Alaston malli karkuteillä (Suomi-53)

Tässäpä aikamoisen epäkorrekti keitos (nykyisin kai mustahumoristinen), välillä onnistuneen railakaskin mutta myös junnaavan sekava sähellys. Elokuvan nimi ei siis ole Alastonmalli karkuteillä, vaan Alaston malli karkuteillä. Tällä nimellä viitataan mallinukkeen, jota raijataan ympäri kaupunkia koko elokuvan ajan.


"Riisuutukaa, pesen vain pensselini." / "Aaah, mikä suurenmoinen maisema! Nuo kukkulat ja nuo laaksot..." / Kun suljette silmänne, näettekö määrätyn naisen vai yleensä naisen?" ""En mä yleisiä naisia nää kyllä.." (Eli seksiviittauksia riittää.) Sakari Jurkka esittää hajamielistä, helposti tulistuvaa taiteilijaa, jolta puuttuu sekä rahaa että alastonmalli. Vähän paljasta pintaa saadaan elokuvan alussa kun hän saa erään mallin tulemaan ateljeemurjuunsa. Kun malli huomaa että tyyppi on vähän outo (käskee mallin ottamaan mm Hitler-tervehdyksen ja "olemaan sellaisessa asennossa että rinnat ja pylly näkyvät yhtä aikaa"), alkaa hän epäilemään koko hommaa. Ja lopullinen niitti tulee siitä kun miehen rahattomuus selviää. Hän tuhoaa taiteilijan, kyklooppisilmäisen, rubensmaisen ekspressionistisen mestariteoksen. Vai tuhoaako?


Taiteilija saa kaveriltaan mallinuken, joka olisi loistava malli taiteilijalle, voi vääntää monenmoisiin asentoihin, ja malli pysyy niissä väsymättä. Mutta krooninen rahapula ajaa taiteen edelle. Äijä lähtee viemään mattoon käärittyä nukkea kanikonttoriin, mutta ruumiiksihan sitä jo portaikossa, pihalla luullaan. (Eihän Hajamieliselle Taiteilijalle tietenkään se tule mieleen, ei koko raijausreissun aikana.) Ja kun hän levähtää sillalla, luullaan tietysti että hän on heittämässä sitä jokeen. Jne jne. Ja epäillään hänen murhanneen tyttöystävänsä. Tollo taiteilija on kaatanut asunnossaan hillopurkin ("Verta!") ja juoksee kohta portaikossa paperiveitsi tanassa kohti kanikonttoria.. Taiteilijan rahapula, nääs...
Ja vielä lisäksi vähän väkisinvitsikkäät dialogiheitot sotkevat taiteilijan kuvioita: Ruokalassa hän sanoo `haluavansa ihmislihaa, niin nälkäinen hän on` ja kun rahat tietysti taas loppuvat, hän maksaa ruoka ja ryyppylaskunsa leikkaamalla tarjoilijoiden profiileista paperitaideteoksia. Ja poliisikuulusteluissa hän tietenkin sanoo maksaneensa homman `päitä leikkaamalla.` Ja myyneensä nuken (poliisit tietenkin luulevat että ruumiin) eteenpäin. Huoh.. Täähän näissä tämäntapaisissa elokuvissa aina on se kuvio, osapuolet puhuvat loputtoman pitkään eri asioista ( tässä hemmo luulee että hänet on pidätetty vuokravelkojen takia..), eikä kumpikaan heistä/niistä tajua tätä, vaan keskustelut jatkuvat ja jatkuvat.. Tällaisesta on tehty hyviäkin elokuvia, mutta tämä junnaus ei ole sellainen.


Sakari Jurkka on roolissaan sähäkkä, hyvä huumorinäyttelijä, mutta itse juonessa sähäkkyys puuroutuu useasti sekavuudeksi ja olkoon vain kuinka `mustahumoristista`, niin itselleni jossain tuon ajan Suomi-elokuvissa `vallalla´ ollut `Hullujenhuonehuumori` (esim Radio tulee hulluksi, muutamat Pekat ja Pätkät, viimeksimainituilla myös rasismiin viittaavia kohtauksia) on aina pikkuisen riskaabelia ja samoja typeryyksiä (myös hoitajat, ja varsinkin paikan pomo ovat hulluja, potilaat hassunhauskoja) kuluneesti kierrättävät kuviot jopa loukkaavia. Myös tuo Hitler-tervehdys-heitto on varsin outo ja ajattelematon. Onnistunut hahmo on Pentti Irjalan esittämä `mediamurhaaja`, sekopäinen sensaatiotoimittaja joka järjestelee rikospaikkoja, sanoo tyrmättyä murhatuksi ja kertoessaan puhelimessa parhaillaan nenänsä alla tapahtuvaa rikosta (on ainoa ulkopuolinen paikalla) tuskailee sitä ettei kukaan auta rikoksen uhri-parkaa. Tässä on sitä onnistunutta, julmaa mustaa huumoria. Pienillä piirroilla tehtyä julmuuden teatteria. ("Maatkaa siinä kuin teillä olisi ainakin seitsemän puukoniskua selässä!" "Ei se valitettavasti kuollut, mutta otsikoissa se voi näyttää ruumiilta." Ja sekopäärikollinen  sauhuaa: "Ensimmäinen murha näemmä. Juu, juu, kyllä mä ymmärrän. Kas rutiini se vasta tuo tullessaan kyvyn rentoutua."


Silmäniskumaisen nimen omaava Alaston malli karkuteillä (ei tästä nimestä muuten ihan suoraan, filmiä katsomatta saa kuvaa mallinukesta) on muutaman kerran katsottava omituisuus. P.S. Katukuvabongaus: Erään talon seinässä on Asianajaja Helvi Sipilän ovilaatta.