The Monster of The Universe aka Magic of The Universe (Filippiinit-88) Kovaa kiljua ja sakeaa sahtia, sakeaa sakea koloratuurikirkujakääpiöstä tv-vatsahirviöön...

The Monster of The Universe aka Magic of The Universe (Filippiinit-88) Kovaa kiljua ja sakeaa sahtia, sakeaa sakea koloratuurikirkujakääpiöstä tv-vatsahirviöön... Tehdään, Tulkoon heti Sanotuksi ja Selväksi että tämä ei ole Masters of The Universe eikä oikein mikään minkään klooni! Tämä on sakea kilju-uni! Pirtu-uni! Tämä on uniikki uni!!..: Hyväsydäminen (tämä, tätä toistetaan maanisesti läpi elokuvan) maagikkomies kadottaa, kadotuttaa tyttärensä oikeasti esityksensä pääjutussa eli 'näin kadotan tyttäreni'-osiossa, ja savun hälvettyä hän huomaa että myös hänen vaimonsa, eli perheensä on kadonnut, kadotettu ja myöskin esityksen koko yleisö johonkin kummaan, tummaan maailmaan, eli ei muuta kuin perhettä etsimään savusiniseen, sinisavuiseen metsään ja yöhön jossa tulee vastaan kaikenlaista muovinaamariörkkiä: Perinteistä röhkivää sikanaamarinaamaa, naispuolista Robert Smithiä, puita miekallaan tuleen sytyttävää samuraita, tv-ruutuvatsaista mörkkiörkkiä sekä pitkin matkaa näemme kääpiöheimoa joka muodostuu epärytmikkästä, eriaikaisesta, mutta pelottavan kaootiselta kuulostavasta rumpu'rytmi'ryhmästä kautta kaaottiselta koloratuurisopraanokirkujasta... Mukana myös lapsi--kung fua (siinä mm raaka kananmuna kasvoihin-kung fua), kuusenkarahkakitaroilla disco, tai mitä lienee rokkia soittavien maskinaamaörkkien bändi (laulajalla päässään löysästi löytyviä limalonkeroita, tai mitä lienee limamatoja) ja koko leffan ajan epätahtinen kaikuva kolina rummuttaa yössä... Ja varsinkin päässä... Samoin ei ketään vähääkään pelottavan, iso-otsaisen pahisnaisen jatkuva, jatkuva ja jatkuva aneemisen ankea-kankeakasvoisen monotoninen tekonauru. Tai se ei pelkästään rummuta päätä, se halkaisee, repii sen rumpukalvojen kera auki, halki, rikki kuin kananmunan... Kuulostaa kaoottiselta keitolta kovaa kiljua sekä sakeaa sahtia, ja varsinkin sakeaa sakea, ja niin tämä onkin! Tässä kaikki osaavat kovaa kiljua ja öristä ja tämä onkin tosiaan kuin kilju-uni ja sakea sellainen, kilju-pirtu-ponu-uni... Itse asiassa kun katsoin tämän heti perään toistamiseen niin näin kohtauksen (siis ilman kiljua ja sahtia) unessani jossa tämä taikuri heitti sormensa kautta kämmenensä katsojan silmiin ja kun katsoja kirkuen otti ne silmiltään, niin niissä roikkui hänen kaksi silmämunaansa.. Eli kadottiko, sokaisiko (tai laajensi näkökenttäni lentokentäksi?) hän minut(kin)? Olenko, olinko ainoa katsoja? Mihin olen joutunut, missä olen?.. Pääsenkö pois?...