El Asfalto (Espanja-66) Asfaltti imee ihmistä...

Onpa uniikki tarina tämä tarina joka on osa espanjalaista `Twilight Zone`-sarjaa (sarjan nimi englanniksi Tales to keep you awake) Mies uppoutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle katuasfalttiin. Toinen, yksikätinen mies yrittää ensin vetää miehen turvaan, sitten saada kaupungin `kuoppa ja halkeama`-osaston vetämään ukon ulos, enain puhelimella (mutta keskusneiti juttelee vain kaverinsa kanssa), sitten pitkän jonon hännillä itse toimistossa.. Väkeä lappaa vajoavan miehen ohi: Sanotaan "Tämä on provokaatio, Idässä ne polttavat itsensä, täällä ilmeisesti näköjään hautaavat..." Tai: "Tämä on jonkun liikkeen mainoskikka." - Kafkaanisen ja kuluttajahullun maailman mainion pienkitkerä, pienmusta satiirinen yhteensulautuma, sillä "Asfalttihan (ja betoni, lat huom, mutta tässä talot ovat pahvia ja piirroksia, autot myös pahvia, ei peltiä, ihmiset lihaa ja verta) on se kaupungin koossapitävä (virtaava) voima ja elementti. Se nukkuu talvet ja herää keväisin..." Pidin kuin pöljä puurosta, tollo taikinasta..

Käykö kaikki kimppuun?

Pilvistä. - Nettinilkin nousu, uho ja tuho? (Yhden Miehen!) Massamyynti on aina online! Myös Kioyshi Kurosawan Cloud saa ensi-iltansa Venetsian filmifestivaaleilla. Olen joko oikeassa tai väärässä, tai osaa, puolta kummastakin, käsitin niin että elokuva kertoo netin tavaramyyjämiehestä, jonka kimppuun ihmiset, netin ihmiset, ja kai "koko"(?) "nettikin, käykö, tunkeutuuko tekoälykin iholle, ovelle, sisälle?--- Pilvipalveluja karuimmmasta, kolkoimmasta kellarista, pimeimmästä viemäristä, syvimmästä helvetistä?...

Villiä vilkettä ja vinoa visuaalisuutta

On ilahduttavaa nähdä että Harmony Korinelta on pitkästä aikaa tulossa vähän isomman ihmettelyn elokuva, sillä Venetsian elokuvajuhlilla esitetään hänen uutukaisensa, Baby Invasion, tosin kilpasarjan ulkopuolella. Luvassa varmaan otsikon mukasista meininkiä, ohjaaja on kertonut käyttäneensä vähän vaikka mitä kuvausformaatteja...

Sundelbolong (Indonesia-81) Mukavan mielipuolinen (tai jopa kokohullu, ei puolikasta!) juoni, mutta gorekierrettä, vierrettä olisi juomassa, seoksessa (SEKOksessa) pitänyt olla enemmän, rymäkämmin, tymäkämmin...

Barry Prima ja Suzanna Samassa Elokuvassa!!..Elokuvan alussa prostituoituzombi heittää, suoltaa (ilman suolia kuitenkin valitettavasti, vaikka zombi onkin), aika paksua tekstiä: "I used to be prostitute. I used to be happy." Sitten hän kääntää koko alkutekstien ajaksi selkänsä jossa leikkiä ja lihaa lyövät, syövät kärpäset ja madot.. (Elokuvan gorekertymä on näin hiljainen, mutta ei siis enempää kiljainen, niljainen, mutta se on suht katsottava, ok..) Alkutekstien jälkeen seuraa koston kaava, kierre ja kulku...: Mies (Barry Prima) rakastuu prostituoituun (Suzanna) ja vie hänet kotiinsa, pois, naimisiiin... Mutta mies on joku armeijan tai muun laivakapteeni ja joutuu jo heti hääpäivänä lähtemään tärkeälle yhdeksän kuukauden tehtävälle.. Ja nainen huijataan heti takaisin väkisin väkivallalla prostituutiobisnekseen ja joutuu joukkoraiskatuksi. Oikeudessa nilkkipuolus- ja tuomari vapauttavat syylliset koska `nilkki on aina nilkki` ja "Prostituoitu on aina prostituoitu." Tuon isoissa, oikeissa, paksuissa lainausmerkkeissä olevan lauseen sanoo tietenkin nilkkituomari. Sitten nainen huomaa olevansa tietenkin vielä raskaanakin (painajaisissa leijuvia vauvoja, lattiat täynnä itkeviä, konttaavia, ryömiviä vauvoja) ja tappaa itsensä.. Sitten kumman kevyesti, kylmästi vaimon kuolemaan suhtautuva mies ("Jumalan tahto.") saapuu paikalle, mutta kohtaa lähes heti naisen kaksoissisaren (joka taas on kuollut jo kymmenvuotiaana, mutta on nyt aikuinen nainen) ja varsinainen kuoleman kostokeissi alkaa... - Ihan kiharaisen kilahtava, kilahtavan kiharainen juoni, mutta se olisi tarvinnut kovempaa gorekierrettä- ja kääntöä ja vielä villimpää witchivääntöä. Se olisi tarvinnut lisää laholihaa zombin päälle, mutta on tässä kuitenkin koko ajan hyvän kinon vino tunnelma.. Ja pitää vielä painottaa, että kyseessä on kuitenkin hyvä, onnistunut elokuva, tunnelma on tosiaan koko ajan kohdallaan ja sitä kaivattua, kaivettua, kekseliästä goreakin (taas tosin, tosin taas vilahduksena) tulee lopussa kun kakkospahis heitetään parvekkeelta sähköjohtolangoille palamaan ja ilmassa leijuvat lävistävät, kuristavat käsivarret kulkevat, kuristavat käsivarassa.. Kuristavat, puristavat, lävistävät...

Dark Ride aka Killer`s Delight aka Sport Killer (USA-78) Mustavalkoisten media(?)valokuvien (tai poliisin) ja värikkään takaa-ajon synkkä synteesi.

Onpas "rakkaalla" roskalla monta nimeä! - Roska, Rauha, Rakkaus! - Roska on rajaton "riemu"! -- Eli tämän elokuvan toinen päähahmo, riemuidioottisen sairas naistappaja, ei kyllä ole rakas, rauhallinen eikä riemukas, vaan tosiaan silkkaa sairautta. Eli aika perinteinen hahmo ryönäelokuvissa, mutta vielä perinteisempi on häntä jäljittävä poliisi. - - Elokuvan ansio on että sen fokus on lähes koko ajan tämän tappajan, tappauksen tapauksen kintereillä, se keskittyy lähes vain ja ainoastaan tähän takaa-ajoon, naiselleenkin poliisi sanoo moneen kertaan että ollaan yhdessä sitten kun juttu on selvinnyt, ja nainen hyväksyy, ymmärtää, roisto, roska , ryönä, sairas, sairaus on saatava pois häntäkin häiritsemästä. Elokuva perustuu jonkin verran todellisuuteen, sillä surmatöitä ei näytetä tapahtuvan, vaan tapahtumien, tapamurhien jäljet näytetään ilkeän inhottavina. mustavalkoisina poliisi(?). media(?)valokuvina. Lisäksi elokuvan lopussa tulee tekstiplanssi jossa sanotaan poliisin siirtyneen tämän tapauksen jälkeen (tässä tapauksessa paha liero saa lopputilinsä ilman lomakorvausta) seuraavina vuosina eri puolille Amerikkaa vastaavien tapausten perään. Mutta kadonneen yht`äkkiä jäljettömiin, eikä häntä ole löytynyt vielä tänäkään päivänä. Ottiko, saiko loparit (vai lopulliset loparit) ja sai sitten sitä laatuaikaa naisensa kanssa, tiedä, heitä, häntä.. Mutta onneksi tämä elokuva ei kadonnut ja esimerkoksi Vinegar Syndrome se löysi ja julkaisi...

Inferno Carnal aka Hellish Flesh (Brasilia-77) Elokuvahistorian avuttomin, mitättömin, onnettomin ja surkein Hullun Tohtorin Laboratorio, no onhan sekin nyt "jotakin", NOT!

Coffin Joe Hulluna Tohtorina!! No, ei pidä odottaa liikoja, tai oikeastaan suoraan sanottuna yhtään mitään.. TAAS Häneltä ilman kumpaakin kättä kirjoitettu, kuvattu, leikattu ja (s)ohjattu Itse(tyydytys)reflektointi! Tämä on näitä Coffin Joen pitkän loppuluisun leffoja, jotka antavat alussa ja lopussa jotakin, joskus ei edes niissäkään. Tässä sentään alku ja loppu ovat edes jotain, mutta nekin ovat hyvin pientä.. - Alussa varjokuvassa nainen heittää happoa miehen (Coffin Joe, huoh.. kukapa muukaan..) kasvoille ja Helvetin Lieskat (Mitkäpä Muutkaan kun `Joe` on kyseessä, huoh, huoh..) kohoavat, nousevat, sitten saman "nousun" tekevät alkutekstit... - Ja Älkää Luulkokkaan, että säästyisitte tältä kohtaukselta JA VARSINKIN SEN SEURAUKSILTA!! Tosin, kun kohtaus isketään uudestaan verkkokalvoillemme Joen mössöverinaama on aika vaikuttavan näköinen, mutta JOEN KOKO LEFFAN JATKUVA KAIKUVA TUSKAN HUUDON TOISTO, TOISTO JA TOISTO (jälleen näitä Average Coffin Joen bravuureita, sillä pitäähän katsojan kuulla Joen TUSKA! Siinä pari kertaa kuultava naisen samppanja-shekki-rahanauru jää aivan toiseksi.) - Eli tohtorin hyljeksitty vaimo ja rakastaja-pariskunta raivaa Joen tieltään hapolla ja laboratorioliekeillä.. Mutta Joe Tietenkin kirurgoiraan kostajaksi. ja mutta tämä alun ja lopun välinen joutoaika ON AIVAN HELVETIN TYLSÄÄ (no onpa HelvettiRakastajan Coffin Joen elokuva ainakin Helvetin Huono Ja Tylsä!!..) Ainoaksi `hyväksi` asiaksi elokuvassa jää Joen ja elokuvahistorian ammattitaidottomin, ankein ja avutttomin, käppäisin, kököin ja köyhin, ja varsinkin mitättömin, toimimattomin ja turhin hullun tohtorin laboratorio: kapealla, pitkällä pöydällä on pääkallo, kahvinkeitin ja pari letkunpätkää ja seinällä julisteita, postikortteja, valokuvia kenestä ja mistä tahansa. Kunhan nyt on jostakin jotakin, jotakin jostakin.. Joen olisi loppuluisunsa aikana pitänyt tutustua HelvettiNero Renato Polselliin, joka teki toistoa elokuvan tai kahden sisällä mutta ei tehnyt niistä mitään kymmenen elokuvan kiviriippa-kamelikaravaani-"karnevaalia", kuten Brasilian Mies teki näissä viimeisissä "vauhti"karavaanipläjäyksissään. Kuuskytluvun tuotantohan Ukolla oli huomattavasti parempaa, vaikka toistoa oli niissäkin välillä yli sietokynnyksen...

The Strange Case of Dr Rx (USA-42)

Nimen voisi kääntää vaikka Tohtori Reseptin outo tapaus. Outoa tässä on erittäin vähän, tylsyyttä sitten tuutataan lähes koko tunti. Lionel Atwill on se elokuvannimen outo vilahdus. Häntä tosiaan näkyy erittäin vähän, mutta se vähä on erittäin hyvää, MUTTA KOROSTETAAN VIELÄ; SITÄ ON ERITTÄIN; ERITTÄIN VÄHÄN!! Atwill on tuo tohtori. Pullonpohja-pyörölasinen tohtori. Paitsi kun hän vaihtoleikkaa (eli tämä kiikarilasimies on muka myös kirurgi!!) gorillan ja miehen aivot keskenään hänellä on silmienreijillä varustettu pussi päässään!!?? Mutta tästäkään huolimatta tämä ei ole gorillointi, kauhupläjäys, camp-roskavyörytys, outo komedia, vaan TYLSÄ dekkarointi. Pahinta paskaa on kuitenkin pääosapölvästietsivähahmon jatkuva nustan palvelijansa läpsintä, potkinta, tönintä, haukunta, nolailu. Täysin umpi-idioottimaista käskijirjoitusta ja toteutusta.

Beasts And Beauties: Cinema's Golden Age Of Gorilla Men, Killer Apes & Missing Links An illustrated Filmography 1906-1949 (2023)

Gorilla ajaa autoa, bussia, taksia, helikopteria, lentokonetta, (sukellus)venettä, soittaa balalaikkaa, banjoa, bassoa, kitaraa, sähkökitaraa, ukuleleä, flyygeliä, kastanjetteja, marakasseja, pianoa, urkuja, ksylofonia, rumpua, luuttua, selloa, viulua, huilua, harppua, huuliharppua, torvea, raivoaa, repii, ryöstää ja tietenkin kanniskelee kaunottaria, rinnatkin välillä esillä... Mielenkiintoinen, tietoa tarjoava, itseään toistava kirja itseään toistavasta genrestä... Genren Kultaiset Vuodet kuulemma 1927-49.

Terminal USA (USA-93) Iloittelua ja piloittelua terminaalivaiheen maassa, maailmassa...

Hyökkääjät ja hännystelijät tunkkateatterissa. Jon Moritsugun Terminal USA on hullu, tarkka, villi ja värikäs `hullu perhe ja hangoroundit/hännystelijät/hyökkäjät `-sekoilu, shokkailu joka on tehty konkreettisen pahvisesti (tosin pahvit eivät onneksi ole harmaita vaan sekotulitusvärisekomelskaa) kun huoneet on jaettu pahviseinillä kuin halvimmissa tunkkakellariteattereissa tai tv-sarjoissa. Ja melskaa tosiaan riittää kun perheen tyttö on raskaana, paha poika (Jon Moritsugu) vuotaa ampumahaavan takia kuiviin huoneessaan, lukutoukkapoika (Jon Moritsugu) haaveilee skinhead-poikaystävästä, isä on juuri ottanut loparit töistä ja äiti haahuilee muuten vain... Ja kaikkea tätä tarkkailee vuoteeseen sidottu isoisä (Japanin punalipputyynyliina, kuin veripallo, päänsä alla... - Oivaa, mutta ei tippaakaan loivaa Moritsugumeinimkiä joka loppuu pehmonalle- ja cheerleaderconfetti-verilöylyyn... -- Jon Moritsugun Maa ja Maailma on värikästä undergroundia. Kellarissa, viemärissäkin voivat värit iloitella, lihoitella, paloitella ja piloitella...

Mod Fuck Explosion (USA-94) "Welcome to Shit Generation!"

Nainen, nimeltään London: "I am two words: "Fucked up."" Jon Moritsugun mainio jengielokuvaparodia (Moritsugu esittää kummankin jengin pomoa, hullun upea, upean hullu keksintö) aina sieltä West Side Storysta lähtien jossa camp, glam. kitsch ja roska, trash kilahtavat, kippistelevät keskenään... P.S. Eokuvan alussa shitataan, sotketaan, sutataan Columbian, Paramountin, Touchstonen, Universalin, Warnerin Veljesten logojen päälle.

Hippy Porn (USA-91)

Jännää miten kun Jon Moritsugunkin kaltainen punkin ja undergroundin väri-ilkamoija-iloittelija Jon Moritsugu tekee mustavalkoista undergroundia, niin se on lähes kopio Richard Kernin, Nick Zeddin alamaasta ja maailmasta. No, täytyy myöntää ettei se nyt jää pelkästään värimaailmaan, vaan tekstuuri on lainattu myös mainituilta herroilta: Kylmää ja kyynistä. Puhutaan Cinematic Dead`ista ja muutenkin Death, Kuolema kurkii joka kolost, olosta ja polosta... Elokuva alkaa kuitenkin kekseliään `kauniisti`, kylmästi, täräjävasti, väräjävästi, kun nainen astuu autostaan ja sanoo lahoavalle jollekin jyrsiväraadolle "I`m sorry, I didin`t see you." Mutta heti tämän alun jälkeen elokuvasta tulee lähinnä erilaisista samaa toistavista (tehokeino, tiedän, mutta siitä tulee tekijää ja katsojaa kahlitseva kehokeino) undergroundaarisista (lue: tylsästi lähes pelkästään seksistä) keskusteluista. Kernin, Zeddin väkivalta puuttuu. - Tästä puuttuu niin paljon Moritsugua, ettei tätä kyllä jaksa, mutta pakostakin Moritsugukin epäonnistuu, erehtyy ja pettää joskus, se on selvää ja inhimillistä, jopa toivottavaa.. Ei Jumalia Alamaailmaankaan!!!...

Pig Death Machine (USA-2013)

Pösilö brunetti tilaa taas salaatin ketsupilla, mutta muuttuu sormeillun lihaliman, limalihan ansiosta neroksi hirviöksi (älykkyysosamäärän huima nousu näytetään numeroina) ja hän alkaa katselemaan, kuuntelemaan, nuuskimaan pyhää kolminaisuutta lavuaaria, pönttöä viemäriä, kaivaa roskia ja syö sieltä. Ja nerous nousee... Lisäksi mukana meloo kasveja kukkia halaava, kasveille, kukilla puhuva (ja kukat vastaavat! Mutta voiko kasviksia, mitään enää syödä? Kun kaalta leikkaa sen tuskanhuuto on kuin päätä leikkaisi. Ruohokin valittaa kun sen päälle astuu... Ja kasvihuoneissa kaikuu moniksavillinen kakofonia "Hey!" Over here! Come here!" ja lähes orgastinen huokasaalto kun heitä kastellaan...), punkkari (hän myös hypittää muvisia pikku-ukkoja kukkaruukuissa, toisessa [ala,ylä]maailmassa), muovailuvaha-animaatioita sikanaamarinainen, jälleen taattua Jon Moritsugu- laatua. Lopussa Jan Svankmajermaista lihavyörytystä. Sekin Moritsugumaisella konfettisateella.

Scumrock (USA-2002) Scum Generation

"This is scunrock, not punkrock." Ihan mainio suttu (mutta välillä kuvaukseltaan liian tarkoituksellisen suttu, aurinkovalottunut tönkkö) punk, eikun tosiaan scumrockkaajien ja undergroundohjaajan harmaa hapuilu kohti `kuuluisuutta`, `mainetta`.. Ehkä Jon Moritsugun uudelleen`valotus` varhaismestarityöstään My Degeneration.. Mutta musa on hienoa, mutta ei sekään niin hienoa kuin Degenerationissa. Suttupunk. Sutturock. P.S. Hieno idea on kirjoittaa kakkaus-rakkausviestejä sormella marketin pakkaskaapin lasioveen..

My Degeneration (USA-89) Meat Generation

Alku-P.S. Who`lla oli My Generation, Moritsugulla on My Degeneration!!.. - Love is Meat! Meat is Love! Meat is Rock! Rock is Meat! "Is meat art? Fetish says so." Jon Moritsugun loistavassa punk-undergroundelokuvassa loistavalla naispunkbändillä on managerina sianpää. Mutta sitten liha leviää kun Ameican Beef Insitute naisjohtajineen ottaa bändin rasvaisiin hyppysiinsä. "Hey,I`m Amanda Jones, the singer of Fetish, and after a hard day of rock and roll, there`s nothing better in the world than big juicy stakes." Loppu-P.S. Näyttääkö Amerikan kartta Lehmältä? Vai Sialta? Ihan Sama, Who Cares??.. Let`s Eat!!!... Let`s Eat Meat!!!... Mainiota nilkamoivaa, iloista, ironista, satiirista käänteispunkkia ja undergroundia. Tai sitten ei... "Vastuu" siirtyy syöjälle. Kuin John Waters meets Lydia Lunch ja Richard Kern in big city punk-pläjäyksessä. Säröä ja Väriä. Väriä ja Säröä. P.S. 2 Ja ihan lopussa sianpää koristaa taidegalleriaa. Näinhän se menee - That`s The Way It Goes..

Necropolis (Italia-70) Tekopahoja- ja pyhiä.

"Oletteko nähneet tätä naista?" (Oivallista! Näytetään Mona Lisan kuvaa. Anne Frankin kuva olisi sopinut vielä paremmin yhteiskunnallisen elokuvan maailmaan.) "Maailmankaikkeus, Universumi on päässäni." , "Halveksin aurinkoa, pimeyttä, valoa, päivää yötä-", "Ihmiselämässä kaikki normaalit, tavalliset ihmiset, kaikki pahat ihmiset, kaikki ilkeät, kaikki tyhmät, ujot, `rujot, sairaat`, jäävät jäljelle, säilyvät putoavaan, putoavassa hengen luolassa-" , "Me emme ole syntyneet vielä. Olemme vain unessa. Meidät on tehty samasta aineesta kuin unemme." "Musta vuori nousee idästä, sininen vuori lännestä." , "Tupla-sateenkaari kahdella korvalla." `ja sadalla silmällä.` , "Hakkaa maata kahdella sulalla. `sulilla`, "Anger, Kenneth Anger." , "Ihmiset puhuvat magiasta, paholaisesta, jumalasta, vallankumouksesta. He ovat tekopyhiä." `tekopahoja`, "Tuuli puhdistaa ikkunat." , "Ei ole kahta tapaa runoutta, vain yksi." , "Tuo minulle coca cola-pullo, tahdon tyydyttää itseni." (Oivallista! Mutta pariin oivalliseen oivallukseen elokuva jääkin..) Sillä tämäntapaisia ja varsinkin paljon huonompia heittoja riittää valitettavasti, eikä edes välillä huudettu "TARPEEKSI!" auta mitään, päinvastoin. Ja varsinkin kun vielä kahden tunnin elokuvan viimeiset 45 minuuttia on lähinnä jenkkivaimon italomiehensä haukkumista, niin huono, tyhmä ja tylsähän tämä on... Mc5:n Kick out the jamsin muutetumpi, `päällepuhutumpi`, `sensuroidumpi`, siistitympi, siivompi alkupuhe kuullaan, samoin discomies Paul Jabaran iso kyrpä tyypin, tyyppien-puheet. Warholin Viva tuona miesvalittajana. Toinen Necropolishan on vuosien-86-87 (imdb, ja fix-galleria) moottoripyörä-noita-punkkari-murhamysteeri.

Necropolis (Italia-70) Ihan hyvää houretta, huutoa, outoa, mutta liian pitkään...

Ihan hyvää huutoa, kuiskausta.. Ihan hyvää hippeilyä, trippeilyä, erikielistä huutoa, julistusta, tulistusta, keskustelua, monologia, provokaatiota, "porno"kaatiota, Tina Aumontia ja Pierre Clementi alastomana ratsastavana Attilana, jne mutta ei yli kahta tuntia!!.. Huutoa, höpinää..

Monolith Monsters (USA-57) Avaruuskivet tekevät tyypeistä veden "avulla", sateessa kivikasvoja, kehoja.. Ja sitten alkaa rankkasataa...

"Avaruus pommittaa meitä jatkuvasti meteoriiteilla, ja joskus jotkut pääsevät läpi..." Suolakaivoskaupungin kylkeen kasvaneen minikaupungin tutkijahemmo tuo mustan meteoriittikiven laboratorioon ja kohta on kämppä murskana, raunioina, säpäleinä ja mies kuollut kuin kivi. Ensin heikit, hemmot ja helenat ihmettelevät kiveä ja sanovat että "olivat unessa tai skippasivat sen tunnin jossa collegessa kiveä käsiteltiin", mutta pikkuhiljaa selviää että kivet lisääntyvät kuin lierot, liskot, luteet ja runnovat ja rusentavat talot ja tekevät ihmisistä ennen kuolemaa kivikasvoja, kivikehoja.. Sitten selviää että kivet lisääntyvät vrden voimasta kivikasoiksi, kivivyöryiksi ja sateella niistä kasvaa ydinohjusmaisia suippotorneja, jotka kaatuessaan murskaavat alleen.. Mutta pääosahemmot, heikit ja helenat eivät laske alleen, vaikka alkaa rankkasataa... - Monoliittimonsterit on vähän erikoisempi, erilaisempi 50-luku kauhistus, jossa vasta-aseeksi kekataan Suola! "Se On Se Suola!"

Ghost Nursing (Hong Kong-82) "Nyt ensimäistä kertaa elokuva aaveadoptiosta, aave(sairaan)hoidosta, aaveimetyksestä!"

Nyt monipuolisempi, parempi, ykstyiskohtaisempi arvio tästä elokuvasta. Ensimmäisessä arviossa meikäläinen gorekonossööri ja splatterspesialisti yksipuolisesti, yksisilmäisesti keskityin goreen.(Siitä sitten Siinä.) Nyt tätä, edellisen unohtaen, uudestaan katsoen innostuin että onko kerrankin kasari Hong Kong- "goreilu" ilman sitä gorea, gore-a-go-go`ta, `perinteisellä`, `tavallisella` kauhukuvastolla (esim toimiston väki muuttuu iloisiksi, leikkiviksi lapsiksi jotka iloiten, riemuiten, leikkien lähestyvät lapsia pelkäävää), mutta sitten muistin, tajusin että täähän päättyy pitkään, laajaan ja laveaan goreralliin. Olisin ottanut tämän aivan ilman goreakin, mutta täytyy myöntää että nyt nämä osapuolet ovat mitä parhaimmassa balansissa, tanakassa tasapainossa. - "Nyt ensimäistä kertaa elokuva aaveadoptiosta, aave(sairaan)hoidosta, aaveimetyksestä!" - Nuori nainen pakenee pelivelkbojaan ja mahdollista murhaa Thaimaahan. Siellä kohtalo kolhii vielä karummin, kovemmin. Joten ei auta kuin kysyä paikalliselta pokaaliinsylkijältä (pokaali palaa, sylki savuaa), eli tunnetulta tatuoiulta tietäjältä neuvoa. Nyt neuvo ei ole `tanssia alasti buddhapatsaan edessä, jotta saat ison lottovoiton", kuten toisen naisen tapauksessa kävi ja oli, nyt on niin paha tilanne että hänen on adoptoitava aavevauva, aavelapsi!!.. Joka, jota pitää säilyttää purkissa alttarihyllyssä, hyllyalttarissa kumarteltavana, rukoiltavana!!.. - Siitäpä sitten taistojen, vaistojen tanner tärisee ja värisee!!.., kun vauvan kinat, limat pikkuhiljaa pois karisee, varisee!!.. Eli purkkilapsi säteilee pahuutta purkista. - - Vielä siitä lopun gorekertymästä. Siinä kylvettiin goressa ja suihkutettiin splatterissa niin hartaasti ja pitkään, että seuraava jäi sanomatta, kirjoittamatta, huomioimatta: Siinä edellisessä arviossa mainittiin goreaseena iso koristehaarukka, niin olihan siellä myös iso koristelusikka johon valutettiin verta haarukasta! Erittäin olennainen ja tärkeä tieto ja lisäys.. Ja suuhun tungettava keskisormiveistos jäi kokonaan mainitsematta, Mikä Moka! Yksityiskohtaisemman gorekokoonpanon, gorekohtauskokoonpanon, luettelon voit lukea siitä edellisestä arviosta..

Shaolin Drunkard (Hong Kong-83) Mainio mielettömyys jossa paljon nukkeja; Narurobotti/sotilaasta sammakkoon...

Kuten Taoist Drunkardissakin tässä ovat pääoassa majavatalttahampainen viinisieppo (myös nukkeversiona! Nukkeja näytetään, käytetään muutenkin paljon 1]), iso`äiiti` ja nuori mies. Myös samoja kohtauksia vilahtaa. Mutta tämä leffa sujahtaa, vilahtaa ohi paljon mukavammin, sulavammin, viihdyttävämmin kuin Taoistinen Juoppo, johtuen siitä että nyt juoni ei ole muutama varmasti mieleen jäävä älyttömyyskohtaus tollo-typerys-typerätäytteellä. Nyt on maltillisempaa mayhemia ja mielettömyyttä ja väliajatkin on täytetty juonen kannalta paremmin, tyydyttävämmin, viihdyttävämmin... Mukana vilahtaa tulikäsi-kung fu`ajaa ja jopa tulikäsi-luuranko-kung futajaa, mutta meininki on paljon ymmärrettävämpää, jos Kauko-Itä komedioista tuota nieä nyt kannattaa, voi käyttää, pystyy käyttämään, hemmo puristetaan pää polviin renkailla keinutuoliksi, viinikippokuppipyramidin juonti samalla kunf fuillen ilman tornin sortumista ... Kuten edellisessä, nytkin mies/demonipeto on vankina (nyt dominokuutioiden[?] vartioimina[!], ruokalautanenkin lipuu kaatuvien kuutioiden päällä) ja karkaa, avainta etsitään ja harvinaisesti yhdeksän neitsytmiehen verta... Kerran, pari näinkin päinkin... Shaolin on koherentimpaa komediaa, ja vähemmän toistoisaa kuin Taoist, mielettömyyksiä kuitenkaan unohtamatta. Kekseliäs, mainio, nerokas, nokkela sananvaihto tähän loppuun: Katuhuijari laittaa myrkkykäärmeen luikertelemaan katsojan selkäpuolelle (Ai kun kutittaa! puistelee kroppaansa mies) ja käärme puree hemmolle myrkkykyttyrän. Huijari: "Jos annat sata dollaria, niin isken vasta-aineen kyttyrään." Purtu: "Mutta kun olen säästänyt juuri sen summan hautajaisiini!") 1] mm nukkevaimo/vaimonukke ja pari mainiota hirviönukkea, nukkeirviötä: Isohko limahampainwn, pitkäkielinen, punavalosilmäinen sammakko ja betoninen, peltinen lieskaa suusta sylkevä, punajauhoa, punajauhoverta/punaverijauhoa pierevä narurobotti, narusotilas.. Robotista, sammakosta sotilaaseen...

Ishimatsu - One-Eyed Swordsman (Japani-57)

Onpa kerrankin hyvä yakuza-pomo, Jirocho, ja hänen hyvät miehensä, (kuin Robin Hood ja Miehet, Pojat) ja tässä keskitytään heistä kuuluisampaan, taistelussa yksisilmäiseksi runnottuun Ishimatsuun (Shintaro Katsu). Ja kuten sanottua, hänkin on hyvä; hyväsydäminen ja huumorinhajuinen-tajuinen. Jopa Laulava!!??.. Elokuvassa muutenkin yllättävän paljon huumoria, mutta lopussa sitten legendan luhistuvaa loppua, joka tietenkin lujittaa legendaa.. - Huumoririkasta, hyväsydämistä menoa ja tietenkin taistoisaa.