Adjuster eli Arviomies (Kanada-91)

En ole koskaan päässyt sisälle Atom Egoyanin elokuviin. Tässä vakuutusyhtiön tulipalotarkastajamies (Elias Koteas) ja elokuvasensorinainen ovat pääosissa, mutta elokuvan pääoasassa on elokuvaan kuulumattomien ja kuuluvien puolisurrealististen kohtausten (jousiammuntaa hiekkakentän kolmen hienostotalon muodostaman `lähiön` piirrettyyn 50-lukulaiseen perheidyllimainostauluun, yhden naisen muodostama cheerleader-`joukkue`) vähäisyys ja tarkoituksellisen laiska kerronta. Vaisua, valjua wannabe-Lynchiä. Elokuvan Suominimi hirveä, kamala, kammottava, karmea... Viimeisissä minuuteissa on kyllä eloKuvallista, elokuvantekijällistä infernoa..

Pilvi taivaan peittää..

Pilvessä. Kioyshi Kurosawan loistava internet-trilleri Cloud kohta elokuvateattereissa..

How to murder your wife (USA-65) Vältä kuin mustaa surmaa..

Värikkään 60-luvun tunkkaisinta paskaa. Mestarikoomikko Jack Lemmonin kammottaqvin "komedia". Hän on roolissaan aivan järkyttävän, karmean huono. Samoin Terry-Thomas hänen palvelijanaan, ehkä, jos mahdotonta, vielä kauheampi.. Koko elokuva on...

Tormento (Italia-50)

Loistava neorealismi`satu` läpi-iki-ilkeästä äitipuolesta, iki-läpihyveellisestä vaimosta, syyttömänä vankilaan joutuvasta miehestä (häät vankilassa) ja heidän pienestä lapsestaan ja äitipuoli kusettaa koko kolmikkoa, vaikka vannookin "pyhästi" krusifiksin edessä kuolinvuoteellaan olevalle miehelleen eli naisen isälle pitääkseen heistä huolta... Mukana henkilögalleriassa myös ilkeä pikkupomonunna "Joka kehtaa kantaa nimeä `Äiti`" sekä hyvä muusikko (Roberto Murolo) joka haluaa tulla kuuluisaksi taitelijaksi jotta saisi mahtipontiset hautajaiset.. Hän esittää elokuvassa mm laulun Dicitencello vuie eli Kertokaa se hänelle. Laulu on napolilaista alkuperää ja elokuvan, kuten edellisenkin, ohjaaja Raffaello Matarazzo, sijoittaa elokuvansa usein Napoliin..

Chains (Italia-49) Elokuva keskinkertainen. Päärosvo amatörimäisyydessään varsinainen juonen jatkuva katkaisu, mutta muu näyttelijäkaarti hyvää..

Perusjuoneltaan (no, eipä tässä juuri muuta juonta, juonenjuurta, kerrottavaa ole) jämäkkä, liiankin jämäkkä, elokuva naisahdistelijasta. Autovarasliigan mies tuo kesken karkumatkan kosahtaneen auton korjaamoon. Ja käykin niin, että paikalle pelmahtava toinen liigan liero onkin korjaamon omistajan vaimon rakastaja ennen nykyistä ukkoa. Ja liigmaies aloittaa ahdistelun ja nainen peittelyn. Elokuvan typerin ja älyttömin ratkaisu (ja juonen palasiksi pilkkova katkaisu) on se, että mihin ja milloin tahansa nainen menee, niin `rakastaja` on aina tahattomasti tai tahallaan/tarkoituksella, vahingossa tai varta vasten paikalla. Jatkuvalla syötöllä. Asiaa ei tietenkään ollenkaan, vähääkään, yhtään auta ja juonta jumii se että ahdistelija on ylivoimaisesti, selvästi surkein näyttelijä porukasta. On ilmeisesti luultu, toivottu että hänen apaattisen lurppaluomisen puolisilmä-tylsätuijotuksensa toisi pelotuksen aallot myös katsojan silmiin. Ei todellakaan tuonut. Se lähinnä lamautti, lannisti, latisti uneliaisuteen... Sekä ahdistelijan että katsojan luomet lurpsahtivat kokonaan kiinni..

The Joker (alkuperäinen nimi Le Farceur) eli Leiki ja lemmi (Ranska-60) Kusinen komedia.

Artisti-ateisti-cyclisti-floristi-`naistenies`-mies komein loikin pyörii pitkin poikin Pariisia. Naistenmieheily puolilainausmerkeissä ja viimeisenä, sillä se on miehellä aikamoisen alkeellista ja avutonta; Lähes koko elokuvan ajan hän lapsellisesti liehittelee `Madamia`(Amouk Aimee) tai marttyroi kun nainen sysää kiusankappaleen sivuun, muistelee ennen elokuvaa "tapahtuneita" naisseikkailuita... Ainoastaan elokuvan alussa on komea kohtaus kun "sankarimme" tulee kattoluukusta katolle, nainen huutaa luukusta "Tule takaisin", samoin huutaa naisen mies pistoolilla huutoa terästäen ja pakenija iloisen akrobaattisesti juoksee ja loikkii pitkin Pariisin kattoja pitkässä kohtauksessa. Mutta tähän hyvät puolet jäävät, tyypin asuinpaikka, sukulaisten (juipilla siellä kaksi lastakin, vaimo nainut veljen) ja ystävien asuttama kaupunki"kartano", jossa koko sakki tekee `työkseen` juipin veljen ottamia historiallisia pysäytysvalokuvia tai soittavat orkesterissa on päälle väkisin tungettua absurdismia. - Kova kaahaus ja kaaos koko ajan päällä, mutta umpipaska komediahan tämä on...

Habit (USA-96) Kai kertoo alkoholismista, kuvaa alkoholismia?....

...Vaikka vampirismilla mainostetaankin... Tämäkin, kuten parin `arvion` takainen Non Telling on Larry Fessendenin ohjaama oivaideainen, mutta indieksi liian kaumiisti ja komeasti kuvattu (lisää tästä kommentissa) pitkä- ja tylsätoteuteutusneinen elokuva. Tässä uniikisti, mutta pitkästi, tylsästi toteutetussa jaanauksessa, jankutuksesssa yhdistetään uniikisti, mutta hitaasti alkoholismi ja vampirismi (kertoo,kuvataan ilmeisesti, kai, vissiin alkoholin ja alkoholismin hidasta, julmaa, jumittavaa, ja lopulta jyräävää viekkautta). Elokuva on liian puhtoinen, puleerattu ja siisti, mutta viimeiset parikymmentä minuuttia on aitoa kunnon `oikeaa` likaa, limaa ja sotkua, paljasta, `puhdasta` paskaa, selvää, silkkaa `shittiä ja verta`. Mutta se vampirismi vittu tulee hitaasti `mukaan` perkele puolenvälin jälkeen vasta... VITTU!

A Dream Longer Than the Night (Ranska-76)

Idioottimainen, infantiili (ilmeisen tarkoituksellinen sellainen) kaaos, jossa taikamaan "prinsessa"(?)tyttö haluaa aikuiseksi ja niinpä hän mm perinteisen hirviön ja perinteismättömän kääpiö"kuninkaan" "auttamana", "avustuksella" menee välitaikamaan/maiden kautta, läpi avantgardististen, pop-taiteisten, psykedeelisten, surrealististen (tietenkin kaikki nämä piti tekijöiden ja minun tunkea tähän, tähän tunkea..) patsaspuistojen, `hullun` kattiloiden-kippojen-purkkien-purnukoiden-rumpujen-tynnyreidenpaukuttelijan (tyttökin paukuttaa), lekalla liukuhihnalla metsässä posliiniastioita-esineitä murskaavan laitoksen ja yleensäkin erilaisten hyödyttömien, tarpeettomien, turhien, turhaa "työtä" tekevien, höyryttävien, savuttavien, äänekkäiden metsä-ulkoilamatehtaiden (metsä on tärkeä, törkeä tässä tekeleessä) "auttamana", "avustuksella", kautta kohti aikuisuutta, jossa näkyy lähes pelkästään räjähteleviä penispinjaattoja, pinjaattapeniksiä., Paskaa. Ohjaajan onneksi ainoa ulostus. Iljettävä, ilkeä, ilkeä, iljettävä kohtaus on kun hirviö repii, silpoo kuninkaantuoliin kahlittua kääpiötä.

Executioners From Shaolin (Hong Kong-77)

Kovin ja coolein clou: Harjoitus kautta taistelukohteena virtsaava, vertavaluva "Buddha"(?)-patsas??!!....

Playroom aka Schizo aka Schizomaniac (USA-90)

Ihan ok ja onnistunut arkeologikauhu ja `lapsuus luostarin raunioissa(!) ja sinne takaisin`-tarinointi. Ei siis ollenkaan kuin eräs tyypeistä autossa naiselleen(!) sanoo: "Fuck this shit, man! (Oisko pitänyt olla `Mam`?) I hate this shit!" Ja onhan siinä aikamoista ikäryhmien kohtaamista, kun miehen lapsiversio käy käytävässä kiinni ja huutaa piiloleikkisästi "GOTCHA!" Ja tuo Schizomaniac-nimivaihtoehto on myös aikamoinen.. P.S. Ja tiedättekö mitä pitää tehdä ilmoittaakseen tulostaan kun astuu arkeologin asuntoon? No, tietenkin koputtaa pöydällä olevaa kalloa! Muistakaa ens kerralla!.. Ja seksploitaatikoille tiedoksi: Raunioissa myös naidaan. Ja jos sinulla on kauhuluostari, kauhukatakombi, tai niiden rauniot, niin tässä sisustusvinkki: Kaksikynttiläisen kynttilänjalan, tai tässä tapauksessa kallon, kynttilänkallon saa laittamalla pääkallon nurinpäin seinälle roikkumaan ja kynttilät silmänkoloihin, reikiin!!..

Freeze Me (Japani-2000)

Luulin, pelkäsin, että tämä on pahinta pinkupaskaa, että tämäkin pilalle paskottu, paskaksi pilattu.. Kyseessä ei ole pakastekaappikauhua (tai "taitaa" olla sitäkin 1]), vaan japanilainen rape and revenge-elokuva. Eli ei onneksi ole mitään japanilaista örisevien (sadetakki)setien tirkistelypaskaa (paljasta pintaa->raiskauksia ei onneksi juurikaan[,] paljon näytetä), vaan elokuva siitä kuinka mieslössin raiskaaman naisen jo murskattu mieli murskaantuu lisää kun hän törmää uudestaan yhteen miehistä joka raiskaa hänet.. Ja törmää(kö) toiseen.. Lumisateet esimerkiksi asunnossa, hississä kuvaavat hyvin naisen kylmää kohtaloa ja mielenmaisemaa.. 1] Ja onko myös poliisimaista "freeze"- kehoitusta, käskyä.. P.S. Tässä on hieno tyhmän konsolipelaajapellen lopetus.. Ja itse elokuvan lopetus on nätti: Nättipyllyinen nainen seisoo alasti kaatosateisella parvekkeella takaapäin kuvattuna...

No Telling (USA-91) Etovan eläineksploitaation, eli eläinrääkkäyksen ja tapahtumaköyhän mainstreamin yhdistelmä. Eli tapahtumaköyhän eksploitaation ja tapahtumaköyhän mainstreamin yhdistelmä pahanlemuisella- ja makuisella `mausteella`. Yhdistelmä ei toimi.

Pariskunta muuttaa ainakin kesäksi moderniin maalaistaloon, koska miehen on saatava kesän ajaksi laboratorio jossa hän suorittaa eläimellisiä ja ihmisellisiä kokeitaan, "jotta hän voisi auttaa ihmisiä..". Eli Frankenteinismia. Eli kyseessä on pahanlöyhkäisen etovan eläimellisen, etovan eläinkoe- koe-eläinrääkkäysmateriaalin ja tapahtumaköyhän mainstreamin yhdistelmä. Yhdistelmä ei toimi. Millään muotoa eikä millään `tasolla`. Tulos on tasoton. Kaikin puolin. Hyvä aihe, idea paskottu täysin pilalle, pilattu täysin paskaksi.. Ja kuten elokuvan nimi sanoo, tästä elokuvasta ei ole juuri mitään muuta kummempaa kerrottavaa...

Roskaohjaajana harvinaisen ja legendaarisen "tunnin taian" "mestari" Nick Millard: Death Nurse (USA-87) Ihan roimivaa, toimivaa tunkkatuubaa, tuubatunkkaa..

Pienessä kapeassa kaksikerrostalossa (lattiat, puuportaat narisevat, huojuvat.. vinotalo taitaa olla ohjaaja Millardin talo..) on muka sairaala leikkaus"saleineen" ("salin" `skalpellit` sun muut ovat keittiöveitsiä.. ja pitäähän siellä tietenkin valitettavasti olla kuluneen, käytetyn gorehumoristinen, humoristisgoreinen saha..1]) Ja taloon tuodaan aina yksi potilas kerrallaan - tapettavaksi - ja haudattavaksi takapihan "puutarhaan" kautta ruoho"kenttän".. Ja kyllä tässä on vahvasti mukana myös Doctor Death. Mukana myös aivan järkyttävän pitkä yskivän potilaan tyynytukehdutus, parin päivän päästä yskijän ruumis on nostettava ylös ja puutarhaletkutettava mudasta, koska potilasta tullaan katsomaan... Nurse näkee unia ohjaajan edellisistä elokuvista, joissa tietenkin hoitsu näyttelijänä mukana! Aivan loistava idea kuinka ympätä vanhaa materiaalia uuteen kuosiin, uusiin vuosiin.. Ihan toimivaa tuubatunkkaa, tunkkatuubaa.. Nerokas niljailu. Tässäkin ohjaaja Nick Philips-nimellä.. 1] Sahaus onneksi off-eyes`ina, huuto tietty on-earina, on-eyes`ina..

Roskaohjaajana harvinaisen ja legendaarisen "tunnin taian" "mestari" Nick Millard 1]: Dracula In Vegas (USA-99)

1] Tässä nimellä Nick Philips. "Villi" vampyyri "viillettää" "villinä" videoidussa Vegasissa... Ensimäinen puoli tuntia lapsellista, lähes veretöntä, mitätöntä "menoa", mutta toinen puolituntinen tuo parempaa: taideohjaajaksi esittäytyvä porno-ohjaaja puhuu alatekstistä, allegoriasta (entäs allegorea?), metaforista, symbolismista, tissit, Citizen Kane-juliste vessassa (näkyy vessan peilistä yös peilikuvana..), ei ihan niin vähäverinen kuin eka puolisko, naimisiin haluava vampyyri sokkosaatetaan kirkkoon...

Roskaohjaajana harvinaisen ja legendaarisen "tunnin taian" "mestari" Nick Millard: Gunblast (USA-85) Diibadaabatuubaa

Tässä tapahtuu vielä vähemmän kuin edellisessä, mutta kyllä tämä ihan `kunnon`roskadiibadaabatuubaa on: Vaimo haluaa ex(?!)-miehensä hengiltä ja palkkaa hit-manin, jonka kanssa alkaa sänkyilemään... --- Lofi-neo noir, vai no-noir, jossa alkeellista, aneemista ammuskelua, flamencoomusaa, maailman aneemisin, laiskin, löysin, tylsistynein, unisin, väsynein strippari makaa lattialla ja hieroo nännejään... "Mä(hän) sanoin, sanon sulle että hän opiskelee ja oppii asettaan joka päivä kaksi tuntia." `Mähän sanoin..` Vai mihin, miten se meni?.. Kuka kuoli, tappoi? No, se minkä pitikin, mähän sanoin, se ei vain tässä suttuleffassa näy..

Roskaohjaajana harvinaisen ja legendaarisen "tunnin taian" "mestari" Nick Millard: .357 Magnum (USA-77) Vähän kiinteämpää roskaravintoa, ruokaa..

Jos edellisessä "soi sello(t)", vai mitkä lienee, niin kai tässä nyt katsojan kidutukseksi, kärsimykseksi soitetaan kiululla viulua.. No, ei onneksi ja onneksi tämä on nyt sitä perinteisempää, sujuvampaa, sulavampaa roskaa, kun edellinen oli roskaummetus, eikä siitä että roskaa olisi "syöty" yletön, ylenantava määrä, että se olisi ollut liian huonosti sulavaa, jämäkkää, tanakkaa, paksua roskaa, vaan tyhjää ilmaa, kaasua, pierua joka täyttää "vatsan", niin tämä tosiaan on nyt vähän kohti sitä, tätä `tavallisempa` toimintaroskailua: Ammuskelut ovat kuin alkeellisista lasten leikeistä, Chinatown on taas sekä Chinatown mutta muka myös "ympäri maailman", mukana `ninjoja`, ohjaaja pahiksena ja onpa ohjaajan tietenkin pitänyt tunkea tähän pornottomaan filmiin `pornoa`, `sexaamista`: Nimittäin yhtäkkiä täysin kesken kaiken `toiminnan` tulee täysin random klippi jossa nainen laittaa, tunkee, työntää dildoa suuhunsa..

Roskaohjaajana harvinaisen ja legendaarisen "tunnin taian" "mestari" Nick Millard: Alcatraz Breakout (USA-75, tai 78, tai 79?...) Erehdyin karmealla, kauhella, totaalisella tavalla...

"Tunnin taika" tarkoittaa tietenkin että leffa kestää noin tunnin. Mutta, minä vuonna tämä on tehty? Imdb:n mukaan -75, Vinegar Syndromen mukaan -78 ka Letterboxdin -79... Mutta: Voiko mies joka on tehnyt niin nerokkaannimisen leffan kuin Gunfather tai The Slut ja tehnyt mm kauhu"klassikot" Satan`s Black Wedding, Criminally Insane (aka Crazy Fat Ethel), Cemetery Sisters, Death Nurset sekä lukemattomia sexklassikoita, mm Uta, tehdä tylsän elokuvan, eli Nick Millard? Kyllä voi, varsinkin jos hänet laskee, päästää "toiminnan" puolelle: Tässä äijä viedään "Alcatraziin" (on siitä vissiin jopa mereltä itse kuvattuja otoksia) jossa jutellaan monesti pitkään naapurivangin kanssa sellistä selliin tai pihalla pulistaan, sama vanginvartija (siis yksi!) vissiin koko ajan, vankien ja katsojien kidutukseksi, kiusaksi, kärsimykseksi vankilassa "soi" vähän väliä vissiin pellolla sellolla tehty "laivan sumutorvien äänitöräykset"... "Onneksi" mukana Phillipsin `tavaramerkki` eli jatkuvat lähikuvaukset jossa yleensä päälaki jää pois, joskus myös leuka ja suu, vaikka dialogi onkin käynnissä. (Kännissä?) No, tässä lähizoomaukset on tietenkin siksi koska kuvataan aivan jossain muualla kuin Alcatrazissa, kuvataanko vankilassa ensinkään, kato ko "illuusio" ei saa särkyä! Luulin, toivoin ensin että halpaleffa legendaarisen paikan vankilapaosta voisi olla olla hauska, mutta erehdyin karmeasti, kauheasti, totaalisesti...

Zone Troopers (USA-85) "E.T." Toisessa Maailmansodassa!! Hitleriä vedetään henkilökohtaisesti turpaan!!

Eräänlainen naispuolinen "E.T" pikkujoukkueineen niittää natseja piskuisen Jenkkijoukkion, joukkueen kanssa.. Krautit pitivät otusta häkissä, Jenkit varmaan Mäkissä..

Ohjaajana Chang Cheh: The Boxer Rebellion (Hong Kong-Taiwan-76) Historiallisia myyttejä ja totuuksia tuodaan esiin ja kumotaan kuvin, sanoin , teoin...

"Kill the foreigners!" Tätä kalmaista, kammottavaa, karmeaa, kauheaa, kylmää virkettä huudetaan, toistetaan koko ajan elokuvassa. Elokuva on aitoa ja epäaitoa. epätotta ja totta, faktaa ja keksittyä, liitettyä-lisättyä ja poistettua, paljastavaa ja piilotettua, totta ja valetta Boksarikapinasta. Tuo alun virke nostaa Kiinan patriootit `podiumille`, mutta tosiaan historiaan tungetaan jotain uutta ja poistetaan "vanhaa", tottakin totta kai mukana.. Tuodaan esiin boksarikapinallisten luulo, myytti siitä että he ovat kovien kymmentuhansien harjoitteluiden jälkeen muka miekan ja jopa luodinkestäviä, ja kerrankin taistelulajielokuvassa (sillä sitähän tämä on myös vahvasti) tällainen myytti kumotaan sanoin, kuvin, teoin tai teoin, kuvin... Richard Harrison taas mukana, nyt sakksalaisena (! päällepuhuja puhuu saksaa) kusi-ja piikkipää, piikki- ja kusipääkenraalina. Näyttelemisensä nyt vähän virkeämpää, toljotus, tuijotus entisellään, mutta tähän jäykkä-(k)ankearooliin se sopii, kuin piikki kenraalin kypärään, ja muiden suoraseiväs saksasolttujen myös..

Ohjaajana Chang Cheh: Four Riders (Hong Kong-72)

Neljä Korean sodan sotilasta alkaa vuonna-53 harventamaan Soulin huumemafiaa. Ohjaaja Chehille tyypillistä veristä, vauhdikasta, viihdyttävää, "virkistävää" väkivaltaa, mutta myös heitto-lyönti-mättöastalokirjo on kekseliäs ja laaja: Baaripaukutuksessa käytetään tietenkin perinteistä pöytää ja tyypillistä tuolia, mutta myös oluttynnyriä (tosin tyhjää), heitetään tikkaa silmään ja revitään päänahkaa irti ja kuntosalikahinassa-kähinässä tietenkin trampoliini ja köysitikas-kung fua ja (puolapuu-kung fu puuttuu, mutta..) ..otetaan keihäs puolapuumaisesta telineestä ja heitellään tai työnnetään sitä kehoja lävistellen ja painot päissä olevalla painonnostotangolla "miekkaillaan" ja varsinkin lyödään isoa huumejoukkoa jalkoihin, käsiin mahoihin, päihin, selkiin... Mallikas, pallikas paukutus...

Ohjaajana Chang Cheh: Marco Polo (Taiwan-Hong Kong-75) Alun miekka ja kung fu-cocktail-kavalkadi kantaa leffaa..

Suoruus vai suuruus? Ei oikein kumpaakaan..: Richard Harrison(?!) suht suurtuotannossa, Marco Polona kuohkeassa 1970-luvun lainepermanentissaan(?!) martial arts-Mongoliassa(!) lähinnä seuraa sivusta kovia kung fu ja miekkamatseja tai on pitkään poissa.. Ehkä kuitenkin poissaolevassa pienuudessaan (?) ja varsinkin historiallisessa suuruudessaan (mutta ei suoruudessaan) vähän liian suuri rooli hänelle, näytteleminen on hyvin epävarmaa, jäykkää ja kalpeaa, pelokasta ja pälyilevää..Mutta alun nopeasti vaihtuvien, monipuolisten matto-mättökohtausten takia ihan mieleenjäävä, painuva miekka ja kung fu-kavalkadi ja cocktail.. Ihan ok Chang Chehäily.. Kököin kidnappauskeissikohtaus kautta ikinä: Kidnappajat jättävät ovet auki, ja juoksevat pois jotta näkisivät minne vapauttajat heidät vievät: Lähelle olevaan paikkaan jonka kaikki osapuolet tietävät... Mukana myös jatkuvasti hampaan tai sokeripalan näköisiä limoja sylkevä vanha mestari, keittoon kusemista, kipu kautta kovuuskokeena housujen neulomista ihoon, kusi- ja paska-altaassa hyppimistä ja kuumennettavien jyvien kauhomista käsin... P.S. Kämmensyrjäkarate (klapia syntyy "koivu"haloista)ja varsinkin lopun muurinmurto-kivipaasi-kivikasakungfu on ihan sssaatanan kovaa kamaa!!!...

Persona (Japani-2000) Anonymiteetin suojassa, muoti- >muovimaailman mukana, persoona piilossa... ...

Ensin muovinen kokokasvomaski ilmestyy koulussa kiusatulle->kiusatuille-> kohta maskikirjo`kaikllle` (pari vastustaakin massamaskoutumista, maskipakkoa)... Massiiviset maskibileet toteutuvat, toteuttavat toiveita... Mites murhat?... --- Hämärän hyvä Japanihorrori/maski-muoti-muovi`giallo` siitä kuka itsensä, kautta kukin kautta yleensä on?... ... Tai ei ole... ... Ja siitä kuinka nopeasti maskimassoituminen muodiksi, muotiksi, muoviksi, murhiksi(?) tapahtuu... ... Muotinäytösten malleille läntätään heti muodinmukaiset maskit kasvoille... ... -- -- Muotimuovi, muovimuotimaailman `murhaavan`(?) vauhdikkaan, valtavan laajenemisen kuvaus... ... Yhtäaikaisen massautumisen ja piiloutumisen yhteiskunnallinen (->) maailman kuva..: Mielenosoituksia maskit kasvoilla, joukkotappeluita maskittomien kanssa.. .. Terapeutillakin tietenkin käydään maskissa, terapeutillakin totta kai maski! "Meillä kaikilla on näkymätön maski: Opiskelijoilla,salarymaneilla.." `Kotirouvilla, eläkeläisillä..`

Carved: The Slit-Mouthed Woman (Japani-2007)

"0lenko minä ... Kaunis?" Ikiaikaisesti, jo tuhansia vuosia tyttäriään väkivaltaisesti kaltoinkohdelleet kusipää-äidit ja isät (ja isät vaimojaan) ovat pahimmillaan aiheuttaneet, nostattaneet itsessään (ja myöhemmin tyttärissään) saksittusuisen, saksikäsisen lasten kidnappaajan ja tappajan.. Julman, kylmän tehokasta Japanimyyttitavaraa... "Tähtää niskaani!"

Otogiriso (Japani-2001) Ei se pelaa joka menee pelko(j)a päin...

Eronnut pelipariskunta/porukka (jälkimmäiset tietenkin tietokoneiden välityksellä) saapuu kartanoon, jonka "pariskunnan" naispuolinen osa on saanut "Maailmalla tunnetun taitelija"isänsä testamentissa. Nainen ei tiedä isästään mitään (asunut talossa elämänsä ensimmäiset kolme vuotta) eikä myöskään tiedä, tunne tätä "Maailman tuntemaa taiteilijaa"?!.. Talo osoittautuu groteskien kauhutaulujen, kadonneiden lasten, tuntemattoman kaksossisaren ja yleensä kauhun "tyyssijaksi"... --- En TODELLAKAAN ole minkäänlaisten pelien ystävä, mutta onhan tässä "ei elokuva (vaikkakin "pariskunnan" poikapuoli videoi koko ajan talossa ja VARSINKIN kun jo silloin elokuvasyöväksi levinnyt "found footage"-kasvusto-rihmasto-riesasto, [tässä tosin reaaliajassa]), vaan peliporukat kauhutalossa"-systeemissä jotain tirkistävää, virkistävää uniikkiutta.. Ja onneksi tästä puuttuu pelien ja pelielokuvien tasohyppelyt, se tasokkaaksi ratkaisuksi todettakoon.. "Isän maalaukset todistavat että olen olemassa.." "Isäsi veri valuu suonissasi." `suonistasi`.. - "Maalaa minut.." "("Loppuun..")"..

The Secret Partner eli Salainen kumppani (Englanti-61)

Edellinen kiristi katsojaa, tässä ilkeä, paha hammasalääkäri on kiristäjänä.. Parempi kuin edellinen.

The League Of Gentlemen eli Pankkirosvojen kerho (Englanti-60) Haist heist-huumori!!..

En haista, sillä: En ole mikään heist-elokuvien ystävä, mutta entä silloin, sitten kun mukana on huumoria? No, kyllä tämän britti"huumorin" kiristäen, kivistäen katsoi ja kesti.. Silloin on kyllä hyvin kaukana huumorista kun brittihuumori on laitettu lainausmerkkeihin.. Eli eipä juurikaan huumoria, no, mitä nyt aivan elokuvan alussa suittu pukumies (Jack Hawkins) nousee katuviemäristä ja nousee Rolls Royceen.. Hän on Toisen Maailmansodan kenraali joka kokopakolla kokoaa pankkiryöstöporukan saman sodan salatuista, surkeista, epäonnistuneista upseereista (mm Richard Attenborough, eli näyttelijyys kunnossa), eli eräänlainen kiristys käynnissä.. Itse toiminta, varsinkin itse ryöstö kadun ja pankin savuttavine savupönttöineen (ryöstäjillä totta kai, tietenkin kaasunaamarit..) on kekseliästä ja komeaa jälkeä, mutta se ratkaisu miten ukkojen sitten käy on valitettavasti konkreettisen lapsellinen, kuin huonosta, pökkelötä, pöljästä, pösilöstä poikien jännityskertomuksesta, ja se ratkaisu latistaa, litistää koko kohtauksen ja samalla koko elokuvan lattanaksi, littanaksi. lättänäksi...

Panther Women (Meksiko-67) Pantterinaisia, kaappivampyyreita ja tietenkin liekkejä ja luoteja kestävää viittawrestlaajaa lähes kainaloihin, yli navan yltävissä valkohousuissaan...

Eräs saatanasuunta, saatanallisuussuunta tuhoaa taas erästä sukua viimeiseen mieheen ja naiseen, mutta ei lapseen, hänet jätetään pääjehulle uhrattavaksi.. Mutta he jättivät huomiotta naiswrestlaajat sekä uuden tuttavuuden, joka ei ole Santo eikä edes Blue Demon, vaan Angel, enkelinvalkoiseen valkomaskiin ja yli navan ja melkein kainaloihin vedettyihin valkohousuihin pukeutunut wrestlingtankki. Yläkroppa hänellä on paljas, siviilissäkin.. Tosin on hänellä poliisin apuna ollessaan myös uudesta metallista, baritoechista (!sitä käytetään myös avaruusraketteihin!) tehty viitta joka kestää luoteja ja liekkejä. Ja kun häneltä kysytään "Miksi maski aina päässä?" Hän vastaa: "Olen oikeuden palvelija, ja oikeus on kasvoton." Paitsi lopussa laittaa kyllä maskin naulaan (tältä erää?), mutta kasvoja ei näytetä.. Takit or liivit naulaan? Onko Angelin ainoa esiintyminen, en jaksa tarkistaa, tästä tulee, tää on muutenkin jo niin pitkä teksti... ... ..--- Tällä kertaa tämä Rene Cardonan filmi on mustavalkoinen ja tunnelmallinen (johtuen paljon tuosta mustavalkokuvasta)e, ja kummallinen, sillä tämä sisältää käsittämättömän paljon käsittämättömyyksiä, kökköyksiä: Suvun pääjehu on rakastunut naiseen, jonka pantteripahuus pitäisi näkyä kilometrien päähän (hänellä on voimakkaat "ilkeän, pahan naisen meikit ja silmät", ei kuitenkaan "siviilissä" pahimmat noitameikit ja paksu, valkoinen pantteriraita tummassa tukassa), mutta silti poliisikin saa naisen pahuuden selville pitkän ajan kuluttua (Angel ja lapsi tietenkin heti, mutta tolloaikuiset ei), ja, mutta silti poliisipäällikkö ei aio kertoa "vielä" naisen pahuutta miehelle, joten naimen tappaa pantterinkynsihirviöksi muuttuneena miehen! Hyvä poliisipäällikkö, hyvä!!.. Mutta jostain käsittämättömästä syystä tyyppiä ei moitita ollenkaan. Kaikki haukut (mm "Mental midget") kaadetaan tärisevän ja irvistelevän funny sidekick-poliisin päälle, hänhän hävisi gangsterikääpiöllekin. (Matsit olivat muuten hienosti leikattua pyörintää) Lisäksi pantterinaisen nimi on ` ihmiselle oudosti, pantterille ei` Tonga, mutta ei siitäkään välitetä mitään, mies vain huutaa jatkuvalla syötöllä "Tongaa" sekä talossa että metsässä, kun nainen katoaa vähän väliä pantteripoluilleen.. Kökkökohtaus on kun nainen jätetään yksin huoneeseen kun mies lähtee hakemaan drinkkejä ja nainen tappaa kanarialinnun (jonka kuolemaa mies eikä pikkutyttö pidä minään?!) ja taas häipyy, katoaa johonkin, eli kaappiin, josta hänet löydetään tikkutollona toljottamassa, ja hän sanoo kaappiin katoamisen olleen "pränkki", lintukuoloon tollopari ei naista tietenkään yhdistä.. Vielä kökömpi juttu ovat ehkä kökköhampaisimmat vampyyrit elokuvahistoriassa ja kaikkein kököin heistä löytyy taas tietenkin tuosta riivatun kaapista! Uhri muka kaapin avatessaan kauhistuu suunnattomasti,luulen, että kohtaus on jouduttu ottamaan useaan kertaan, sillä niin naurettavan näköinen taas tikkuna tuijottava kaappivampyyri on.. (Ja tietenkin tämä leffa on tehty äärimmäisen vakavissaan, vakavikot eivät huomaa jatkuvasti eteen tulevia vikoja, mokia ja munauksia...) Ja sanottakoon että nämä hammashrviöt (hampaat välillä etu, välillä sivuhampaissa törröttämässä) ei ole tarkoitettu vampyyreiksi, vaan panttereiksi, mutta panttereina (kökkökynsihanskat, tollo tupsupäähine, ja ne hampaat) ne ovat vielä epäuskottavampia, vaikka ovatkin juonenkin mukaan puettuja "panttereita", niin joku roti ja taso pitää pukemisessakin olla... Mutta itse päähirviö on pelottavan näköinen, omaa myöhempien vuosikymmenten kauhukasvokerrostumaa---- Tämä tunnelmallisuuden, käsittämättömyyksien ja kökköyksien kauhukavalkadi on oikein monipuolista mietintämössöä, että miksi kaikki nämä, tämä?...

Batwoman aka The Bat Woman ("Häntä on vaikea kuvailla sanoin.") (Meksiko-68) Akvaariokauhua ja toimintaa: Tappajakultakala + wrestlaajanukke: Maailmanvalloittaja`mies`!

Muovikalansilmäkameraa, eiku, eli siis kamera kameroi perinteisen kumikehoisen, muovisilmäisen hirviön mellastamista... Elokuvan alussa kaksi poikaa on vetelemässä käsin kalasiimaa kukkulan päällä alla vaahtoavana, valtavana kuohuva meri. Seuraavassa sekunnissa he ovatkin siimoineen rauhallisella, tyynellä rannalla kun he huomaavat meressä ruumiin... "Jälleen uusi atleetikon, wrestlaajan murha!" Asiaa alkaa hoitamaan Batwoman, siniviittainen sinibikinibeibi (lepakkopäähinekin on sininen!) , mutta on välillä cowboy, eiku cowgirl, cow-woman-asussa, ja tietenkin kun Meksikossa ollaan niin wrestlaaja-asussa... ("What an extraordinary woman!") 1] --- `And what an extraordinary film!": On tietenkin hullu tohtori (`SelFISH madman!`) joka vähemmän jos ei yhtään tietenkin kehittää pienessä akvaariossa ihmis-kultakala-hybridiä, ihmis-amfibijybridiä (se käy niin, että johto kalaan ja myöhemmin pieni nukke akvaarioon!?), ja kohta maa-vesihybridit tuovat kauhun, pelon ja vallan maailmaan!!!... ... Te tietenkin ihmettelette kuinka kalamies(sic)-mieskalanukesta iso hirviö? No, merenpohjassa on "tietenkin" vanhan laatikkokameran näköinen laite joka säteellään herättää ja kasvattaa nuken, herättää hirviön!!.. Mutta miksi sillä on muoviset rautaverkkosilmät, (ja tietenkin hirviöstä herää se perinteinen kysymys;) ja keho kumia? Näm Ja seuraavaksi tohtori suunnittelee `kalanaista, naiskalaa`ja arvatkaapa kuka hänellä on mielessä? Kivaa ja värikästä Rene Cardona-hömppää. 1] Häntä kuvaillaan myös näin: "Häntä on vaikea kuvailla sanoin."

Succubare (Taiwan-77) Kauhua, kirurgiaa, komediaa, kung fua --- Matoisesta kirurgigorekauhusta vampyyrikauhuun kiinalais-naiskylässä...

Iljettävää Itää.. Aika, jopa aniharvoin elokuvassa itsessään kehutaan sitä, mutta tässä lukee heti alussa: "Incredibly fantastic... Succubare" (Pitäisi lukea: "Sickly strange.") Luulin ensin että tämä on kauhua kung fu`lla tai kung fua kauhulla, mutta tämä on kauhua, kirurgiaa, komediaa ja kung fua. Tässä järjestyksessä. Ja hiiriä haukkaava, rottia rouskuttava, sammakoita syövä, pikkuliskoja pureva pappa, patu.. EI!!.. YÄK!!.. --- Kiinalainen käärmeinen, maaginen, myrskyinen, myyttinen naiskylä ja hyppimättömät, pomppimattomat vampyyrit... Sopivaa, `sotivaa` sotkua viikonloppuyöhön.. Ei-aito matoinen kirurgikauhugore suht harvinaista "herkkua". Mukana myös valitettavasti(,) valitettavaa koiran grillausta, lehmän lahtausta jossain juhlissa.. Koiran kaluamista ei onneksi näytetä.. Tätä elokuvaa ei voi, saa suositella..

Ohjaajana jälleen, taas Godfrey Ho! ja näyttelijänä Richard Harrison: Black Ninja aka Ninja: Silent Assassin (Hong Kong-87) Musta-asuninjaa... + muita värejä...

Tuo jälkimmäinen nimivaihtoehto taitaa olla se tunnetumpi, virallisempi ja Musta Ninja on ihonväriltään musta (kuten oli esim Jim Kelly Mustassa Samuraissa, tai tuntemattomammat kehot ja kasvot vaikka Mistassa Draculassa tai Frankensteinissa.), ja on polliisi ja musta-asuiset roistot taas perinteisesti niitä musta-asuisia ninjoja.. Tämän Godfrey Ho`n ohjaaman (kenempä muunkaan) ja Richard Harrisonin `pääosittaman` elokuvan alku on eeppinen ja jylhä, ja tietenkin myös absurdi ja obskuuri (koska parvaljakko Harrison, Ho, tai pannaanpa nyt tietenkin perinteisesti ohjaaja ensin, Ho ja Harrison), siinä on muutamaan minuuttiin mahdutettu mahdottomia: Ensin käyrämiekkaa, sapelia heiluttava Harrison, savukoneen savu ja säleverho siipaloitsevat, täyttävät huoneen, sitten Harrisoni viskelee NinjaTähtiä tikkatauluun!!??.. Sitten siirrymme johonkin raunion `huipulle`jossa rahasalkkua ja pakontipussia täynnä patonkeja olevat miehet joukkoineen kohtaavat.. (Eli patongeissa muutakin jauhoa kuin leipäjauhoa..) Ja sitten tietenkin aletaan ammuskelemaan ja lähes kaikki kuolevat, siis lähes.. (Oliko siellä poliisejakin?) --- Tämmöiseen taloudelliseen, tanakkaan minuuttitäyttöön elokuva ei enää jaksa, kykene, osaa, pysty, viitsi, mutta yksistää jo tämä alku vie leffan kauheimpaan, eiku siis kauneimpaan kaanoniin...

Ohjaajana roskanero Al Adamson: (The Possession Of) Nurse Sherri (USA-77)

Puoliverinen haudantakais-maanalaismanailu, jossa sairaanhoitaja manataan miedosti. Mukana aavikko-kulttijohtajan kuolemaa, mustan sokean miehen kanssa naintia sairaalasängyssä sairaanhoitajan kanssa (ei Sherri), vanhan cowboykääkän selästä sisään vatsasta ulos-talikkotappoa (ainoa varsinainen goretus, muut ovat verta veitsissä, kasvoissa ja käsissä-osastoa), haudankaivuuta ja ruumiinpolttoa... Kyllä tämän katsoo. Tämä oli kai pikkuisen `pornahtavampi`-vamppiversio..

Ohjaajana roskanero Al Adamson: Otetaan aakkosjärjestyksessä: Black Eliminator aka Dead/Death Dimension(s) aka Freeze Bomb aka Freezing Death aka Icy Death eli Jääpommi aka Kill Factor eli Kuoleman asiamies (USA-78)

Harvoin on elokuvaa jossa pahispomo on nimeltään Sika! The Pig (Harold "Oddjob" Sakata) on keksinyt kaiken ja kaikki jäädyttävän Jääpommin. Itse elokuvakin aika jäässä, vaikka karismakatras on kova (Jim Kelly, George Lazenby, Aldo Ray ja ehkä tuntemattomin Bruce Lee-klooni Myron Lee), vaikka juoni on "juonikas" (pommikaava on piiloitettu ihon alle, luulisi ihokarvojen olevan pystyssä, ihon kananlihalla ja muutenkin kylmät väreet), vaikka tappeluksia riittää ja vaikka ohjaaja on Al Adamson... P.S. Miksi asunnon sisällä ulko-ovessa om postiluukun ulko-osa siis sisällä? Että voi antaa postimiehelle kirjeen rappuun, ulos?..

Ohjaajana roskanero Al Adamson: Horror Of The Blood Monsters (USA-70) AL ADAMSON AVARUUDESSA!

TOISTAN!: AL ADAMSON AVARUUDESSA!! Kyllä tämä tämmöinenkin piti tehdä ja kokea.. Vampyyrirutto, syöpä, mikä lienee uhkaa maailmaa, joten avaruusalus lähetetään vampyyriplaneetalle vasta-ainetta ja vampyyrituhoa hakemaan.. Perusavaruushirviökauhuroskaa, jos Adamsonin tuotoksista voi koskaan käyttää sanaa perus..

Ohjaajana roskanero Al Adamson: Kaikki samasta lähteestä, tähteestä..: Echo Of Terror (USA-65) -> Psycho-A-Go-Go (USA-65) -> Fiend/ The Man With The Electronic Brain (aka) The Man With The Synthetic Brain (USA-68) -> Blood of Ghastly Horror (USA-72) Onkohan tämä jonkin sortin maailmanennätys? Taitaa olla..

(TOISTAN:) Taitaa olla jonkin sortin maailmanennätys, sillä nämä leffat ovat oikeastaan tämä sama leffa aina uusin muutoksin, pahennuksin, parannuksin... No, "joku" Jess Franco voi olla myös lähellä ennätystä. Kaikki nämä vuosien saatossa nähty, en nyt ala niitä erikseen kertaamaan, vertaamaan mitä on jätetty, mitä poistettu.. Juoneltaan jännitettävä, jännittävä, ja vielä usean henkilöhahmon voimin.. Tätähän saa jännittää! Nyt katsoin tuon Ghastlyn Blood horrorin, siinä haavoittuneesta sotilaasta tehdään hirviö. Perushirviökauhuroskaa jos Adamsonin tuotoksista voi koskaan käyttää sanaa perus.. Elokuvan alussa aikamoinen kuristuspuristus-kuristuskavalkadi: Keltakasvo-Vihreänaamahirviömies (1]) kuristaa prostituoidun ja hänen asiakkaansa, sitten poliisin, sitten taas naisen ja sitten taas poliisin... (1]) Lopussa (elo)kuvaan, elokuvassa astuu, muuttuu myös punanaamanainen (punanaamapuumanainen?) joka muuttuu harmaaksi hirviönaamaksi.. Lopussa myös roskaelokuvissa harvinaisen hyvä pitkä lumivuori-takaa-ajojuoksu, moneen kertaan jokivedessä ja lumessa kastunut sekoroisto (koko elokuvan ajan mellastava, ylivoimaisesti elokuvan paras näyttelijä, muutkin järjestään [myös ja varsinkin ne jotka ovat luopuneet, pakotettu pois järjestään] harvinaisen hyviä, Adamsonin elokuvissa onkin roskaelokuviksi yllättävän hyvät näyttelijäsuoritukset, suositukset) lyhythihainen paita päällään raivaa, raivoaa itseään eteenpäin... Juoneltaan, tätähän jännittää!! Ja vielä usein ja usean henkilöhahmon voimin!!.. P.S. Kuka, miksi, mikä oli alun autonainen? Mihin alun ryöstökorulaukku ja sen löytävä tyttö katosivat ja miksi? Miksi bussista nousevan naisen matkatavarat haetaan lija-autoasemalta? Oli viety bussin sijaan postitse? No, silloin posti vielä kulki..

Ohjaajana roskanero Al Adamson: Brain Of Blood (USA-71) Nuorta ja uutta aivoa vanhan dirikan päähän, ja mitä sotkua siitä seuraa...

"From maniac to monster!" Huutaa elokuvan PÄÄslogan. (Kuten elokuvan nimikin ja tulevat TAPAhtumat sanovat, tämä on PÄÄelokuva!) Ja hullusta hirviöksi, hirviöstä hulluhirviöksi käy tämän leffan tie... Ja se tie on kökköinen, kuoppainen ja kökköinen, eli mainio!.. Elokuvan alussa kamera lähestyy hailakanväristä Taj Mahalin valokuvaa.. Sitten ollaan muka siellä sisällä ja siellä sisällä makaa Pää(sic[k])Johtaja, joka on kuolemassa. Pää toimii kuin partaveitsi, mutta muu keho, ruho on ruttoinen, sairas, syöpäinen. Syöpää, joten nyt tarvitaan kirurginveistä, ja sellainen kirurgi ja veitsi löytyy tietenkin vain Amerikasta, joten sinne vain ja kuollut (!ei selviä tapettiinko hänet, vai luonnollinen kuolema, mutta enivei, ruhosta tuli ruumis..) johtaja folioituna(!?) Jenkkeihin ja Kirurgin ja Kääpiöavustajan hoiviin! Hän osaa kuolleista herättämisen, alakeho vain vaihdetaan, koska aivot, pää on puhdas syövästä.. Ja uutta, nuorta aivoa kehiin, peliin.. Mutta mites sitten johtajan muisti, muistot, eihän tiedä kuka hän on, joku muu.. Eiku ne VISSIIN? siirretään jollain antureilla ja johdoilla johtajan päähän, mutta eikö sitten kahden eri aivon, ihmisen jutut sekoitu keskenään hirviömäisesti? Leikkaus on goreinen, yäk! Leikkausgore ei ole tee, kaakao eikä kahvikuppini... (By the way, eikö tämä perinteinen kääpiöavustaja olisi voinut olla vielä kyttyräselkä, jotta juttu olisi ollut vielä kontroversaalimpi ja uniikimpi?.. Mutta kaikkea ei voi roskanero-ohjaajakaan keksiä..)

The Mad Room (USA-69)

Nuori nainen (Stella Stevens) asustelee oudon lesken (kukapa muukaan kuin Shelley Winters) talossa. Leski suunnittelee että hän tekee miesvainajansa muistoa kunnioittaen ("Hän taisteli Ensimmäisessä ja Toisessa ja...Maailmansodassa...") paikasta museon. Sotaäijästä muistuttaa pihalla jököttävä tykki!!??.. Mutta muinahkoiset asiat tulevatkin nuoren naisen kimppuun ja rasitukseksi, silä selviää että hänen vielä alaikäiset aikoinaan vanhempansa tappaneet pikkusiskonsa ja veljensä vapautetaan nyt psykiatrisesta sairaalasta hänen hoteisiinsa.. Mutta hän ei uskalla kertoa leskivuokraemännälle tappototuutta nyt taloon muuttavista lapsista, vaan väittää että vanhemmat ovat kuolleet luonnollisesti ja sisko ja veli ovat olleet siitä lähtien sukulaisen hoivissa, ja nyt hän on kuollut.. -- Mutta mikä onkaan totuus tässä peruskauhussa? Ja kuka sen kertoo?

Ohjaajana roskanero Al Adamson: Dracula Vs Frankenstein eli Verimessu (USA-71)

Tässä ei ole kirkkoa, eikä myöskään messua, verimessua varsinkaan, mutta onhan tämä ihan perkeleen pösilö. Ja tämänniminen elokuva pitää olla jokaisella, kaikilla!!.. Al Adamsonia, Adamssonnia tietenkin..

Ohjaajana roskanero Al Adamson: Blood Of Dracula`s Castle eli Verilinna (USA-69)

Lisää Al Adamsonia. Ei ihan ykkösroskaa, mutta suht hyvää vähän kiltimpää (ei hirveästi verta, ei ollenkaan alastomuutta) 60-70- lukujen vaihteen popväri, väripop-pulputtelua vampyyrien aavikkolinnassa. Aavikko on kuiva, joten kai se vielä lisää verenkin janoa. Elokuvan clou on kuitenkin vanha aristokraattinen aviovampyyripari, jotka ovat niin degeneroituneita, hienostuneita, laiskoja etteivät itse halua, jaksa, osaa, pysty, viitsi alentua ensinnäkään itse hakemaan päivittäistä, tai siis öistä veriannostaan (hampaita ei edes näytetä), vaan linnan henkilökunta tuo heille uhreja perinteiseen kellarityrmään. Ja mitään niin brutaalia kuin hampaat kaulavaltimoon nämä siniveriset, joille kuitenkin maistuu punaveri, eivät tietenkään tee, vaan henkilökunta tekee off screen-verenvaluttamisenkin heidän puolestaan ja laskee veren laseihin, eli nämä nauttivat verisatsinsa viileästi viinilaseista!! Ja onpa vampyyrivaimo jopa niin ajatteleva `antivampyyri`, että hän kaipaa aikaa jolloin olisi synteettistä verta, eikä kukaan joutuisi kärsimään!!! Nerokasta!!.. -- Lisäksi mukana tyypillisempi kuuhullu-kyttyräselkä-linna-avustaja ja kirvesselkäisen ja palavan(!) hirviömiehen tippuminen kalliolta on aikamoinen näky! Aikamoinen näky, ja mainion liioitteleva sellainen on elokuvan piirretty juliste jossa nainen makaa hirviönaamaisen(!) linnan ulkoportailla "naaman`/oviaukon/tunnelin/hirviönsuun syöksyttämässä verivuoksessa!!..

Ohjaajana roskanero Al Adamson: Black Samurai (USA-76) Hanakkaa, tanakkaa tappelua ja nerokkuuksia roskaklassikossa.

Kyllä on huojentavaa, mahtavaa ja rentouttavaa aina välillä katsoa kunnon toimivaa Jenkkiroskaa! Vaikkakin (ja varsinkin?) kun se tapahtuu Hong Kongissa! Ja roskanero Al Adamson oli juuri sopiva ohjaaja ja Jim Kelly juuri sopiva näyttelijä tätä tämmöistä toteuttamaan ja toteutus on tanakka. Tappeluksia tulee tanakasti ja hanakasti ja usein ja niitä tukee oivat roskanerokkuudet, erottuvuudet: Ensinnäkin jo heti alussa roistoille ja katsojialle selviää ihan out of the blue sky, että Kellyllä on luksuskaarassaan 1] kojelautanapista laukaistava kivääri, yms pyssy tai tykki, Kelly lentää rakettireppu`suihkarilla` yli maiden ja mantujen, vesien ja viidakoiden, jossa hän törmää liaanilla liikkuvaan, naurukiljahduksia päästävään cowboykääpiöTarzaniin!! Kaikkea sitä ja tätä sitä näkeekin tässä `Agenttijuippi-martial arts-nero lähetetään Hong Kongiin paukuttamaan ilmat ja nesteet pihalle monikansallisesta roistokavalkadista`-saagassa.. 1] Auton rekkarissa muuten lukee Jim Kel, ei ihme että Kelly kurvailee sillä hänelle tutun tuntuisesti..

Ohjaajana Godfrey Ho!: Invincible Obsessed Fighter (Etelä-Korea-Hong Kong-82) Bisarria paukutusta pahvilavasteissa. Obskuuria `olemattomuutta`, "osaamattomuutta"?..

Obskuuria osaamattomuutta? No, ei enää tuossa vaiheessa osaamattomuutta, obskuuria kylläkin.. No, ei kyllä enääJa oliko invinciblen lisäksi myös NinjaTyyliin invisible? -- En ollut kuullut, tiennyt Etelä-Korealaisesta Jackie Chan-imitaattorista- `kloonista` Elton Changista enkä näin ollen tietenkään tästä leffasta.. -- En tiedä olisiko kannattanut kuulla, tietää KUMMAstakaan: Halvalla tehtyä nopeutettu filmi-mäiskettä muutamalla omituisella outoudella. Valkoviikset valuu, parrat putoaa, tekotukat tippuu, mutta ei tipu juurikaan pisteitä, roskapisteitätäkin saa roskapihdeillä nyppiä. Ja se alkaa nyppiä..

Ohjaajana Godfrey Ho!: The Paris Killers (Hong Kong-Ranska-74)

Ja ohjaajana ekaa kertaa! Poitsut pakenevat Pariisiin timanttien kanssa. Pariisin kaduilla ja jopa Eiffeltornissa kuvataan kaahausta, tappelua toimintaa sissityyliin...

Heaven`s Hell (Joku HongKongailu, Honkkailu, Konkkailu tai Taiwanailu joltain vuodelta..) Voi Taiwanin Talikynttilät!!..

Voi Taivaan Helvetti mikä tää on?

Ohjaajana Godfrey Ho!: Ninja Death Squad aka Ninja Squad (Älä sekoita tylsempään, tylsään Godfray Ho! Richard Harrison-sotkuun) (Hong Kong-87) Ninjajäristys!

Ja, tai Täristys! Sillä tää tärisee! Nyt hyvää Ninjailua Godfrey Ho!`lta myrkkypiikkitettyine sateenvarjoineen (jolla miekkaillaan), taksikuskiNinjoineen ja poliitikkoineen (`poliitikko` [ei onneksi kuitenkaan Ninja] pitää puhetta jollain rauniolla maassa istuville kymmenkunnalle ihmiselle megafonilla, vai magafonilla?: "I`m a politician. I do my best. I know what you want. It`s very simple. Vote for me. I`m the best canditate! I`m the winner!! No taxes! Work for all - money for all!!.. Thank you very much! Vote for me!" "JEE!" huutaa "kansa".. Nerokasta! ..ja sitten kanditaatti räjäytetään kukkapuskalla!!) ja mukana myös maanmöyrimisninjamaista määnjäristystouhua, tohinaa, touhotusta ja toimintaa. (Sillä ninjoilla on myös maanjäristysten tekemisen taito!?..) Kuvaakohan aka-nimi Ninja Warriors From Beyond maanalaista Ninjamaailmaa, Ninjojen maanalaista maailmaa?.. P.S. Naisseuralaiseni sanoi, kysyi että miksi nauran huonoudelle, kökköydelle, surkeudelle? Avuttomuudelle? Sanoin että nauran Nerokkuudelle.. Ja se on kehuvaa naurua. Sanoin esimerkkinä: Jos elokuvassa esimerkiksi näkisin KopteriNinjan, eli Ninjan jolla on sidottu moottoroitu Pahkasika- propellihattu päähän, jolla hän lentää, niin kumartuisin nauraen tv:n eteen polvilleni ja painaisin pääni lattiaan silkasta kunnioituksesta Nerouden edessä.. Lisäksi tässä leffassa tietenkin NinjaVaatteet ja myös Miekat ilmestyvät tyhjästä, Ninja menee Tyhjyyteen, Tyhjään (lue Tyhmyyteen, Tyhmään) eli Näkymättömyyteen lentämään, eikä hänestä näy kuin ilmassa lentävä reppu (Propellireppu, vrt Propellilakki..), jota ninjavartija katsoo suu ja pullo auki, pullonsuu auki, sillä tässä on sellainenkin, tällainenkin kuin juoppo`ninja`!!??.. Kaikkea sitä. Tässä on kyllä aivan, ihan kaikkea!!.. Ota Ho!`ta!!..

Ohjaajana Godfrey Ho!: Death Code: Ninja (Hong Kong-87)) Valkoninja vs mustia ninjoja täynnä oleva auto, yksi katollakin, sitten valkoninja(-asu) putoaa alas, kuten koko elokuvakin..

Tylsimys jossa etsitään kidnapattua lasta ja maailmanlopun karttaa! Eka 10-minuuttia hyvää ninja vs ninja-auto-toimintaa. Sitten ninja pudottaa ninja-asun kalliolta alas, toiset ninjat luulevat kuolemaksi..

Ja vielä; Ohjaajana Joseph Kuo, osa 10: Ninja Checkmate (Loistava nimi, muuten!) Mutta myös: Mystery Of Chess Boxing (-79)

Kiinalainen kiinanshakki ja kung fumestari opettaa shakin saloja ja siirtoja.. Eihän ne yks yhteen siirry taistokentille ja "laudoile", mutta kyllä ne siirrot siellä taistelijan takaRAIVOSSA on!.. parempaa Joseph Kuo`ta.

Vielä Joseph Kuo`ta: Ohjaajana Joseph Kuo, osat 7,8, 9: Ninja Death 1, 2 ja 3 (Kaikki-87) Adjektiivien ja kehujen ylikehua- ja käyttöä paskafilmissä..

Ykkönen on näistä paras. eli siis huonoin, paskin, surkein... Nyt on uniikimpi kahden bordellin taisto.. (Siinäkin Kiina-Japani-taisto!!..) Taistot tässä ovat käsittämättömiä: Ensin tyyppi silmät-ssohaistaan, sokaistaan sormilla ja sitten potkaistaan kymmenien metrien päähän 1], päästä puheenollen: vasaralla lyödään kasvoihin päähän mössöisesti (ei, se olikin kolmosessa!), paljain käsin revitään pää irti (eiku, tää olikin kakkosessa!), ilmassa lentävä, pyörivä monipyöröterä leikkaa pään irti (ykkösessä ja kakkosessa, koska toisto..), silmämuna revitään irti. Lisäksi on lapsi ja varsinkin demoni-paholais-pirunaamioinen pahis, `seksiä` (alastomuutta riittää uniikin paljon) ja leffan loppu se vasta uniikin roskainen onkin Ei tule minkäänlaista, mitään perinteistä kostotappelua, kostolopputappelua, loppukostotappelua?!? No, tuleehan ne kaksi jatko-osaa, mutta olisi(n) silti toivonut että ykkösessä olisi ollut edes vähän sitä. Mutta ykkönen silti ykkönen näistä, muutkin menee samaan syssyyn, toistoon.. Ensin meinasin kirjoittaa että ykkönen paras ja muutkin mainioita, mutta se olisi ollut adjektiivien ja kehujen ylikehua, ylikäyttöä.. Niinkuin leffassa lohkaistaan: "Silly nonsense."

Ohjaajana Chang Cheh: Na Cha The Great (Taiwan-Hong Kong-74)

KusiPääIsän Laiskasta Nilkistä kasvaa tylsästi jotain.. Alkuteksteissä hän esittää rengas-taikatemppuja, myöhemmin aina mukanaan kaulassa kantamansa renkaan rengastaistelutemppuja.. Taivas kun tää on Tylsä! Vaikka tässä kohotaan rengastuli-tulirengaskengillä Taivaaseen taistelemaan (alkuteksteissä The "Great" laskeutuu niillä), niin tää kyllä laskeutuu latteusleffaksi jo aika varhain... Lelulohikäärmekään ei nosta nilkkiä eikä leffaa.. Ei ole Great!

Ohjaajana Chang Cheh: Fantastic Magic Baby (Taiwan-Hong Kong-75) Perinne-elokuvaa. Pomppivaa perinne-elokuvaa..

Tässä taisi olla uniikisti kidnappaava poikalapsi. Red Boy. Ja oliko jopa Jumalallinen PoikaLapsi. (Aikaa katsomisesta viikon päivät ja yöt.) Ja tietenkin tässä oli perinteinen ainakin puoliksi kieli poskessa oleva, pysyvä (mittaa leffalla vain tunti!) pahviset kökköefektit kökkökulisseissa, joissa kökköperuukkiset ja vaatetetut hirviöt, ihmiset, noidat, velhot jne vaeltavat värisavuissa-perinne ja tietenkin mukana perinteisistä perinteisin loitsittu sikakasvo. Mutta pidän perinteistä, ja nyt varsinkin, kun perinteistä perinnekyllästymistä ei ehdi tunnissa tulla.Mutta on tässtä reilu puolitoistatuntinen `versio` myös. Mutta molemmat vähädialogisia (on dialogiryppäitä) musikaali-Pekingin ooppera-outoiluja. --- Vuorille noustaan, vuorilla edetään kärrynpyörin ja vltein (sekä selkä että vatsa edellä). ja varsinkin perinteisistä perinteisin Apinakuningasmies kärrynpyörii ja volttaa, taisteluissakin voltataan ja kärrynpyöritään... (Olisivat nyt vielä hypänneet, loikanneet, ponnistaneet miekkojen terien kautta, päältä, niin olisi ollut, tullut vaikeusastetta kautta kerrointa...)... Entäs tämä muodonmuutossumajatkumo?: AurinkoApinaJumala käy ihmishahmopatsaan kimppuun ja murjoo siltä kuoret pos päältä, Sisältä syöksyy POMPPIEN jäykkä ja kalkkinen taistelija, mutta Apina katoaa, POMPPII näkymättömiin jolloin kaksi kuivaa ihmiskasvoista puuta (oksat ovat kädet) käyvät `kalkkiksen`kimppuun ja kun `kalkkis`vetää puiden `housut`(?!) pois niin niistä(,) puista hyppii, POMPPII ihmiset esiin, jotka tuhoavat `kalkkiksen`maaksi. Mutta hän on ennättänyt sylkeä verta päättömän eläinpatsaan päälle, josta muodostuu ihmispäinen-kasvoinen-käsinen kung futaava leijona(?), tiikeri(?), sarvikuono(? ilman sarvea), virtahepo() (eläimen kaikki jalat kung futaavat!)... Mutta myös tietenkin toisaalla, toisaalta, toisessa sumassa, sumussa POMPITAAN pilvissä, eli Taivaassa (tai Taivaissa?) taistellaan/ tavataan Jumalia... Elokuvassa myös tulia suistansa syöksevät hevos-hirviökeinukärry /keinukärryhirviöhevospatsaat agendana, aseina.. Ja Lopuksi: Kukka jonka TERÄlehdet ovat lävistäviä miekkoja! Moi!

Ohjaajana Chang Cheh: The Weird Man (Hong Kong-83) Komeita kirjoituskoneita, vispilöitä ja vöitä pauhaa. saamatta rauhaa aivoissa päiviä ja öitä...

Alusvaate ja drag-kung fua ja miekkailua, kung fua ilmassa lentävien, liitävien, pyörivien pöytien ja tuolien kanssa, kun Velhon pää pannaan poikki, niin kaulatyngästä nousee savua(!?), josta muodostuu alusvaateadonis (sitten muut vaatteet ilmestyvät päälle) taivaalle pyörimään, miekan viiltämästä verihaavasta pulppuaa ilmapalloja(?! kumma ettei serpentiiniä, vappuviuhkoja, bumerangeja, frisbejä, leijoja, freskoja, raanuja, ryjyjä, tauluja, patsaita, hameita, housuja, karva-lippalakkeja, takkeja, turkkeja, pipoja, paitoja, saunavihtoja, selänraaputtimia, silityslautoja-rautoja, silmälaseja, smootheja, sukkapuikkoja, sukkia, sulkakyniä, suurennuslaseja, sädetikkuja, tikkareita, tikkatauluja, pölynimureita, uunipeltejä,, vaatenaulakoita, vyölaukkuja, grillihiiliä, hammas/katu/vessaharjoja, heinähankoja-seipäitä, henkareita, henkseleitä, vöitä, , herätys-kaappi-seinäkelloja, hieroma-kainalo-kävely-suksisauvoja, hiuspinnejä, hiustenkuivaajia, huulipunia, ikkuna-lattialastoja, moppeja, joulukuusia, juustohöyliä, jäänkairoja-naskaleita, kaasugrillejä, kaavimia, nuolijoita, kahvi-kananmunakuppeja, kahvinkeittimiä, kahvipannuja, kakkulapioita, kastelukannuja, kaukoputkia-säätimiä, kaulimia, kenkälusikoita, kirjahyllyjä, kirjanmerkkejä, kirjoitus-ompelu-pesu-tiskikoneita, koirankoppeja, kukkaruukkuja, kuulokkeita, kuulosuojaimia, kuumemittareita, kuulotorvia, kynsisaksia, leikkureita, viiloja, kännyköitä, kynttilöitä, kynttilänjalkoja, lankapuhelimia, lastoja, lattialastoja, leikkuu-leipäkoneita-lautoja, lihamyllyjä, liitutauluja, lipputankoja, lumikenkiä, mattopiiskoja, mehulinkoja-pillejä-puristimia, mittanauhoja, keittokauhoja, monokkeleja, ovisilmiä, paistinlastoja, pannuja, pannulappuja, partahöyliä-koneita-suteja, pulikoita, pupujusseja, pyykkipoikia, raastinrautoja, rautakankia, sadetakkeja, sateenvarjoja, savupiippuja, siivilöitä, soittimia, suolasirottimia, survimia, teesihtejä, tv-antenneja, työkaluja, vanupuikkoja, viiloja, vispilöitä, erilaisista aseista puhunattakaan!!!...)...

Ohjaajana Chang Cheh: Wandering Swordsman (Hong Kong-70)

Seikkailullinen `Robin Hood`-Martial Artsailu_miekkailu-`Kung Fu`ilu`. Bolo Yeungin eka leffa.

Ohjaajana Chang Cheh: Trilogy of Swordsmanship (Hong Kong-72)

Kuten nimi kertoo, kyseessä harvinainen kung fu-antologia-trilogia. Ekassa tytär-äiti-äiti-tytär-kung fu, toisessa prostituoitu-kung fu-draama. kolmas Water Margin-tyylinen... Ohjaajat: Cheh Chang, Kang Chen ja Feng Yueh... Komein idea löytyy kolmannesta episodista: Vangilla on käsissään ja päässään jalkapuun veroinen käsi ja pää-paksupuu, pääpuu-johdannainen, mutta kun se taistelun tuoksinnassa halkeaa, saa vanki siitä pitkähköksi aikaa kaksi käsiasetta joilla paukuttaa vangitsijoita päihin! Trilogiassa on paljon juhla- ja taistelu ja vankiparaateja parran ja rummunpärinöineen, odotinkin rumpukapula-kung fua, mutta sitä ei minulle annettu, kannettu, luotu, suotu, tuotu..

Ohjaajana Chang Cheh: Man From The Monastery aka Disciples Of Death (Hong Kong-Taiwan-74)

Ohjaaja Cheh Changin heikoimpia. Muistan lähinnä lopun "yhden päivän taistelun", joka näytetään mustavalkoisena, mutta verisimmät kohdat punertavana filminä..

Chinese Super Ninjas aka Super Ninjas aka Five Element Ninjas (-82) Elostelevaa elementtiä epookissa.

Noista nimistä tunnetuin on tuo Five Element Ninjas, mutta laitoin tuon Shaw Brothers-dvdsarjan kansinimen (leffan alkuteksteissä lukee Super Ninjas 1]) nimen ekaksi, koska käsittelen nyt sitä "versiota". Jatketaan vielä vähän nimestä, tai otsikosta; Tuo elostelu tulee elokuvassa esiin lihaksikkaitten miesten ylävartaloiden lähikuvaesittelyissä taisteluissa, ja niitä taisteluita muuten sitten riittää: Kyseessä on `perinteinen` Japani-Kiina-matsauskamppailumaratoni. Japsininjat ovat kovia, mutta myös pelkureita: Vastustajaa, vastustajia aurinkovalohäikäistään isoilla, laajoilla "kulta"kypärillä, heitä, heidät sokaistaan tulisavuilla, heitä pistellään maan alta miekoilla nivusiin... Ja yleensä pelkureita on iso lössi käymässä yhden kimppuun. Mutta kiinalaiset ovatkin suorastaan neroja näitä elementti-ninjoja (eli ilma, maa, puu, tuli, vesi) vastaan. (Nykyisi heitä varmaan kutsuttaisiin moniammatilliseksi ja/tai multitaskaaja-työporukaksi) Ensimmäisellä kierroksella kiinalaiset häviävät kaikki viisi otteluaan, mutta toisella kierroksella (japsininjat on helppo löytää, koska he kyyristelevät prikulleen samoissa paikoissa kuin ensimmäisellä kierroksella, ja paikat on vielä merkitty kyltein!!??..) he voittavat kuusi, eiku viisi nolla!: Häikäisyyn ja savuihin kiinalaiset ovat valmistautuneet silmät kiinni-kung fu ja miekkailuharjoituksin (jolloin kuulo TERÄStäytyy äärimmilleen, eli heittopuukkojen sun muiden miekkojen suhinat ja suunnat kuuluvat), savut heilutellaan pois lipuin ("sinänsä" aika hankalaa kuljettaa laajaa lippua ja pitkää tankoa taistelumarssin aikana, mutta "jostain" [syystä] ne vain ilmestyivät käsiin), vesininjat kaapataan verkkoon ja pistellään kuoliaiksi ja maaninjojen maapalstalle mennään terä/piikkipäisin puujaloin, ja pistellään maansisäiset maaninjat kuoliaiksi, ja ne jotka ehtivät loikata ulos, ylös tapetaan miekoin. keihäin (puujalat muuttuvat näiksi käden käänteessä..).. 1] On myös olemassa elokuva(t) nimeltä Super Ninja ja Super Ninjas, mutta se, ne eivät ole Shaw Brothers-tuotantoa.

V-Cinema 8: XX: The Beautiful Hunter (Japani-) Jäykkä, pelokas ja vapiseva palkkatappajatar kulkee ja sulkee tietänsä...

Pieni, oisko kymmenkunta vuotta(?), nunnan asuun puettu tyttölapsi pakotetaan ampumaan sidottu mies, jotta tytöstä naisena tulisi Jumalan Soturi-tappaja. Ja hän ampuu ja tulee.. Mutta sitten tulee elokuvan suurin virhe: Alkuammunnasta siirrytään kymmenen vuotta eteenpäin, ja hänestä on tullut täysiverinen tappaja. Paitsi ettei ole. Hän kyllä tappaa tyyppejä läjiin mutta täysverisyyden vastakohdaksi täysin aneemisesti, monotonisesti, robottimaisesti... Tällä on tietenkin tarkoitus kuvata tappajan tunteettomuutta, mutta tekee siitä esityksen jossa hän on pelokas, vapiseva ja jäykkä joka ei varmaan ollut tarkoitus. Tarkoitan että tappajan esiintuominen huonosti näyteltynä ei varmaankaan ollut tarkoitus sillä tämä sama vapiseva, jäykkä ja pelokas olemus jatkuu myös silloin kun hän rakastuukin yhteen uhriluettelon mieheen; "Kiima" on koko ajan näyteltyä, peiteltyä, pelokasta ja jäykkää, vaikka pääosanäyttelijäraukka kovasti muuta yrittää tunkea esiin. Nollanaamainen nollanäyttely, jos ylihaukunta sallitaan, vie terän koko elokuvalta. No, lopussa tuodaan uusi, saman sokean, kaapuimpotenttipaskaperverssipapin kouluttama ruma kuin rutto-maskeerausnainen (missähän välissä hänet on muka koulutettu?), mutta sekään ei tuo juurikaan uutta potkua, vain pienen perverssin torturepinkulisän pätkään. Epäonnistuminen kaikin tavoin...

V-Cinema-7: Carlos (Japani-91)

"If I don`t kill someone soon, I`m gonna lose my touch." Toivottavasti tämän elokuvan kanssa ei ole purnauskestävyys kovilla. Brasilialais-japanilainen surullisen hahmon nauraja, naureskelija ja tappaja Carlos on omien sanojensa mukaan tappanut ihmisiä niin paljon jauhelihaksi, että niistä, niillä voidaan perustaa ja pyörittää burgeripaikkaa. No, ei tämä mikään goreralli ole, ammutaan paljon, mutta ei goreverireikäisesti. Muutama jälkigoreräjähdys näytetään. Keskivertogorea. Huvittavin hahmo on muka "teknillisenä" "taito"tappajana esitetty jenkkitankki joka murjoo, rynnii, ryskää, survoo, törmää paikoille ilman mitään järkeä ja suunnitelmaa, mutta kun lopussa saa itse pikkuisenkin osumaa, alkaa huutamaan, inisemään, itkemään kuin idiootti pikkulapsi. Eli tyhjä ja tyhmä kuin tynnyri. (Tyhjät, tyhmät tynnyrit inisevät, itkevät eniten.) Eli vastauksena: Ei ole purnauskestävyys kovilla, ihan vauhdikas pätkä, mutta liian perinteinen petos ja paukutusralli. (Tämäkin elokuva kuuluu Arrow Videon V-Cinema-( lybennyksen karunsuora käännös: video-cinema) -blurayboxiin Bullets and Betrayal. Mukana olisi voinut olla myös Blood. Blood, Bullets and Betrayal. Tai jos kirjoittaa TAPAhtumajärjestyksessa, niin: Betrayal, Bullets and Blood...)...

V-Cinema 6: Burning Dog (Japani-91)

"Amerikkalaisilla on pankki taistelukentälläkin!" Itse idea (ryöstetään Amerikan Armeijan erään raha, valta ja voimakeskittymäm, eli Japanin tukikohdan palkat, rahat ja varat...) ryöstökylvetään ja korjataan keskenkasvuisena jatkuvine suunnitteluineen eikä itse asiaan, kasvuun eikä korjuuseen koskaan oikein nousta eikä päästä. Ei nouse idea eikä vilja, ideavilja, kukkaan, vaan lähes kaikki jyvät käytetään selittelyyn, miksi näin kävi.. No, amerikkalaisten upseerien älykääpiömaisyys nostetaan jo lähes venäläiselle tasolle: Jatkuvasti kuiskuttelevat ja vilkuilevat, tikapuilla keikkuvat japsiduunarit asentavat oman kameransa jenkkiupseereita tulvivan tukikohdan valvontakameran viereen oman kameransa...???... Eikä kukaan huomaa mitään! Ja "pikkuisen"(?) alkaa kaivamaan, kalvamaan näiden leffojen "idea" siitä että lähes kaikki naiset haluavat aivottoman, eläimellisen kiimaisesti, vimmaisesti, kiiman kourissa kiiimaisesti kirkuen varsinkin vierasta, väkivaltaista miestä, vaikka se ja koko kuvio olisi heille kuolemaksi.. No, että ei olis kokonaan purnausturnaus, niin on tässä hyvääkin: Myös free`impi jazztausta toimii toiminnassa, tosin sitä olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän, nyt sitä on vain pieninä piippauksina, tuuttauksina, töräyksinä harvoin. Ja pääosahemmo on ihan Gene Simmonsin näköinen, varsinkin aurinkolaseissa!!..

V-Cinema 5: Danger Point: The Road to Hell (Japani-91) Kaikenkokoista ja näköistä liigaakin liikaakin tässä mätössä, mutta...

...vaikka tosiaan liikaakin liigaakin ja heidän hemmojaan, niin homma toimii sillä: Rlokuvan alussa näkyy lähikuvassa voikukka, kukkia, sitten samassa lähikuvassa auton rengas murskaa sen, ne ja autosta nousee kaksi oikeasti coolia gangsteria, nuori, aina aurinkolasicoolisti ja vanha (vanhaa esittää legendaarinen Joe Shishido) jotka tappavat poliisiroiston, roistopoliisin ja alkavat muka tutkimaan tapausta eri tahoille, että kuka murhasi hänet? Eli tietenkin tutkimaan että missä ryöstörahat? Mutta erittäin paljon, liikaakin heti he, varsinkin vanha patu, alkavat aluksi pitkään selvittämään että kuka on nainen jonka kuvaa mies kuollessaan kourassaan pitää... ---- Elokuvan ylipituus yrittää karkoittaa, kartoittaa katsojan kestävyyttä, tämä tarkoittaa että turnaustylsyys nostaa isoa ja rumaa päätään, mutta monikiharainen, monivihavainen juoni kuitenkin onnistuu otteessaan ottaessaan juonilankoja kunnolla syliin. Tähän vaikuttaa karismakaksikon lisäksi oiva jatkuva jazztausta, jonka rauhallisen odottava(trilleri)tyylinen scorematto toimii sekä suvannoissa että toiminnoissa. Toimintaa on sopivasti, hakkaustoimintaa liiaksi, luodinreikägorea liian vähän ja alastomuus on lähes alamaissa, mutta paketti on näistä huolimatta tiukka. "I don`t want to die alone."

V-Cinema 4: Stranger (Japani-91) Linnaistunut pankkikavaltajanainen jne ajaa taksilla ketoon ja pakoon, pakoon ja ketoon kaahaajia, raahaajia...

Miljoonan (mikä tää toistuva miljoonajenijuttu on?) pankkikavaltanut ja linnaistunut nainen on nyt taksikuski mulkkumiehet ja jeepit perässään... Ja perässään varsinkin stalkkeri, strangeri 1], joka yrittää käydä taksissa lekavasaralla (myöhemmin kirveellä) kimppuun, joka heittää lekavasaran naisen koti-ikkunan läpi?.... Onko hän vanha miesystävä, joka, jolle aiheutti vankilan, jonka takia hän sen teki vai periksiantamaton työkaveri, vai? Kuka ajaa joka paikkaan ilmestyvää jeeppiä?... Jännitys, kauhu kasvaa koko ajan. - Loistava, toimiva, toistuva... Mutta mikä ei ole toistuvaa on kauhugenre. Mutta leffan loppuratkaisu on erikseen ja/rai yhtä aikaa lässähdys, pettymys ja/tai (täysin, totaalisen) tollo, älytön.. ..1] Sana Stranger `kätkee` myös sanan Strange..

V-Cinema 3: Crime Hunter: Bullets of Rage (Japani-89) Asenunna, aurinkolasit päissä ja nahkatakit päällä ammuskeluja yökerhoissa lahtiin jazzin tahtiin...

Leffa ei kestä kuin tunnin ja se tunti on täyttä tavaraa: Alastomuuksia, ammuskeluja yökerhoissa, aurinkolasit päissä yökerhoissa, autotakaa-ajoja, nahkatakkeja ja muita cooleja vermeitä, klovnikasvoisia kivääritappajia, lapsi`nunnasta` tappokoulutettu nunna ja ase kirkolta varastetun miljoonan(!) jenin perässä... Ja jazzia. Näytetään myös kuinka vankihäkistä pääsee pois hiiren avulla. Toei- yhtiön ensimmäinen direct to video-elokuva..

V-Cinema 2: Neo Chinpira: Zoom Goes the Bullet aka Neo Thugs: Bullet Firing Sound Effect (Japani-90)

Näiltä leffannimiltä, tältä leffannimeltä odotin paljon, mutta ei ollut ihan odotuksen, odotuksien arvoinen, väärti.. (Ja nimi, nimet olisivat sopineet edelliseen leffaan [paitsi että siinä oli kyllä jo hyvä, kuvaava nimi], mutta kyllä tässäkin pauketta, paukutusta piisaa vähän) -- "Feminiininen", humoristinen (paremminkin näin päin: humoristinen, "feminiininen"1}) yakuzan alaportaan nuori hemmo kapuaa, kiipeilee, kompuroi, mutta myös menestyykin.. 1] yakuza-lempinimensä "Junko" on käsittääkseni Japanissa naispuolinen nimi.

V-Cinema 1: The Hitman: Blood Smells Like Roses (Japani-91) Roska kohtaa roskan..

Ja loska lahtaa loskan, moska murskaa moskan.. Hyvä naisensa gangstereille menettänyt 1] mies pitkässä nahkatakissa jahtaa, lahtaa yakuzoita pitkin poikin leffaa, jo heti alussa hän ampuu alas pikkupossellisen pikkupossepaskiaisia, raiskaajia ja jatkaa taivaltaan... Ja voiko olla roskaisempaa kuin että yakuzapomo murskataan maahan roska-autolla, ei, koska loska, moska, roska kohtaa kuolan, kuolon, kun gangsterintappaja kohtaa, lahtaa lapamadon lattanaksi.. Ja korpit, lokit kirkuvat, kiertävät taivaalla.. Entä kun rivigangsterille laitetaan dynamiitteja taskuihin ja työnnetään huutamaan, hyörimään, pyörimään gangsteritalon ovelle, ja kun laaja lössi tollogangstereita saapuu ovelle huutoa, meteliä ja ovikelloa ihmettelemään, niin yakuzajahtaaja ampuu dynamiittidaijua daijuun, niin ukko ja puolet talosta lentää avaruuden taivaisiin, tuuliin.. .. Tässä mestarimässääjä-mössääjä Teruo Ishiin leffassa kahteentoista vuoteen! Ja hyvä tul! Jos alku oli maukas, raikas, niin myös loppumatsissa on munaa ja punaa.. .. Mutta myös väliajat on käytetty, täytetty taiten seesteisillä kohdilla ja (huilu)musiikeilla ennen ja jälkeen toiminnan ja lyhyesti, nopeasti ja pitkään.... Kovaa kamaa. Roska kohtaa roskan, roskaelokuva kohtaa roskan juuri oikealla tavalla, oikeassa mittasuhteessa, seesteisyyttä, suvantoja unohtamatta.. Eikä unohtumattomia, upeita, urheita naisia!!!... 1] Tästä menettämisestä elokuvan nimi..

Kauhukohu kuohuu taas..

..Turhaan.. Tämän kesän kauhukohu "kova" leffa Bring Her Back on väkisin väännettyä väkivaltaa..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 6: The World Of Drunken Master (Hong Kong-79) Kännisten kaksinmaistelu ja taistelu.. Ja muidenkin soppaan (sic) sekoavien, sekoittuvien..

Juopporemmi viuhuu. Ei Herrajumala! Ei kai nyt `Maailman verran` huojuvaa kännikungfu`mestaria` (tai jopa mestaria)?! Ei, kyseessä on tietenkin pienempi, rajatumpi `maailma`. mutta kyllä tämä(kin) kung fu-genren perinteinen sisägenre asiansa ajaa ja perille potkii.. Eli ei ole kyseessä kännigenren pulkkipaukutus, vaan ihan vireä viipotus kysyen että `Pitääkö olla kännissä tehdäkseen känni-kung fua?.. No, nyt on takana ainakin epäonninen rakkaus naiseen, ja kahdella juopolla vielä samaan naiseen.. Ja sehän, sekin tietty pakottaa ja panee, panee ja pakottaa juomaan ja känni-kung fu`tamaan jopa niinkin pitkälle, että harjoituksissa, matseissa tehdään tyhjälläkin kouralla juontiliikkeitä.. Mieli-kielikuvaharjoittelua.. Vai olisiko enemmänkin kielikuivaharjoittelua?!.. Baarissakin paukutetaan, sekä paukkuja että toisiaan.. "Let`s have a drink! Let`s have adrink first!" Eli taistojenkin aikana tietenkin kannua kallistellaan! "Drunken Style!" P.S. Milloinkahan näkisi kunnon krapula-kung fu-leffan tärinöineen ja vihulaisen silmät sumentamine oksennussuihkuineen?!.. P.S. 2 Mukana myös kivi-paperi-sakset tyylinen käsiharjoittelu, jossa istuva parisko luettelee erilaisia taistelutyylejä ne samalla kämmenillä demonstroiden. Mainiota. Entäs harjoitussessio jossa käsissä on viinakupit ja rautapallot ja pitäisi kuppia kallistaa? Vielä mainiompaa.. Parhaimpia känni-kung fuiluija-luihuiluja.. Mutta myönnettävä on kuitenkin, että känni-kung fun katsomisen ja jopa suorittamisen (ja varsinkin känniukko-kung fun) ystävät joutuvat haukkaamaan krapulapaskaa, koska niitä olisi elokuvassa pitänyt olla paljon enemmän..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 5: The Old Master (Hong Kong-USA-79) Mainio ja monipuolinen mättöpläjäys, mättöpätkä (korkeaoktaanisella komediakierteellä)

Jos edellisessä vanha kääkkä kulki ja käänsi itsensä koitoksesta koitokseen ja sama vanhus väänsi voitosta voittoon, niin nyt se vamhus ja vanhuus, vanh(u)us, vanhu(u)s on mainittu jo leffan nimessä. Ja tämä vanhus ei olekaan mikään nuorisolainen jolle on huojuvasti liimattu harmaat hiukset, hehtaarikulmakarvat ja viikset, vaan on ihan paljas"partainen" silinterihattumies joka on tulossa Chinatowniin. Sillä ajankohta taitaa olla sama kuin elokuvan valmistusvuosi, 79. Komedia kolkuttaa koko ajan (Imdb:ssä tälle ei ole annettu, tarjottu mitään genreä..); Alkuteksteissä jonkun Starr Hesterin perässä lukee suluissa American tv-star, ja heti sen jälkeen tämä silinterivanhus napataan tarkoituksella väärään autoon (kuski selittää että paikallinen pomo ja hänen kuskinsa ei päässeet paikalle), mutta kun ukko jätetään johonkin tienmutkaan kolmen kuikelon `hakattaviksi`, niin pappa tietenkin hakkaa heti heidät toisessa kädessään kävelykeppi ja toisessa matkalaukku.. Ja kun papparainen sitten pääsee mestoille ja pääpomo tarjoaa teetä ja ukko sanoo "It`s time to relax", luulin että hänelläkin on kanankoipi kainalossa ja äijä huumataan ja huijataan, huijataan ja huumataan, mutta näin ei olekaan asian keskiö eikä laita, vaan se että ukon taistelutaidot toisivat rahaa pelivelkaisen pääpomon bisneksiin. Tätä syytä kutsuun ei äijälle oltu etukäteen kerrottu, mutta sitten siirrytäänkin matsausmontaaseihin jossa aina eri paikoissa (yksi tapahtuu Hollywood- tekstikukkulan ala`kentällä`) joissa äijä aina erivärinen, eriverinen silinterihattu(!) päässään hakkaa vastustajat yksitellen.. Vaikka vaari, vielä, tiedäkään pelivelkapomon tarkoitusperiä.. Mutta kohta, pian tietää ja raivostuu, mutta sama tunnelma (komediallinen ylä, keski ja pohjapohja) pysyy koko ajan. Ja outo: Yhteen matsaukseen keppimiehiä (mukana myös biljardikeppi-kung fua!) vastaan nousee jopa moottorisaha ja keppimiehet tietty karkaavat karkuun. Harmi, moottorisaha-kung fu olisi kyllä ollut pärisevän päheetä. Mutta leffan paras juttu on juurikin komedian ja ukon uhrien unettamisen, mätkimisen, pätkimisen hybridi.. ->->-> Mutta elokuva ei tosiaan ole unettava, vaan virkeä, virkistävä kahden genren, komedian ja taidokkaan, taItavan tamppauksen yhdistäminen.. Tämä oli oikein hauska! Diskossakin käydään hassuvermeissä (monilla on) nykimässä! Mestari tanssii ja yleisö hakkaa käsiään järjettömään, järkyttävään epätahtiin!!.. Sitten soi Patrick Hernandezin Born to be alive.. `Hey! Discodancing is like kung fu!` Kaaos-kung fu`ksi se sitten menee koko tanssiporukalla konkreettiseksikin ilman mitään suurempaa syytä??!!.... Ja sitten taas tanssi jatkuu.. Ei, tappelu olikin discobaaripöytään nukahtaneen Vanhan Mestarin unta!? Old Master on kaikin puolin mainio, monipuolinen pätkä!!.. Lisäksi vielä kikattava, Elvistä laulava tukeva nainen diskolattialla tai valtava vesimeloni sylissään on kuin John Watersin saman vuosikymmenen tuotannoista. Ja loppumätöt ovat pitkiä ja perusteellisia paukutuksia ja varsinkin niissä tuodaan esiin elokuvan mainioin, menehtyvin(?) ja menestyvin uus-kung fu-laji, discojäykkä ja nariseva, nirisevä nukkerobotti-robottinukke(nyintä)-kung fu!!..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 4: The 7 Grandmasters (Taiwan-77) Juoniaihetyngältään alkeellinen, aneeminen 1], apea ja avuton. Mutta akrobatiaa ja matsausta riittää.

Itse juoniaihetyngältään tämä on onneton, olematon ja outo, kamala, karu ja kökkö; `Maailmanmestari`-taistelijaukko on ollut `mestari` jo vissiin 30 vuotta tai luulee olevansa, sillä hänen vuosijuhlallisuuksiensa, ehkä myös eläköitymiseensä, nostettavaan juhlatauluun napsahtaa kirje ja puukko, että et ole. Tai sinun on ainakin kohdattava reilu puolentusinaa samanlaista veikkoa. "Maailmanmestaruusturnaus` on tämmöinen Vanhus joukkoineen kulkee maita ja vesiä ja kohtaa aina yhden papan joukkoineen kerrallaan yhdessä paikassa. No tuleepa ainakin jatkuvaa matsausta ja akrobatiaa.. Mutta mites tuo `Maailmanmestaruuden` toteaminen, kun paikalla ei ole koskaan kuin ottelijat ja ottelijoiden ei häävit, mutta jäävit tukijoukot? Eikun, kyllä siellä aina silloin tällöin joku hehtaari-olkihattumies metsistä ja rannoilta kurkkii.. Ja lähes koko ajan kurkkii tietenkin näiden leffojen vakiohahmo, avuttomasta tuhertajasta, tuhoajasta sankariksi harjoitteleva, matsaava mies.. 1] (No taistojen jälkeen hävinneillä aina pienesti huulien sivussa vähän verivanaa)

The Eunuch (Hong Kong-71) Eunukkimulkun, mulkkueunukin maailma - Tappaja ja tapattaja..

Eunukkimestari. Mestarieunukki on, jos eunukista voi näin sanoa, täysi mulkku. Tappaja ja tapattaja. Mutta myös mulkunmurhaaja, tapintappaja??.. `Miehen` tyttärelle(!) selviää, että `äijä` on hänen isänsä. Ristiriitainen tilanne. Toisaalta irviö, toisaalta isä, mutta yhtä kaikki hirviö... Myös katsojalle ristiriitaista; Toisaalta elokuvassa munakasta mättöä, toisaalta munatonta jättöä.. Surmaa ja suvanto(j)a, mutta kaksi tuntia tätä on kauhistus ja kärsimys, kärsimys ja kauhistus.... Paljon paarustustakin pariin tuntiin, liian pitkään.. Mutta kyllä tämän eräänlaisena elokuvaerikoisuutena, erikoisena elokuvana katsoo..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 3: 36 Deadly Styles (Taiwan-Hong Kong-79) Enimmäkseen kämäkuraa ja mutaa..

Kaksi kovaa muuten leffa mutaa ja kämäkuraa: Bolo Yeungin rastaperuukki(!?), Pink Panther-teemamusa...

Ohjaajana Joseph Kuo osa 2: Shaolin Kung Fu (Taiwan-74) Raivoisat riitapukari-riksakuskit - Geneeriskreisiä kung fua, Geneeristä kung fukreisiyttä.. Geneeriskökköa kung fua, geneeristä kung fu-kökköyttä..

Onpa geneerinen nimi leffalla, mutta näissä Itämätkeissä se tarkoittaa usein geneerishullua mätkettä ja mättöä, niin tässäkin. Eli ihan katsottavaa kämäkamaa ja parempaa pauketta.. Kuten oli edellinenkin..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 1: Kids of Shaolin aka Shaolin Kids aka Shaolin Death Squad (Taiwan-75)

On Pahaa Pääministeriä, perushullua kung fua ja vääriä leffanimiä (Leffassa ei ole shaolin-lapsia eikä kuolemapossea.)

Back Against The Wall aka Back To The Wall (Ranska-58) Kevät, kesä toi muurarin..

Kuten edellinenkin, tämä on liian pientä pyöritystä.: Aviomiehelle seviää että vaimo (Jeanne Moreau) on uskoton. Mies alkaa lähettelemään vaimolle kiristyskirjeitä esiintyen tyyppinä joka tietää vaimon kuviot ja vaatii rahaa. Tai hän kertoo miehelle. Sinänsä ihan hassusti ja jännästi jopa vähän juonena nerokkaasti vaimo monkuu mieheltä rahaa kauppoihin ja lähettää rahat kiristäjälle, eli miehelleen. Mutta tämä juonikuvio jumii, taas toistuu liian kauan.. Samaa yksityisetsivääkin molemmat puolet käyttävät, mikä onkin mainio oivallus ja huijaus ja kierre.. Mutta se jää irtonaiseksi ilmaan.. Ja onhan tässä murhakin, mutta sekään säväytä eikä läväytä erikoista esiin, esiin erikoista .. Liian pienellä juonella lähdetty taas "liitämään".. Tylsä spiraali tämäkin.. No, on tässä alun ja lopun kehyskertomuksena (ja muistelu ja nykypäivään palaaminen siinä välissä) elokuvan nimen nimien mukainen Edgar Allan Poen The Black Cat`iin perustuva juoniketju. Paitsi että kissaa ei ole mutta nainen on, nainen on kissa, mutta elävänä ulkopuolella, mies on muurari.. Mutta silti: Rupuista, rupista Ranska-noiria.

Paris Pick-Up (Ranska-62) Hissi ja Nainen. Rup(u)ista, rupista, rupuista Ranska-noiria...

Nainen ja Hissi vievät miehen, parikin rakennettuun rikokseen valheen konkreettisiin, korkeisiin, korotettuihin kerroksiin... --- Aivan liian ahdasta, alkeellista, ankeaa, apeaa, avutonta absurdismia joka sortuu apeaan, kapeaan kerontaan ja pienimuotoiseen pyörittelyyn.. Rikoksen ja rikospaikan/paikkojen rakentelu jättää epäuskottavuudessaan paljon toivomisen varaa ja mättää muutenkin.. Tunnelma ok, mutta toisteinen.. Sekin.. Rupista, rupuista Ranska-noiria.

Madness aka Eyes Without a Face (Italia-94) Oivaa sleazea, sotkua limamaestro. mutamaestro Bruno Matteilta. Kura-rapa-rapakuraklassikko..

Sarjamurhaaja tappaa lastenvahteja ja vie näiltä silmämunat ja laittaa lasimurskaa, lasinpaloja silmäkuoppaan tilalle. Ei mikään yäk-gore, ällögore-elokuva, mutta ihan tarpeeksi.. Ei siis liity Franjun Eyes Without a Face-klassikkoon, tässä on oikeastaan niin päin että murhaajalta ei näy silmiä eikä kasvoja, sillä hänellä on naamallaan jokin täysin typerä, älytön ja järjetön musta `pussi` jonka naamanpuolen keskeltä menee vetoketju!!?? Mites murhaajan simämunat näkevät uhrien silmämunat ja taitaa hengitystäkin pussi haitata?? Plmankos hän hengittääkin kuin hengenhädässä koristen.. Silmämunia alkaa ilmestymään johonkin esismoothiin ja sarjakuvahahmon silmiksi, sillä pääosassa on sarjakuvantekijänainen, jonka sarjakuvasarjan päähenkilönä on Doctor Dark, joka on päivällä kirurgi ja yöllä sarjamurhaaja ja tekijä saa myös huutia koska elettävän elämän sarjamurhaaja ottaa tai ainakin voi ottaa mallia Darkista.. -- Haju-kura-kusi-kökkö-lanta-lemu-lima-löyhkä-muta-nilja-nuhju-nukka-nöyhtä-paska-rapa-ripuli-roina-romu-roska-ryönä-räkä-saasta-sleaze-sonta-tunkka-törkymaestron Bruno Mattein parempaa paskaa, sleazesotkua.. Ja kerrankin tässä kauhugenren pikku-pikku-ala-ala-alalajissa `sarjakuvantekijä kauhuelokuvassa` tekijä on nainen. Hienoa.

The Return of Shitters (Suomi-2021)

Umpimahtava mössäys ja umpiupea sössäys paskapökäleiden (hiebosti sukista tehdyt silmillä, suilla varustetut [yhdellä aurinkolasitkin] sukkanuket)invaasio pöntöstä taloon. Jossa he huumehtivat, juopottelevat,käyvät jääkaapilla, pelaavat korttia, syövät sipsejä yrjöävät sekä naivat keskenään... Sukkien liikkeet ovat taidokasta tärinää, mutta kaikkein korkein ja kovin on talonisännän paskantama kakkagodzilla joka jyrää ihmiset liiskaksi, kaupungin paskaksi. Pienimuotoinen mestariteos.

The Man Who Didn`t Want To Die (Italia-88)

Harvinaisesti elokuva alkaa paskiaisen/paskiaisten suorittaman raiskauksen ja ryöstö, ryöstön ja raiskauksen (yleensä näim päin) jälkeen. Eli elokuva alkaa kun päähänpotkittu raiskaaja-ryöstäjä, ryöstäjä-raiskaaja-paskiainen-paskakasa herää tajuttomuudestaan, mutta muistaa sen verran että hän on kätkenyt pierre Auguste Renoirin maalauksen metsään. Nyt äkkiä metsään ennen kuin raiskaus-rikos-ryöstötoverikusipäät ehtivät... --- Ihan oiva käsikirjoitus jää kesannolle, kitukasvuiseksi, kulontuneeksi, lakoontuneeksi sen takia että sen pohjalta näytteleminen on sellaista kuivaa kuraa, että sillä ei päästä maasta taivaaseen, ei edes puusta pitkään, puhumattakaan ruohosta heinään eikä varsinkaan jyvästä viljaan, jos tällainen maatalousmallinen-tertmistöinen sananviljely (sic) sallitaan.. Ja sallitaahan se, koska minä olen sallija.. Eli oiva käsikirjoitus, kuiva, tylppä toteutus.. Lamberto Bavan High Tension-tv-kauhusarjan heikointa heinää.

Eyewitness (Italia-90) Kiitos ohjaaja Lamberto Bavan ei ihan kliseegiallo.

Tai giallohko. Trillereissä gialloissa kliseisehköksi muodostunut "sokea todistaja"-teema (nyt giallokliseisehkösti kauhukliseisehkösti tavarataossa, no onpa särkyvää lasipintaa ja kaatuvaa hyllyä ja tavaraa) toimii ihan kelvollisehkosti Lamberto Bavan ohjauksessa.

School of Fear (Italia--89 vai 93??!!) Jälleen, taas elokuva, uni, uni, elokuva-elokuva, nyt nuoren naisen, vanhan teinin kaivon, tornin kaivotornin noususta rappauksia, reunuksia pitkin nuoreksi, uudeksi opettajaksi kliseiseen kauhukouluun. .

No, nyt Lamberto Bava avaa taas tämän elokuvan unimaisuudella (ja se onkin unta). Nyt vanha teini, nuori nainen vaeltaa kaatosateella vanhan linnan vetisissä kellareissa ja alkaa hilaamaan itseään ylös tornin, kaivon, tornikaivon, minkä lienee reunuksia, rappauksia ylös juurikin siinä kaatosateessa kohti aukkoa.... Sitten seuraa kliseisen elokuvannimenmukainen kliseisehkö toteutus kun uusi, nuori opettajatar menee kauhukouluun..

Prince of Terror (Italia-88) Erittäin hörhö hybridi.

Eokuvan alussa esitellään liian pitkään pääosahemmoa, romanialaissyntyistä kauhustaraa Vincent Omen`ia (kumma ettei Exorcist, Halloween, Massacre tai Nightmare, Curse, Poltergeist, Shining), aivan alussa oleva uni ja elokuvamainen (unielokuvamainen) (mutta ei oe unta, elokuvaa kylläkin tietenkin) siniyöusvainen kauhuherääminen matkailuauton sängystä ja kalmakaaran viereisestä metsästä on oikeinkin ok, mutta sen jälkeinen staraesittely (sekä myös golfpalloesittely [näytetään, näytetään, näytetään ja näytetään että palloon on puristettu ympyrän sisään silmäluvut 6, 6 ja 6 kolmioon 1] ja 2]) on turhaa täytettä. Sitten onneksi eokuva äityy tv-elokuvaksi (ohjaaja Lamberto Bavan ensimmäinen ja paras osa hänen neljän tv-kauhuelokuvan sarjasta) melkoisen goreiseksi (mutta ei Bava-massiivismaisen mussaavaksi mössääväksi) ja muutenkin mainiohkoon meininkiin, kun invaasioporukka (toisella kumikaljukasvomaski jonka alla peruukkimainen pitkä tukka, jonka alla.."nerokas" tollous?) tunkeutuu staran, hänen perheensä, ystäviensä, keidenkä lienee lukaaiin, elokuvaan työntyy mukavahko kauhujipporivistö: Giallokuvastoa erittäin limaisella, limaa valuvalla mustahanskalla (tosin ottaa hanskan pois kun invaasio alkaa), limaisia muovipusseja kanniskellaan ja heitellään ikkunan läpi, naisnäyttelijä sanoo saavansa jatkuvasti orgasmeja kauhuelokuvien kuvauspaikoilla, naisnäyttelijä jumittuu päästään aidanrakoon ja sitten "päästään" seuraamaan kun häntä aletaan naimaan takaapäin.... Vessanpönttö kuplii, kiehuu verta yli laitojen, perheen kirkuva, lohduteltava `lapsi` on aikuinen nainen, miten invaasioija muka pystyy matkimaan perheenisän ääntä? (Invaasioijan `oma ääni` hiirimäisen kihisevän, kähisevän nenänariseva ja olemus teatraalisen pyörähtelevä. "I remember your name, but I don`t kmow who you are." Virke kuvastaa hyvin leffan järjetön-käsittämätön-älytönmaailmaa...) ENTÄ TÄMÄ?!: PIHALLE PUKKAA POLIISI (JOKA ON TULUT PAIKALLE SIKSI KOSKA IHMETTELI ETTÄ ASUTUSSA ASUNNOSSA ON VALOT???...) JOKA ONKIN (LÄHINNÄ ITSENSÄ TAPPAVA) `TAPPAJAROBOTTI` JOKA PALJASTAA MAHANAHKANSA ALTA KIKATTAVAT(!?), LIIKAHTELEVAT, MUSISOIVAT(!) TANSSAHTELEVAT(?) KYLKILUUT!!!... Tai nämä??..: 1] Elokuvanimien lisäksi (ja Demon-nimisen karmean, kauhean karvanlähdön kokeman koiranpennun) mukana kohtauksia kauhuelokuvista, mm Texas Chainsaw Massacre, ja 2] silmälukuista, silmäsukuista, silmäsurvoista gorea löytyy kohtauksesta jossa sisällä lyödyllä golfpalloilla lyödään silmä survokseen, turvokseen ja ranne repa-riekaleiseksi. Ja lopussa purkautuu vielä pallo poikineen suista ja muista puista...

Beast To Die (Japani-80) "Bullet stops time. Beautiful demonic moment." .. "Dont`t you understand?"..

.."Don`t sigh. This is good. You are now my partner. What are you about to do will be the new beginnning a new turn in history. And it hints that you will have a great start. You are really beautiful now. God is nothing compared to you. You have surpassed the level of gods! And now you have finally found your true self. You have nothing to fear now, charge ahead. Team up with me. Come now! Charge ahead! What`s wrong? What are you afraid of? Charge ahead!" --- Elokuvan loppupuolella todella oudon, sekavan ja oudon "gangsteri"elokuvan todella outo, sekava, seko, alussa ankarasti ja varsinkin avuttomasti ampuva ja tappava päähemmo lausuu: "You must feel puzzled, right? No worries. It was same thing with the beginning." Ja sama asia, tunne koko elokuvasta katsojalla.. Sotasotilassekoaminen. Lopun lähtökohta on hyvä, mutta loppukohta huono, surkea..: Klassisen musikkin konsertista kumpuaa, kumuaa päälleliimattu, päällenäytelty sotareportteri-sotilassekoaminen...

Ilkka Metsälä: Iljetys (Atrain & Nord 2024)

Opettaja katoaa kevätjuhlan kynnyksellä Rovaniemellä. Perhe pitää häntä pyhimyksenä. mutta monet sukulaiset ja entiset ja nykyiset oppilaat paskiaisena, suorastaan hirviönä.. Mikä on totuus katoamisesta ja mikä miehen olemuksesta? Ilkka Metsälän kolmas Martti Manner-dekkari, "narsistidekkari" on liian pitkä, seikkaperäinen ja vanhoja juttuja toistava: Manner on perinteinen ex-ei-poliisi joka auttaa poliisia tutkimuksissaan, ja vaikka kyseessä on jo kolmas sarjassaan, niin tässäkin (tässä varsinkin) luetellaan liian usein, monesti ja toistuvasti jo ensimmäisessä osassa moneen kertaan luetellut litaniat Mannerin manioista (saunominen, koira-asiat, Dr Pepper-fanitus, lastenkirjojen ja sarjakuvien teko, ainakin kaksi viimeistä myös Metsälän tekoja), mutta kirjaan sisältyvä kirjastonhoitajan kirja kirjassa-kuvio on melkoisen uniikki ja toimiva ratkaisu ja pelastaa kirjaa paljon...

Final Cut aka Deathgames (Australia-80) Blow Upin ja Outin halpa-heikko-huonoversio - Dziga Vertov, sika-sleazekroisos kohkaavat ja kohtaavat verissäkauloin-kehoin-päin-uhrit...

Tai pahemminkin, paremminkin näin: Sika-sleazekroisos ja Dziga Vertov 1] kohtaavat kohkaavat verissäkauloin-kehoin-päin-uhrit: 1] Eli siis Dziga Vertoviin `verrattava` (ei itse tiedä, tunne tapausta!) elokuvaajaaja kuvaa dokumernttia sikasleazekroisoksesta ja joutuu jumiin kun filmille eksyy, tarttuu naisen verinen murhahuojunta laiva/rantabileissä. Mutta mies humalletaan, huumataan ja filmi käydään muuttamassa, poistamassa, vaihtamassa niin ettei murhaa näy. Näitä "huumataan, humalletaan"-kohkauksia-kohtauksia tulee elokuvassa useita, samoin elokuvan Final Cut-nimi toistuu taajaan eokuvan aikana, ruudulle pläjähtäen!!.. Elokuva on muutenkin kuin humalaisesta, huumatusta filmistä... --- Mies ja naisystävänsä kutsutaan bilettämään ja kuvaamaan kroisoksen ja naisystävänsä jahdille, lukaaliin ja jahti jatkuu. Siis kuvaajamiehen ja naisystävänsä jahti, niin taas että heidät humalletaan-huumataan tekemään kroisoksen naisystävän murha, vai miten se oli? Ainakin se on näin: Mielenkiintoisen pöljä pläjäys.

Nainen nousee portaita (Japani-60)

Pitkästä aikaa Mikio Narusea. Hieno kuvaus vanhojen japanilaisten klassikoiden (kuten myös sekspöoitaatioiden) vakioaiheesta, geishakulttuurista. Mutta nämä klassikot käsittelevätkin sen kulttuurin kääntöpuolta. Tai jopa päällyspuolta, sillä niin selvästi näiden naisten hymyntakainen ahdistus, alistus ja jopa suoranainen rahankerjuu tuodaan esiin: Naiselle ei haluta maksaa koska tämä sanoi "rakastavansa" asiakasta (toisaalta mies on muutamaa minuuttia aikaisemmin asiakastilanteessa kieltänyt "rakkauden" kummaltakin osapuolelta, mutta `aktin`, asiakaskäynnin lopussa se onkin taas käyttökelpoinen termi olla maksamatta-onneksi nainen vain kikattaa paskaisesti paskiaisen päälle), tai rahoja käsketään nöyryyttävästi hakea nyöhemmin mieheltä (miehen tietäen että nainen ei tähän nöyryytykseen suostu ja ehkä vain hymyillen kumartaa paskapomolle) jne... Eihän elegantti Naruse tietenkään sano suoraan näitä paskaläjiä paskaläjiksi, vaan hän ja varsinkin näyttelijänaiset tekevät "vittuilun" erittäin hienotunteisesti hymyillen, mutta kuitenkin niin että katsoja huomaa tämän alistuksen alaviitteen, asiakas ei välttämättä. Tämä koskee elokuvassa kuitenkin lähinnä nuoren nousevan polven geishoja, jotka ovat nousevaa polvea myös siinä mielessä että heiltä tulee realistis-ironisia leiskautuksia asiakkaille, ja jo koko geishakulttuuriin ja politiikkaan: Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemalleni naista "rakastajanaan" (ja ei siksi haluaisi maksaa, eikä myöskään rakastaa) pitämälle nilkille ehkä vähän rakastumut seuralainen sanoo hänen olevan kuin poliitikot (joita tietenkin paljon asiakkaina), aina kertomassa valeita.. Mutta tämän elokuvan pääosassa on 40-vuotias "seniori"geisha (loistava Hideko Takamine) jonka asiat menevät hitaanvarmaa alamäkeä ja sen taidokkaan ristiriitaisena tulkkina ovat portaat ylös työpaikalle, joita hän ei enää haluaisi, jaksaisi nousta, mutta ilman niitä hän olisi vielä enemmän alamaissa ja yksin.. Hän on myös elokuvan kertoja ja elokuva alkaakin hänen puolialistuneella, puolipeittelevällä lauseellaan: "Baarikadut ovat päivisin kuin naiset ilman meikkiä."

Love Exposure (Japani-2008)

Nelituntinen elokuva ja samalla Sion Sonon elokuvaura tiivistettyinä muutamaan virkkeeseen: Ristin kaatamista. Ensin sen nostamista, sitten kaatamista, kuten ohjaajan elämäkin, elokuvatkin.. "Lisättynä" "Itsemurhaklubeilla" ja Poptähtipalvonnoilla. Eli koko elämä, elokuvat varsinkin siinä kertovat kiteytetysti kulteista. "Lisättynä" lainausmerkeissä, koska nämä lisäyksethän ovat itsestänselvyyksiä. Ja näistä itsestäänseövyyksistä hän on kutonut massiivisen pitkän maton. Hän kutsui Ozua, rauhallisuuden, suku-perhepeiton alaisuuden ongelmien, myös maan tasolla kuvaajaa "antikristukseksi". Itse hän mielestäni haluaa olla "kaaoksen kristus", vaikka ei sitä varmaan myönnäkään. Sonon elokuva on vaikuttavan pitkä, mutta aina saman toiston kautta samaan palaava. Niin on Ozunkin, mutta hänen elokuvansa ovat jatkuvaa mah jongia ja mosaiikkia surusta valoon, valosta suruun, elämää, niistä saa otteen, eivät räjäytettyä palapeliä, kuten Sionolla.

The Killer`s Key (Japani) Mainio mikstuura: Näppäryys ja Älyttömyys..

Kabukitanssija(!)mies on palkkatappaja. Hän tappaa poliisin `suojeleman` koronkiskurin sukeltamalla tämän ja uimapatjan alta ja pistämällä ukkoa piikillä kehoon. Sen jälkeen hän huomaa, että tappotilaajien auton kuski on kadonnut, mutta auto ei, joten hän nappaa auton ajettavaakseen itse. Mutta jarrut ovatkin epäkunnossa ja mäki jyrkkä.. Mutta hän tietenkin hyppää kyydistä ennen rotkoa.. Ja alkaa tappamaan tilaajamiehiä, pari heistä kosttoisteisesti ajattamalla he autossa kalioon... --- Erittäin mainio mikstuura näppäryyksiä ja älyttömyyksiä. Älyttömyyksiä voisi mainita kysymysmuodossa: "Miksi koronkiskurin pitää olla yleisessä uimahallissa kohteena?" "Miksi ja miten uimapatja ei tyhjene vaikka siihen isketään piikki?" Mies muuttuu "tunnistamattomaksi" laittamalla silmälasit ja sanomalla olrvansa toimittaja. Näppäryyksistä voisi mainita pallikasvoisen tappajan tabula rasamainen tasapaksu tavallisuus, turta tyhjyys, tylsyys ja pitkähkön vierailun garage-rautalanka, rautalanka-garagebändin keikalla. Ja on kohtauksia, jossa yhdistyvät nämä molemmat: Ylivertainen palkkatappaja menee hänelle varattuun väijytyshuoneesen ikkunan kautta ennen kuin roistot saapuvat paikalle. Porukan pomo menee sisälle, mutta kova kaveri vain ajaa partaansa partaveitsellä vessassa. Sitten hän nappaa pomon kuumasuihakukidutukseen ja käytävällä norkoilevat pomon miehet eivät muka kuule mitään. Sitten pomo yrittää hyökätä partaveitsellä kovan kimppuun mutta tuhertaakin itsensä ranneviiltokuolemaan ja sitten käytäväporukat saadaan pois erittäin kököllä kautta pikkukikkakekseliäällä juonenkäänteellä. Lentokonematkustajan nimi saadaan sekunnissa soittamalla lentokentälle..

`Raportti`, `reportaasi` Epäluottamuslause-mielenosoituksesta..

.. Ja siitä kun arki ja pyhä, pyhä ja arki menevät "töissä" sekaisin.. Eilisen Epäluottamuslause (Hallitukselle)-mielenosoitus jälki mutta ei välttämättä järkipyykki tietenkin tuotti ja tuuttasi paljon tämäntapaista tavaraa, tuubaa ja osastoa keskustelupalstoille sun someen (ja tietenkin tyypeiltä jotka eivät olleet paikalla, mutta senhän ymmärtää, sillä heidän on oltava koko ajan sormet näppäimillä, kyllä se `työstä käy` tästä myöhemmin): `Siellä laahustivat laiskat lusmut ja matelivat ja mölysivät kaikenlaiset itsekkäät tukia imevät työnvieroksujat ja kaikenkarvaiset kuppikunnat`. Ensinnäkin mielenosoituksessa oli erittäin paljon mukana työssäkäyviä ja ne kaikenkarvaiset kuppikunnat olivat mm Pienperheyhdistyksen, työttömien, vammaisjärjestöjen väkeä. Siis myös väkeä jotka eivät voikaan tehdä töitä ja joille esim tämmöisessä mielenosoituksessa mukana kulkeminen on vaikeaa väkimassassa, mutta silti lukemattomat pyörätuolit käyttäjineen olivat mukana massassa.. Ja sitäpaitsi, mielenosoituspäivä oli sunnuntai joka on VIELÄ aika monen työssäkäyvän vapaapäivä (ja kohta seuraavaksi hallitus varmaan varmasti vie sunnuntailisät pyhätyöntekijöiltä). Mutta onhan se aivan ymmärrettävää että netin 7/24 aamua iltaa, arkea pyhää, päivää, yötä-yötä päivää ilman palkkaa pyyteettömästi `työskenteleviltä` some kautta keskustelupalsta-päivystäväiltä ritareilta menee päivät ja pää sekaisin, kun he tosiaan ilman mitään rahallista korvausta suoltavat aamusta iltaan-illasta aamuun mielipiteitään, niin tämmöinen työmyyrä ei ehdi mennä mihinkään mielenosoituksiin, ulos yleensäkään.. Tämmöinen `koko ajan `töissä` ilman palkkaa, työaikaa ja työnantajaa` on varmasti todella raakaa, raskasta, epäsiistiä sisätyötä, hikistä hommaa.. Ja ainoa jaloittelu `ulkoilu` näillä vaipallisilla (mikään keskustelu ei näiltä työn asintuntijoilta ja sankareilta saa mennä ohi, paitsi..).. kun pitää woltata pizza ovelta. (Tässähän on näiden työn orjien karmea salaisuus: Kun nettipäivystyksestä ei saa korvausta niin he ovat pakotettuja pitkin hampain ja hiljaa häveten ottaa tukia vastaan jotta pysyy pizzassa ja vuokrassa, vaikka he tekevät näin tärkeää työtä.Ja nämä maan `hiljaiset` joutuvat vielä hävettävästi piiloutumaan nimimerkkien taakse. Koska "totuudenpuhujaritarit" ovat aina seurannan alla... Kukaan ei ole netti-someprofeetta omalla alustallaan...)... "

Huomenna (Suomi-86) Huomenna on lapsen nimi.

"Huomenna on tuolla jossain." Loistavasti nimettyä reilu viikko sitten Elonettiin katsottavaksi ladattua Joha Rosman dystopiaelokuvaa moitittiin paljon epämääräisyydestä. Että mihin aikaan sijoittuu jne.. Itselleni se on tämän elokuvan suurin voimavara, se tuo tulevaisuuden (nykyisen) sodan ja sodankäynnin hämäryyden hyvin esiin.. -- Höyryisen, sumuisen, usvaisen, likaisen, pölyisen tunkkaisen (nämä ovat kehu-adjektiiveja) Itäblokkiscifin, erityisesti puolalaisen (ohjaaja Juha Rosmalla vahva ja pitkä Puolayhteys) oiva Finskijatkaja-muuntaja.. Ja Edward Vesalan jazz jyrää. Dialogi karua pudottelua: "Häntä pitää kuulustella, kiduttaa, tappaa asiallisesti, ettei pääse valittamaan." Sano papille "Se uskoo, se on sen virka." Ja paras hengenlähtörepliikki: "Multa lähti fiilikset."

Eclipse (Englanti-77)

Kaksi identtistä kaksoisveljestä (Tom Conti esittää `kekseliäästi` ja kököhkösti molempia; heitä ei näytetä yhtä aikaa ja toinen suditon, toisella viikset) lähtee mille lienee yölliselle kuunpimennys-purjehdus"retkelle" ja siellä toinen heistä (se viiksiversio) kuolee.. Murha vai onnettomuus? Oikeus kai päättää että onnettomuus ja viiksiversion vaimo(? lapsikin on) kutsuu viiksettömän joulunviettoon taloon jota hallitsee viiksiversiota kuvaava valtava full frontal-maalaus.. Joulu on jatkuvaa juomista ja tylsyyttä. Koko elokuva on heikon hämärää viittausta siihen että heilläkin on ollut suhde. Tai ei ole ollut. Tai on. Elokuvaan yritetään tuoda "huumoria" kalkkunanpaiston problematiikasta ja varsinkin siitä jatkuvasti puhellen sekä typerää rajuutta idiootin infantiilissa muistelukohtauksessa jossa kissa laitetaan lämpimään uuniin. Mikään ei liity mihinkään. Mitään ei talossa tapahdu. Mielenkiintoisesta aiheesta keitetty kuivaksi, paistettu pohjaan runkkurajua, tyhjää, tylsää, typerää jaanausta. Syystäkin unohdettu antihelmi. Kaikin puolin pimennys. Ensin meinasin laittaa jutun otsakkeeksi Mielenkiintonen ja mahalasku tai Mielenkiintoinen mahalasku, mutta ei tässä mitään mielenkiintoista ole, joten jääkööt, olkoot ilman otsikkoa...

Cry Of The Werewolf (USA-44) Werewolf Woman (Italia-76)

Cry: Ei varsinainen (mutta on varsiNAINEN, koska muuttuja on nainen) ihmissusielokuva, koska nainen muuttuu silkaksi sudeksi. Mutta elokuva ei ole sutta, vaan jämäkkää (pituuskin lyhyt, jopa liiankin) tanakkaa, tyylikästä wanhaa kauhua muutamilla onnistuneilla lisillä. P.S. Jos haluaa katsoa `kunnon`, `oikean` karvanaisssusi-elokuvan, niin tunnetuin on varmaan Rino Di Sivestron (h)iki-ihana (h)iki-irstas Werewolf Woman vuodelta-76. Annik Borel baahtaa, panee menemään..

Behind The Mask (USA-32)

Loistava, jämäkkää, tanakkaa dialogia tykittävä mysteeri (mysteerinä vanhojen dekkareiden vähän liiankin perinteinen vakiokama "Kuka on legendaarinen, pahamaineinen Mister X?") jota on suolattu kivoilla, kieroilla älyttömyyksillä: Esim kohtaus, jossa etsivä seuraa juuri vankilasta vapautunutta roistoa (Boris Karloff tietenkin) nilkkilääkärin "vastaanotolle". Etsivä "naamioituu" potilaaksi, mutta lääkäri laittaa hänet heti puku päällä röntgeniin ja kuvassa näkyy poliisin "badge" sieltä puvun alta, ja loppu on etsivällä edessä, ja historia takana.. -- Nilkkikirurgi: "Jos puukotan sinua keskellä katua, aiheuttaa se kaaosta ja joudun vastaamaan moniin ikäviin kysymmyksiin, mutta jos "puukotan", " veitsitän" leikkaussalissa, mitään ei tule tapahtumaan minulle."...

The Soul Of A Monster (USA-44)Tapaus: Tohtori - Tohtori-Ihmeotuksen-tapauksen tarina.

Tohtorin Tapaus. `Kaikkia auttava`(elokuvassa amerikkalaisen itseimelyyden, itserakkauden, tekopyhyyden-valehtelun suodattamana sanotaan, Korostetaan että: `Hän auttaa jopa köyhiä.`), `kaikkien tuntema` tohtori on kuolemassa jo nuorena miehenä tautiin. Erittäin epäuskottavasti lehtien lööpit huutavat tätä ihmeotusta, ihmetapausta.. Miehen vaimo pyytää, rukoilee `Mitä tahansa voimaa` pelastamaan miehen. Ja samantien paikalle vaeltaa ja pölähtää mustiin pukeutunut ikuisesti iäkäs-iätön nainen, Ikuinen Vaeltaja, Korostetusti Pahan Lähettiläs. Mies `pelastuu`, `selviää`, mutta muuttuu oudoksi, pahaksi.. Ja tarina tylsäksi. Välillä vilahtaa entinen minä.. -- Outo elokuva joka jo varhaisessa vaiheessa (elokuva kestää vain reilun tunnin) tavalliseksi tarinaksi. Ja tylsäksi. Siinä lyödään löysästi Raamatulla päähän.

The Tattooed Dtagon (Hong Kong-73) Liekkejä ja tatuointeja..

Liekehtivä, palava mies potkii, hakkaa kung fuaa... Pää(hän)paukuttelijan tatskat eivät juurikaan hirveästi, kauheasti onneksi näy..

The Swordsman (Englanti-75) Purkita, puserra ja pursota...

Lindsay Shonteff oli Todellinen Roska-Aatelinen! Hän oli syntyisin, kotoisin Kanadasta, mutta lähinnä Briteissä pumppasi ja pusersi, pukkasi ja purkitti sota/toimintaroskiaan (huumorilla tai ilman.) Kauhu kai jäi kokeilematta lukuun ottamatta kauhuvuoden-65 Devil Dollia ja Curse of The Voodoo`ta. - Big Zapper-naisbondistelun jatko kautta kakkososa Swordsman (typerä nimi, siitä myöhemmin) kertoo siitä kun Zapper alkaa selvittämään sukusurma-testamenttitapausta.. Leffan alussa kaksi Rolls Roycea kuljetettavineen, kuskeineen, palvelijoineen saapuu jollekin kukkulapellolle, peltokukkulalle ja kyyditettävät kaksi miestä aloittavat kaksintaistelun, kummallakin kaksi miekkaa käsissään. Mulkumpi, nilkimpi, aina mustiin pukeutuva (paita auki hehtaarivyönsolkeen asti, kaulassa roikkuu hehtaarikoru) aatelissika voittaa, mutta ei tapa, koska häviäjä sanoo, että hän tekee mitä tahansa jos jää henkiin.. Miekkamulkku palaa kotikartanoonsa ja tappaa miekalla pyörätuolissa olevan isänsä (rohkea kaveri, ja näiden piirien kuolemia ja testamentteja ei ilmeisesti tutkita) ja anastaa ja verestää testamentin, mutta paikalle saapuvalle `veljelleen`, college kidille hän sanoo, että hänet on adoptoitu ja kid palkkaa Zapperin tutkimaan kuka on poika, kuka mies ja kuka nainen... P.S. Laitoin pitkin kynsin ja sormin tuon Swordsmanin nimeksi, koska sitä käytetään eniten (mm imdb), mutta oikeammat ovat tietenkin kaikennimiset Zapper ja/tai miekkajohdannaiset. Ja onhan se "vähän" outoa että leffan nimeksi laitetaan mulkkumiekkailija-pääpahis-sivuhenkilö, eikä etsivä.. Paitsi että jos nimellä on haettu ajettu takaa tämmöistä rikollista: (Zapper investigates:) The Swordman`s Case - (Zapperin tutkimuksia) Miekkamiehen tapaus..

Dr Jekyll Vs The Werewolf (Espanja-Englanti-72) Paul Naschy Herra Hydenä!

On hienoa, ihanaa jopa katsoa ja kertoa tähän väliin kunnon kunnon rahalla tehtyä roskaa jossa ei ole suttukameraa, suttukuvausta, suttuideaa kylläkin kuvan täydeltä! Sillä!: Mitä Järkeä Tässä On? Eihän tässä ole Mitään Järkeä!: Paul Naschy on tässä tietenkin Waldemar The Werewolffina, mutta nyt myös Mister Hydenä kai ensimmäistä ja viimeistä kertaa elokuvaurallaan. Sillä Jack Taylor(!?) on Tohtori Jekyllin pojanpoika ja seerumi on säilössä, tallella.. Ja juoni ja totutus on semmoinen että annetaan köytetylle Waldemarille täysikuun aikaan ensin Hyde-seerumia ja heti perään vastaseerumia. Eli Hyde-seerumi siirtää Ihmissuden Hydeksi ja, mutta vastalitku takaisin tavalliseksi.. Näin käy, mutta pojanpoitsu ei ota huomioon kauniin avustajanaisensa mustasukkaisuutta Perus-Waldemarin kauniiseen naisystävään, johon Jekyllkin on ihastunut, ja avustaja lyökin Jekylliä puukolla vielä kerran Hyde-seerumia Waldemarin suoneen ja liian pieneen hatussa, viitassa ja kepissä kepittävä Hyde lähtee laahustamaan ympäri Lontoota... Ja sitten taas Ihmissusi ja... Aivokeitos, Aivopaistos..: Kultaista kasariroskaa seitkytluvulta, ja tässä se kasari tarkoittaa sitä alkuperäistä, eli kattilaa, pannua jossa eri ainesosat ja ruokalajit keitetään ja paistetaan aivoja kiehuttavaksi mureaksi, muhevaksi muhennokseksi... Elokuvan "hailaitti": Ihmisssusimuutos ja Nainen kerrosten väliin juuttuneessa hississä...

The Eye Of Satan (Englanti-92)

`I`m afraid, horrified, scared, terrified an worried that this gonna be bad, evil and awful, horrible, terrible...`Let`go!` `Just like that? Right now?` YES! Ja lähes kaikissa näissä Cliff Twelmowin `tähdittämissä` leffoissa on ohjaajana David Kent-Watson ja tässä taitaa olla, Tässä Loistaa Tämän Kaksikon RoskaVuoren KruununJaloKivi: Tässä On lähes Aina Onnistuva Ja Ei Juuri Koskaan Epäonnistuva (Epä)Pyhä Kolminaisuus; Gangsterismi, Martial Arts ja Okkultismi/Satanismi... Ampuminen hautajaisissa ruumisarkkuun, hautajaisvieraina (melkein) zombit, jatkuva, loputon, yletön murha-turha ruumiin ampuminen, hakkaus... Ihanaa kunnon kökköyttäkin löytyy: "Itse" aukeavassa laatikossa näkyy naru (eikun kunnon käsi!), kahvi kautta teepannu puhaltaa Helvetin Lieskoja, Mutta nyt Cliffillä on musta puku! JA MUSTA PANTTERI!!??.. Olihahan tämäkin saatanan suttuinen, mutta kekseliäs!!.. `Do you have balls?``No. Cat got them.` Ja Cliff vielä Alasti! `What is the meaning of this ungodly act?`

(Target:) Eve Island (Englanti-84)

Cliff Twemlow jatkaa kasaribuumielokuvien sarjaa: Äsken hän näytteli viidakkoseikkailussa, nyt tietenkin Kylmä Sota-Länsi vastaan Neuvostoliitto-opuksessa. Ja tässä on kyllä toimintaa: Ammuskelua, palaavaa miestä, räjähdyksiä... Bikinibeibejä kiväärit käsissään, komeaa maisemaa, moottorivenevauhtia (ja bikinibeibit seisovat kiväärit käsissään moottoriveneessä)... Juoksu-katu-sotilas-takaa-ajotoimintaa... Ja nyt on alastomuuttakin... Hyvää settiä..

Firestar: First Contact (Englanti-91)

Umpiavuton, umpiheikko, umpihuono, umpisurkea Alien-kopio joka on niin (tietoisen?) suttuinen, ettei pimeissä käytävissä kuvatut `hirviön` ja `goren` sekunnin murto-osapurskahdukset näy ollenkaan. En tosiaan tiedä onko tämä halpuus tietoinen valinta siitä syystä että jälkikäteen (hei, nyt järki käteen ja sanoa rohkeasti asian oikeat laidat) sanoa että juurikin tuo halpuus aiheutti tämän asioiden `näkymättömyydet` katsojille.. Ja juurikin nämä `näkymättömyydet`aiheuttivat arviointi- katsojalle/katsojille nuo alussa mainitut `umpinaisuudet`.. Ja Cliff Twemlowin nyrkki ja varvaspajasta tämäkin..

Tuxedo Warrior eli Tappaja smokissa (Englanti-82)

Hyvännimisen (alkuperäinen enkkunimi), mutta heikko- jopa huonotoimintaisen (no korkeintaan keskinkertaisen) smokki"soturin", smokkisurmaajan, smokkisurvojan, valkopukupahiksen (mikä tämä valkopukupakko halpisleffailija [mutta tunnetuin kuitenkin sountrasckmiehenä; Dawn Of The Dead, What We Do In The Shadows, London Boulevard] Cliff Twemlowilla oikein on?) surmailut, survoilut perinteisessä valkopuvussa viidakossa. -- Heikohko, huonohko, korkeintaan keskinkertainen viidakkoseikkailu, mutta pitää kuitenkin paikkansa yhden vuosikymmenen viidakkoelokuvabuumin (näitä vuosikymmeniä on paljon) jonkinlazisena edustajana, vaikka aika perusvalkopullaa, perusvalkopyykkiä, puolivalkovillaista elokuvantekoa onkin... Mutta tämä ei kuitenkaan ole suttuinen, vasemman käden halpis, vaan ihan isohkolla rahalla isohkosti kässäröity, kaukana kirkkaasti kuvattu (jopa komeita ilmavalkokuvia Victorian putouksista) ja näytelty, ohjattu... Mutta aivan liikaa keskitytään tämän takkitankin, takkitaunon suhdetta kahteen naiseen, vaaleaverikkö varsinkin menee aina nostalgiseen kiimaan kun mies tarjoaa nyrkkiään(!?!?) suudeltavaksi. Tämä naisvihan nostalgisointi suureksi rakkaudeksi pilaa koko elokuvan tunnelman tunkkaiSEKSI, vesihöyryiSEKSI, vetiSEKSI ja väkivaltaiSEKSI rakkauspornoksi (mies vahva, nainen heikko, mies tyhmä, nainen tyhmempi-typeryys) jota vielä kornisti kuorrutetaan jatkuvalla auringon ja vesiputous-vesihöyryjen yhteenkiimaavalla-liimaavalla voimalla aina lopputeksteihin asti, ja niiden yli...

G.B.H (Englanti-83)

Puolitankki vapautuu vankilasta ja mellastaa ja myllää puolivaloilla- ja vauhdilla Manchesterin `alamaailmassa` (Hän ja kaverinsa ja pomonsa [paitsi että Hän on Pomonsa ja kaveri ja pomo eivät osallistu toimintaan] ja toinen muutaman hengen gangsterijengi pomoineen, tästä porukasta miehistö sentään osallistuu) hakkaustappelusta hakkaustappeluun. Väliin tungetaan paljon tunkkaisten teiden autoajelua, lukaalilepoa ja yhä uudestaan ja uudestaan "vieraillaan" jonkun huoneen tai kapakannurkan "discossa" jossa tarkoituksellisen pienissä, vähissä vaatteissa raivokasta discotanssia esittävien naisten sivutissit vilahtavat sekunnin murto-osan. Tanssivat miehet jäykkäilevät heinäseipäinä. Eli paljas pinta puuttuu brittiläisesti voi sanoa kokonaan, sillä mies tietenkin "harrastaa" myös tappeluväliajoilla seksiä, mutta se esitetään niin että pariskunta on paketissa päällekkäin niin tiiviisti toisissaan kiinni (ja tietenkin liikkumatta) että mitään ei varmastikaan heidän välistään näy. Mutta kyllä kuuluu, sillä liikkumattomuudesta huolimatta nainen voihkii kuin huikeimman aktin aalloilla.. Käsittämättömin kohtausryväs tulee loppupuolella: Nainen sanoo jättävänsä miehen, koska tämä on tunteeton paskiainen, joka nauttii vain väkivallasta (nainen on nähnyt tätä, se ei kyllä koskaan kohdistu häneen), "seksissä" hän on tyhjä taulunaamainen tuijottaja, ei nauttija, mutta kun nainen näkee miehen tuijottavan lukaalin pihalla lampeen, rakastuu häneen välittömästi, ikiaikaisesti ja iänkaikkisesti... -- Halpa, heikko, huonohko (tappeluiden väliset hitaat, pitkät, toimimattomat ja toisteiset, eli aikaisemmin mainitut väkisinväliintunkemiset saavat katsojassa aikaan kaksi kuivaa ja lyhyttä naurunkorahdusta viiden vartin mittaisessa filmissä..) ja suttuinen `gangsteri``saaga`.. Mainostetaan verisemmäksi kuin The Long Good Friday! Jep, G.B.H ei ole kovinkaan verinen.. P.S. Kaikkein anteeksiantamattomin huijaus, näyte, vale, virhe, väite on kuitenkin se, että elokuvasta esitetään, levitetään usein valokuvaa(?) jossa kirveskätisen valkopukugngsterin puvuntakki on veriroiskeiden kirjoma, kuorruttama, kuvioima. Tällaista en itse leffasta löytänyt.

Men In Orbit (USA-79)

Aurinkolaseissa `avaruudessa`. John Lurien indielyhäri on kahden miehen ja kolmen vartin "avaruus"ajelu "avaruusaluksessa", jossa kaksi "astronauttia" ajavat partaa, harjaavat hampaita, ryyppäävät(?) syövät, tupakoivat ja aurinkolasit päissään soittavat kitaraa ja nauravat, nauravat ja nauravat...

The Daredevils (Hong Kong-79)

Kerrankin(?) kung fu-leffa joka on lähes pelkkää, silkkaa harjoitusta-sirkus-tolppa-tuolitemppukapotpuria kautta kavalkadia. Karataan, hypitään harkkoista harkkoihin ja taistoista taistoihin, taistoista toisiin.. No, tässä myös kiväärit laulavat, pistoolit, pyssyt puhuvat.. Ja sotilaat surmaavat sotilaita, mutta kung fu-kaveri voittaa näytöksessä näytösluontoisesti kasarmin kenttään jonon, rivin paljasjalkaisia-kätisiä sotilaita paljain jaloin käsin.. Ja jaloin(?) käsittein, periaattein...

Noitavaino ja Salaliitto..

Näitä kahta taikasanaa Trump käyttää melkein aina kun hän saa arvostelua, nyt viimeksi pörssikurssit varmaankin olivat noitavainojen ja salaliittojen pauloissa, puristuksessa, pyörityksessä, kourissa ja kynsissä, uhreina ja vankeina...

Lies ( USA-86) Lievästi liioiteltuna katsottava harjoitus-kuulustelu-kuvauskökköily.

Tai paremmin, kuulustelu-harjoitus-kuvaus, mutta: Penteleen, perkeleen pökkelö, pöailö `mielisairaala`kuvaus: - Mies on menossa talolle, sisällä aseroistot ovat kaapanneet perheen. Isä ja äiti ammutaan, mutta nuori nainen ei koska mies ehtii ampua ryöstäjät. Nuori nainen joutuu mielisairaalaan... Sitten siirrytään jonkun elokuvan kuvasuspaikalle, jossa karmeaperuukkisen naisen kimppuun hyökkää mies jolla on puukko kaulassaan(!) ja alkaa repimään vaatteita pois naisen päältä, nainen lopettaa kohtauksen kohtauksella; Huutaen että paljaasta pinnasta ei sovittu ja poistuu paikalta.. Hän menee lehti-ilmoituksen nähtyään elokuvanäyttelijöiden etsintätilaisuuteen, ja hänet valitaan.. Esittämään tuota naista joka suljettiin mielisairaalaan ja on nyttemmin tehnyt itsemurhan.. Harjoituksia kuvataan 1], pidetään ilmeisesti sairaalan `harjoitus-kuvaus-kuulusteluhuoneessa`. mutta sitten "rahoitus loppuu"... Koko ajan naisen perässä on valokuvaaja (eli mielisairaalanaisen veli ja hän sanoo, että sisko on hengissä) ja nainen on myös on-off-suhteessa ex(?)-mieheensä, joka seurustelee tai yksiyötäilee toisen naisen tai toisten naisten kanssa Rick-nimellä.. Tämä naista naurattaa.. Mutta katsojaa ei. Tämä ja sen "selviäminen" että "elokuva""tuottaja"nainen on sairaalan sairaanhoitaja ja hänen salaperäinen "elokuva"pomonsa on sairaalan lääkäripomo ja se että valokuvaajaveli miedosti muokkaa naisen esittämään oikeaa mielisairaalanaista sukulaisille (he eivät jostain järjettömästä syystä tiedä mielisairaalasta, `itsemurhasta`/hengissäolemisesta) on valitettavasti vaikka alkua... Sillä tästä luetellusta järjettömästä absurditeettijonosta (valeista?) huolimatta, tai nimenomaan sen takia, elokuva on valitettavan laahaava, toisteinen, turha, turta ja tylsä, mutta kyllä tämän mieluummin itsensä pienesti pakotettuna katsoo kuin tuohon mielisairaalaan joutuu... 1] naisen tietämättä

Uno Bianca (Italia-2001)

Post-poliziotteschi. Olen kirjoittanut että gialloissa viimeinen kunnon giallovuosi olí 1975. . Polizottescheissä , eli italialaisissa 60- ja varsinkin 70-luvun (`luotivuodet`) rikoselokuvissa siihen -75:teen voi laittaa vielä kaksi korkeintaan kolme hyvää italocrimevuotta... --- Genremaakari Michele Soavi teki 2001 80-luvulle sijoittuvan kaksiosaisen tv-elokuvan, tv-`sarjan`, joka ei ole aivan mahdoton, ihan hyvin katsottavaa italocrimeä. Tosin tämän olisi hyvin voinut mahduttaa yhteenkin elokuvaan, mutta kaksi elokuvaa ei tosiaan kuitenkaan ole mikään massiivinen kärsimys. Ihan hyvin ne haukkaa, vaikka peräjälkeen, jos aikaa ja kiinnostusta on.. --- Elokuvan nimi tulee salaperäisestä, naamiokasvoisesta liigasta joka tekee isoja ja pieniä ryöstöjä aina valkoisella Fiat Unolla.. Näyttelijätyö on kaikin puolin hyvää, ei mitään tv-"teatteri"(maista) jäykistelyä siinä.

Klovnijengi signaloi ja Pääpelle Kingaloi...

...Ja Maailma nauraa... Miljoonien facepalmien läpi...

The Iguana with the Tongue of Fire (Italia-71) Verinen Agatha Christie (tapahtuu Dublinissa, Irkuissa ) hapoissa-giallo (Happo ja Veitsi-murhaaja jyllää) hyvitettynä, jyvitettynä komealla kuvauksella ja kökköilyllä.

`Irkkugiallo` Ristiriitaisia arvioita (ehkä enemmän negatiivisia) saanut giallo on minusta mainio. Eli mainio hybridi kökkögialloa (etunenässä kökköilystä taulun/nukennaaman armottoman kökkö hapotus ja nukenkaulan kautta kurkun erittäin epäuskottavan loriseva verilotraus happo ja veitsimurhaajan toimesta, ja vielä, murha tapahtuu pimeässä, mutta itse happo ja veitsiakti on täysvalaistu ) ja ns kovaa gialloa. Jota on jyvitetty, hyvitetty paikoin komealla kuvauksella (jopa ilmakuvauksilla), eli halvan ja `kalliin` ihan onnistunut hybridi, synteesi.. Ja on tietenkin myös jyvitetty, hyvitetty hyvin (lie liian) monimutkaisella, monihenkilöllisellä juonella, mutta niin, että jännitys kuitenkin säilyy.. Ainakin meikäläisellä. --- --- --- P.S. Ja sitä paitsi, rakastan elokuvia joissa on hämmentävän hämäriä kohtauksia, eli jotka ovat `tungetun täynnä` mihinkään millään lailla liittymättömiä asioita: Tässä pääjuttuna ovat päissä, pöydillä, kaapin lokeroissa, auton penkeillä möllöttävät aurinkolasit, joihin zoomataan voimakkaan musiikkinoston säestyksellä useita, useita kertoja (ja kuten arvata saattaa, niillä ei minkään valtakunnan merkitystä), murhatun sormukseen zoomaillaan pariinkin kertaan (ei minkään maailman merkitystä), zoomataan soistuneella rantaviivalla vaikeasti taapertavaan (tie on vieressä) koululaislapsilaumaan (ja kuten tietää saattaa, ei minkään maailmankaikkeuden merkitystä...)... Ja alkutekstien aikana pitkin poikin Dublinia kameran linssiin tarttuva kaahaava moottoripyöräilijä on ilmeisesti pelkkä sunntaipyöräilijä, ei elokuvan kaartia, niin tämä kökkösekoitusten määrä on jo niin valtava että se on tarkoituksellista.. J Mutta näyttelijäkaarti on genre kautta giallokovaa (Luigi Pistilli, Dagmar Lassander, Anton Diffring, Valentina Cortese, Werner Pochat), ohjaaja Riccardo Freda (haukkui myöhemmin perinteisesti elokuvan) ja murhaaja varsin mitätön, vähäinen, älytön ratkaisu, ja kun, P.S.2, vielä selviää sekin, että elokuvaan perustuva "romaani", eli "Richard Mannin" "A Room without The Door" on tekijöiden keksintöä, niin monimaukas kautta karvas, crime kautta giallokakku on valmis nautittavaksi... Tai on nautittu jo.. "Mummo, Äiti, miten olet onnistunut taas hukkaamaan silmälasisi?!" "Kuten tiedätte, minulla on erittäin huono näkö, miten luulette minun silloin löytävän lasejani!?" Tollot..

Yhden kikan kinoa? - Aaveiden, haamujen, kummitusten kamerakulmasta...

Aave-kamera-ajoa... Kovasti on elokuvamaailmalla uniikoitu Steven Soderbergin elokuvaa Presence, joka on kerrottu kuvattu kummitusten näkökulmasta. Ei tässä mielestäni nyt kovin ûber-yliuniikkia meininkiä ole, mutta mukana on varmaankin ihan aave-haamu-kummitus-jännitys-kauhu-pelkotuntumaa, mutta vaikuttaa kyllä vähän yhden kissan kikalta.. Mutta ei kutenkaan kakalta.

Working Man.

Työmiehen maanantai. Jason Stathamin "ammatti-sarjaan", "ammatti-kostaja-sarjaan" on nyt lisätty raksamies. Saa nähdä miten Working Man wörkkii? Luultavasti tämäkin on sitä, tätä lekalla lyövää ja rautakangen jäykkää kostobulkkia. Saa nähdä mikä ammatti(kunta) on ensi kerralla "sarjassa" "edustettuna"," kostamassa..