Terrornauts (Bri-67)

Sisältää spoilausta(?)

Haperoa jännitystä. Höperöä toimintaa. Avaruustutkimuskeskuksella on projektinaan "Spacetalk`in" esiin saaminen eetteristä, tärkeimpänä työkaluna ovat kelanauhurit.

Kolmeen kuukauteen ei ole kuulunut avaruuspuheen pihaustakaan ja projektin rahoitus uhataan lopettaa ja jopa potkuistakin puhutaan.. (Eikä asiaa varmastikaan tietenkään auta yksi tutkijoista, joka lähinnä syö omenoita ja banaania ja makoileekin.)

Mutta sitten juuri tietenkin vähän näiden puheiden jälkeen alkaa kelanauhureilta kuulua kohinaa ja surinaa. Ja eipä aikaakaan kun ainakin ulkopuolelta pieneltä lautamökiltä näyttävä (sisällä tosin jos minkälaista huonetta ja hallia) näyttävä keskus temmataan avaruuteen avaruusaluksen toimesta.

Sitten alkaa camp ja trash. Erilaisilla antenneilla suuntaa näyttävä, teippipäällysteinen robotti alkaa kierrättämään tutkimuskeskuksen väkeä (mukana myös teekärryä työntävä mummo ja tilintarkastaja!) pitkin tuntemattomien galaksien tyhjiä muovidesignoituja avaruushalleja.

Tai ei aivan tyhjiä, sillä erään muovitolppaviidakon takaa tulee esiin surkein ja huikein avaruushirviö universumissa: silmä kainalossa, kolme karvaista huulta sentään suurinpiirtein suuvärkin kohdalla, otsassa kokoelma peltitorvia ja toisessa kädessä kämmenenä jonkinlaiset ravun sakset.
Naiset kirkuvat.

"Onneksi" paikasta löytyy kaivonkansi jonka päälle hyppäämällä pääsee maailmaan jonka taivaalle on piirretty kaksi kuuta (Päätutkija on nähnyt tämän paikan pienenä poikana unissaan) ja jota asuttavat ei pienet, vaan korstot vihreät miehet joilla on järjettömän huono tarkkuus keihäänheittokäsissään. Tosin keihäätkin ovat aikamoisen kolhon kokoisia ja näköisiä lentääkseen kovin pitkälle ja tarkasti. Yhdellä vihreällä hemmolla on oikein kolovartinen rituaalisurmaveitsikin, mutta sekin tilanne menee melkein heti ketuille.

Sitten tulee vielä taistelukohtaus, jossa tutkijahemmot laittavat EEG-tyyppiset myssyt päihinsä ja johdot monitoreihin ja alkavat tulittaamaan scifipelimäisissä muodostelmissa tulevia vihollisen sota-aluksia menestyksekkäästi.

Ja mikä paikka tää kaksi kuuta-maisema oikein loppujen lopuksi on? Ainakin siellä on aidat ympärillä, aukioloajat, vartija ja siellä puhutaan ranskaa. Sanotaan nyt, että sairaala se ei ole. Vai onko? Sillä niin eriskummallinen tää elokuva on. Välillä (aluksi) mielettömän tylsä, lopussa absurdin roskainen, joskus molempia samaan aikaan. Kun roskahana/suihku oikein kohisee, niin ainakin meikäläinen, askeettisen, absurdin kökköyden,  ystävä hyrisi tyytyväisenä.

Eriskummallinen pala brittiscifin kökömpää laitaa. Ja vaikka siinä(kin) maassa riittää kökköscifiä, niin on tämä melkein omaa luokkaansa.

Jää hyllyyn, mutta ei uskalla katsoa usein.