Noitavaino ja Salaliitto..

Näitä kahta taikasanaa Trump käyttää melkein aina kun hän saa arvostelua, nyt viimeksi pörssikurssit varmaankin olivat noitavainojen ja salaliittojen pauloissa, puristuksessa, pyörityksessä, kourissa ja kynsissä, uhreina ja vankeina...

Lies ( USA-86) Lievästi liioiteltuna katsottava harjoitus-kuulustelu-kuvauskökköily.

Tai paremmin, kuulustelu-harjoitus-kuvaus, mutta: Penteleen, perkeleen pökkelö, pöailö `mielisairaala`kuvaus: - Mies on menossa talolle, sisällä aseroistot ovat kaapanneet perheen. Isä ja äiti ammutaan, mutta nuori nainen ei koska mies ehtii ampua ryöstäjät. Nuori nainen joutuu mielisairaalaan... Sitten siirrytään jonkun elokuvan kuvasuspaikalle, jossa karmeaperuukkisen naisen kimppuun hyökkää mies jolla on puukko kaulassaan(!) ja alkaa repimään vaatteita pois naisen päältä, nainen lopettaa kohtauksen kohtauksella; Huutaen että paljaasta pinnasta ei sovittu ja poistuu paikalta.. Hän menee lehti-ilmoituksen nähtyään elokuvanäyttelijöiden etsintätilaisuuteen, ja hänet valitaan.. Esittämään tuota naista joka suljettiin mielisairaalaan ja on nyttemmin tehnyt itsemurhan.. Harjoituksia kuvataan 1], pidetään ilmeisesti sairaalan `harjoitus-kuvaus-kuulusteluhuoneessa`. mutta sitten "rahoitus loppuu"... Koko ajan naisen perässä on valokuvaaja (eli mielisairaalanaisen veli ja hän sanoo, että sisko on hengissä) ja nainen on myös on-off-suhteessa ex(?)-mieheensä, joka seurustelee tai yksiyötäilee toisen naisen tai toisten naisten kanssa Rick-nimellä.. Tämä naista naurattaa.. Mutta katsojaa ei. Tämä ja sen "selviäminen" että "elokuva""tuottaja"nainen on sairaalan sairaanhoitaja ja hänen salaperäinen "elokuva"pomonsa on sairaalan lääkäripomo ja se että valokuvaajaveli miedosti muokkaa naisen esittämään oikeaa mielisairaalanaista sukulaisille (he eivät jostain järjettömästä syystä tiedä mielisairaalasta, `itsemurhasta`/hengissäolemisesta) on valitettavasti vaikka alkua... Sillä tästä luetellusta järjettömästä absurditeettijonosta (valeista?) huolimatta, tai nimenomaan sen takia, elokuva on valitettavan laahaava, toisteinen, turha, turta ja tylsä, mutta kyllä tämän mieluummin itsensä pienesti pakotettuna katsoo kuin tuohon mielisairaalaan joutuu... 1] naisen tietämättä

Uno Bianca (Italia-2001)

Post-poliziotteschi. Olen kirjoittanut että gialloissa viimeinen kunnon giallovuosi olí 1975. . Polizottescheissä , eli italialaisissa 60- ja varsinkin 70-luvun (`luotivuodet`) rikoselokuvissa siihen -75:teen voi laittaa vielä kaksi korkeintaan kolme hyvää italocrimevuotta... --- Genremaakari Michele Soavi teki 2001 80-luvulle sijoittuvan kaksiosaisen tv-elokuvan, tv-`sarjan`, joka ei ole aivan mahdoton, ihan hyvin katsottavaa italocrimeä. Tosin tämän olisi hyvin voinut mahduttaa yhteenkin elokuvaan, mutta kaksi elokuvaa ei tosiaan kuitenkaan ole mikään massiivinen kärsimys. Ihan hyvin ne haukkaa, vaikka peräjälkeen, jos aikaa ja kiinnostusta on.. --- Elokuvan nimi tulee salaperäisestä, naamiokasvoisesta liigasta joka tekee isoja ja pieniä ryöstöjä aina valkoisella Fiat Unolla.. Näyttelijätyö on kaikin puolin hyvää, ei mitään tv-"teatteri"(maista) jäykistelyä siinä.

Klovnijengi signaloi ja Pääpelle Kingaloi...

...Ja Maailma nauraa... Miljoonien facepalmien läpi...

The Iguana with the Tongue of Fire (Italia-71) Verinen Agatha Christie (tapahtuu Dublinissa, Irkuissa ) hapoissa-giallo (Happo ja Veitsi-murhaaja jyllää) hyvitettynä, jyvitettynä komealla kuvauksella ja kökköilyllä.

`Irkkugiallo` Ristiriitaisia arvioita (ehkä enemmän negatiivisia) saanut giallo on minusta mainio. Eli mainio hybridi kökkögialloa (etunenässä kökköilystä taulun/nukennaaman armottoman kökkö hapotus ja nukenkaulan kautta kurkun erittäin epäuskottavan loriseva verilotraus happo ja veitsimurhaajan toimesta, ja vielä, murha tapahtuu pimeässä, mutta itse happo ja veitsiakti on täysvalaistu ) ja ns kovaa gialloa. Jota on jyvitetty, hyvitetty paikoin komealla kuvauksella (jopa ilmakuvauksilla), eli halvan ja `kalliin` ihan onnistunut hybridi, synteesi.. Ja on tietenkin myös jyvitetty, hyvitetty hyvin (lie liian) monimutkaisella, monihenkilöllisellä juonella, mutta niin, että jännitys kuitenkin säilyy.. Ainakin meikäläisellä. --- --- --- P.S. Ja sitä paitsi, rakastan elokuvia joissa on hämmentävän hämäriä kohtauksia, eli jotka ovat `tungetun täynnä` mihinkään millään lailla liittymättömiä asioita: Tässä pääjuttuna ovat päissä, pöydillä, kaapin lokeroissa, auton penkeillä möllöttävät aurinkolasit, joihin zoomataan voimakkaan musiikkinoston säestyksellä useita, useita kertoja (ja kuten arvata saattaa, niillä ei minkään valtakunnan merkitystä), murhatun sormukseen zoomaillaan pariinkin kertaan (ei minkään maailman merkitystä), zoomataan soistuneella rantaviivalla vaikeasti taapertavaan (tie on vieressä) koululaislapsilaumaan (ja kuten tietää saattaa, ei minkään maailmankaikkeuden merkitystä...)... Ja alkutekstien aikana pitkin poikin Dublinia kameran linssiin tarttuva kaahaava moottoripyöräilijä on ilmeisesti pelkkä sunntaipyöräilijä, ei elokuvan kaartia, niin tämä kökkösekoitusten määrä on jo niin valtava että se on tarkoituksellista.. J Mutta näyttelijäkaarti on genre kautta giallokovaa (Luigi Pistilli, Dagmar Lassander, Anton Diffring, Valentina Cortese, Werner Pochat), ohjaaja Riccardo Freda (haukkui myöhemmin perinteisesti elokuvan) ja murhaaja varsin mitätön, vähäinen, älytön ratkaisu, ja kun, P.S.2, vielä selviää sekin, että elokuvaan perustuva "romaani", eli "Richard Mannin" "A Room without The Door" on tekijöiden keksintöä, niin monimaukas kautta karvas, crime kautta giallokakku on valmis nautittavaksi... Tai on nautittu jo.. "Mummo, Äiti, miten olet onnistunut taas hukkaamaan silmälasisi?!" "Kuten tiedätte, minulla on erittäin huono näkö, miten luulette minun silloin löytävän lasejani!?" Tollot..

Yhden kikan kinoa? - Aaveiden, haamujen, kummitusten kamerakulmasta...

Aave-kamera-ajoa... Kovasti on elokuvamaailmalla uniikoitu Steven Soderbergin elokuvaa Presence, joka on kerrottu kuvattu kummitusten näkökulmasta. Ei tässä mielestäni nyt kovin ûber-yliuniikkia meininkiä ole, mutta mukana on varmaankin ihan aave-haamu-kummitus-jännitys-kauhu-pelkotuntumaa, mutta vaikuttaa kyllä vähän yhden kissan kikalta.. Mutta ei kutenkaan kakalta.

Working Man.

Työmiehen maanantai. Jason Stathamin "ammatti-sarjaan", "ammatti-kostaja-sarjaan" on nyt lisätty raksamies. Saa nähdä miten Working Man wörkkii? Luultavasti tämäkin on sitä, tätä lekalla lyövää ja rautakangen jäykkää kostobulkkia. Saa nähdä mikä ammatti(kunta) on ensi kerralla "sarjassa" "edustettuna"," kostamassa..

Zwei Genie oder Zwei Windhunde aka Two Greyhounds (Saksa-34)

Kaksi lähes rahatonta, röyhkeää tolloa tulee työhaastatteluun, ja luulevat toisiaan paikan pomoksi. Varakkaan ja vauhdikkaan lounashetken ja varsinkin sen jälkeen tollot puhuvat itsensä kaikkien kuullen kaikki puolelleen voittaen pelkillä puheillaan pörssikurssit ylös, kun saapuvat erään konkurssifirman "viimeiseen kokoukseen" hurjine juttuineen ja esittelevät itsensä, toisensa erään tuplanimifirman nimimiehiksi.. Ja firma on pelastettu ja varsinkin miehet myös.. Eli rahaa virtaa laukkukaupalla tyhjätaskuille, tyhjäntoimittajille.. Siinä se.. Paljon parempi komedia Douglas Sirkiltä kuin äskettäin arvioitu April, April.. Tämä rahakomedia on varmaan antanut eskapismia, naurua ja lohtua lama-Saksaan. Ja ehkä myös kateutta. Sekä ehkä myös kauhua, tuskaa tulevaisuudesta.

Syömäläinen (Lappi-25)

Tämän minilyhärin alussa ohjaaja sanoo, "esittelee":Tämä oli pakko tehdä. Ja nimihän on hyvä.. -- Rikki-rönsyvaatteinen Otus kiertää Lappia ja pelkästään syö luonnossa, luonnosta tai ravintoloissa tai kulkee näiden väliä, silloinkin syöden.. Mikään, mitään kauhu, kauhua tämä ei ole, mutta, tosin ukko uhittelee syövänsä vastaantulijat, mutta sanoo heti perään olevansa kaikkiruokainen, seka, mutta ei sentään sekosyöjä... Mutta: Uvvuttavan, tainnuttavan toisteinen...

April, April! aka April Fool (Saksa-35)

Geneerisen klassinen, klassisen geneerinen (jo silloin) elokuva klassisen geneerisistä, geneerisen klassisista aiheista: Prinssi, rikasperhe, huijaus, vastahuijaus... Eli siniveriset vastaan rikkaat kauppiaat, ja vielä tietenkin nousukasrikkaat kauppiaat. -- Pastaperheen (siis pastatehtaan omistava perhe, aina nämä sen ajan saksalaiskomediat nauravat juomille ja/tai ruuille) saa apripilan vuoksi käsityksen että eräs Prinssi on tulossa heille vierailemaan. No, tästä nousee tietenkin yllättävän nopeasti vastareaktio, sillä yllättävän (jopa harmillisen nopeasti komediakatsojalle) huijaus selviää perheelle ja sitten pannaan pyörimään perinteiset kuviot; Jonkun on esitettävä prinssiä, ja Toisaalla Prinssi päättää lähteä paikalle, koska, kun hän huomaa lehdessä perheen ilmoituksen vierailusta... -- Kyseessä Douglas Sirkin ensimmäinen pitkä elokuva, ja vanhalta, siihen aikaan nuorelta, melankolistilta komedia! Siksi häneen melodramaatikkona karttui ja tarttui mukaan jo silloin moneen kertaan käytetyt komediakliseet, sillä ei hän sinä genressä, lajissa mikään Lubitsch ole. Mutta kyllä tämän kliseekasakomediana katsoo, mutta vauhtia olisi saanut jo heti alusta alaen olla huomattavasti enemmän.

The Pirate (Hong Kong-73) Piraatismi ei rommi-kaakao-kahvikuppini, vaikka halpuuselementit paikallaan.

Halpuus- ja kökköelementit kohdallaan kuivahkosti: Halpaperuukkeja ja pieniä pursia. Mutta: Merirosvo kautta piraattirlokuvat eivät ole meikäläisen tee-kahvi-kaakaokuppi, tai tässä tapauksessa kai rommikuppi, mutta piraatit Shaw Brothers ja siis martial arts-merirosvoilu, potkintapiraatismi, piraattipotkinta kiinnosti. -- Joo ei kuppi kurkkuun kmoutunut, kovin oli kuivaa meno.. Odotin että olis lankku-kungfua-miekkailua-potkintaa, mutta en nähnyt. Katsoin tosin pikakelauksella, koska genre ei kiinnosta. Masto ja köysitikas-kung fua/miekkailua oli, mutta suurimmaksi osaksi leffasta oltiin maissa. Ehkä hyvä sekin, koska, kun vesielementistä huolimatta kuiva genre.

The Vampires Night Orgy (Espanja-73) Taidokkaasti, tarpeeksi.. Juuri kätevästi, sopivasti, tarpeeksi, jopa taidokkaasti liioitteleva nimi elokuvalla.

Näitä on vuosikymmenet katsottu, mutta Onneksi joskus, valitettavan harvoin, välillä tulee vastaan umpituttuniminen elokuva, jota en olekaan nähnyt, ja Onneksi vielä hyvä sellainen! Vampires night orgy on `Sellainen`. - Turistibussin kuski saa sydärin ja kuolee. Joten yksi turisteista alkaa kuskiksi, mutta eihän he, hän tunne seutua joten jo ensimmäisestä risteyksestä ajetaan vinoon, väärään suuntaan, Vampyyri-Zombikylään, jossa on hautajaiset joka yö! -- Ei ole todellakaan, vähääkään mitään kauhu-seksi/ vampyyri-zombiorgiaa, mutta on oikein jämäkkä pienen budjetin, pienen pieteetin pyrkimys, joka johtaa suht isoon onnistumiseen. Saundit, sävyt, värit ja varsinkin ` pieteetti-ideat ovat kohdallaan, kohdillaan; Bussi täynnä vampyyreja/zombeja, nelisormiseksi kirvestetty kokki, yksikätiseksi kirvestetty seppä... Ja loppu on löysän ja tiukan taidokas sekoitus, löysän ja taidokkaan tiukka sekoitus..

Horrible Sexy Vampire (Espanja-Länsi-Saksa-71)

"Hei, pysähdytään johonkin ihanaan pikku hotelliin yöksi," Näin sanoo elokuvan alussa nainen auton pelkääjän paikalta miehelleen. Ja olisi pelkääjän paikka kannattanut ottaa todesta, koska alkaa kauhea elokuva! `Ihana pikku hotelli` on päältä kuin Draculan minilinna, mutta sisältä kuin hotelli. Hotellihuoneessa pariskunta selvästi valmistautuu seksiin mutta kainosti ja kiltisti suihkussa käydään vuoronperään, mutta moninkertaisesti, monipuolisesti, kekseliäästi niin että katsoja eivätkä he näe toistensa alastomuutta. Ja tämä alastomattomuus jatkuu varmasti tulevassa seksissä. Mutta mitään `tulevaa seksiä` ei tule, sillä näyttää siltä että kuumankuristava suihkuvesi kuristaa miehen hengiltä! Mutta se ei olekaan suihkuvesi joka surmaa, vaan näkymätön(?), kuristava(??) vampyyri?? Loistava alku, mutta heti tästä alkaa ankara(n) aneeminen (ei kovin hyvä asia "vampyyri"elokuvassa täysverettömyys) apaattinen alamäki; Vampyyri kuristaa loppuleffan aikana pari näkymättömänä , pari näkyvänä, eli tuo näkyMÄTTÖmänä tarkoittaa myös sitä että minkäänlaista mättöä ei leffa tarjoa, vaan alkujutun jälkeen tapahtumattomuutta, tylsyyttä tapahtumattomuuden (tapahtuMÄTTÖmyys) tylsyyden perään. Erittäin monesti ja paljon ja piitkään kuvataan käveleviä kenkiä. Kauheaa on, mutta missä on seksikäs, missä on vampyyri?

The Cross Of The Devil aka Devil`s Cross (Espanja-75)

En pitänyt Amondo De Ossorion Temppeliritarit-elokuvasarjasta, enkä pitänyt tästä John Gillinginkään samanaiheisesta Spanskituotannosta: Temppeliritareista painajaisia näkevä ja kirjoitusblokista kärsivä kirjailija Englannissa saa kirjeen Espanjasta siskoltaan, sisko on kokenut keskenmenon ja hänen aviomiehensä syyttää häntä siitä. Mies lähtee naisensa (joka on espanjalainen) kanssa siskolle, mutta siskon on tappanut joku bandiitti ja sitten itsensä.. Lähistöllä on joku Kauhuvuori ja siellä hylätty luostari ja tämä alue on muinoin ollut Temppeliritarien temmellyskenttää. Tai on vieläkin, sillä nyt on päivä ja vuosi, vuosi ja päivä, jolloin ritarit palaavat yhdeksi yöksi mellastamaan... - Ei tämäkään Temppeliritarileffa paljon temmellä eikä mellasta, vaan vaisua on.. Jonkinlainen tunnelma piirittää elokuvaa, mutta mitätön, pieni, vähäinen... Loppu on jonkinlainen, mutta ei se elokuvaa harmauden, hitauden, laahauksen. tylsyyden, vaisuuden, valjuuden, verettömyyden suosta nosta eikä pelasta...

The Strange Love Of The Vampires aka The Night Of The Walking Dead (Espanja-75)

Haahuilevan hahmoton, harmaasti, mutta tunnelmallisesti `etenevä` elokuva Draculan ja Nuoren Naisen epätoivoisesta, erikoisesta, eteerisestä `ikuisesta`rakkaudeata. Elokuvan kohokohta on kummallinen `vampyyrien vappubileet`-kohtaus ilmapalloineen ja serpentiinineen!! Ja jalastaan katosta roikkuu buffethana-mies, josta vampyyripopula saa imettyä juhlajuomansa!! (Veritippaleipää?) P.S. Ja vampyyrit leffannimisesti senaikaisen perinteisesti korkeintaan kävelevät. enimmäkseen laahustavat.. Paitsi noissa juhlissa, niissä pannaan jalalla, kädellä, koko keholla koreasti...

Dracula Saga (Espanja-72)

Second Opinion: Laahaavan masentava, masentavan laahaava, laahaava, laiska ja löysä, sekä täysin tunnelmaton Dracula-vampyyri, sekä nuoren naisen sairaskertomus. Ja myös lähes-melkein täyson veretön. No, nainen lopussa `lahtaa` kirveellä vampyyrejä arkkuihin lähes-melkein täysin off-screeninä. (No, yksi nukenkäsi katkeaa, kolahtaa, tipahtaa lattialle.)

Lady Exterminator aka Violent killer aka Commando Wild Cat aka I Want To Get Even (Indonesia-87)

Saahan sitä haluta. Sillä tämä on action-ammuskelun kannalta varsin laimea, löysä, vaimea, vaisu ja hiljainen, mutta niljainen tämä valitettavasti on (koko elokuva yhtä, toista ja kolmatta raiskaus- ja röhönauruliukuhihnaa) ja se elokuvan kuvattu ja mainostettu varsinainen clou ja twist (kostonainen singon kanssa elokuvan julisteessa ja blu-rayn kannessa) on loppuclou, lopputwist, joka tapahtuu vasta viimeisellä viisminuuttisella. Silloin tosin hän ampuu ilmahyppäävän moottoripyörän ja miehen komeasti kesken lentokaaren ja maassa miehen, joka räjähtää kuin roskakasa (roskakasa varmaan ammutaankin). Lisäksi nainen mätkii myös singonputkella miestä peltoon. Mutta vielä suurempi haitta kuin sinkoilun sijoittaminen aivan viimetinkaan on naisia hakkaava ja raiskaava ilmeisesti poliisi (lue: täysi sikaroisto) josta tehdään jostain saatanan syystä joku saatanan sankari!!??.. Ei tätä voi oikein suositella.

Blood Brothers (USA-89) Lapsellista teinipaskaa. Pahinta paskaa.

Takatukkateinitollot tappavat toisiaan tuppukylässä tässä takatukkateinitollojen tekemässä paskalajässä. Välillä huudetaan, välillä nauretaan kun tekokättä katkaistaan vasaralla. Välillä vilkuillaan kameraan. Siis erittäin usein. "Elokuva" alkaa amuka kokaiininvedolla. Sitten on hengariaborttia ja (jäätelöä) eli irtokieltä, sikiötä, silmää, sisäelimiä nuollaan, syödään... Pyykkikoneeseen pannaan, pistetään pyörimään, tv isketään päähän.. Lapsijeesus "ristillä"... Vältä kuin pahinta painajaista. Pahinta paskaa.

Killer Constable aka Lightning Kung Fu (Hong Kong-80) Miekkailumatsaus, kung fua ei ole `kentän` aidallakaan, laidallakaan..

Kusipääkyynikon kuja-kung fujuoksu. Paitsi nyt kung fu ei ole keskiössä. Ei laidallakaan, aidallakaan.. Julma tarina julmasta, kyynisestä, tunteettomasta, lähes kusipäisestä muinaisKiinan palkkatappajasta, jota osa miehistä halveksii, osa jumaloi.. Elokuvan kung fu-nimi ei aja asiaansa, pidä kutiaan, nimeään, vettä oikeastaan ollenkaan. Miekkailuilla mennään..

Ristiriitaa tuplaten..

Donald Trump näyttää ristiriitaisesti haluavan luoda ja syventää rajalinjoja ja vahvistaa ennakkoluuloja, mutta toisaalla, toisaalta hän taas esiintyy rauhanmiehenä ja yhtä ristiriitaisesti monet hänen kannattajistaan hurraavat hänen sekä rauhan, että sodan`aloitteilleen` (Esim Grönlanti-uho.)

The Deadly Avenger aka The Divane Enforcer aka The Confessional (USA-92)

`Kiltti` katolinen Meedio -vigilante`pappi` (Michael Foley) saapuu Pahuuden Kaupunkiin (Maailmaan) lähinnä tappamaan pahikset, tuholaiset.. Hän asettuu asumaan omakoti/rivitalo"pappilaan", jossa kaksi muuta pappia (Monsignor, Erik Estrada[!] ja Jean-Michael Vincent[!]) istuvat lähes koko elokuvan ajan keittiönpöydän ääressä: Vincent lukee ääneen lehdestä tuholaisten tekemistä tapoista ja yhä enenevässä määrin vigilantepapin samoista teoista ja Estrada kieltää aina hirveyksien ääneenlukemisen. Judy Landers on "pappilan" "sihteeri".. - > Yllättävän kovia nimiä on ohjaaja Robert Rundle, Linnea Quiqleyn mies tähän videointiin saanut! Mainittujen lisäksi Jim Brown, Don Stroud, Robert Z`Dar. ->-> Niljakas videointi, jossa niljakkain nilja, ja pitkäikäisin, mies kuin veritautinen koira kaappaa naisia keittiöönsä ja alkaa letkuttamaan, lutkuttamaan heistä verta.. Hän varsinkin ja muutama muu nilkki käy vähän väliä meediopapin pakeilla kertomassa huoliaan...

Perinteistä, Paskaa ja Perinteistä Paskaa, Osa 3: Paskaa: Demonic Christmas Tree aka The Killing Tree (Englanti-2022) Joulupuu on goretettu..

Kauhu on jo ovella.. Paitsi etteivät ole.. Leskiseniori manaa murhattua miestään esiin, mutta synnyttääkin pentagrammille kohoavan joulukuusen, eli kökösti kävelevän `tappokoneen`. Otsikossa mainittua gorea ei ole kuin kaukaisuudessa kiikaroimalla katsottavia kehokatkaisuja tai niin lähellä tapahtuvia, että näkyy vain muutama punatippa kameralasissa. Ja se gore tapahtuu niin että kuusella on jokin ihmemutaatio metrikaupalla kiemurtelivilla pajailla oksakourilla. Miksi ei ole luotettu kuusen omiin ominaisuuksiin? No, kuusenkoriste- ja valonauhakuristuksia on loputtomiin. Missä on esimerkiksi joulukuusentähti ninjatähtenä? Tai joulukuusenjakapotkut? Ai niin, ne olis liian goreista. Paljasta pintaa ei ole ollenkaan. Joulukuusi ei harrasta seksiä. Ei edes toisen joulukuusen kanssa. (Kerran jo luulin että kahden joulukuusen seksi tapahtuisi, mutta mitä vielä, kuusi kainosteli..) Kahden joulukuusen (isä ja valkokuusinen äiti) tappelu tulee, mutta siinä tappelevat muutaman sekunnin ajan oksalonkerot, eivät kuuset. Hyvä oivallus on joulukuusi puukko oksassaan (hän ei tee puukolla mitään), mutta melkoisen kelvotonhan tämä on. Mutta jos haluat nähdä elokuvan jossa joulukuusi ajaa autoa, lukee karttaa tai soittaa pianoa, niin tässä sinun elokuvasi, elokivasi.. Teitä ei taida olla paljon.

Perinteistä, Paskaa ja Perinteistä Paskaa, Osa 2: Perinteistä Paskaa: The Vampire`s Coffin (Meksiko-58) Kummallisuutta ja Tunnelmallisuutta..

..Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.. Saman vuoden, osin samoilla näyttelijöillä tehty (esim vampyyri) kuin edellinenkin omaa sitten sitä campia, kummallisuutta ja roskaa (esim miten elokuvan alussa, kun kaksi hämärämiestä, apuri ja pomo, ryöstävät arkun ja vievät sen sairaalaan [?!], niin arkusta löydetty vaarnoitettu vampyyri on niin täydessä terässä, ettei äijä ole rapistunut eikä pukukaan juuri rypistynyt, mutta peili näyttää että ukko on luuranko). On tässä myös tunnelmallisuutta, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellisessä. Vampyyrikin on harvahammas!?

Perinteistä, Paskaa ja Perinteistä Paskaa, Osa 1: Perinteistä: El Vampiro aka The Vampire (Meksiko-58)

Vai olisiko pitänyt otsikoida aakkosjärjestyksessä: Paskaa, Perinteistä ja Perinteistä Paskaa? Ei. Vuosijärjestys on hyvä. Eli: El Vampiro on: Kliseet karttava, kiertävä (tai ainakin ne ovat uniikissa uusiokäytössä) ja todella tunnelmallinen vampyyriveljestarina. Ja kyllä käytäviä kiertää myös noitamainen noitanainen-vampyyritäti, ja juurikin tämän tädin, tätinsä nuoruutta ihmettelee sumuiselle, syrjäiselle metsähaciendalle saapuva sukulaisnainen... Elokuvassa ei ole tippaakaan campia eikä trashia (lepakotkaan eivät ole leluisia, kuten usein näissä), vaan se kehtaa käyttää, näyttää ehtaa perinteistä kauhua...

Honeymoon (Japani-84)

Epätasainen, heikonpuoleinen, heikkotasoinen, kelvoton, surkea wanna-be kirjailija/punk-tyylisen (paitsi musiikki) avantgardejazzbändin, avantgarde-kommuunin/teatterin han around-mies deittailee kustannustoimittajanaista. Epätasainen, mutta kuitenkin hieno elokuva. (Rakkaus on epätasaista.)

Törmäilyjä ja Pirstoutumisia - Split Of The Spirit (Taiwan-87)

(Nyt halpishommat tällä terää, erää hyllyyn, pyllyyn, hukuksiin, nukuksiin ja herää, kerää, kohoaa kunnollista, kunnon kameroitua kauhua. Ja kunnolla rahoitettua.) Törmäilyä: Ja, Mutta kyseessä eivät ole mitkään humoristiset törmäilyt, absurdit kylläkin.. Pirstoutumisia: Näissä on enemmän erikoisia, erikokoisia älyttömyyksiä: Filmin alku: "Hänhän kulkee (ja törmäilee) kadulla kuin koditon aave." Avantgarde-tanssijattareeseen törmää kadulla nainen joka menee rakastajansa luo, joka kolmikon kautta kaksikon kanssa tappaa naisen erikoisessa auto"onnettomuudessa": Nainen laitetaan valumaan autossa mäkeä alas. Auto pysähtyy mäen alle. Mäen päältä kolmikon kiroustietäjä kohdistaa peilin (pikemminkin pelin, kuin peilin, sillä ei näytetä kuin pelipuolta) peilinpuolen aurinkoon ja säde sytyttää auton ja naisen.. ... Sitten tietäjätollo pudottaa pelin/peilin pirstoiksi ja yksi pala jää hukuksiin, hävöksiin.. Sitten!: "Tapoit tyttäreni!" Sitten tanssijatar törmää tuhkauurnaa kantavaan mummoon ja mummo huutaa: "Tapoit tyttäreni!" Sitten tanssijatar ei pysty lopettamaan pyörintäänsä... Ja elokuvaa on kulunut puoli tuntia puolestatoista tunnista--- Sitten aave aloittaa sananmukaisen kolmikon pudotuspelin ja asettautuu tanssijattareeseen... - Mainio mysteeri ja mysteerimättö (sykkivä sydän- ja versisuihkugorea) neo-giallo, neo-noir-kuvamaailmassa ja maisemissa.. "Rakkaussuhteet, tarinat on etukäteen määrätty.."

Flesh Freaks (USA-Belize-2001) Ilja-inha matozombailu muinaushautamatskulla.

Melko tavallinen, tyypillinen teinin ohjaama, teinien tekemä (on tässä vanhempaakin väkeä mukana myös tietenkin) matoinen (madot ihan kiva ilja-iljetys-inha-lisä) zombitörmäily- örmäily.. Mutta elokuvan varsinainen kiva uniikkiuslisäys on zombisyövän aiheuttavan "antiikkinen kirous" ja varsinkin sen alkuliittäminen elokuvaan: Teiniohjaajan vanhemmat ovat arkeologeja ja hän oli heidän mukanaan Belizessä, jossa, missä hän kuvasi muinaushautamatskua leffaan...

Magiaa ja Miekkaa, Miekkaa ja Magiaa "makiaa" osa 2: Knight Chills (USA-2001)

En ole pelien ystävä, enkä siis myöskään pelielokuvien. Eli siis tämäkin tappoihin tähtäävä roolipelisuttu on samaa pienen pientä pimeää sontaa, soopaa ja suttua ainoana valopilkkunaan, vahvistuksenaan hevosellaan huoneisiin huurusta, höyrystä, sumusta, usvasta, kuolleeista kohoava kallionkova, kallionkivenkova Sir Kallio!! (Ja toista ajatuskenttää haravoiden, harjaten, kammaten, kolaten, luistellen: Sir Kallion Vastustajana voisi olla Sir Sörnäinen!!)

Magiaa ja Miekkaa, Miekkaa ja Magiaa "makiaa" osa 1: Age of Demons (USA-92)

Kun sadas (nais)uhri (kai ne kaikki ovat olleet naisia) on nyt uhrattavana, niin legendan mukaan pääsee Helvettiin, tulee Helvetti.. Lisäksi punkbändi ja varsinkin punkbändin laulaja ovat tekemässä sopimusta Paholaisen kanssa ja martial arts-hyvis (oliko pari pahistakin?) laittaa kapuloita Paholaisen rattaisiin... Harvinaisen harmaa ja tylsä töräys, väräys aiheesta, rakennuspalikoista saatu aikaan..

Jacker (USA-93) ja Jacker 2: Descendent To Hell (USA-96) Lois/pois/tämän/toispuolinen, pois/toistaitoinen pökkelömies oudossa Automaailmaassa-maassa...

Pääosahemmo on "carjacker", eli käsittääkseni/tietääkseni autovaras, mutta hän ei varasta ainuttakaan autoa, hän tappaa ihmiset niiden sisään!! Eli aikamoinen, ei autovarastus, vaan autovastustus(?)elokuvakekseliäisyys. No, kökköpökkö tappoi myös tyttöystävänsä, jolle hän kertoi tappaneensa miehen ja nainen "vain" helkutti nalkutti...Tämä Jacker on merkitty toiminta kautta kauhuelokuvaksi, mutta vasta kakkososa lanseeraa kauhun kun selviää että tyyppi on joku lois/poispuolinen, tämän/toispuolinen, pois/toistaitoinen pökkelö joka pystyy menemään uhriensa kieliin, mieliin ruumiisiin... Harvinainen, Uniikki, Irvistävä, Virkistävä, Vänkä, Käyrä, Kiero zombikierreversio.. VHS-Roskaa.

Gut Pile tai Gut-Pile (USA-98) Perushaukotus-paukutus..

Kaksi metsästäjämiestä mökillä. Toisen vahingonlaukaus tappaa toisen. Mies säikähtää ja hautaa ruumiin piiloon. Vuoden päästä pösilö kuitenkin saapuu uudestaan paikalle, nyt oikein metsästäjäjengin, lössin kanssa - Ja ruumiin-variksenpelättimen zombi-risu"nukke"yhdistelmä aloittaa nousun, koston ja murha(n,)mätön... - Mutta perusppaukutus-haukotus tämä vhs-halpailu on.. Ja nämä variksepelätinjutut, kauhut eivät minua kohota..

Living a Zombie Dream (USA-96) Amatöörimäistä, apaattista, avutonta avantgardea...

Tv:n tuijotusta tyhjässä huoneessa. Tässä `taide`täräyksessä on aika avutonta, apaattista amatööririmäistä avantgardea (toistuva, toistuva huulipunanlaitto ja muu meikkaus, ovikoputus, varsinkin videokameran ja tuplavarsinkin tyhjän huoneen tv:n tuijotus [tv:stä tuijotetaan, tulee tietenkin lumisadetta], valkoviivat, värisevät, tärisevät mustalla filmillä, lasilla ja mustaviivat valkoisella) lisättynä gore-elokuvan tooistuvaan, tooistuvaan varsinkin samaan, samoihin kurkkuviiltoon, viiltoihin (välillä vatsa). Eli aika apaattista on, mutta tämä avantgarden ja gore-elokuvan harvinaisempi yhdistelmä antaa vähän anteeksi avuttomuudelle, apaattisuudelle, amatöörimäisyydelle...

Satan War (USA-79) "Efekti"sirkus Helvetistä. Mutta: Mihin Helvettiin Se Saatana meni? Missä Helvetissä Se Saatana on?..

Elokuva jossa ei ole Saatanaa ja Sotakin on hyvin kyseenalainen termi: Eli kyseessä on ehkä Riivattu Talo- genren kamalin, karmein, kököin, kököin ja kököin "edustaja": Pariskunta muuttaa Taloon ja seinällä oleva risti alkaa kohta kääntymään H-E-L-V-E-T-I-N h-i-t-a-a-s-t-i ja narisevasti alassuin (tämä tapahtuu elokuvassa muistaakseni neljä kertaa [milloin ja missä vaiheessa se oli aina kääntynyt ylössuin?]), mutta tämä "efekti" ei ole elokuvan ainoa muistiin jumien jäävä luomus, sillä yhtä muistettava on tuplaten valuva (ja HAISEVA! Pariskunta pitää rättiä nenän edessä), ensin hellalla valuva paskanruskea ja kaapista valuva sinivihreä limamössö!! "Huikeat" "efektit" ovat myös palamaan syttyvä sanomalehti ja kökkökauhuperinteisempi "narulla vedettävä tuoli", joka kaataa töksähtäen uhrinsa lattialle.. Ja efektikirjosta huumaantunut, huumaantuneet, selvinneet elokuvan fani(t) saavat niiden välisillä "lepotauoilla" vähän (todella vähän) "levätä", sillä tämä koko huikea elämyselokuva huikeine näyttelijäsuorituksineen myös, efektien lisäksi, kaataa katsojauhrinsa köksähtäen lattialle nurin tämän tästä ja vähän väliä..