinen hämärrytys Itäblokkielokuvissa.) Tai puoliporvaripohdintaa; Kylän parturi-hammaslääkäri-hameenheiöuttajaheikin kiinnisaamista, keilausta kaalenpäällä, kylpylä pikkukylässäkin... Mutta ovatko nämä kapitalismin vai kommunismin aikaansaannoksia? Koko kylän yhteisiä vai statussymboleita? Sitä elokuva pohtii. Tai ainakin tämä katsoja. ----------------- Syvän Keski-Idän, Ikuisen Itäblokin kaikkien aikojen komeduaa, kylmää, kylmäkyytistä komediaa. Mutta tässä (kuten monissa muissakin) ironia, komedia, kritiikki peitetään kaaoksen, karnevaalin, meson ja metelin suojakeinon/kilven alle. Ymmärrettävästikin. 1] MuinaisRoomakuvauksista lähtienhän nämä totalirimitoteamukset/ muutokset/ lopetukset ovat liittyneet ja limittyneet orgioiden, juominkien, syöminkien kaaoskarnevaaleihin, ja naamiaisilla saadaan halutunlainen, tilanteeseen, tilanteisiin sopiva vieraannuttamis/vieraantumisefekti, "arki"pakokeino/reitti jos oikein huonosti käy... Ja vaikka ei kävisikään. P.S. Ja naiset ovat tietenkin sotajalalla keskenään, mutta ei kusipäämiestä vastaan. No, saahan, seuraahan siitä mielipuolista dialogia. Kaiken muun mielipuolisuuden päälle. Ja lopussa tietenkin väkivaltaa ja sirkusmaista eläinrääkkäystä. Eli tuplaten väkivaltaa. = Typerää ja liian sekavaa sotkua. Vaikka se (elokuva ja [sen] väkivalta) olisikin totalitarismia vastaan, tai ei. Kukko-kanatappelusta sanottua: "He eivät ole mitään aristokraattisia lintuja, he ovat romanialaisia. He palaavat aina häkkiinsä."

Rekunstruktio (Romania-68) `Hyvää ironista Itäblokkailua`

Tulen nyt peräjälkeen perkaamaan romanialaisen ohjaajan Julian Pintilien elokuvia, kunnes toisin todistan. Kaksi nuorta miestä olivat raivoisalla ryyppyreissulla. Mutta se varsinainen raivoisuus tapahtuu valtio- ja virkavallan, yhteiskunnan taholta; Nuoret miehet laitetaan esittämään ryyppyreissu uudestaan vallan silmien alla, heistä tehdään kuulemma alkoholin, alkoholismin vaaroista (lue, katso totalitarismin vaaroista) kertovaa "dokumenttia". Ja homma tietenkin luisuu julmasti käsistä kuoppaan, astetta, pykälää paria pahemmaksi kuin alkuperäisessä keississä. Ja kaikki ovat tietenkin Tovereita keskenään, vaikka mitään Toveruutta ei olisikaan, on vain tämä Sana ja Välimatka; On Toveri Syyttäjää, Toveri Tuomaria, Toveri Tarjoilijaa, Toveri Työläistä, Toveri "Työtöntä"(?), Toveri Sotilasta, Toveri Upseeria, Toveri Poliisia, Toveri Palomiestä, Toveri Kuvaajaa, Toveri Lääkäriä, Toveri Ohjaajaa, Toveri Opettajaa, Toveri Professoria. Toveri Tohtoria, Toveri "Kauppiasta" jne jne jne Entä Toveri Alkoholisti, Toveri Rikollinen, Toveri Työnvieroksuja?...... Samaa hyvää tasoa kuin Nagisa Oshiman ohjaus Hirttotuomio, jossa taas valtio- ja virkavallan edustajat esittävät rikostapauksen syylliselle, tuomitulle. - "Mikä on ihmisen ja apinan ero?" "Apinalla ei ole henkilötodistusta." Eikä passia, päästä pois. Vai oliko se toisinpäin?

The One That Got Away eli Yksi pääsi pakoon (Englanti-57)

Kun katsomani noirit, nuo noirit alkoivat uhkaavasti lällääntyä, niin päätin, ettei nyt liiaksi, liian lällärilinjalle lähdetä, stoppi sille, katsoa eräänlaista sotaelokuvaa, enemmän pakotarinaa, kertomusta Saksan ainoasta Englannin sotavangista, Franz von Werrasta (tietenkin Hardy Krüger) joka onnistui pääsemään pakoon maahansa, mutkien kautta... Elokuvan alussa hän joutuu pakkolaskeutumaan koneellaan Brittipellolle ja ensimmäiseksi paikalle ryntää joku ulko(?)kokki lihakirves kädessään perässään parit sotilaat. Sitten alkaakin vangin useiden pakojen suma... - Tämä ohjaaja Roy Ward Bakerin (alkuteksteissä Roy Baker) adaptaatio tositarinasta on perusbrittilaatua, ei enempää eikä vähempää. Ei kuitenkaan onneksi pahinta britti-kamarinnurkkakuvausta, sellainen olisikin pako- ja sotaelokuvassa aika kahlitsevaa. - Werran pöyhkeys ja ylimielisyys kohtaa kopean jäykkyyden. Mutta kyllä tässä muitakin luonteenpiirteitä miehistä, maista mukaan, sekaan sinkoilee. Kuten sanottua, peruspakotarina. Ja koska sotaelokuvat eivät ole teekuppini, eivät englantilaisetkaan, eivätkä kuulustelukuvaukset, vankilapakotuotokset liioin, niin sanotaan että tämä on meikäläiselle tupla-triplaperustuote, mutta ihan hyvää arkipyhän ajanvietettä.

Framed eli Paula (USA-47)

Ei kauhean kaksinen, kovin kummoinen pikkukaupunkinoir jossa mies ja varsinkin noir-perinteisesti nainen (elokuvan huijausnmiminen Suomi-nimi) huijaavat tulokasta (Glenn Ford) verkkoonsa, verkkoihinsa. Tv-noirmainen kevyt-femme fatalointi.

Convicted eli Sinetöity todistaja (USA-47)

Tämä uusintaversio-noir Criminal Code`sta (-30) menee samoja latuja kuin sekin; Perusjuoni (puoliksi oikeutettu, puoliksi liian kova tuomio kapakkatappelun yhden lyönnin seurauksista), hyvää näyttelemistä, kummallinen hybridi liian nopeita käänteitä ja jankkausta. Myös elokuvan Suomi-nimi kummallinen hybridi outoutta ja loppuratkaisua. Kertoo liikaa liian aikaisin. Perus vankila-noir. Glenn Ford taas synkkäilmeisenä hyvänä miehenä, Broederick Crawford huutavana, mutta hyväsidämisenä lakijehuna ja vankilapomona. Millard Mitchell, Dorothy Malone, Will Gear, Douglas Kennedy, Ed Begley. P.S. Keksitty nimi kapakkakuulustelussa; "What`s your name?" "Yvonne Dear." "Sounds like cheap perfume."

Johnny O`Clock (USA-47)

Noir-kertomus hämärästä (kuinka ollakaan) yökerko-omistajasta Johnny O`Clockista (Dick Powell) ja etsivästä (Lee J. Cobb). Juoneltaan keskinkertainen, mutta näyttelijätyö, varsinkin Powelllin lähentelee loistavaa. Cobb myös perushyvää parempi. "Paremman" porukan noir-kertomus.

Shield for Murder eli Poliisi iskee (USA-54)

Edmond O`Brien heilui, huojui rooleissaan poliisi ja roisto rooleissaan. Tai molemmissa. Tässä molemmissa. Hän on rahanahne roistopoliisi, polliisiroisto joka ei epäröi murhiakaan... - Kuitenkin vähän liian tavanomainen roisto, tavanomainen toisto tämmöisistä elokuvista. Lyhyenlänta, tavanomainen, loppupuolella uniikihko,kiihko ammuskelu täpötäydessä uimahallissa.

Between Midnight and Dawn eli Keskiyöstä aamunkoittoon (USA-50)

Entiset sotilas, nykyiset poliisikaverukset ihastuvat pollisiradion uuteen naisääneen, ja kohta koko naiseen. Tai ainakin toinen ihastuu, ja nainen häneen, ja kyllä toisellakin saumat sekoaa. Mutta sitten kohtalo kolhii kaksikkoa, kolmikkoa pikkumiespsykokopaatti-pikkugangsteripomon muodossa... - Ei mikään yhden yön noir, mutta enimmäkseen yössä, öissä ajellaan, päiväaikaan poiketaan kai kerran. Paremmanpuoleisesti onnistunutta perusnoiria. Mark Stevens, Edmond O`Brien, Gale Storm.

Robot Ninja (USA-89)

Sarjakuvantekijä piirtää sarjaa nimeltä Robot Ninja ja hän haluaa itsekin Häneksi, koska roistolauma hakkaa hänet. Joten hänen keksijäkaverinsa (kuinka ollakaan), sukunimeltään Goodknight(!) tekee hänelle ei nyt kovinkaan kummoisen asun, mutta ihan riittävän; Musta takki ja housut-kokoasu ja kasvokypärä, jossa sähköäänimuunnin. On se oikeastaan ihan hieno. Sitten hän lähtee aina samalla pakulla liikkuvan pahissakin perään. Hyökkäyksissään onnistuen ja epäonnistuen, sillä sakki on kasvanut määrältään (uusia otettu, kun Roboninja on heitä aiemmin vähentänyt), ja nyt Ninjarobo saa kunnolla selkäänsä, ja muihin ruumiinosiin.. Joten ei hän nytkään, koskaan, ollenkaan ihan miksikään robotiksi varsinaisesti, eikä sen puoleen ninjaksikaan muutu, laittaapa itse itseensä, itsensä sisuksiin kuitenkin pari pellinpalaa ja letkunpätkää ja baanalle. - Yllättävän onnistunut eräänlainen genrehybridi; 80-90-luvun vaihteen eräs splatter-gore"guruista" J.R. Bookwalter on tässä jo saanut tuottajaksi David DeCoteaun ja Linnea Quiqleykin vilahtaa, joten tässä on otettu hänen ensimmäisestä, edellisestä pitkästä elokuvasta Dead Next Door`ista muutamakin askel, hyppy, loikka kohti perinteisempää b-elokuvaa (alkutekstit, kuvaus koherentimpaa, komeampaa) gorea, goresta kuitenkann karsimatta, splatteria, splatterista säästämättä. Oikein onnistunut eräänlainen kahden "genren" siirtymisajan, väliaikamallin tuote. ----- "Good night, Goodknight!" "Very funny!" ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ P.S. Joskus tuli Bookwalterilta katsottua myös Ozone, mutta ei siitä sen enempää kuin että innostuin että Jes! Tässä on "aurinkosäteilyzombit, otsonikerrosaukkozombit"! jne, tai jotain, Mutta se olikin perinteisistä tylsin zombi-idea, joku huumemyrkkyzombailu...