"Elegantilla hullulla" (John Stanleyn kuvaus) ja koko ajan käsissään yhtä avainta pyörittävällä Sir Alain de Maletroitilla (Charles Laughton) on lepakoita tapulissa ja salaisuus linnan kellarissa. Ja, koko elokuvan kestävä, ilkeänirvokas suunnitelma saada toisilleen vastahakoinen pari, Maletrotin veljentytär ja naisten sekä `maailman`/maankiertäjämies Denis de Beaulieu yhteen..
Ollakseen goottilainen kertomus (perustuu Robert Louis Stevensonin teokseen) ja varsinkin historiallinen linnagoottailu, elokuvan alkupuoli on liian valoisaa ja koristeellista kamaa, kaikin puolin. Ainoastaan (mutta se auttaa kyllä paljon) Laughtonin mestarillinen näytteleminen vie elokuvaa koko ajan kohti kauhua ja hulluutta. Elokuvan viimeiset, loisteliaat noin 40 minuuttia vievät tarinaa kohti kylmäävää, murskaavaa kauhua. Elokuvasta ei näin ollen muodostu täydellistä kokonaisuutta, mutta toisaalta alun "jahkailu" saa elokuvan lopun iskevän ilkeämmin katsojan silmään. Varsinaista, usealla taholla `mainostettua` kidutuskammiokauhua ei elokuvasta löydy.
Hulluutta, valehulluutta, vihaa, välinpitämättömyyttä, vastenmielisyyttä, rakkautta, kauhua. Loistavat näyttelijäsuoritukset (Laughtonin lisäksi linnan silminä ja korvina toimiva hiippari, Boris Karloff) sekä elokuvan loppupuoli ovat melkein mestariteoksen luokkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti