keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Tuhkimo ja kolme pähkinää (Tsekki-Itä-Saksa 1973)

Satuelokuvat kuuluvat joulunaikaan kuin lumi maahan. No, täällä ei nyt niin hirveästi ole lunta ja aikamoinen puolivillainen väliinputoaja on tämä elokuvakin.

Tsekkiläisestä satuversiosta Tuhkimosta tehty elokuva on nätti, mutta meikäläisen makuun liian latteaa ja laahaavaa satukamaa. Osittain tämä `latteus` on ehkä harkittua, sillä köyhäkylän lattean lumiset, kostean räntäiset, ankeat maisemat tuovat tarinaan vähän ihan onnistunutta seisovaa melankolisuutta. Josta kuninkaanlinnan tanssiaisissa noustaan värikkäimmille tasoille. Mutta itse tarina laahaa liiaksikin. Varsinkin elokuvan alkupuoli on aikamoista räntäkinoksessa kahlaamista, kohmeista jännitystä, kohmeista toimintaa, sillä monet kohtaukset ovat tuskattuttavan pitkiä, esim Tuhkimon ensikohtaaminen prinssin kanssa ja varsinkin heidän sitä seuraava leikki ja vähän ilkeämielinenkin kisailu ja karkailu pitkin metsiä. Onneksi näitä kohtauksia on edes vähän yritetty virkeyttää joillain pienillä yksityiskohdilla. Oikeasti onnistunut yksityiskohta- kohtaus on se, että aina kun Tuhkimo on satimessa, valkoiset kyyhkyset tulevat auttamaan. Nämä lintukohtaukset on tehty taidokkaasti eikä niitä haittaa pari toistoakaan. Päinvastoin, ne elävöittävät elokuvaa, ssavat sen taas käyntiin ja vauhtiin. Ainakin vähäksi aikaa.. Toisin kuin monet muut kohtaukset (varsinkin elokuvan alkupuolella) saavat katsojan tylsistymään ilman toistoakin.
Kuninkaan juhlissa musiikkina soitetaan `vanhaa tanssimusiikkia`, `keskiaikaista kamaa`, siltä se ainakin kuulostaa verrattuna elokuvan pääteemaan, joka on kuin eurovisio-intervisio-iskelmää. Se ehkä sopii tekoaikansa muottiin, mutta on siinä tiettyä (aika suurtakin) ristiriitaa verrattuna tähän `keskiaikakamaan.` Pienemmille katsojille tämä euroiskelmällisyys, aikansa, aikojensa tulkkaus varmaan meni ja menee paremmin.

Tässä versiossa Tuhkimo saa kolme (maagista) pähkinää, joista hän joka kerralla erikseen saa vedettyä aina uuden juhla-asun, aina hääasuun asti. Tuhkimon näyttelijä on oikein onnistunut roolissaan, muut ehkä eivät ihan niin. No, prinssissä on ihan onnistunutta poikamaista karismaa. Ihan kivaa huumoria tuo mukanaan prinssin `tuutori` joka on aina muutama askel prinssin perässä huutelemassa hänen peräänsä esim historianläksyistä. Näin tapahtuu ihan elokuvan lopussakin kun Tuhkimo ja prinssi ratsastavat yhdessä lumikukkulan taakse kadoten lumisavuiseen usvaan. Tässä kohtauksessa on lumisuutta ja sadun kauneutta. Myös kohtaus jossa Tuhkimo kävelee kohti kuninkaanlinnaa on satumaista jylhyyttä.


Mutta enimmäkseen, litteää ja latteaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti