Perheen nuori nainen tekee `puolitapon` kopauttaessaan kengällään miesystäväänsä, naisen -ja rahanhimoista vanhempaa pukumiestä, joka puolipökerryksissä syöksyy kuolemaansa. Perheen äiti pimittää tapon ja ruumiin, jotta `mätäperheen` (itkuiset selittelyt, teennäinen sukurakkaus, perheen isä aina [ainakin koko elokuvan ajan] ulkomailla, teennäiset puhelut, vanha isä rasittava kyselijä = teennäisyys) asiat enää lisää mädättäisi maaperää, tulisi tietoon..
Tämä Max Ophulsin ohjaus (viimeinen Usa:ssa) ei ole miehen parhaita, mutta on suht toimiva perheruodinta. Itse juoni kokonaisuudessaan ei ole kovin kantava (alkuteksteissä hämmentävästi `Based upon Ladies Home Journal story "Blank Wall" by Elisabeth Sanxay Holding). Lähes heti ilmestyy epäuskottava ja epäuskottavasti James Masonin esittämä kiristäjähahmo. Mutta Mason näyttelee tätä kova-haurashahmoa yllättävän hyvin, uskottavuusrajotteistaan huolimatta. Samoin Joan Bennett perheäitinä on hyvä.
Eräänlainen soft-noir (myös kuvaus enimmäkseen) johon sekoittuu vahvasti pikku-outoperhettä, toteutumattomia kautta kaukaisia rakkauksia ja/tai rutiineja ja onnellinen Hollywood-loppu josta katsoja miettii onko tämä `onnellisuus` oikein.
P.S. ..ja Caught (Usa-49) Reckless Moment on parempi kuin toinen Ophuls-Mason-yhteistyötuotos Caught, jossa tavaratalomalli (Barbara Bel Geddes) `rakastuu` rikkaaseen, (elämän)tarinaltaan trumpmaiseen tyyppiin (Robert Ryan rutiini-puolivilla-puolivalo-puolivaihde-puolitehopahiksena) ja rakastuu Masonin esittämään synkkäkulmaiseen, mutta ihanteelliseen lääkäriin. Elokuvan loppu laimeilua. (Recklessin` loppu paljon kyynisempi). Caughtissa Bel Geddes voimallisena, mutta muuten puolipahis-puolitunnetoimintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti