tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pigs and Battleships (Jap-61)


Shohei Imamuran terävä ja tehokas Pigs and Battleships tuo jälleen esiin Japanin Toisen maailmansodan jälkeisen kaaoksen.
Pääosissa olevat, toisiinsa rakastuneet nuori mies ja nainen solvaavat toisiaan Yakuzaan kuulumisesta ja (amerikkalaisten sotilaiden) prostituoiduksi ryhtymisestä ("You are international whore!")  kapeiden kujien valtavien kansanjoukkojen, pienten putiikkien ja kapakoiden hikisessä kaaoksessa ja sekamelskassa.

Nuori mies sekaantuu yakuzan leivissä porsaanlihabinekseen. Tämä onkin elokuvassa vahvana allegoriana, sekä japanilaiset siviilit että amerikkalaiset sotilaat ovat oikeastaan samaa kaduilla mellastavaa sikalaumaa. Amerikkalaisten puhekin on enemmänkin juuri ja juuri ymmärrettävää mölinää (röhkintää) ja japanilaisissa elokuvissahan on yleisenäkin tapana puhua paljon huutaen ja keholla elehtien, saaden sanoma perille. Tämä on tehokasta. Toisaalta tällainen voi vieraannuttaakin tällaiseen tottumattoman katsojan. Esimerkiksi ihmisten juokseminen kuvataan tässäkin elokuvassa siten että kädet heiluvat kuin uidessa. Tällainen tuo kuitenkin, kuten sanottua, voimaa esittäjän ja sanoman taakse. Pigs and Battleshipsissä tällainen käytös ja liikehdintä luo voimakkaan vision ihmisistä joilla tuskaisia traumoja eilisestä (sodasta), tämä päivä on ankaraa selviytymistä kaikenlaisin kyseenalaisin keinoin ja huominen sumuisen epävarma.

Elokuvassa ei paljon ilon hetkiä ole, pienikin pilkahdus siitä murskaantuu lähes samantien. Ja elokuvan loppu on todella tehokas, Kuin Risto Jarvan Bensaa Suonissa elokuvan lopetus siirrettynä monikymmenkertaisena suurkaupungin kapeille kujille.

Todella tanakka elokuvallinen puheenvuoro siitä mitä sota ja sen jälkiseuraukset tekevät ihmisille. Asian perillemenoa avittaa todella taidokas ja selkeä mustavalkokuvaus, joka tuo elokuvan ihmiset ja sanoman todella iholle ja sen alle. Ja ne jäävät sinne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti