Ja pakkaset jatkuvat.. Bob Hope ja Bing Crosby tekivät 7 Road to..-alkuista komediaa. Road to Utopia on niistä ainoa jonka olen nähnyt. Ja näin mainion komedian. Joka on virkistävästi sijoitettu jään ja pakkasen pariin. (Tai olen nähnyt osittain heidän viimeisen Road-elokuvan, Road to Hong Kong. Vaikka nimi ei sitä sanokaan, niin siinä päädytään ihan avaruuteen asti! Plutonius-planeetalle. Jossa vierailevat `special effecteinä` myös Dean Martin ja Frank Sinatra!! Olen nähnyt tästä nämä avaruusosuudet ja täytyy sanoa että ovat aikamoista Pekka ja Pätkä-tasoa, vaikkeivät he koskaan avaruudessa käyneetkään, heh :-) Muutenkin näissä elokuvissa taitaa olla Pekka ja Pätkämäisyyttä. Avaruudessa ei Suomen parivaljakko koskaan käynyt, mutta elokuvia tehtiin enemmän..)
Mutta nyt Utopiaan.. Aivan aluksi ollaan valtavassa talolukaalissa jossa vanha pariskunta (`vanhennus` tehty tietoisen tökerösti) tylsäilee iltaa. Yhtäkkiä paikalle pukkaa vanha mies vuosikymmenten takaa. Sitten kysellään mitä hänelle on tapahtunut sen jälkeen kun he joutuivat jättämään hänet Alaskan kultakentille silloin suuren kultarynnäkön aikoihin. Mies alkaa kertomaan.. ("I don`t want to bore you with my story." "That wouldn't be the first time..")
Hopen ja Crosbyn hahmot tekevät San Franciscossa `vaudeville actia`, laulua, tanssia, taikuutta, mutta joutuvat lähtemään käpälämäkeen kun näiden hulttiotaikureiden taika ja rahahuijaus paljastuvat. He päättävät erota, toinen lähtisi laivalla New Yorkiin, toinen Alaskaan. Mutta nämä toisiltaan rahaa varastavat hyypiöt joutuvat molemmat Alaskan laivaan, kohta kaikki rahansa menettäneinä. Mutta nämä hulttiot ovat kuitenkin ystäviä..
Alaskassa taidokas dialogi vähän jäätyy, mutta toimintaa tulee mukaan kultakaivoskartan, rakkauksien ja koiravaljakkotakaa-ajojen kera. Karttaa kaapataan ja löydetään, törmätään joulupukkiin ja ohiajaetun vuoren ympärille muodostuu Paramount Picturesin logo. (Road to Moroccossa taas aavikon kamelikyydissä lauletaan, että `Paramount suojelee meitä, koska allekirjoitimme viiden vuoden jatkosopimuksen!`) Dialogi kuivahtaa, mutta elokuva jatkuu kuitenkin mainiona. Eräs nykyajan elokuvarasituksista, puhuvat eläimet ovat tässä vielä `uransa` alkutaipaleella, ja ovat toimivia. Varsinkin kun niiden vilahtelu on maltillista, jopa pientä: Pilkkikala puhuu avannosta ja puhetta papattaa myös metsäkämppään nukkumaan vääntäytyvä karhu. Kun karhu asettuu nukkumaan Hopen hahmon viereen, niin hän sanoo mesikämmenelle: "Kun rikastumme, ostan sinulle kunnon turkin, ettei sinun tarvitse lainaturkiksissa kulkea."..
Onnistunut omituisuus elokuvassa on kertoja/keskeyttäjä, joka mm valistaa katsojaa näin: "Tämä on niin kutsuttu flashback." ja "Nämä näyttelijät ovat niin kutsuttuja extroja." Lisäksi hän `suoltaa` muutamia lausahduksia joissa on aikamoista seksuaalisväritteistä värinää. Näin tekee myös pääosakakasikkomme, sekä heidän rakkaudenkohteensa (Dorothy Lamour). Tätä teema jatkaa elokuvan loppu, jossa pariskunnan poika on kummasti toisen heeboista näköinen. Mutta kumman? "We adopted him."
Lapin Laki ja Villi Pohjola - Jäälakeusjännitystä. Jopas mä nyt `liikun` paljon Pohjoisessa. Noilla ensimmäisen lauseen sanapareilla, yhdyssanalla voidaan ehkä otsikoida kohta ensi-iltaan saapuvaa, Jussi Hiltusen ohjaamaa elokuvaa Armoton Maa. Pitkästä aikaa Lappijännitystä! Juonikuvion mukaan aika kuivaa ja kulunutta kelohonkaa, mutta kelohonkahan on kauaksinäkyvää, jykevän jämerää, jämäkkää tavaraa..
VastaaPoista