torstai 31. toukokuuta 2012

Kädet - Kohtalon Kädet!

Kyseessä on jälkiäänisynkkaleffojen Kruunattu Kuningas, Manos Hands of Fate. Tuo otsikon tautologia juontaa siihen että Manos on suomeksi Kädet.

Ja vaikka jo elokuvan nimessä toistetaan käsiä kaksin kappalein ja leffan pääpahiksen tunikaankin on piirretty isot kämmenet, niin kädetöntä menoahan tämä tietenkin on.

Perhe eksyy autollaan syrjäiselle mökille, jota talkkaroi ja toikkaroi oikea Katkokävelijöiden Kruunattu Kunkku Torgo (lue, lausutaan Spurgu) jonka pitkän kepin kanssa tapahtuva ( omalle kävelytunnarille "sävelletty", sähelletty teema taustanaan ) toikkarointi on nähtävä ja kuultava. Jos siis roskaisesta meiningistä tykkää.

Torgo puhuu puolet leffasta Isännästä, Masterista joka ei ole oikein elävä, eikä kyllä kuollutkaan. Vaan hän on Aina. Välillä Torgo sanoo että Masteri haluaa perheen vaimon, välillä Torgo itse. Ainakin hän haluaa suojella.

Sillä Isännällä on kellarissa vaimovarasto eri ikäisiä naisia jonkinlaisessa puolizombitilassa. Välillä vaimot kiistelevät, välillä painivat. Ja kyllä se Isäntäkin, juuri tuo tunikamies, sitten puolenvälin jälkeen saapuu mestoille. Ja perhe tietenkin haluaa pois paikalta. Mutta kun "on niin pimeää" ja auto ei tietystikään käynnisty, ym tätä "tavanomaista". Ja kuinka sitten kävikään? Arvasitteko jo?

Manos on ekalla katselukerralla ihan kiva hämmästelyn kohde, mutta toisella jne (vaikka välillä ois vuosia) jo kyllästyttävä. Näin ainakin minulla.


                                       LAAHAAVAA JAZZTORVEILUA


Manos on väärällä tavalla laahaavaa elokuvaa jota perustyylinen jazzpimputus ja rummutus joltisenkin tukee, mutta ei niin paljon että niistä mikään päräyttävä parivaljakko tulisi. Samoin suttuinen ja tärisevä kamerointi, kuvanlaatu ja "näytteleminen" tietenkin edesauttavat absurditeettiä ja campmäisyyttä/roskaisuutta, ei kuitenkaan klassikkostatukseen asti. Ei edes "Maailman huonoin elokuva"-kategoriassa. Jota sille on usein eri puolilla tarjottu. "Maailman tylsin elokuva"-kilpailussa se pärjäisi paremmin, ei siinäkään kärkisijoille.

Vain yksi kauhuelokuva. Ei gorea. Joka ei tietenkään ole "pakollista", mutta  hullua innovatiivisuutta olisin odottanut enemmän.

tiistai 29. toukokuuta 2012

KLONK! (Prologi)

Klonk! Nyt kolahtaa!:

Tein aikoinaan sarjan kauhukaitafilmejä, jotka muodostivat melkein peruselokuvan mittaisen leffan. Jotta "päästään" "selvyyteen" minkämoisesta tavarasta on kyse ja "missä" ja "mihin" "mennään", niin tässä ekan episodin sisältö:

Klonk! Mies (minä) herää(n) postiluukun kolahdukseen. Lattialla lojuu kortti jonka minä itse olen lähettänyt itselleni samasta kaupungista missä asun/asumme. Kortissa lukee: "Täällä on kivaa."
Seuraavaksi avaan television. Uutisissa kerrotaan minun kadonneen. Toisen kanavan uutisissa kerrotaan että minua on nähty yhtäaikaa eri puolilla kaupunkia.
Lähden ulos. Kadut ovat "täynnä" taaksepäin kulkevia mielenosoittajia. Kylteissä lukee: "TAJUA TILASI, TEE OIKEAT JOHTOPÄÄTÖKSET JA EROA!"
Menen kotiin ja yhdistän kaksi johtoa toisiinsa ja monistun kahdeksi...

Tällaista tavaraa. Tulevissa episodeissa "pohdin" "dilemmaa": Jos kaksi samaa eroaa kahdeksi samaksi, tai kaksi samaa yhdistyy yhdeksi samaksi, niin muuttuuko mikään. Jokainen filmi kertoo pikkutarinan, ja koko kokonaisuus sitten ison.

Tarkoitus olisi, sitten kun kaikki (tai edes tarpeeksi),  kauan sitten kuvatut filmit löytyvät, niin saisin julkaistua ne joskus jonkinlaisessa muodossa. Kaitakauhufilmi on loistava formaatti kauhulyhäreille nimenomaan kestonsa takia, muutama minuutti.