Dead and Buried (Usa-81)

Merenrantamysteerikauhistelut ovat aina möyrineet mukavasti meikäläisen mielessä. Tässä meri ei ole se varsinainen kauhun kehto, mutta kyllä se koko ajan siinä vieressä, mielessä kytee. Vesi kytee, mieli, keho savuaa...


Merenrantakaupunki (kylä melkein) Potter`s Bluff uinuu höyryisessä, harmaassa,  mustavalkoisessa `meiningissä.` Päältäpäin katsoen kylä kautta kaupunki onkin meiningiltään lainausmerkkiluokkaa, se tosiaankin melkein nukkuu. Mutta kylän väestö ei nuku, kuolleenakaan. Sillä suurin osa väestöstä on zombeja, mutta ei perinteisiä maksalaatikkonaamoja, vaan entisen, tavallisen näköisiksi maskeerattuja kalmoja. (Entisen näköisiksi, mutta uusiksi persoonallisuuksiksi.) Jäljet johtavat ruumishuoneelle, tai oikeastaan voisi sanoa ruumishuoneen ja `beauty parlorin` sekoitukseen.. Siellä Näitä syntyy. Lisäksi ruumishuonepomo kuuntelee koko ajan vanhaa jazzia työskennellessään. Koko elokuvassa onkin koko ajan onnistuneen, tenhoavan vanhentunut fiilis päällä.




Todella onnistunut kässärin (mm Dan O` Bannon) ja ohjauksen (Gary Sherman, mm Deathline, onnistunut uniikkizombailu sekin) yhteensulautuma jota onnistuneen creepy ja välillä tarkoituksellisen hönö näytteleminen kannattelee ja upottaa. Upotuskin on tässä melkein ansio, kun entinen kyläläinen saapuu paikan sheriffiksi ja alkaa ihmettelemään (zombi)mailman menoa.


Ei tämä nyt ihan täyteen mestaruusluokkaan kohoa, mutta onpahan vain pirunvino ja viihdyttävä höyräily. Loistava idea ovat kamerat. Kylän zombiväki nappaa paikalle eksyneitä turisteja ( ja välillä zombeumattomia paikallisia) ja kun päällehyökkäykset tapahtuvat alkavat toiset nappaamaan kuvia tilanteesta. Valtava kameroiden määrä, salamavalojen välke kuvittaa tuhon, kuolon hetkeä. Zombit joilla on kädessään kamerat, sekä myöskin  elokuvakamerat ovat kyllä varsinaista kauhua kauhun sisällä, elokuvaa elokuvan sisällä. Sillä näistä hyökkäyksistä tehdään myös (mustavalkoisia) filmejä..


Kuten sanoin, hönöilyäkin löytyy, mutta se menee hyvin sisään pikkukaupungin sielunmaisemaan. Pysähtynyttä, takapajuista, jopa typerää, mutta kuitenkin viriiliä, tunnelmallista, tappavaa.. Hönöisiä juoniaukkoja ovat mm se että joillekin (ei vielä zombeille) kyläläisille tämä zombisaatio on ilmeisesti täysin tuntematonta, ja sheriffinkin ymmärrys syttyy hyvinkin hitaasti. Mutta nämä ovat mukavia suolaripotuksia tarinan päälle. Lisäksi kohtaus, jossa perhe menee eksyttyään johonkin lahotaloon apua pyytämään, ja kun huomaavat että talo on täysin pimeä ja pölyinen kuin perkele (kuten kyllä koko kyläkin), hämähäkinseittinen ja muutenkin kauan sitten hylätyn näköinen, niin nämä seikathan tietenkin suorastaan käskevät perheen isää menemään koko ajan syvemmälle taloon, aina kellaria myöten, koko ajan "Is anybody home?"-huutoa mylvien. Onnistunut oivallus sen sijaan on laittaa sheriffin vaimo kylän opettajaksi, ja vielä opettajaksi joka ei näytä oppilailleen muuta kuin witchcraftiä, black arttia ja muuta `creepy stuffia` opettavan, on mainio lisä elokuvaan.. Goreakin on sen verran että elokuva on (juuri ja juuri?) päässyt viseo nasty-listalle. Se on välillä ihan vaikuttavan näköistä, tosin kerran, tyylin mukaisesti, myös kököhköä.




Mainio, lähes mestariluokan kauhistelu, jonka loppu on tehokas, mutta ei kyllä niin uraauurtava ja uniikki, ei yllättäväkään, kuin jotkut ovat sanoneet. Kyllä tästä merkkejä on ollut.