V-Cinema 8: XX: The Beautiful Hunter (Japani-) Jäykkä, pelokas ja vapiseva palkkatappajatar kulkee ja sulkee tietänsä...

Pieni, oisko kymmenkunta vuotta(?), nunnan asuun puettu tyttölapsi pakotetaan ampumaan sidottu mies, jotta tytöstä naisena tulisi Jumalan Soturi-tappaja. Ja hän ampuu ja tulee.. Mutta sitten tulee elokuvan suurin virhe: Alkuammunnasta siirrytään kymmenen vuotta eteenpäin, ja hänestä on tullut täysiverinen tappaja. Paitsi ettei ole. Hän kyllä tappaa tyyppejä läjiin mutta täysverisyyden vastakohdaksi täysin aneemisesti, monotonisesti, robottimaisesti... Tällä on tietenkin tarkoitus kuvata tappajan tunteettomuutta, mutta tekee siitä esityksen jossa hän on pelokas, vapiseva ja jäykkä joka ei varmaan ollut tarkoitus. Tarkoitan että tappajan esiintuominen huonosti näyteltynä ei varmaankaan ollut tarkoitus sillä tämä sama vapiseva, jäykkä ja pelokas olemus jatkuu myös silloin kun hän rakastuukin yhteen uhriluettelon mieheen; "Kiima" on koko ajan näyteltyä, peiteltyä, pelokasta ja jäykkää, vaikka pääosanäyttelijäraukka kovasti muuta yrittää tunkea esiin. Nollanaamainen nollanäyttely, jos ylihaukunta sallitaan, vie terän koko elokuvalta. No, lopussa tuodaan uusi, saman sokean, kaapuimpotenttipaskaperverssipapin kouluttama ruma kuin rutto-maskeerausnainen (missähän välissä hänet on muka koulutettu?), mutta sekään ei tuo juurikaan uutta potkua, vain pienen perverssin torturepinkulisän pätkään. Epäonnistuminen kaikin tavoin...

V-Cinema-7: Carlos (Japani-91)

"If I don`t kill someone soon, I`m gonna lose my touch." Toivottavasti tämän elokuvan kanssa ei ole purnauskestävyys kovilla. Brasilialais-japanilainen surullisen hahmon nauraja, naureskelija ja tappaja Carlos on omien sanojensa mukaan tappanut ihmisiä niin paljon jauhelihaksi, että niistä, niillä voidaan perustaa ja pyörittää burgeripaikkaa. No, ei tämä mikään goreralli ole, ammutaan paljon, mutta ei goreverireikäisesti. Muutama jälkigoreräjähdys näytetään. Keskivertogorea. Huvittavin hahmo on muka "teknillisenä" "taito"tappajana esitetty jenkkitankki joka murjoo, rynnii, ryskää, survoo, törmää paikoille ilman mitään järkeä ja suunnitelmaa, mutta kun lopussa saa itse pikkuisenkin osumaa, alkaa huutamaan, inisemään, itkemään kuin idiootti pikkulapsi. Eli tyhjä ja tyhmä kuin tynnyri. (Tyhjät, tyhmät tynnyrit inisevät, itkevät eniten.) Eli vastauksena: Ei ole purnauskestävyys kovilla, ihan vauhdikas pätkä, mutta liian perinteinen petos ja paukutusralli. (Tämäkin elokuva kuuluu Arrow Videon V-Cinema-( lybennyksen karunsuora käännös: video-cinema) -blurayboxiin Bullets and Betrayal. Mukana olisi voinut olla myös Blood. Blood, Bullets and Betrayal. Tai jos kirjoittaa TAPAhtumajärjestyksessa, niin: Betrayal, Bullets and Blood...)...

V-Cinema 6: Burning Dog (Japani-91)

"Amerikkalaisilla on pankki taistelukentälläkin!" Itse idea (ryöstetään Amerikan Armeijan erään raha, valta ja voimakeskittymäm, eli Japanin tukikohdan palkat, rahat ja varat...) ryöstökylvetään ja korjataan keskenkasvuisena jatkuvine suunnitteluineen eikä itse asiaan, kasvuun eikä korjuuseen koskaan oikein nousta eikä päästä. Ei nouse idea eikä vilja, ideavilja, kukkaan, vaan lähes kaikki jyvät käytetään selittelyyn, miksi näin kävi.. No, amerikkalaisten upseerien älykääpiömaisyys nostetaan jo lähes venäläiselle tasolle: Jatkuvasti kuiskuttelevat ja vilkuilevat, tikapuilla keikkuvat japsiduunarit asentavat oman kameransa jenkkiupseereita tulvivan tukikohdan valvontakameran viereen oman kameransa...???... Eikä kukaan huomaa mitään! Ja "pikkuisen"(?) alkaa kaivamaan, kalvamaan näiden leffojen "idea" siitä että lähes kaikki naiset haluavat aivottoman, eläimellisen kiimaisesti, vimmaisesti, kiiman kourissa kiiimaisesti kirkuen varsinkin vierasta, väkivaltaista miestä, vaikka se ja koko kuvio olisi heille kuolemaksi.. No, että ei olis kokonaan purnausturnaus, niin on tässä hyvääkin: Myös free`impi jazztausta toimii toiminnassa, tosin sitä olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän, nyt sitä on vain pieninä piippauksina, tuuttauksina, töräyksinä harvoin. Ja pääosahemmo on ihan Gene Simmonsin näköinen, varsinkin aurinkolaseissa!!..

V-Cinema 5: Danger Point: The Road to Hell (Japani-91) Kaikenkokoista ja näköistä liigaakin liikaakin tässä mätössä, mutta...

...vaikka tosiaan liikaakin liigaakin ja heidän hemmojaan, niin homma toimii sillä: Rlokuvan alussa näkyy lähikuvassa voikukka, kukkia, sitten samassa lähikuvassa auton rengas murskaa sen, ne ja autosta nousee kaksi oikeasti coolia gangsteria, nuori, aina aurinkolasicoolisti ja vanha (vanhaa esittää legendaarinen Joe Shishido) jotka tappavat poliisiroiston, roistopoliisin ja alkavat muka tutkimaan tapausta eri tahoille, että kuka murhasi hänet? Eli tietenkin tutkimaan että missä ryöstörahat? Mutta erittäin paljon, liikaakin heti he, varsinkin vanha patu, alkavat aluksi pitkään selvittämään että kuka on nainen jonka kuvaa mies kuollessaan kourassaan pitää... ---- Elokuvan ylipituus yrittää karkoittaa, kartoittaa katsojan kestävyyttä, tämä tarkoittaa että turnaustylsyys nostaa isoa ja rumaa päätään, mutta monikiharainen, monivihavainen juoni kuitenkin onnistuu otteessaan ottaessaan juonilankoja kunnolla syliin. Tähän vaikuttaa karismakaksikon lisäksi oiva jatkuva jazztausta, jonka rauhallisen odottava(trilleri)tyylinen scorematto toimii sekä suvannoissa että toiminnoissa. Toimintaa on sopivasti, hakkaustoimintaa liiaksi, luodinreikägorea liian vähän ja alastomuus on lähes alamaissa, mutta paketti on näistä huolimatta tiukka. "I don`t want to die alone."

V-Cinema 4: Stranger (Japani-91) Linnaistunut pankkikavaltajanainen jne ajaa taksilla ketoon ja pakoon, pakoon ja ketoon kaahaajia, raahaajia...

Miljoonan (mikä tää toistuva miljoonajenijuttu on?) pankkikavaltanut ja linnaistunut nainen on nyt taksikuski mulkkumiehet ja jeepit perässään... Ja perässään varsinkin stalkkeri, strangeri 1], joka yrittää käydä taksissa lekavasaralla (myöhemmin kirveellä) kimppuun, joka heittää lekavasaran naisen koti-ikkunan läpi?.... Onko hän vanha miesystävä, joka, jolle aiheutti vankilan, jonka takia hän sen teki vai periksiantamaton työkaveri, vai? Kuka ajaa joka paikkaan ilmestyvää jeeppiä?... Jännitys, kauhu kasvaa koko ajan. - Loistava, toimiva, toistuva... Mutta mikä ei ole toistuvaa on kauhugenre. Mutta leffan loppuratkaisu on erikseen ja/rai yhtä aikaa lässähdys, pettymys ja/tai (täysin, totaalisen) tollo, älytön.. ..1] Sana Stranger `kätkee` myös sanan Strange..

V-Cinema 3: Crime Hunter: Bullets of Rage (Japani-89) Asenunna, aurinkolasit päissä ja nahkatakit päällä ammuskeluja yökerhoissa lahtiin jazzin tahtiin...

Leffa ei kestä kuin tunnin ja se tunti on täyttä tavaraa: Alastomuuksia, ammuskeluja yökerhoissa, aurinkolasit päissä yökerhoissa, autotakaa-ajoja, nahkatakkeja ja muita cooleja vermeitä, klovnikasvoisia kivääritappajia, lapsi`nunnasta` tappokoulutettu nunna ja ase kirkolta varastetun miljoonan(!) jenin perässä... Ja jazzia. Näytetään myös kuinka vankihäkistä pääsee pois hiiren avulla. Toei- yhtiön ensimmäinen direct to video-elokuva..

V-Cinema 2: Neo Chinpira: Zoom Goes the Bullet aka Neo Thugs: Bullet Firing Sound Effect (Japani-90)

Näiltä leffannimiltä, tältä leffannimeltä odotin paljon, mutta ei ollut ihan odotuksen, odotuksien arvoinen, väärti.. (Ja nimi, nimet olisivat sopineet edelliseen leffaan [paitsi että siinä oli kyllä jo hyvä, kuvaava nimi], mutta kyllä tässäkin pauketta, paukutusta piisaa vähän) -- "Feminiininen", humoristinen (paremminkin näin päin: humoristinen, "feminiininen"1}) yakuzan alaportaan nuori hemmo kapuaa, kiipeilee, kompuroi, mutta myös menestyykin.. 1] yakuza-lempinimensä "Junko" on käsittääkseni Japanissa naispuolinen nimi.

V-Cinema 1: The Hitman: Blood Smells Like Roses (Japani-91) Roska kohtaa roskan..

Ja loska lahtaa loskan, moska murskaa moskan.. Hyvä naisensa gangstereille menettänyt 1] mies pitkässä nahkatakissa jahtaa, lahtaa yakuzoita pitkin poikin leffaa, jo heti alussa hän ampuu alas pikkupossellisen pikkupossepaskiaisia, raiskaajia ja jatkaa taivaltaan... Ja voiko olla roskaisempaa kuin että yakuzapomo murskataan maahan roska-autolla, ei, koska loska, moska, roska kohtaa kuolan, kuolon, kun gangsterintappaja kohtaa, lahtaa lapamadon lattanaksi.. Ja korpit, lokit kirkuvat, kiertävät taivaalla.. Entä kun rivigangsterille laitetaan dynamiitteja taskuihin ja työnnetään huutamaan, hyörimään, pyörimään gangsteritalon ovelle, ja kun laaja lössi tollogangstereita saapuu ovelle huutoa, meteliä ja ovikelloa ihmettelemään, niin yakuzajahtaaja ampuu dynamiittidaijua daijuun, niin ukko ja puolet talosta lentää avaruuden taivaisiin, tuuliin.. .. Tässä mestarimässääjä-mössääjä Teruo Ishiin leffassa kahteentoista vuoteen! Ja hyvä tul! Jos alku oli maukas, raikas, niin myös loppumatsissa on munaa ja punaa.. .. Mutta myös väliajat on käytetty, täytetty taiten seesteisillä kohdilla ja (huilu)musiikeilla ennen ja jälkeen toiminnan ja lyhyesti, nopeasti ja pitkään.... Kovaa kamaa. Roska kohtaa roskan, roskaelokuva kohtaa roskan juuri oikealla tavalla, oikeassa mittasuhteessa, seesteisyyttä, suvantoja unohtamatta.. Eikä unohtumattomia, upeita, urheita naisia!!!... 1] Tästä menettämisestä elokuvan nimi..

Kauhukohu kuohuu taas..

..Turhaan.. Tämän kesän kauhukohu "kova" leffa Bring Her Back on väkisin väännettyä väkivaltaa..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 6: The World Of Drunken Master (Hong Kong-79) Kännisten kaksinmaistelu ja taistelu.. Ja muidenkin soppaan (sic) sekoavien, sekoittuvien..

Juopporemmi viuhuu. Ei Herrajumala! Ei kai nyt `Maailman verran` huojuvaa kännikungfu`mestaria` (tai jopa mestaria)?! Ei, kyseessä on tietenkin pienempi, rajatumpi `maailma`. mutta kyllä tämä(kin) kung fu-genren perinteinen sisägenre asiansa ajaa ja perille potkii.. Eli ei ole kyseessä kännigenren pulkkipaukutus, vaan ihan vireä viipotus kysyen että `Pitääkö olla kännissä tehdäkseen känni-kung fua?.. No, nyt on takana ainakin epäonninen rakkaus naiseen, ja kahdella juopolla vielä samaan naiseen.. Ja sehän, sekin tietty pakottaa ja panee, panee ja pakottaa juomaan ja känni-kung fu`tamaan jopa niinkin pitkälle, että harjoituksissa, matseissa tehdään tyhjälläkin kouralla juontiliikkeitä.. Mieli-kielikuvaharjoittelua.. Vai olisiko enemmänkin kielikuivaharjoittelua?!.. Baarissakin paukutetaan, sekä paukkuja että toisiaan.. "Let`s have a drink! Let`s have adrink first!" Eli taistojenkin aikana tietenkin kannua kallistellaan! "Drunken Style!" P.S. Milloinkahan näkisi kunnon krapula-kung fu-leffan tärinöineen ja vihulaisen silmät sumentamine oksennussuihkuineen?!.. P.S. 2 Mukana myös kivi-paperi-sakset tyylinen käsiharjoittelu, jossa istuva parisko luettelee erilaisia taistelutyylejä ne samalla kämmenillä demonstroiden. Mainiota. Entäs harjoitussessio jossa käsissä on viinakupit ja rautapallot ja pitäisi kuppia kallistaa? Vielä mainiompaa.. Parhaimpia känni-kung fuiluija-luihuiluja.. Mutta myönnettävä on kuitenkin, että känni-kung fun katsomisen ja jopa suorittamisen (ja varsinkin känniukko-kung fun) ystävät joutuvat haukkaamaan krapulapaskaa, koska niitä olisi elokuvassa pitänyt olla paljon enemmän..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 5: The Old Master (Hong Kong-USA-79) Mainio ja monipuolinen mättöpläjäys, mättöpätkä (korkeaoktaanisella komediakierteellä)

Jos edellisessä vanha kääkkä kulki ja käänsi itsensä koitoksesta koitokseen ja sama vanhus väänsi voitosta voittoon, niin nyt se vamhus ja vanhuus, vanh(u)us, vanhu(u)s on mainittu jo leffan nimessä. Ja tämä vanhus ei olekaan mikään nuorisolainen jolle on huojuvasti liimattu harmaat hiukset, hehtaarikulmakarvat ja viikset, vaan on ihan paljas"partainen" silinterihattumies joka on tulossa Chinatowniin. Sillä ajankohta taitaa olla sama kuin elokuvan valmistusvuosi, 79. Komedia kolkuttaa koko ajan (Imdb:ssä tälle ei ole annettu, tarjottu mitään genreä..); Alkuteksteissä jonkun Starr Hesterin perässä lukee suluissa American tv-star, ja heti sen jälkeen tämä silinterivanhus napataan tarkoituksella väärään autoon (kuski selittää että paikallinen pomo ja hänen kuskinsa ei päässeet paikalle), mutta kun ukko jätetään johonkin tienmutkaan kolmen kuikelon `hakattaviksi`, niin pappa tietenkin hakkaa heti heidät toisessa kädessään kävelykeppi ja toisessa matkalaukku.. Ja kun papparainen sitten pääsee mestoille ja pääpomo tarjoaa teetä ja ukko sanoo "It`s time to relax", luulin että hänelläkin on kanankoipi kainalossa ja äijä huumataan ja huijataan, huijataan ja huumataan, mutta näin ei olekaan asian keskiö eikä laita, vaan se että ukon taistelutaidot toisivat rahaa pelivelkaisen pääpomon bisneksiin. Tätä syytä kutsuun ei äijälle oltu etukäteen kerrottu, mutta sitten siirrytäänkin matsausmontaaseihin jossa aina eri paikoissa (yksi tapahtuu Hollywood- tekstikukkulan ala`kentällä`) joissa äijä aina erivärinen, eriverinen silinterihattu(!) päässään hakkaa vastustajat yksitellen.. Vaikka vaari, vielä, tiedäkään pelivelkapomon tarkoitusperiä.. Mutta kohta, pian tietää ja raivostuu, mutta sama tunnelma (komediallinen ylä, keski ja pohjapohja) pysyy koko ajan. Ja outo: Yhteen matsaukseen keppimiehiä (mukana myös biljardikeppi-kung fua!) vastaan nousee jopa moottorisaha ja keppimiehet tietty karkaavat karkuun. Harmi, moottorisaha-kung fu olisi kyllä ollut pärisevän päheetä. Mutta leffan paras juttu on juurikin komedian ja ukon uhrien unettamisen, mätkimisen, pätkimisen hybridi.. ->->-> Mutta elokuva ei tosiaan ole unettava, vaan virkeä, virkistävä kahden genren, komedian ja taidokkaan, taItavan tamppauksen yhdistäminen.. Tämä oli oikein hauska! Diskossakin käydään hassuvermeissä (monilla on) nykimässä! Mestari tanssii ja yleisö hakkaa käsiään järjettömään, järkyttävään epätahtiin!!.. Sitten soi Patrick Hernandezin Born to be alive.. `Hey! Discodancing is like kung fu!` Kaaos-kung fu`ksi se sitten menee koko tanssiporukalla konkreettiseksikin ilman mitään suurempaa syytä??!!.... Ja sitten taas tanssi jatkuu.. Ei, tappelu olikin discobaaripöytään nukahtaneen Vanhan Mestarin unta!? Old Master on kaikin puolin mainio, monipuolinen pätkä!!.. Lisäksi vielä kikattava, Elvistä laulava tukeva nainen diskolattialla tai valtava vesimeloni sylissään on kuin John Watersin saman vuosikymmenen tuotannoista. Ja loppumätöt ovat pitkiä ja perusteellisia paukutuksia ja varsinkin niissä tuodaan esiin elokuvan mainioin, menehtyvin(?) ja menestyvin uus-kung fu-laji, discojäykkä ja nariseva, nirisevä nukkerobotti-robottinukke(nyintä)-kung fu!!..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 4: The 7 Grandmasters (Taiwan-77) Juoniaihetyngältään alkeellinen, aneeminen 1], apea ja avuton. Mutta akrobatiaa ja matsausta riittää.

Itse juoniaihetyngältään tämä on onneton, olematon ja outo, kamala, karu ja kökkö; `Maailmanmestari`-taistelijaukko on ollut `mestari` jo vissiin 30 vuotta tai luulee olevansa, sillä hänen vuosijuhlallisuuksiensa, ehkä myös eläköitymiseensä, nostettavaan juhlatauluun napsahtaa kirje ja puukko, että et ole. Tai sinun on ainakin kohdattava reilu puolentusinaa samanlaista veikkoa. "Maailmanmestaruusturnaus` on tämmöinen Vanhus joukkoineen kulkee maita ja vesiä ja kohtaa aina yhden papan joukkoineen kerrallaan yhdessä paikassa. No tuleepa ainakin jatkuvaa matsausta ja akrobatiaa.. Mutta mites tuo `Maailmanmestaruuden` toteaminen, kun paikalla ei ole koskaan kuin ottelijat ja ottelijoiden ei häävit, mutta jäävit tukijoukot? Eikun, kyllä siellä aina silloin tällöin joku hehtaari-olkihattumies metsistä ja rannoilta kurkkii.. Ja lähes koko ajan kurkkii tietenkin näiden leffojen vakiohahmo, avuttomasta tuhertajasta, tuhoajasta sankariksi harjoitteleva, matsaava mies.. 1] (No taistojen jälkeen hävinneillä aina pienesti huulien sivussa vähän verivanaa)

The Eunuch (Hong Kong-71) Eunukkimulkun, mulkkueunukin maailma - Tappaja ja tapattaja..

Eunukkimestari. Mestarieunukki on, jos eunukista voi näin sanoa, täysi mulkku. Tappaja ja tapattaja. Mutta myös mulkunmurhaaja, tapintappaja??.. `Miehen` tyttärelle(!) selviää, että `äijä` on hänen isänsä. Ristiriitainen tilanne. Toisaalta irviö, toisaalta isä, mutta yhtä kaikki hirviö... Myös katsojalle ristiriitaista; Toisaalta elokuvassa munakasta mättöä, toisaalta munatonta jättöä.. Surmaa ja suvanto(j)a, mutta kaksi tuntia tätä on kauhistus ja kärsimys, kärsimys ja kauhistus.... Paljon paarustustakin pariin tuntiin, liian pitkään.. Mutta kyllä tämän eräänlaisena elokuvaerikoisuutena, erikoisena elokuvana katsoo..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 3: 36 Deadly Styles (Taiwan-Hong Kong-79) Enimmäkseen kämäkuraa ja mutaa..

Kaksi kovaa muuten leffa mutaa ja kämäkuraa: Bolo Yeungin rastaperuukki(!?), Pink Panther-teemamusa...

Ohjaajana Joseph Kuo osa 2: Shaolin Kung Fu (Taiwan-74) Raivoisat riitapukari-riksakuskit - Geneeriskreisiä kung fua, Geneeristä kung fukreisiyttä.. Geneeriskökköa kung fua, geneeristä kung fu-kökköyttä..

Onpa geneerinen nimi leffalla, mutta näissä Itämätkeissä se tarkoittaa usein geneerishullua mätkettä ja mättöä, niin tässäkin. Eli ihan katsottavaa kämäkamaa ja parempaa pauketta.. Kuten oli edellinenkin..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 1: Kids of Shaolin aka Shaolin Kids aka Shaolin Death Squad (Taiwan-75)

On Pahaa Pääministeriä, perushullua kung fua ja vääriä leffanimiä (Leffassa ei ole shaolin-lapsia eikä kuolemapossea.)

Back Against The Wall aka Back To The Wall (Ranska-58) Kevät, kesä toi muurarin..

Kuten edellinenkin, tämä on liian pientä pyöritystä.: Aviomiehelle seviää että vaimo (Jeanne Moreau) on uskoton. Mies alkaa lähettelemään vaimolle kiristyskirjeitä esiintyen tyyppinä joka tietää vaimon kuviot ja vaatii rahaa. Tai hän kertoo miehelle. Sinänsä ihan hassusti ja jännästi jopa vähän juonena nerokkaasti vaimo monkuu mieheltä rahaa kauppoihin ja lähettää rahat kiristäjälle, eli miehelleen. Mutta tämä juonikuvio jumii, taas toistuu liian kauan.. Samaa yksityisetsivääkin molemmat puolet käyttävät, mikä onkin mainio oivallus ja huijaus ja kierre.. Mutta se jää irtonaiseksi ilmaan.. Ja onhan tässä murhakin, mutta sekään säväytä eikä läväytä erikoista esiin, esiin erikoista .. Liian pienellä juonella lähdetty taas "liitämään".. Tylsä spiraali tämäkin.. No, on tässä alun ja lopun kehyskertomuksena (ja muistelu ja nykypäivään palaaminen siinä välissä) elokuvan nimen nimien mukainen Edgar Allan Poen The Black Cat`iin perustuva juoniketju. Paitsi että kissaa ei ole mutta nainen on, nainen on kissa, mutta elävänä ulkopuolella, mies on muurari.. Mutta silti: Rupuista, rupista Ranska-noiria.

Paris Pick-Up (Ranska-62) Hissi ja Nainen. Rup(u)ista, rupista, rupuista Ranska-noiria...

Nainen ja Hissi vievät miehen, parikin rakennettuun rikokseen valheen konkreettisiin, korkeisiin, korotettuihin kerroksiin... --- Aivan liian ahdasta, alkeellista, ankeaa, apeaa, avutonta absurdismia joka sortuu apeaan, kapeaan kerontaan ja pienimuotoiseen pyörittelyyn.. Rikoksen ja rikospaikan/paikkojen rakentelu jättää epäuskottavuudessaan paljon toivomisen varaa ja mättää muutenkin.. Tunnelma ok, mutta toisteinen.. Sekin.. Rupista, rupuista Ranska-noiria.

Madness aka Eyes Without a Face (Italia-94) Oivaa sleazea, sotkua limamaestro. mutamaestro Bruno Matteilta. Kura-rapa-rapakuraklassikko..

Sarjamurhaaja tappaa lastenvahteja ja vie näiltä silmämunat ja laittaa lasimurskaa, lasinpaloja silmäkuoppaan tilalle. Ei mikään yäk-gore, ällögore-elokuva, mutta ihan tarpeeksi.. Ei siis liity Franjun Eyes Without a Face-klassikkoon, tässä on oikeastaan niin päin että murhaajalta ei näy silmiä eikä kasvoja, sillä hänellä on naamallaan jokin täysin typerä, älytön ja järjetön musta `pussi` jonka naamanpuolen keskeltä menee vetoketju!!?? Mites murhaajan simämunat näkevät uhrien silmämunat ja taitaa hengitystäkin pussi haitata?? Plmankos hän hengittääkin kuin hengenhädässä koristen.. Silmämunia alkaa ilmestymään johonkin esismoothiin ja sarjakuvahahmon silmiksi, sillä pääosassa on sarjakuvantekijänainen, jonka sarjakuvasarjan päähenkilönä on Doctor Dark, joka on päivällä kirurgi ja yöllä sarjamurhaaja ja tekijä saa myös huutia koska elettävän elämän sarjamurhaaja ottaa tai ainakin voi ottaa mallia Darkista.. -- Haju-kura-kusi-kökkö-lanta-lemu-lima-löyhkä-muta-nilja-nuhju-nukka-nöyhtä-paska-rapa-ripuli-roina-romu-roska-ryönä-räkä-saasta-sleaze-sonta-tunkka-törkymaestron Bruno Mattein parempaa paskaa, sleazesotkua.. Ja kerrankin tässä kauhugenren pikku-pikku-ala-ala-alalajissa `sarjakuvantekijä kauhuelokuvassa` tekijä on nainen. Hienoa.

The Return of Shitters (Suomi-2021)

Umpimahtava mössäys ja umpiupea sössäys paskapökäleiden (hiebosti sukista tehdyt silmillä, suilla varustetut [yhdellä aurinkolasitkin] sukkanuket)invaasio pöntöstä taloon. Jossa he huumehtivat, juopottelevat,käyvät jääkaapilla, pelaavat korttia, syövät sipsejä yrjöävät sekä naivat keskenään... Sukkien liikkeet ovat taidokasta tärinää, mutta kaikkein korkein ja kovin on talonisännän paskantama kakkagodzilla joka jyrää ihmiset liiskaksi, kaupungin paskaksi. Pienimuotoinen mestariteos.

The Man Who Didn`t Want To Die (Italia-88)

Harvinaisesti elokuva alkaa paskiaisen/paskiaisten suorittaman raiskauksen ja ryöstö, ryöstön ja raiskauksen (yleensä näim päin) jälkeen. Eli elokuva alkaa kun päähänpotkittu raiskaaja-ryöstäjä, ryöstäjä-raiskaaja-paskiainen-paskakasa herää tajuttomuudestaan, mutta muistaa sen verran että hän on kätkenyt pierre Auguste Renoirin maalauksen metsään. Nyt äkkiä metsään ennen kuin raiskaus-rikos-ryöstötoverikusipäät ehtivät... --- Ihan oiva käsikirjoitus jää kesannolle, kitukasvuiseksi, kulontuneeksi, lakoontuneeksi sen takia että sen pohjalta näytteleminen on sellaista kuivaa kuraa, että sillä ei päästä maasta taivaaseen, ei edes puusta pitkään, puhumattakaan ruohosta heinään eikä varsinkaan jyvästä viljaan, jos tällainen maatalousmallinen-tertmistöinen sananviljely (sic) sallitaan.. Ja sallitaahan se, koska minä olen sallija.. Eli oiva käsikirjoitus, kuiva, tylppä toteutus.. Lamberto Bavan High Tension-tv-kauhusarjan heikointa heinää.

Eyewitness (Italia-90) Kiitos ohjaaja Lamberto Bavan ei ihan kliseegiallo.

Tai giallohko. Trillereissä gialloissa kliseisehköksi muodostunut "sokea todistaja"-teema (nyt giallokliseisehkösti kauhukliseisehkösti tavarataossa, no onpa särkyvää lasipintaa ja kaatuvaa hyllyä ja tavaraa) toimii ihan kelvollisehkosti Lamberto Bavan ohjauksessa.

School of Fear (Italia--89 vai 93??!!) Jälleen, taas elokuva, uni, uni, elokuva-elokuva, nyt nuoren naisen, vanhan teinin kaivon, tornin kaivotornin noususta rappauksia, reunuksia pitkin nuoreksi, uudeksi opettajaksi kliseiseen kauhukouluun. .

No, nyt Lamberto Bava avaa taas tämän elokuvan unimaisuudella (ja se onkin unta). Nyt vanha teini, nuori nainen vaeltaa kaatosateella vanhan linnan vetisissä kellareissa ja alkaa hilaamaan itseään ylös tornin, kaivon, tornikaivon, minkä lienee reunuksia, rappauksia ylös juurikin siinä kaatosateessa kohti aukkoa.... Sitten seuraa kliseisen elokuvannimenmukainen kliseisehkö toteutus kun uusi, nuori opettajatar menee kauhukouluun..

Prince of Terror (Italia-88) Erittäin hörhö hybridi.

Eokuvan alussa esitellään liian pitkään pääosahemmoa, romanialaissyntyistä kauhustaraa Vincent Omen`ia (kumma ettei Exorcist, Halloween, Massacre tai Nightmare, Curse, Poltergeist, Shining), aivan alussa oleva uni ja elokuvamainen (unielokuvamainen) (mutta ei oe unta, elokuvaa kylläkin tietenkin) siniyöusvainen kauhuherääminen matkailuauton sängystä ja kalmakaaran viereisestä metsästä on oikeinkin ok, mutta sen jälkeinen staraesittely (sekä myös golfpalloesittely [näytetään, näytetään, näytetään ja näytetään että palloon on puristettu ympyrän sisään silmäluvut 6, 6 ja 6 kolmioon 1] ja 2]) on turhaa täytettä. Sitten onneksi eokuva äityy tv-elokuvaksi (ohjaaja Lamberto Bavan ensimmäinen ja paras osa hänen neljän tv-kauhuelokuvan sarjasta) melkoisen goreiseksi (mutta ei Bava-massiivismaisen mussaavaksi mössääväksi) ja muutenkin mainiohkoon meininkiin, kun invaasioporukka (toisella kumikaljukasvomaski jonka alla peruukkimainen pitkä tukka, jonka alla.."nerokas" tollous?) tunkeutuu staran, hänen perheensä, ystäviensä, keidenkä lienee lukaaiin, elokuvaan työntyy mukavahko kauhujipporivistö: Giallokuvastoa erittäin limaisella, limaa valuvalla mustahanskalla (tosin ottaa hanskan pois kun invaasio alkaa), limaisia muovipusseja kanniskellaan ja heitellään ikkunan läpi, naisnäyttelijä sanoo saavansa jatkuvasti orgasmeja kauhuelokuvien kuvauspaikoilla, naisnäyttelijä jumittuu päästään aidanrakoon ja sitten "päästään" seuraamaan kun häntä aletaan naimaan takaapäin.... Vessanpönttö kuplii, kiehuu verta yli laitojen, perheen kirkuva, lohduteltava `lapsi` on aikuinen nainen, miten invaasioija muka pystyy matkimaan perheenisän ääntä? (Invaasioijan `oma ääni` hiirimäisen kihisevän, kähisevän nenänariseva ja olemus teatraalisen pyörähtelevä. "I remember your name, but I don`t kmow who you are." Virke kuvastaa hyvin leffan järjetön-käsittämätön-älytönmaailmaa...) ENTÄ TÄMÄ?!: PIHALLE PUKKAA POLIISI (JOKA ON TULUT PAIKALLE SIKSI KOSKA IHMETTELI ETTÄ ASUTUSSA ASUNNOSSA ON VALOT???...) JOKA ONKIN (LÄHINNÄ ITSENSÄ TAPPAVA) `TAPPAJAROBOTTI` JOKA PALJASTAA MAHANAHKANSA ALTA KIKATTAVAT(!?), LIIKAHTELEVAT, MUSISOIVAT(!) TANSSAHTELEVAT(?) KYLKILUUT!!!... Tai nämä??..: 1] Elokuvanimien lisäksi (ja Demon-nimisen karmean, kauhean karvanlähdön kokeman koiranpennun) mukana kohtauksia kauhuelokuvista, mm Texas Chainsaw Massacre, ja 2] silmälukuista, silmäsukuista, silmäsurvoista gorea löytyy kohtauksesta jossa sisällä lyödyllä golfpalloilla lyödään silmä survokseen, turvokseen ja ranne repa-riekaleiseksi. Ja lopussa purkautuu vielä pallo poikineen suista ja muista puista...

Beast To Die (Japani-80) "Bullet stops time. Beautiful demonic moment." .. "Dont`t you understand?"..

.."Don`t sigh. This is good. You are now my partner. What are you about to do will be the new beginnning a new turn in history. And it hints that you will have a great start. You are really beautiful now. God is nothing compared to you. You have surpassed the level of gods! And now you have finally found your true self. You have nothing to fear now, charge ahead. Team up with me. Come now! Charge ahead! What`s wrong? What are you afraid of? Charge ahead!" --- Elokuvan loppupuolella todella oudon, sekavan ja oudon "gangsteri"elokuvan todella outo, sekava, seko, alussa ankarasti ja varsinkin avuttomasti ampuva ja tappava päähemmo lausuu: "You must feel puzzled, right? No worries. It was same thing with the beginning." Ja sama asia, tunne koko elokuvasta katsojalla.. Sotasotilassekoaminen. Lopun lähtökohta on hyvä, mutta loppukohta huono, surkea..: Klassisen musikkin konsertista kumpuaa, kumuaa päälleliimattu, päällenäytelty sotareportteri-sotilassekoaminen...

Ilkka Metsälä: Iljetys (Atrain & Nord 2024)

Opettaja katoaa kevätjuhlan kynnyksellä Rovaniemellä. Perhe pitää häntä pyhimyksenä. mutta monet sukulaiset ja entiset ja nykyiset oppilaat paskiaisena, suorastaan hirviönä.. Mikä on totuus katoamisesta ja mikä miehen olemuksesta? Ilkka Metsälän kolmas Martti Manner-dekkari, "narsistidekkari" on liian pitkä, seikkaperäinen ja vanhoja juttuja toistava: Manner on perinteinen ex-ei-poliisi joka auttaa poliisia tutkimuksissaan, ja vaikka kyseessä on jo kolmas sarjassaan, niin tässäkin (tässä varsinkin) luetellaan liian usein, monesti ja toistuvasti jo ensimmäisessä osassa moneen kertaan luetellut litaniat Mannerin manioista (saunominen, koira-asiat, Dr Pepper-fanitus, lastenkirjojen ja sarjakuvien teko, ainakin kaksi viimeistä myös Metsälän tekoja), mutta kirjaan sisältyvä kirjastonhoitajan kirja kirjassa-kuvio on melkoisen uniikki ja toimiva ratkaisu ja pelastaa kirjaa paljon...

Final Cut aka Deathgames (Australia-80) Blow Upin ja Outin halpa-heikko-huonoversio - Dziga Vertov, sika-sleazekroisos kohkaavat ja kohtaavat verissäkauloin-kehoin-päin-uhrit...

Tai pahemminkin, paremminkin näin: Sika-sleazekroisos ja Dziga Vertov 1] kohtaavat kohkaavat verissäkauloin-kehoin-päin-uhrit: 1] Eli siis Dziga Vertoviin `verrattava` (ei itse tiedä, tunne tapausta!) elokuvaajaaja kuvaa dokumernttia sikasleazekroisoksesta ja joutuu jumiin kun filmille eksyy, tarttuu naisen verinen murhahuojunta laiva/rantabileissä. Mutta mies humalletaan, huumataan ja filmi käydään muuttamassa, poistamassa, vaihtamassa niin ettei murhaa näy. Näitä "huumataan, humalletaan"-kohkauksia-kohtauksia tulee elokuvassa useita, samoin elokuvan Final Cut-nimi toistuu taajaan eokuvan aikana, ruudulle pläjähtäen!!.. Elokuva on muutenkin kuin humalaisesta, huumatusta filmistä... --- Mies ja naisystävänsä kutsutaan bilettämään ja kuvaamaan kroisoksen ja naisystävänsä jahdille, lukaaliin ja jahti jatkuu. Siis kuvaajamiehen ja naisystävänsä jahti, niin taas että heidät humalletaan-huumataan tekemään kroisoksen naisystävän murha, vai miten se oli? Ainakin se on näin: Mielenkiintoisen pöljä pläjäys.

Nainen nousee portaita (Japani-60)

Pitkästä aikaa Mikio Narusea. Hieno kuvaus vanhojen japanilaisten klassikoiden (kuten myös sekspöoitaatioiden) vakioaiheesta, geishakulttuurista. Mutta nämä klassikot käsittelevätkin sen kulttuurin kääntöpuolta. Tai jopa päällyspuolta, sillä niin selvästi näiden naisten hymyntakainen ahdistus, alistus ja jopa suoranainen rahankerjuu tuodaan esiin: Naiselle ei haluta maksaa koska tämä sanoi "rakastavansa" asiakasta (toisaalta mies on muutamaa minuuttia aikaisemmin asiakastilanteessa kieltänyt "rakkauden" kummaltakin osapuolelta, mutta `aktin`, asiakaskäynnin lopussa se onkin taas käyttökelpoinen termi olla maksamatta-onneksi nainen vain kikattaa paskaisesti paskiaisen päälle), tai rahoja käsketään nöyryyttävästi hakea nyöhemmin mieheltä (miehen tietäen että nainen ei tähän nöyryytykseen suostu ja ehkä vain hymyillen kumartaa paskapomolle) jne... Eihän elegantti Naruse tietenkään sano suoraan näitä paskaläjiä paskaläjiksi, vaan hän ja varsinkin näyttelijänaiset tekevät "vittuilun" erittäin hienotunteisesti hymyillen, mutta kuitenkin niin että katsoja huomaa tämän alistuksen alaviitteen, asiakas ei välttämättä. Tämä koskee elokuvassa kuitenkin lähinnä nuoren nousevan polven geishoja, jotka ovat nousevaa polvea myös siinä mielessä että heiltä tulee realistis-ironisia leiskautuksia asiakkaille, ja jo koko geishakulttuuriin ja politiikkaan: Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemalleni naista "rakastajanaan" (ja ei siksi haluaisi maksaa, eikä myöskään rakastaa) pitämälle nilkille ehkä vähän rakastumut seuralainen sanoo hänen olevan kuin poliitikot (joita tietenkin paljon asiakkaina), aina kertomassa valeita.. Mutta tämän elokuvan pääosassa on 40-vuotias "seniori"geisha (loistava Hideko Takamine) jonka asiat menevät hitaanvarmaa alamäkeä ja sen taidokkaan ristiriitaisena tulkkina ovat portaat ylös työpaikalle, joita hän ei enää haluaisi, jaksaisi nousta, mutta ilman niitä hän olisi vielä enemmän alamaissa ja yksin.. Hän on myös elokuvan kertoja ja elokuva alkaakin hänen puolialistuneella, puolipeittelevällä lauseellaan: "Baarikadut ovat päivisin kuin naiset ilman meikkiä."

Love Exposure (Japani-2008)

Nelituntinen elokuva ja samalla Sion Sonon elokuvaura tiivistettyinä muutamaan virkkeeseen: Ristin kaatamista. Ensin sen nostamista, sitten kaatamista, kuten ohjaajan elämäkin, elokuvatkin.. "Lisättynä" "Itsemurhaklubeilla" ja Poptähtipalvonnoilla. Eli koko elämä, elokuvat varsinkin siinä kertovat kiteytetysti kulteista. "Lisättynä" lainausmerkeissä, koska nämä lisäyksethän ovat itsestänselvyyksiä. Ja näistä itsestäänseövyyksistä hän on kutonut massiivisen pitkän maton. Hän kutsui Ozua, rauhallisuuden, suku-perhepeiton alaisuuden ongelmien, myös maan tasolla kuvaajaa "antikristukseksi". Itse hän mielestäni haluaa olla "kaaoksen kristus", vaikka ei sitä varmaan myönnäkään. Sonon elokuva on vaikuttavan pitkä, mutta aina saman toiston kautta samaan palaava. Niin on Ozunkin, mutta hänen elokuvansa ovat jatkuvaa mah jongia ja mosaiikkia surusta valoon, valosta suruun, elämää, niistä saa otteen, eivät räjäytettyä palapeliä, kuten Sionolla.

The Killer`s Key (Japani) Mainio mikstuura: Näppäryys ja Älyttömyys..

Kabukitanssija(!)mies on palkkatappaja. Hän tappaa poliisin `suojeleman` koronkiskurin sukeltamalla tämän ja uimapatjan alta ja pistämällä ukkoa piikillä kehoon. Sen jälkeen hän huomaa, että tappotilaajien auton kuski on kadonnut, mutta auto ei, joten hän nappaa auton ajettavaakseen itse. Mutta jarrut ovatkin epäkunnossa ja mäki jyrkkä.. Mutta hän tietenkin hyppää kyydistä ennen rotkoa.. Ja alkaa tappamaan tilaajamiehiä, pari heistä kosttoisteisesti ajattamalla he autossa kalioon... --- Erittäin mainio mikstuura näppäryyksiä ja älyttömyyksiä. Älyttömyyksiä voisi mainita kysymysmuodossa: "Miksi koronkiskurin pitää olla yleisessä uimahallissa kohteena?" "Miksi ja miten uimapatja ei tyhjene vaikka siihen isketään piikki?" Mies muuttuu "tunnistamattomaksi" laittamalla silmälasit ja sanomalla olrvansa toimittaja. Näppäryyksistä voisi mainita pallikasvoisen tappajan tabula rasamainen tasapaksu tavallisuus, turta tyhjyys, tylsyys ja pitkähkön vierailun garage-rautalanka, rautalanka-garagebändin keikalla. Ja on kohtauksia, jossa yhdistyvät nämä molemmat: Ylivertainen palkkatappaja menee hänelle varattuun väijytyshuoneesen ikkunan kautta ennen kuin roistot saapuvat paikalle. Porukan pomo menee sisälle, mutta kova kaveri vain ajaa partaansa partaveitsellä vessassa. Sitten hän nappaa pomon kuumasuihakukidutukseen ja käytävällä norkoilevat pomon miehet eivät muka kuule mitään. Sitten pomo yrittää hyökätä partaveitsellä kovan kimppuun mutta tuhertaakin itsensä ranneviiltokuolemaan ja sitten käytäväporukat saadaan pois erittäin kököllä kautta pikkukikkakekseliäällä juonenkäänteellä. Lentokonematkustajan nimi saadaan sekunnissa soittamalla lentokentälle..

`Raportti`, `reportaasi` Epäluottamuslause-mielenosoituksesta..

.. Ja siitä kun arki ja pyhä, pyhä ja arki menevät "töissä" sekaisin.. Eilisen Epäluottamuslause (Hallitukselle)-mielenosoitus jälki mutta ei välttämättä järkipyykki tietenkin tuotti ja tuuttasi paljon tämäntapaista tavaraa, tuubaa ja osastoa keskustelupalstoille sun someen (ja tietenkin tyypeiltä jotka eivät olleet paikalla, mutta senhän ymmärtää, sillä heidän on oltava koko ajan sormet näppäimillä, kyllä se `työstä käy` tästä myöhemmin): `Siellä laahustivat laiskat lusmut ja matelivat ja mölysivät kaikenlaiset itsekkäät tukia imevät työnvieroksujat ja kaikenkarvaiset kuppikunnat`. Ensinnäkin mielenosoituksessa oli erittäin paljon mukana työssäkäyviä ja ne kaikenkarvaiset kuppikunnat olivat mm Pienperheyhdistyksen, työttömien, vammaisjärjestöjen väkeä. Siis myös väkeä jotka eivät voikaan tehdä töitä ja joille esim tämmöisessä mielenosoituksessa mukana kulkeminen on vaikeaa väkimassassa, mutta silti lukemattomat pyörätuolit käyttäjineen olivat mukana massassa.. Ja sitäpaitsi, mielenosoituspäivä oli sunnuntai joka on VIELÄ aika monen työssäkäyvän vapaapäivä (ja kohta seuraavaksi hallitus varmaan varmasti vie sunnuntailisät pyhätyöntekijöiltä). Mutta onhan se aivan ymmärrettävää että netin 7/24 aamua iltaa, arkea pyhää, päivää, yötä-yötä päivää ilman palkkaa pyyteettömästi `työskenteleviltä` some kautta keskustelupalsta-päivystäväiltä ritareilta menee päivät ja pää sekaisin, kun he tosiaan ilman mitään rahallista korvausta suoltavat aamusta iltaan-illasta aamuun mielipiteitään, niin tämmöinen työmyyrä ei ehdi mennä mihinkään mielenosoituksiin, ulos yleensäkään.. Tämmöinen `koko ajan `töissä` ilman palkkaa, työaikaa ja työnantajaa` on varmasti todella raakaa, raskasta, epäsiistiä sisätyötä, hikistä hommaa.. Ja ainoa jaloittelu `ulkoilu` näillä vaipallisilla (mikään keskustelu ei näiltä työn asintuntijoilta ja sankareilta saa mennä ohi, paitsi..).. kun pitää woltata pizza ovelta. (Tässähän on näiden työn orjien karmea salaisuus: Kun nettipäivystyksestä ei saa korvausta niin he ovat pakotettuja pitkin hampain ja hiljaa häveten ottaa tukia vastaan jotta pysyy pizzassa ja vuokrassa, vaikka he tekevät näin tärkeää työtä.Ja nämä maan `hiljaiset` joutuvat vielä hävettävästi piiloutumaan nimimerkkien taakse. Koska "totuudenpuhujaritarit" ovat aina seurannan alla... Kukaan ei ole netti-someprofeetta omalla alustallaan...)... "

Huomenna (Suomi-86) Huomenna on lapsen nimi.

"Huomenna on tuolla jossain." Loistavasti nimettyä reilu viikko sitten Elonettiin katsottavaksi ladattua Joha Rosman dystopiaelokuvaa moitittiin paljon epämääräisyydestä. Että mihin aikaan sijoittuu jne.. Itselleni se on tämän elokuvan suurin voimavara, se tuo tulevaisuuden (nykyisen) sodan ja sodankäynnin hämäryyden hyvin esiin.. -- Höyryisen, sumuisen, usvaisen, likaisen, pölyisen tunkkaisen (nämä ovat kehu-adjektiiveja) Itäblokkiscifin, erityisesti puolalaisen (ohjaaja Juha Rosmalla vahva ja pitkä Puolayhteys) oiva Finskijatkaja-muuntaja.. Ja Edward Vesalan jazz jyrää. Dialogi karua pudottelua: "Häntä pitää kuulustella, kiduttaa, tappaa asiallisesti, ettei pääse valittamaan." Sano papille "Se uskoo, se on sen virka." Ja paras hengenlähtörepliikki: "Multa lähti fiilikset."

Eclipse (Englanti-77)

Kaksi identtistä kaksoisveljestä (Tom Conti esittää `kekseliäästi` ja kököhkösti molempia; heitä ei näytetä yhtä aikaa ja toinen suditon, toisella viikset) lähtee mille lienee yölliselle kuunpimennys-purjehdus"retkelle" ja siellä toinen heistä (se viiksiversio) kuolee.. Murha vai onnettomuus? Oikeus kai päättää että onnettomuus ja viiksiversion vaimo(? lapsikin on) kutsuu viiksettömän joulunviettoon taloon jota hallitsee viiksiversiota kuvaava valtava full frontal-maalaus.. Joulu on jatkuvaa juomista ja tylsyyttä. Koko elokuva on heikon hämärää viittausta siihen että heilläkin on ollut suhde. Tai ei ole ollut. Tai on. Elokuvaan yritetään tuoda "huumoria" kalkkunanpaiston problematiikasta ja varsinkin siitä jatkuvasti puhellen sekä typerää rajuutta idiootin infantiilissa muistelukohtauksessa jossa kissa laitetaan lämpimään uuniin. Mikään ei liity mihinkään. Mitään ei talossa tapahdu. Mielenkiintoisesta aiheesta keitetty kuivaksi, paistettu pohjaan runkkurajua, tyhjää, tylsää, typerää jaanausta. Syystäkin unohdettu antihelmi. Kaikin puolin pimennys. Ensin meinasin laittaa jutun otsakkeeksi Mielenkiintonen ja mahalasku tai Mielenkiintoinen mahalasku, mutta ei tässä mitään mielenkiintoista ole, joten jääkööt, olkoot ilman otsikkoa...

Cry Of The Werewolf (USA-44) Werewolf Woman (Italia-76)

Cry: Ei varsinainen (mutta on varsiNAINEN, koska muuttuja on nainen) ihmissusielokuva, koska nainen muuttuu silkaksi sudeksi. Mutta elokuva ei ole sutta, vaan jämäkkää (pituuskin lyhyt, jopa liiankin) tanakkaa, tyylikästä wanhaa kauhua muutamilla onnistuneilla lisillä. P.S. Jos haluaa katsoa `kunnon`, `oikean` karvanaisssusi-elokuvan, niin tunnetuin on varmaan Rino Di Sivestron (h)iki-ihana (h)iki-irstas Werewolf Woman vuodelta-76. Annik Borel baahtaa, panee menemään..

Behind The Mask (USA-32)

Loistava, jämäkkää, tanakkaa dialogia tykittävä mysteeri (mysteerinä vanhojen dekkareiden vähän liiankin perinteinen vakiokama "Kuka on legendaarinen, pahamaineinen Mister X?") jota on suolattu kivoilla, kieroilla älyttömyyksillä: Esim kohtaus, jossa etsivä seuraa juuri vankilasta vapautunutta roistoa (Boris Karloff tietenkin) nilkkilääkärin "vastaanotolle". Etsivä "naamioituu" potilaaksi, mutta lääkäri laittaa hänet heti puku päällä röntgeniin ja kuvassa näkyy poliisin "badge" sieltä puvun alta, ja loppu on etsivällä edessä, ja historia takana.. -- Nilkkikirurgi: "Jos puukotan sinua keskellä katua, aiheuttaa se kaaosta ja joudun vastaamaan moniin ikäviin kysymmyksiin, mutta jos "puukotan", " veitsitän" leikkaussalissa, mitään ei tule tapahtumaan minulle."...

The Soul Of A Monster (USA-44)Tapaus: Tohtori - Tohtori-Ihmeotuksen-tapauksen tarina.

Tohtorin Tapaus. `Kaikkia auttava`(elokuvassa amerikkalaisen itseimelyyden, itserakkauden, tekopyhyyden-valehtelun suodattamana sanotaan, Korostetaan että: `Hän auttaa jopa köyhiä.`), `kaikkien tuntema` tohtori on kuolemassa jo nuorena miehenä tautiin. Erittäin epäuskottavasti lehtien lööpit huutavat tätä ihmeotusta, ihmetapausta.. Miehen vaimo pyytää, rukoilee `Mitä tahansa voimaa` pelastamaan miehen. Ja samantien paikalle vaeltaa ja pölähtää mustiin pukeutunut ikuisesti iäkäs-iätön nainen, Ikuinen Vaeltaja, Korostetusti Pahan Lähettiläs. Mies `pelastuu`, `selviää`, mutta muuttuu oudoksi, pahaksi.. Ja tarina tylsäksi. Välillä vilahtaa entinen minä.. -- Outo elokuva joka jo varhaisessa vaiheessa (elokuva kestää vain reilun tunnin) tavalliseksi tarinaksi. Ja tylsäksi. Siinä lyödään löysästi Raamatulla päähän.

The Tattooed Dtagon (Hong Kong-73) Liekkejä ja tatuointeja..

Liekehtivä, palava mies potkii, hakkaa kung fuaa... Pää(hän)paukuttelijan tatskat eivät juurikaan hirveästi, kauheasti onneksi näy..

The Swordsman (Englanti-75) Purkita, puserra ja pursota...

Lindsay Shonteff oli Todellinen Roska-Aatelinen! Hän oli syntyisin, kotoisin Kanadasta, mutta lähinnä Briteissä pumppasi ja pusersi, pukkasi ja purkitti sota/toimintaroskiaan (huumorilla tai ilman.) Kauhu kai jäi kokeilematta lukuun ottamatta kauhuvuoden-65 Devil Dollia ja Curse of The Voodoo`ta. - Big Zapper-naisbondistelun jatko kautta kakkososa Swordsman (typerä nimi, siitä myöhemmin) kertoo siitä kun Zapper alkaa selvittämään sukusurma-testamenttitapausta.. Leffan alussa kaksi Rolls Roycea kuljetettavineen, kuskeineen, palvelijoineen saapuu jollekin kukkulapellolle, peltokukkulalle ja kyyditettävät kaksi miestä aloittavat kaksintaistelun, kummallakin kaksi miekkaa käsissään. Mulkumpi, nilkimpi, aina mustiin pukeutuva (paita auki hehtaarivyönsolkeen asti, kaulassa roikkuu hehtaarikoru) aatelissika voittaa, mutta ei tapa, koska häviäjä sanoo, että hän tekee mitä tahansa jos jää henkiin.. Miekkamulkku palaa kotikartanoonsa ja tappaa miekalla pyörätuolissa olevan isänsä (rohkea kaveri, ja näiden piirien kuolemia ja testamentteja ei ilmeisesti tutkita) ja anastaa ja verestää testamentin, mutta paikalle saapuvalle `veljelleen`, college kidille hän sanoo, että hänet on adoptoitu ja kid palkkaa Zapperin tutkimaan kuka on poika, kuka mies ja kuka nainen... P.S. Laitoin pitkin kynsin ja sormin tuon Swordsmanin nimeksi, koska sitä käytetään eniten (mm imdb), mutta oikeammat ovat tietenkin kaikennimiset Zapper ja/tai miekkajohdannaiset. Ja onhan se "vähän" outoa että leffan nimeksi laitetaan mulkkumiekkailija-pääpahis-sivuhenkilö, eikä etsivä.. Paitsi että jos nimellä on haettu ajettu takaa tämmöistä rikollista: (Zapper investigates:) The Swordman`s Case - (Zapperin tutkimuksia) Miekkamiehen tapaus..

Dr Jekyll Vs The Werewolf (Espanja-Englanti-72) Paul Naschy Herra Hydenä!

On hienoa, ihanaa jopa katsoa ja kertoa tähän väliin kunnon kunnon rahalla tehtyä roskaa jossa ei ole suttukameraa, suttukuvausta, suttuideaa kylläkin kuvan täydeltä! Sillä!: Mitä Järkeä Tässä On? Eihän tässä ole Mitään Järkeä!: Paul Naschy on tässä tietenkin Waldemar The Werewolffina, mutta nyt myös Mister Hydenä kai ensimmäistä ja viimeistä kertaa elokuvaurallaan. Sillä Jack Taylor(!?) on Tohtori Jekyllin pojanpoika ja seerumi on säilössä, tallella.. Ja juoni ja totutus on semmoinen että annetaan köytetylle Waldemarille täysikuun aikaan ensin Hyde-seerumia ja heti perään vastaseerumia. Eli Hyde-seerumi siirtää Ihmissuden Hydeksi ja, mutta vastalitku takaisin tavalliseksi.. Näin käy, mutta pojanpoitsu ei ota huomioon kauniin avustajanaisensa mustasukkaisuutta Perus-Waldemarin kauniiseen naisystävään, johon Jekyllkin on ihastunut, ja avustaja lyökin Jekylliä puukolla vielä kerran Hyde-seerumia Waldemarin suoneen ja liian pieneen hatussa, viitassa ja kepissä kepittävä Hyde lähtee laahustamaan ympäri Lontoota... Ja sitten taas Ihmissusi ja... Aivokeitos, Aivopaistos..: Kultaista kasariroskaa seitkytluvulta, ja tässä se kasari tarkoittaa sitä alkuperäistä, eli kattilaa, pannua jossa eri ainesosat ja ruokalajit keitetään ja paistetaan aivoja kiehuttavaksi mureaksi, muhevaksi muhennokseksi... Elokuvan "hailaitti": Ihmisssusimuutos ja Nainen kerrosten väliin juuttuneessa hississä...

The Eye Of Satan (Englanti-92)

`I`m afraid, horrified, scared, terrified an worried that this gonna be bad, evil and awful, horrible, terrible...`Let`go!` `Just like that? Right now?` YES! Ja lähes kaikissa näissä Cliff Twelmowin `tähdittämissä` leffoissa on ohjaajana David Kent-Watson ja tässä taitaa olla, Tässä Loistaa Tämän Kaksikon RoskaVuoren KruununJaloKivi: Tässä On lähes Aina Onnistuva Ja Ei Juuri Koskaan Epäonnistuva (Epä)Pyhä Kolminaisuus; Gangsterismi, Martial Arts ja Okkultismi/Satanismi... Ampuminen hautajaisissa ruumisarkkuun, hautajaisvieraina (melkein) zombit, jatkuva, loputon, yletön murha-turha ruumiin ampuminen, hakkaus... Ihanaa kunnon kökköyttäkin löytyy: "Itse" aukeavassa laatikossa näkyy naru (eikun kunnon käsi!), kahvi kautta teepannu puhaltaa Helvetin Lieskoja, Mutta nyt Cliffillä on musta puku! JA MUSTA PANTTERI!!??.. Olihahan tämäkin saatanan suttuinen, mutta kekseliäs!!.. `Do you have balls?``No. Cat got them.` Ja Cliff vielä Alasti! `What is the meaning of this ungodly act?`

(Target:) Eve Island (Englanti-84)

Cliff Twemlow jatkaa kasaribuumielokuvien sarjaa: Äsken hän näytteli viidakkoseikkailussa, nyt tietenkin Kylmä Sota-Länsi vastaan Neuvostoliitto-opuksessa. Ja tässä on kyllä toimintaa: Ammuskelua, palaavaa miestä, räjähdyksiä... Bikinibeibejä kiväärit käsissään, komeaa maisemaa, moottorivenevauhtia (ja bikinibeibit seisovat kiväärit käsissään moottoriveneessä)... Juoksu-katu-sotilas-takaa-ajotoimintaa... Ja nyt on alastomuuttakin... Hyvää settiä..

Firestar: First Contact (Englanti-91)

Umpiavuton, umpiheikko, umpihuono, umpisurkea Alien-kopio joka on niin (tietoisen?) suttuinen, ettei pimeissä käytävissä kuvatut `hirviön` ja `goren` sekunnin murto-osapurskahdukset näy ollenkaan. En tosiaan tiedä onko tämä halpuus tietoinen valinta siitä syystä että jälkikäteen (hei, nyt järki käteen ja sanoa rohkeasti asian oikeat laidat) sanoa että juurikin tuo halpuus aiheutti tämän asioiden `näkymättömyydet` katsojille.. Ja juurikin nämä `näkymättömyydet`aiheuttivat arviointi- katsojalle/katsojille nuo alussa mainitut `umpinaisuudet`.. Ja Cliff Twemlowin nyrkki ja varvaspajasta tämäkin..

Tuxedo Warrior eli Tappaja smokissa (Englanti-82)

Hyvännimisen (alkuperäinen enkkunimi), mutta heikko- jopa huonotoimintaisen (no korkeintaan keskinkertaisen) smokki"soturin", smokkisurmaajan, smokkisurvojan, valkopukupahiksen (mikä tämä valkopukupakko halpisleffailija [mutta tunnetuin kuitenkin sountrasckmiehenä; Dawn Of The Dead, What We Do In The Shadows, London Boulevard] Cliff Twemlowilla oikein on?) surmailut, survoilut perinteisessä valkopuvussa viidakossa. -- Heikohko, huonohko, korkeintaan keskinkertainen viidakkoseikkailu, mutta pitää kuitenkin paikkansa yhden vuosikymmenen viidakkoelokuvabuumin (näitä vuosikymmeniä on paljon) jonkinlazisena edustajana, vaikka aika perusvalkopullaa, perusvalkopyykkiä, puolivalkovillaista elokuvantekoa onkin... Mutta tämä ei kuitenkaan ole suttuinen, vasemman käden halpis, vaan ihan isohkolla rahalla isohkosti kässäröity, kaukana kirkkaasti kuvattu (jopa komeita ilmavalkokuvia Victorian putouksista) ja näytelty, ohjattu... Mutta aivan liikaa keskitytään tämän takkitankin, takkitaunon suhdetta kahteen naiseen, vaaleaverikkö varsinkin menee aina nostalgiseen kiimaan kun mies tarjoaa nyrkkiään(!?!?) suudeltavaksi. Tämä naisvihan nostalgisointi suureksi rakkaudeksi pilaa koko elokuvan tunnelman tunkkaiSEKSI, vesihöyryiSEKSI, vetiSEKSI ja väkivaltaiSEKSI rakkauspornoksi (mies vahva, nainen heikko, mies tyhmä, nainen tyhmempi-typeryys) jota vielä kornisti kuorrutetaan jatkuvalla auringon ja vesiputous-vesihöyryjen yhteenkiimaavalla-liimaavalla voimalla aina lopputeksteihin asti, ja niiden yli...

G.B.H (Englanti-83)

Puolitankki vapautuu vankilasta ja mellastaa ja myllää puolivaloilla- ja vauhdilla Manchesterin `alamaailmassa` (Hän ja kaverinsa ja pomonsa [paitsi että Hän on Pomonsa ja kaveri ja pomo eivät osallistu toimintaan] ja toinen muutaman hengen gangsterijengi pomoineen, tästä porukasta miehistö sentään osallistuu) hakkaustappelusta hakkaustappeluun. Väliin tungetaan paljon tunkkaisten teiden autoajelua, lukaalilepoa ja yhä uudestaan ja uudestaan "vieraillaan" jonkun huoneen tai kapakannurkan "discossa" jossa tarkoituksellisen pienissä, vähissä vaatteissa raivokasta discotanssia esittävien naisten sivutissit vilahtavat sekunnin murto-osan. Tanssivat miehet jäykkäilevät heinäseipäinä. Eli paljas pinta puuttuu brittiläisesti voi sanoa kokonaan, sillä mies tietenkin "harrastaa" myös tappeluväliajoilla seksiä, mutta se esitetään niin että pariskunta on paketissa päällekkäin niin tiiviisti toisissaan kiinni (ja tietenkin liikkumatta) että mitään ei varmastikaan heidän välistään näy. Mutta kyllä kuuluu, sillä liikkumattomuudesta huolimatta nainen voihkii kuin huikeimman aktin aalloilla.. Käsittämättömin kohtausryväs tulee loppupuolella: Nainen sanoo jättävänsä miehen, koska tämä on tunteeton paskiainen, joka nauttii vain väkivallasta (nainen on nähnyt tätä, se ei kyllä koskaan kohdistu häneen), "seksissä" hän on tyhjä taulunaamainen tuijottaja, ei nauttija, mutta kun nainen näkee miehen tuijottavan lukaalin pihalla lampeen, rakastuu häneen välittömästi, ikiaikaisesti ja iänkaikkisesti... -- Halpa, heikko, huonohko (tappeluiden väliset hitaat, pitkät, toimimattomat ja toisteiset, eli aikaisemmin mainitut väkisinväliintunkemiset saavat katsojassa aikaan kaksi kuivaa ja lyhyttä naurunkorahdusta viiden vartin mittaisessa filmissä..) ja suttuinen `gangsteri``saaga`.. Mainostetaan verisemmäksi kuin The Long Good Friday! Jep, G.B.H ei ole kovinkaan verinen.. P.S. Kaikkein anteeksiantamattomin huijaus, näyte, vale, virhe, väite on kuitenkin se, että elokuvasta esitetään, levitetään usein valokuvaa(?) jossa kirveskätisen valkopukugngsterin puvuntakki on veriroiskeiden kirjoma, kuorruttama, kuvioima. Tällaista en itse leffasta löytänyt.

Men In Orbit (USA-79)

Aurinkolaseissa `avaruudessa`. John Lurien indielyhäri on kahden miehen ja kolmen vartin "avaruus"ajelu "avaruusaluksessa", jossa kaksi "astronauttia" ajavat partaa, harjaavat hampaita, ryyppäävät(?) syövät, tupakoivat ja aurinkolasit päissään soittavat kitaraa ja nauravat, nauravat ja nauravat...

The Daredevils (Hong Kong-79)

Kerrankin(?) kung fu-leffa joka on lähes pelkkää, silkkaa harjoitusta-sirkus-tolppa-tuolitemppukapotpuria kautta kavalkadia. Karataan, hypitään harkkoista harkkoihin ja taistoista taistoihin, taistoista toisiin.. No, tässä myös kiväärit laulavat, pistoolit, pyssyt puhuvat.. Ja sotilaat surmaavat sotilaita, mutta kung fu-kaveri voittaa näytöksessä näytösluontoisesti kasarmin kenttään jonon, rivin paljasjalkaisia-kätisiä sotilaita paljain jaloin käsin.. Ja jaloin(?) käsittein, periaattein...

Noitavaino ja Salaliitto..

Näitä kahta taikasanaa Trump käyttää melkein aina kun hän saa arvostelua, nyt viimeksi pörssikurssit varmaankin olivat noitavainojen ja salaliittojen pauloissa, puristuksessa, pyörityksessä, kourissa ja kynsissä, uhreina ja vankeina...

Lies ( USA-86) Lievästi liioiteltuna katsottava harjoitus-kuulustelu-kuvauskökköily.

Tai paremmin, kuulustelu-harjoitus-kuvaus, mutta: Penteleen, perkeleen pökkelö, pöailö `mielisairaala`kuvaus: - Mies on menossa talolle, sisällä aseroistot ovat kaapanneet perheen. Isä ja äiti ammutaan, mutta nuori nainen ei koska mies ehtii ampua ryöstäjät. Nuori nainen joutuu mielisairaalaan... Sitten siirrytään jonkun elokuvan kuvasuspaikalle, jossa karmeaperuukkisen naisen kimppuun hyökkää mies jolla on puukko kaulassaan(!) ja alkaa repimään vaatteita pois naisen päältä, nainen lopettaa kohtauksen kohtauksella; Huutaen että paljaasta pinnasta ei sovittu ja poistuu paikalta.. Hän menee lehti-ilmoituksen nähtyään elokuvanäyttelijöiden etsintätilaisuuteen, ja hänet valitaan.. Esittämään tuota naista joka suljettiin mielisairaalaan ja on nyttemmin tehnyt itsemurhan.. Harjoituksia kuvataan 1], pidetään ilmeisesti sairaalan `harjoitus-kuvaus-kuulusteluhuoneessa`. mutta sitten "rahoitus loppuu"... Koko ajan naisen perässä on valokuvaaja (eli mielisairaalanaisen veli ja hän sanoo, että sisko on hengissä) ja nainen on myös on-off-suhteessa ex(?)-mieheensä, joka seurustelee tai yksiyötäilee toisen naisen tai toisten naisten kanssa Rick-nimellä.. Tämä naista naurattaa.. Mutta katsojaa ei. Tämä ja sen "selviäminen" että "elokuva""tuottaja"nainen on sairaalan sairaanhoitaja ja hänen salaperäinen "elokuva"pomonsa on sairaalan lääkäripomo ja se että valokuvaajaveli miedosti muokkaa naisen esittämään oikeaa mielisairaalanaista sukulaisille (he eivät jostain järjettömästä syystä tiedä mielisairaalasta, `itsemurhasta`/hengissäolemisesta) on valitettavasti vaikka alkua... Sillä tästä luetellusta järjettömästä absurditeettijonosta (valeista?) huolimatta, tai nimenomaan sen takia, elokuva on valitettavan laahaava, toisteinen, turha, turta ja tylsä, mutta kyllä tämän mieluummin itsensä pienesti pakotettuna katsoo kuin tuohon mielisairaalaan joutuu... 1] naisen tietämättä

Uno Bianca (Italia-2001)

Post-poliziotteschi. Olen kirjoittanut että gialloissa viimeinen kunnon giallovuosi olí 1975. . Polizottescheissä , eli italialaisissa 60- ja varsinkin 70-luvun (`luotivuodet`) rikoselokuvissa siihen -75:teen voi laittaa vielä kaksi korkeintaan kolme hyvää italocrimevuotta... --- Genremaakari Michele Soavi teki 2001 80-luvulle sijoittuvan kaksiosaisen tv-elokuvan, tv-`sarjan`, joka ei ole aivan mahdoton, ihan hyvin katsottavaa italocrimeä. Tosin tämän olisi hyvin voinut mahduttaa yhteenkin elokuvaan, mutta kaksi elokuvaa ei tosiaan kuitenkaan ole mikään massiivinen kärsimys. Ihan hyvin ne haukkaa, vaikka peräjälkeen, jos aikaa ja kiinnostusta on.. --- Elokuvan nimi tulee salaperäisestä, naamiokasvoisesta liigasta joka tekee isoja ja pieniä ryöstöjä aina valkoisella Fiat Unolla.. Näyttelijätyö on kaikin puolin hyvää, ei mitään tv-"teatteri"(maista) jäykistelyä siinä.

Klovnijengi signaloi ja Pääpelle Kingaloi...

...Ja Maailma nauraa... Miljoonien facepalmien läpi...

The Iguana with the Tongue of Fire (Italia-71) Verinen Agatha Christie (tapahtuu Dublinissa, Irkuissa ) hapoissa-giallo (Happo ja Veitsi-murhaaja jyllää) hyvitettynä, jyvitettynä komealla kuvauksella ja kökköilyllä.

`Irkkugiallo` Ristiriitaisia arvioita (ehkä enemmän negatiivisia) saanut giallo on minusta mainio. Eli mainio hybridi kökkögialloa (etunenässä kökköilystä taulun/nukennaaman armottoman kökkö hapotus ja nukenkaulan kautta kurkun erittäin epäuskottavan loriseva verilotraus happo ja veitsimurhaajan toimesta, ja vielä, murha tapahtuu pimeässä, mutta itse happo ja veitsiakti on täysvalaistu ) ja ns kovaa gialloa. Jota on jyvitetty, hyvitetty paikoin komealla kuvauksella (jopa ilmakuvauksilla), eli halvan ja `kalliin` ihan onnistunut hybridi, synteesi.. Ja on tietenkin myös jyvitetty, hyvitetty hyvin (lie liian) monimutkaisella, monihenkilöllisellä juonella, mutta niin, että jännitys kuitenkin säilyy.. Ainakin meikäläisellä. --- --- --- P.S. Ja sitä paitsi, rakastan elokuvia joissa on hämmentävän hämäriä kohtauksia, eli jotka ovat `tungetun täynnä` mihinkään millään lailla liittymättömiä asioita: Tässä pääjuttuna ovat päissä, pöydillä, kaapin lokeroissa, auton penkeillä möllöttävät aurinkolasit, joihin zoomataan voimakkaan musiikkinoston säestyksellä useita, useita kertoja (ja kuten arvata saattaa, niillä ei minkään valtakunnan merkitystä), murhatun sormukseen zoomaillaan pariinkin kertaan (ei minkään maailman merkitystä), zoomataan soistuneella rantaviivalla vaikeasti taapertavaan (tie on vieressä) koululaislapsilaumaan (ja kuten tietää saattaa, ei minkään maailmankaikkeuden merkitystä...)... Ja alkutekstien aikana pitkin poikin Dublinia kameran linssiin tarttuva kaahaava moottoripyöräilijä on ilmeisesti pelkkä sunntaipyöräilijä, ei elokuvan kaartia, niin tämä kökkösekoitusten määrä on jo niin valtava että se on tarkoituksellista.. J Mutta näyttelijäkaarti on genre kautta giallokovaa (Luigi Pistilli, Dagmar Lassander, Anton Diffring, Valentina Cortese, Werner Pochat), ohjaaja Riccardo Freda (haukkui myöhemmin perinteisesti elokuvan) ja murhaaja varsin mitätön, vähäinen, älytön ratkaisu, ja kun, P.S.2, vielä selviää sekin, että elokuvaan perustuva "romaani", eli "Richard Mannin" "A Room without The Door" on tekijöiden keksintöä, niin monimaukas kautta karvas, crime kautta giallokakku on valmis nautittavaksi... Tai on nautittu jo.. "Mummo, Äiti, miten olet onnistunut taas hukkaamaan silmälasisi?!" "Kuten tiedätte, minulla on erittäin huono näkö, miten luulette minun silloin löytävän lasejani!?" Tollot..

Yhden kikan kinoa? - Aaveiden, haamujen, kummitusten kamerakulmasta...

Aave-kamera-ajoa... Kovasti on elokuvamaailmalla uniikoitu Steven Soderbergin elokuvaa Presence, joka on kerrottu kuvattu kummitusten näkökulmasta. Ei tässä mielestäni nyt kovin ûber-yliuniikkia meininkiä ole, mutta mukana on varmaankin ihan aave-haamu-kummitus-jännitys-kauhu-pelkotuntumaa, mutta vaikuttaa kyllä vähän yhden kissan kikalta.. Mutta ei kutenkaan kakalta.

Working Man.

Työmiehen maanantai. Jason Stathamin "ammatti-sarjaan", "ammatti-kostaja-sarjaan" on nyt lisätty raksamies. Saa nähdä miten Working Man wörkkii? Luultavasti tämäkin on sitä, tätä lekalla lyövää ja rautakangen jäykkää kostobulkkia. Saa nähdä mikä ammatti(kunta) on ensi kerralla "sarjassa" "edustettuna"," kostamassa..

Zwei Genie oder Zwei Windhunde aka Two Greyhounds (Saksa-34)

Kaksi lähes rahatonta, röyhkeää tolloa tulee työhaastatteluun, ja luulevat toisiaan paikan pomoksi. Varakkaan ja vauhdikkaan lounashetken ja varsinkin sen jälkeen tollot puhuvat itsensä kaikkien kuullen kaikki puolelleen voittaen pelkillä puheillaan pörssikurssit ylös, kun saapuvat erään konkurssifirman "viimeiseen kokoukseen" hurjine juttuineen ja esittelevät itsensä, toisensa erään tuplanimifirman nimimiehiksi.. Ja firma on pelastettu ja varsinkin miehet myös.. Eli rahaa virtaa laukkukaupalla tyhjätaskuille, tyhjäntoimittajille.. Siinä se.. Paljon parempi komedia Douglas Sirkiltä kuin äskettäin arvioitu April, April.. Tämä rahakomedia on varmaan antanut eskapismia, naurua ja lohtua lama-Saksaan. Ja ehkä myös kateutta. Sekä ehkä myös kauhua, tuskaa tulevaisuudesta.

Syömäläinen (Lappi-25) Huumoria hampaat kaulassa, kurkussa, naulassa?

Tämän minilyhärin alussa ohjaaja sanoo, "esittelee":Tämä oli pakko tehdä. Ja nimihän on hyvä.. -- Rikki-rönsyvaatteinen Otus kiertää Lappia ja pelkästään syö luonnossa, luonnosta tai ravintoloissa tai kulkee näiden väliä, silloinkin syöden.. Mikään, mitään kauhu, kauhua tämä ei ole, mutta, tosin ukko uhittelee syövänsä vastaantulijat, mutta sanoo heti perään olevansa kaikkiruokainen, seka, mutta ei sentään sekosyöjä... Mutta: Uvvuttavan, tainnuttavan toisteinen... Elokuvan ohjaaja sanoo haastatteluissa ja kommenttiraidalla: "Teen draamaa hampaat naulassa, kaulassa, kurkussa, poskessa, otsassa ja huumorin halko silmässä."

April, April! aka April Fool (Saksa-35)

Geneerisen klassinen, klassisen geneerinen (jo silloin) elokuva klassisen geneerisistä, geneerisen klassisista aiheista: Prinssi, rikasperhe, huijaus, vastahuijaus... Eli siniveriset vastaan rikkaat kauppiaat, ja vielä tietenkin nousukasrikkaat kauppiaat. -- Pastaperheen (siis pastatehtaan omistava perhe, aina nämä sen ajan saksalaiskomediat nauravat juomille ja/tai ruuille) saa apripilan vuoksi käsityksen että eräs Prinssi on tulossa heille vierailemaan. No, tästä nousee tietenkin yllättävän nopeasti vastareaktio, sillä yllättävän (jopa harmillisen nopeasti komediakatsojalle) huijaus selviää perheelle ja sitten pannaan pyörimään perinteiset kuviot; Jonkun on esitettävä prinssiä, ja Toisaalla Prinssi päättää lähteä paikalle, koska, kun hän huomaa lehdessä perheen ilmoituksen vierailusta... -- Kyseessä Douglas Sirkin ensimmäinen pitkä elokuva, ja vanhalta, siihen aikaan nuorelta, melankolistilta komedia! Siksi häneen melodramaatikkona karttui ja tarttui mukaan jo silloin moneen kertaan käytetyt komediakliseet, sillä ei hän sinä genressä, lajissa mikään Lubitsch ole. Mutta kyllä tämän kliseekasakomediana katsoo, mutta vauhtia olisi saanut jo heti alusta alaen olla huomattavasti enemmän.

The Pirate (Hong Kong-73) Piraatismi ei rommi-kaakao-kahvikuppini, vaikka halpuuselementit paikallaan.

Halpuus- ja kökköelementit kohdallaan kuivahkosti: Halpaperuukkeja ja pieniä pursia. Mutta: Merirosvo kautta piraattirlokuvat eivät ole meikäläisen tee-kahvi-kaakaokuppi, tai tässä tapauksessa kai rommikuppi, mutta piraatit Shaw Brothers ja siis martial arts-merirosvoilu, potkintapiraatismi, piraattipotkinta kiinnosti. -- Joo ei kuppi kurkkuun kmoutunut, kovin oli kuivaa meno.. Odotin että olis lankku-kungfua-miekkailua-potkintaa, mutta en nähnyt. Katsoin tosin pikakelauksella, koska genre ei kiinnosta. Masto ja köysitikas-kung fua/miekkailua oli, mutta suurimmaksi osaksi leffasta oltiin maissa. Ehkä hyvä sekin, koska, kun vesielementistä huolimatta kuiva genre.

The Vampires Night Orgy (Espanja-73) Taidokkaasti, tarpeeksi.. Juuri kätevästi, sopivasti, tarpeeksi, jopa taidokkaasti liioitteleva nimi elokuvalla.

Näitä on vuosikymmenet katsottu, mutta Onneksi joskus, valitettavan harvoin, välillä tulee vastaan umpituttuniminen elokuva, jota en olekaan nähnyt, ja Onneksi vielä hyvä sellainen! Vampires night orgy on `Sellainen`. - Turistibussin kuski saa sydärin ja kuolee. Joten yksi turisteista alkaa kuskiksi, mutta eihän he, hän tunne seutua joten jo ensimmäisestä risteyksestä ajetaan vinoon, väärään suuntaan, Vampyyri-Zombikylään, jossa on hautajaiset joka yö! -- Ei ole todellakaan, vähääkään mitään kauhu-seksi/ vampyyri-zombiorgiaa, mutta on oikein jämäkkä pienen budjetin, pienen pieteetin pyrkimys, joka johtaa suht isoon onnistumiseen. Saundit, sävyt, värit ja varsinkin ` pieteetti-ideat ovat kohdallaan, kohdillaan; Bussi täynnä vampyyreja/zombeja, nelisormiseksi kirvestetty kokki, yksikätiseksi kirvestetty seppä... Ja loppu on löysän ja tiukan taidokas sekoitus, löysän ja taidokkaan tiukka sekoitus..

Horrible Sexy Vampire (Espanja-Länsi-Saksa-71)

"Hei, pysähdytään johonkin ihanaan pikku hotelliin yöksi," Näin sanoo elokuvan alussa nainen auton pelkääjän paikalta miehelleen. Ja olisi pelkääjän paikka kannattanut ottaa todesta, koska alkaa kauhea elokuva! `Ihana pikku hotelli` on päältä kuin Draculan minilinna, mutta sisältä kuin hotelli. Hotellihuoneessa pariskunta selvästi valmistautuu seksiin mutta kainosti ja kiltisti suihkussa käydään vuoronperään, mutta moninkertaisesti, monipuolisesti, kekseliäästi niin että katsoja eivätkä he näe toistensa alastomuutta. Ja tämä alastomattomuus jatkuu varmasti tulevassa seksissä. Mutta mitään `tulevaa seksiä` ei tule, sillä näyttää siltä että kuumankuristava suihkuvesi kuristaa miehen hengiltä! Mutta se ei olekaan suihkuvesi joka surmaa, vaan näkymätön(?), kuristava(??) vampyyri?? Loistava alku, mutta heti tästä alkaa ankara(n) aneeminen (ei kovin hyvä asia "vampyyri"elokuvassa täysverettömyys) apaattinen alamäki; Vampyyri kuristaa loppuleffan aikana pari näkymättömänä , pari näkyvänä, eli tuo näkyMÄTTÖmänä tarkoittaa myös sitä että minkäänlaista mättöä ei leffa tarjoa, vaan alkujutun jälkeen tapahtumattomuutta, tylsyyttä tapahtumattomuuden (tapahtuMÄTTÖmyys) tylsyyden perään. Erittäin monesti ja paljon ja piitkään kuvataan käveleviä kenkiä. Kauheaa on, mutta missä on seksikäs, missä on vampyyri?

The Cross Of The Devil aka Devil`s Cross (Espanja-75)

En pitänyt Amondo De Ossorion Temppeliritarit-elokuvasarjasta, enkä pitänyt tästä John Gillinginkään samanaiheisesta Spanskituotannosta: Temppeliritareista painajaisia näkevä ja kirjoitusblokista kärsivä kirjailija Englannissa saa kirjeen Espanjasta siskoltaan, sisko on kokenut keskenmenon ja hänen aviomiehensä syyttää häntä siitä. Mies lähtee naisensa (joka on espanjalainen) kanssa siskolle, mutta siskon on tappanut joku bandiitti ja sitten itsensä.. Lähistöllä on joku Kauhuvuori ja siellä hylätty luostari ja tämä alue on muinoin ollut Temppeliritarien temmellyskenttää. Tai on vieläkin, sillä nyt on päivä ja vuosi, vuosi ja päivä, jolloin ritarit palaavat yhdeksi yöksi mellastamaan... - Ei tämäkään Temppeliritarileffa paljon temmellä eikä mellasta, vaan vaisua on.. Jonkinlainen tunnelma piirittää elokuvaa, mutta mitätön, pieni, vähäinen... Loppu on jonkinlainen, mutta ei se elokuvaa harmauden, hitauden, laahauksen. tylsyyden, vaisuuden, valjuuden, verettömyyden suosta nosta eikä pelasta...

The Strange Love Of The Vampires aka The Night Of The Walking Dead (Espanja-75)

Haahuilevan hahmoton, harmaasti, mutta tunnelmallisesti `etenevä` elokuva Draculan ja Nuoren Naisen epätoivoisesta, erikoisesta, eteerisestä `ikuisesta`rakkaudeata. Elokuvan kohokohta on kummallinen `vampyyrien vappubileet`-kohtaus ilmapalloineen ja serpentiinineen!! Ja jalastaan katosta roikkuu buffethana-mies, josta vampyyripopula saa imettyä juhlajuomansa!! (Veritippaleipää?) P.S. Ja vampyyrit leffannimisesti senaikaisen perinteisesti korkeintaan kävelevät. enimmäkseen laahustavat.. Paitsi noissa juhlissa, niissä pannaan jalalla, kädellä, koko keholla koreasti...

Dracula Saga (Espanja-72)

Second Opinion: Laahaavan masentava, masentavan laahaava, laahaava, laiska ja löysä, sekä täysin tunnelmaton Dracula-vampyyri, sekä nuoren naisen sairaskertomus. Ja myös lähes-melkein täyson veretön. No, nainen lopussa `lahtaa` kirveellä vampyyrejä arkkuihin lähes-melkein täysin off-screeninä. (No, yksi nukenkäsi katkeaa, kolahtaa, tipahtaa lattialle.)

Lady Exterminator aka Violent killer aka Commando Wild Cat aka I Want To Get Even (Indonesia-87)

Saahan sitä haluta. Sillä tämä on action-ammuskelun kannalta varsin laimea, löysä, vaimea, vaisu ja hiljainen, mutta niljainen tämä valitettavasti on (koko elokuva yhtä, toista ja kolmatta raiskaus- ja röhönauruliukuhihnaa) ja se elokuvan kuvattu ja mainostettu varsinainen clou ja twist (kostonainen singon kanssa elokuvan julisteessa ja blu-rayn kannessa) on loppuclou, lopputwist, joka tapahtuu vasta viimeisellä viisminuuttisella. Silloin tosin hän ampuu ilmahyppäävän moottoripyörän ja miehen komeasti kesken lentokaaren ja maassa miehen, joka räjähtää kuin roskakasa (roskakasa varmaan ammutaankin). Lisäksi nainen mätkii myös singonputkella miestä peltoon. Mutta vielä suurempi haitta kuin sinkoilun sijoittaminen aivan viimetinkaan on naisia hakkaava ja raiskaava ilmeisesti poliisi (lue: täysi sikaroisto) josta tehdään jostain saatanan syystä joku saatanan sankari!!??.. Ei tätä voi oikein suositella.

Blood Brothers (USA-89) Lapsellista teinipaskaa. Pahinta paskaa.

Takatukkateinitollot tappavat toisiaan tuppukylässä tässä takatukkateinitollojen tekemässä paskalajässä. Välillä huudetaan, välillä nauretaan kun tekokättä katkaistaan vasaralla. Välillä vilkuillaan kameraan. Siis erittäin usein. "Elokuva" alkaa amuka kokaiininvedolla. Sitten on hengariaborttia ja (jäätelöä) eli irtokieltä, sikiötä, silmää, sisäelimiä nuollaan, syödään... Pyykkikoneeseen pannaan, pistetään pyörimään, tv isketään päähän.. Lapsijeesus "ristillä"... Vältä kuin pahinta painajaista. Pahinta paskaa.

Killer Constable aka Lightning Kung Fu (Hong Kong-80) Miekkailumatsaus, kung fua ei ole `kentän` aidallakaan, laidallakaan..

Kusipääkyynikon kuja-kung fujuoksu. Paitsi nyt kung fu ei ole keskiössä. Ei laidallakaan, aidallakaan.. Julma tarina julmasta, kyynisestä, tunteettomasta, lähes kusipäisestä muinaisKiinan palkkatappajasta, jota osa miehistä halveksii, osa jumaloi.. Elokuvan kung fu-nimi ei aja asiaansa, pidä kutiaan, nimeään, vettä oikeastaan ollenkaan. Miekkailuilla mennään..

Ristiriitaa tuplaten..

Donald Trump näyttää ristiriitaisesti haluavan luoda ja syventää rajalinjoja ja vahvistaa ennakkoluuloja, mutta toisaalla, toisaalta hän taas esiintyy rauhanmiehenä ja yhtä ristiriitaisesti monet hänen kannattajistaan hurraavat hänen sekä rauhan, että sodan`aloitteilleen` (Esim Grönlanti-uho.)

The Deadly Avenger aka The Divane Enforcer aka The Confessional (USA-92)

`Kiltti` katolinen Meedio -vigilante`pappi` (Michael Foley) saapuu Pahuuden Kaupunkiin (Maailmaan) lähinnä tappamaan pahikset, tuholaiset.. Hän asettuu asumaan omakoti/rivitalo"pappilaan", jossa kaksi muuta pappia (Monsignor, Erik Estrada[!] ja Jean-Michael Vincent[!]) istuvat lähes koko elokuvan ajan keittiönpöydän ääressä: Vincent lukee ääneen lehdestä tuholaisten tekemistä tapoista ja yhä enenevässä määrin vigilantepapin samoista teoista ja Estrada kieltää aina hirveyksien ääneenlukemisen. Judy Landers on "pappilan" "sihteeri".. - > Yllättävän kovia nimiä on ohjaaja Robert Rundle, Linnea Quiqleyn mies tähän videointiin saanut! Mainittujen lisäksi Jim Brown, Don Stroud, Robert Z`Dar. ->-> Niljakas videointi, jossa niljakkain nilja, ja pitkäikäisin, mies kuin veritautinen koira kaappaa naisia keittiöönsä ja alkaa letkuttamaan, lutkuttamaan heistä verta.. Hän varsinkin ja muutama muu nilkki käy vähän väliä meediopapin pakeilla kertomassa huoliaan...

Perinteistä, Paskaa ja Perinteistä Paskaa, Osa 3: Paskaa: Demonic Christmas Tree aka The Killing Tree (Englanti-2022) Joulupuu on goretettu..

Kauhu on jo ovella.. Paitsi etteivät ole.. Leskiseniori manaa murhattua miestään esiin, mutta synnyttääkin pentagrammille kohoavan joulukuusen, eli kökösti kävelevän `tappokoneen`. Otsikossa mainittua gorea ei ole kuin kaukaisuudessa kiikaroimalla katsottavia kehokatkaisuja tai niin lähellä tapahtuvia, että näkyy vain muutama punatippa kameralasissa. Ja se gore tapahtuu niin että kuusella on jokin ihmemutaatio metrikaupalla kiemurtelivilla pajailla oksakourilla. Miksi ei ole luotettu kuusen omiin ominaisuuksiin? No, kuusenkoriste- ja valonauhakuristuksia on loputtomiin. Missä on esimerkiksi joulukuusentähti ninjatähtenä? Tai joulukuusenjakapotkut? Ai niin, ne olis liian goreista. Paljasta pintaa ei ole ollenkaan. Joulukuusi ei harrasta seksiä. Ei edes toisen joulukuusen kanssa. (Kerran jo luulin että kahden joulukuusen seksi tapahtuisi, mutta mitä vielä, kuusi kainosteli..) Kahden joulukuusen (isä ja valkokuusinen äiti) tappelu tulee, mutta siinä tappelevat muutaman sekunnin ajan oksalonkerot, eivät kuuset. Hyvä oivallus on joulukuusi puukko oksassaan (hän ei tee puukolla mitään), mutta melkoisen kelvotonhan tämä on. Mutta jos haluat nähdä elokuvan jossa joulukuusi ajaa autoa, lukee karttaa tai soittaa pianoa, niin tässä sinun elokuvasi, elokivasi.. Teitä ei taida olla paljon.

Perinteistä, Paskaa ja Perinteistä Paskaa, Osa 2: Perinteistä Paskaa: The Vampire`s Coffin (Meksiko-58) Kummallisuutta ja Tunnelmallisuutta..

..Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.. Saman vuoden, osin samoilla näyttelijöillä tehty (esim vampyyri) kuin edellinenkin omaa sitten sitä campia, kummallisuutta ja roskaa (esim miten elokuvan alussa, kun kaksi hämärämiestä, apuri ja pomo, ryöstävät arkun ja vievät sen sairaalaan [?!], niin arkusta löydetty vaarnoitettu vampyyri on niin täydessä terässä, ettei äijä ole rapistunut eikä pukukaan juuri rypistynyt, mutta peili näyttää että ukko on luuranko). On tässä myös tunnelmallisuutta, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellisessä. Vampyyrikin on harvahammas!?

Perinteistä, Paskaa ja Perinteistä Paskaa, Osa 1: Perinteistä: El Vampiro aka The Vampire (Meksiko-58)

Vai olisiko pitänyt otsikoida aakkosjärjestyksessä: Paskaa, Perinteistä ja Perinteistä Paskaa? Ei. Vuosijärjestys on hyvä. Eli: El Vampiro on: Kliseet karttava, kiertävä (tai ainakin ne ovat uniikissa uusiokäytössä) ja todella tunnelmallinen vampyyriveljestarina. Ja kyllä käytäviä kiertää myös noitamainen noitanainen-vampyyritäti, ja juurikin tämän tädin, tätinsä nuoruutta ihmettelee sumuiselle, syrjäiselle metsähaciendalle saapuva sukulaisnainen... Elokuvassa ei ole tippaakaan campia eikä trashia (lepakotkaan eivät ole leluisia, kuten usein näissä), vaan se kehtaa käyttää, näyttää ehtaa perinteistä kauhua...

Honeymoon (Japani-84)

Epätasainen, heikonpuoleinen, heikkotasoinen, kelvoton, surkea wanna-be kirjailija/punk-tyylisen (paitsi musiikki) avantgardejazzbändin, avantgarde-kommuunin/teatterin han around-mies deittailee kustannustoimittajanaista. Epätasainen, mutta kuitenkin hieno elokuva. (Rakkaus on epätasaista.)

Törmäilyjä ja Pirstoutumisia - Split Of The Spirit (Taiwan-87)

(Nyt halpishommat tällä terää, erää hyllyyn, pyllyyn, hukuksiin, nukuksiin ja herää, kerää, kohoaa kunnollista, kunnon kameroitua kauhua. Ja kunnolla rahoitettua.) Törmäilyä: Ja, Mutta kyseessä eivät ole mitkään humoristiset törmäilyt, absurdit kylläkin.. Pirstoutumisia: Näissä on enemmän erikoisia, erikokoisia älyttömyyksiä: Filmin alku: "Hänhän kulkee (ja törmäilee) kadulla kuin koditon aave." Avantgarde-tanssijattareeseen törmää kadulla nainen joka menee rakastajansa luo, joka kolmikon kautta kaksikon kanssa tappaa naisen erikoisessa auto"onnettomuudessa": Nainen laitetaan valumaan autossa mäkeä alas. Auto pysähtyy mäen alle. Mäen päältä kolmikon kiroustietäjä kohdistaa peilin (pikemminkin pelin, kuin peilin, sillä ei näytetä kuin pelipuolta) peilinpuolen aurinkoon ja säde sytyttää auton ja naisen.. ... Sitten tietäjätollo pudottaa pelin/peilin pirstoiksi ja yksi pala jää hukuksiin, hävöksiin.. Sitten!: "Tapoit tyttäreni!" Sitten tanssijatar törmää tuhkauurnaa kantavaan mummoon ja mummo huutaa: "Tapoit tyttäreni!" Sitten tanssijatar ei pysty lopettamaan pyörintäänsä... Ja elokuvaa on kulunut puoli tuntia puolestatoista tunnista--- Sitten aave aloittaa sananmukaisen kolmikon pudotuspelin ja asettautuu tanssijattareeseen... - Mainio mysteeri ja mysteerimättö (sykkivä sydän- ja versisuihkugorea) neo-giallo, neo-noir-kuvamaailmassa ja maisemissa.. "Rakkaussuhteet, tarinat on etukäteen määrätty.."

Flesh Freaks (USA-Belize-2001) Ilja-inha matozombailu muinaushautamatskulla.

Melko tavallinen, tyypillinen teinin ohjaama, teinien tekemä (on tässä vanhempaakin väkeä mukana myös tietenkin) matoinen (madot ihan kiva ilja-iljetys-inha-lisä) zombitörmäily- örmäily.. Mutta elokuvan varsinainen kiva uniikkiuslisäys on zombisyövän aiheuttavan "antiikkinen kirous" ja varsinkin sen alkuliittäminen elokuvaan: Teiniohjaajan vanhemmat ovat arkeologeja ja hän oli heidän mukanaan Belizessä, jossa, missä hän kuvasi muinaushautamatskua leffaan...

Magiaa ja Miekkaa, Miekkaa ja Magiaa "makiaa" osa 2: Knight Chills (USA-2001)

En ole pelien ystävä, enkä siis myöskään pelielokuvien. Eli siis tämäkin tappoihin tähtäävä roolipelisuttu on samaa pienen pientä pimeää sontaa, soopaa ja suttua ainoana valopilkkunaan, vahvistuksenaan hevosellaan huoneisiin huurusta, höyrystä, sumusta, usvasta, kuolleeista kohoava kallionkova, kallionkivenkova Sir Kallio!! (Ja toista ajatuskenttää haravoiden, harjaten, kammaten, kolaten, luistellen: Sir Kallion Vastustajana voisi olla Sir Sörnäinen!!)

Magiaa ja Miekkaa, Miekkaa ja Magiaa "makiaa" osa 1: Age of Demons (USA-92)

Kun sadas (nais)uhri (kai ne kaikki ovat olleet naisia) on nyt uhrattavana, niin legendan mukaan pääsee Helvettiin, tulee Helvetti.. Lisäksi punkbändi ja varsinkin punkbändin laulaja ovat tekemässä sopimusta Paholaisen kanssa ja martial arts-hyvis (oliko pari pahistakin?) laittaa kapuloita Paholaisen rattaisiin... Harvinaisen harmaa ja tylsä töräys, väräys aiheesta, rakennuspalikoista saatu aikaan..

Jacker (USA-93) ja Jacker 2: Descendent To Hell (USA-96) Lois/pois/tämän/toispuolinen, pois/toistaitoinen pökkelömies oudossa Automaailmaassa-maassa...

Pääosahemmo on "carjacker", eli käsittääkseni/tietääkseni autovaras, mutta hän ei varasta ainuttakaan autoa, hän tappaa ihmiset niiden sisään!! Eli aikamoinen, ei autovarastus, vaan autovastustus(?)elokuvakekseliäisyys. No, kökköpökkö tappoi myös tyttöystävänsä, jolle hän kertoi tappaneensa miehen ja nainen "vain" helkutti nalkutti...Tämä Jacker on merkitty toiminta kautta kauhuelokuvaksi, mutta vasta kakkososa lanseeraa kauhun kun selviää että tyyppi on joku lois/poispuolinen, tämän/toispuolinen, pois/toistaitoinen pökkelö joka pystyy menemään uhriensa kieliin, mieliin ruumiisiin... Harvinainen, Uniikki, Irvistävä, Virkistävä, Vänkä, Käyrä, Kiero zombikierreversio.. VHS-Roskaa.

Gut Pile tai Gut-Pile (USA-98) Perushaukotus-paukutus..

Kaksi metsästäjämiestä mökillä. Toisen vahingonlaukaus tappaa toisen. Mies säikähtää ja hautaa ruumiin piiloon. Vuoden päästä pösilö kuitenkin saapuu uudestaan paikalle, nyt oikein metsästäjäjengin, lössin kanssa - Ja ruumiin-variksenpelättimen zombi-risu"nukke"yhdistelmä aloittaa nousun, koston ja murha(n,)mätön... - Mutta perusppaukutus-haukotus tämä vhs-halpailu on.. Ja nämä variksepelätinjutut, kauhut eivät minua kohota..

Living a Zombie Dream (USA-96) Amatöörimäistä, apaattista, avutonta avantgardea...

Tv:n tuijotusta tyhjässä huoneessa. Tässä `taide`täräyksessä on aika avutonta, apaattista amatööririmäistä avantgardea (toistuva, toistuva huulipunanlaitto ja muu meikkaus, ovikoputus, varsinkin videokameran ja tuplavarsinkin tyhjän huoneen tv:n tuijotus [tv:stä tuijotetaan, tulee tietenkin lumisadetta], valkoviivat, värisevät, tärisevät mustalla filmillä, lasilla ja mustaviivat valkoisella) lisättynä gore-elokuvan tooistuvaan, tooistuvaan varsinkin samaan, samoihin kurkkuviiltoon, viiltoihin (välillä vatsa). Eli aika apaattista on, mutta tämä avantgarden ja gore-elokuvan harvinaisempi yhdistelmä antaa vähän anteeksi avuttomuudelle, apaattisuudelle, amatöörimäisyydelle...

Satan War (USA-79) "Efekti"sirkus Helvetistä. Mutta: Mihin Helvettiin Se Saatana meni? Missä Helvetissä Se Saatana on?..

Elokuva jossa ei ole Saatanaa ja Sotakin on hyvin kyseenalainen termi: Eli kyseessä on ehkä Riivattu Talo- genren kamalin, karmein, kököin, kököin ja kököin "edustaja": Pariskunta muuttaa Taloon ja seinällä oleva risti alkaa kohta kääntymään H-E-L-V-E-T-I-N h-i-t-a-a-s-t-i ja narisevasti alassuin (tämä tapahtuu elokuvassa muistaakseni neljä kertaa [milloin ja missä vaiheessa se oli aina kääntynyt ylössuin?]), mutta tämä "efekti" ei ole elokuvan ainoa muistiin jumien jäävä luomus, sillä yhtä muistettava on tuplaten valuva (ja HAISEVA! Pariskunta pitää rättiä nenän edessä), ensin hellalla valuva paskanruskea ja kaapista valuva sinivihreä limamössö!! "Huikeat" "efektit" ovat myös palamaan syttyvä sanomalehti ja kökkökauhuperinteisempi "narulla vedettävä tuoli", joka kaataa töksähtäen uhrinsa lattialle.. Ja efektikirjosta huumaantunut, huumaantuneet, selvinneet elokuvan fani(t) saavat niiden välisillä "lepotauoilla" vähän (todella vähän) "levätä", sillä tämä koko huikea elämyselokuva huikeine näyttelijäsuorituksineen myös, efektien lisäksi, kaataa katsojauhrinsa köksähtäen lattialle nurin tämän tästä ja vähän väliä..