Chains (Italia-49) Elokuva keskinkertainen. Päärosvo amatörimäisyydessään varsinainen juonen jatkuva katkaisu, mutta muu näyttelijäkaarti hyvää..

Perusjuoneltaan (no, eipä tässä juuri muuta juonta, juonenjuurta, kerrottavaa ole) jämäkkä, liiankin jämäkkä, elokuva naisahdistelijasta. Autovarasliigan mies tuo kesken karkumatkan kosahtaneen auton korjaamoon. Ja käykin niin, että paikalle pelmahtava toinen liigan liero onkin korjaamon omistajan vaimon rakastaja ennen nykyistä ukkoa. Ja liigmaies aloittaa ahdistelun ja nainen peittelyn. Elokuvan typerin ja älyttömin ratkaisu (ja juonen palasiksi pilkkova katkaisu) on se, että mihin ja milloin tahansa nainen menee, niin `rakastaja` on aina tahattomasti tai tahallaan/tarkoituksella, vahingossa tai varta vasten paikalla. Jatkuvalla syötöllä. Asiaa ei tietenkään ollenkaan, vähääkään, yhtään auta ja juonta jumii se että ahdistelija on ylivoimaisesti, selvästi surkein näyttelijä porukasta. On ilmeisesti luultu, toivottu että hänen apaattisen lurppaluomisen puolisilmä-tylsätuijotuksensa toisi pelotuksen aallot myös katsojan silmiin. Ei todellakaan tuonut. Se lähinnä lamautti, lannisti, latisti uneliaisuteen... Sekä ahdistelijan että katsojan luomet lurpsahtivat kokonaan kiinni..