tiistai 5. heinäkuuta 2016

Nightmare Weekend (Usa-86) - Ihanan absurdi soppa

Nightmare Weekend on sangen sekava soppa (tosin sattumilla seassa) joka `yhdistää` alkeellisen tai ainakin alkeellisehkon kasari tietokonetekstityksen ja piipityksen, hullu tiedemies/nainen-variation, zombiutumisen, rakkaustarinan, nukke"kauhua" ja erittäin vahvan ja ruutuajaltaan pitkän kasari"disco"meiningin.

Tietokone-"tiedemies" ("You are just one mad scientist") on kehittänyt `hienot systeemit` (hänen tyttärelläänkin on huoneessaan etäpääte jota veltosti tärisevä KÄSINUKKE käyttää), mutta miehen naisassistentti onkin vielä muiden tietämättä pahis joka roudauttaa miehen kartanolle nuoria naisia tehden heistä pienillä tietokoneen `työstämillä` pyörivillä rautapalloilla(!) oliko se nyt zombatoideja vai mutantoideja, vai mitä ja jne.. (Tarkoituksena kaikitenkin korttelin valloittaminen. Ja kyllä käsinukkekin myös välillä näitä kuulia `ampuu`.) Heitä kartanolle roudaa autokuskiasuinen viiksimies limusiinilla. Tosin suurimman osan ajasta hän (ja tytötkin) viettää paikallisessa "discossa" pientä piilopulloa (hotellin pikkubaarikaappipullo) kahden paahtoleivän välissä pitäen ja siitä naukkaillen. Oiva piilo! Tytöt tanssivat.
Tää "disco" ja yleensäkin tanssiminen on elokuvassa (mukavan) häiritsevänä ja pitkänä teemana. Tanssilattialla pysytään paljon, eikä siinä kaikki, löytyy esim juippi joka walkmanit korvillaan tanssii yksin koko ajan ja joka paikassa jäykän nykivää, heiluvaa hymynkareista tanssiaan jopa silloin kun hän tyhjentää viiksimies-autokuskin biilin renkaat. Tai kun hän seuraa viiksekkäitten discomiesten tanssintaa ja naiseniskentää. Itse hän on viiksetön, tästä varmaan kaikki johtuu..
Yksi juttu mikä meikäläistä näissä ns discotanssikohtauksissa tämäntyylisissä elokuvissa ihmetyttää on soitettu musiikki. (Toista ovat varsinaiset discoelokuvat) Näissä discoissa soitetaan hillittömän paljon (tässäkin koko ajan) jonkinlaista ruotsinlaiva-rock and rollia (laulettuna ja soitettuna tai pelkästään soitettuna) ja jengi tanssii ihan pähkinöinä! Missä on oikea, varsinainen discomusa?

Kahvikupin kautta zombiuteen. Gore on välillä rajuhkoa, varsinkin ihan elokuvan alussa. (Alkutekstitkin tulevat kökön valuvaan `veri`lammikkoon.) Nämä mainitut rautakuulat rullaavat sisällä ja ulkona ja luurailevat pöydillä ja kirjojen takana ja survovat silmään ja suuhun esim kahvikupin, hammasharjan ja naisten alushousujen kautta nuuskijalle.

Kaikkein absurdein on tietenkin tämä nukke. Pää on tehty jostain massapallosta ja takatukaksi on liimattu vihreää, paksua lankaa. Samaa väriä ja ainetta ovat siellä täällä aaltoilevat `kulmakarvat.` Nenänä vihreä pallo, suuna musta sydän. Sitten vain jostain `kättä` ja `jalkaa`, ryysyt päälle ja tärisemään. Nuken ääni on tietokonepiipitystä. ("Warning!" "Warning!") Ja aika absurdi on myös tämä tietokoneohjelma. Sen kautta pystyy mm vaikuttamaan tietyn, milloin minkin valitun auton ajo-ominaisuuksiin. Lopputulos tapahtuu sitten nopeutettuna filminä kulmikkaine käännöksineen.

Täyttä paskaa, mutta meikäläinen tykkäs. Kun on jo niin huono, että se on todella huono, niin välillä meitsi diggaa. :-D Tässä teoksessa huonous ja paskuus natsaavat nautittavalla tavalla. Ihanaa roskaa - Ihanaa moskaa. Ihana sotku. Ihana soppa. Ihanaa.. :-)

1 kommentti: