sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Death Run aka Mutant City (Englanti-87)

Pari patikoijaa (nuori mies ja nainen), maailman tulevaisuudet, lähetetään 25 vuoden unen jälkeen jostain kellarista retkeilemään ja telttailemaan post apocalyptiseeen maailmaan. Maailmaan josta ovat luodit loppuneet. Ja se Maailma on kolmisormisen (mutta kohoavatko sormet uudessa sukupolvessa?), mutantti-iho(puutarha)hanskaisen, hakaristiolkapolettisen viittanatsin, Messiaan, ja hänen joukkionsa (parikymmentä nuorta miestä ja naista) ja vangittujen ja vapaana olevien muovailuvahaihoisten ydinlaskeumazombejen vaelluskenttänä. 
No, pariskunta jää heti kiinni. Mies ensimmäiseltä aamupissalta ja nainen teltasta ja heidät tuodaan autohajottamoleiriin.. Kuolonjuoksu alkakoon...
Ja Kuolonjuoksu toteutetaan kilauttamalla käsiraudat toisesta kädestä rautalanka-aitaan, ja juoksuksi...

Nuorien näyttelijöiden, tekijöiden tekemä halpistelu on enimmäkseen tosiaan vaeltamista, mutta tunkkaisuutta campmaisesti piristää, virkistää huono Oxford-englantilainen näytteleminen, erittäin hitaasti ja jäykästi opetetut, opetellut ja suoritetut tappelut (lyönti ei ole lyönti eikä potku potku, vaan työntö, loppua kohden gore lisääntyy, paljaan pinnan näyttämistä vältellään) sekä saman kentän kiertäminen. Musiikki on halpahevin ja klassisen (Messias kuuntelee) vuorosoittelua.

Hurjassa tappelussa zombia pyöritetään, vieritetään maassa, raskaana olevalla on jalkapallo haalarissa, mies työnnetään pää edellä keittoon ja oksennus päälle...

Hellyyttävä Halpishiippailu. Ohjaaja Michael J Murphyltä (fantasia, kauhu, trilleri, kauhussa omimmillaan, parhaimmillaan) ainoa, harvinainen post apocalypse-elokuva.
"Are you clean?"

"Mutants are loose!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti