Red Headed Corpse on (ihana) sekamelska, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja italialaiset osaavat (osasivat) kyllä sekamelskaelokuvanteon jalon taidon! Tässäkin on ajalleen ja alueelleen tyypillisesti sekoitettu kauhua, gialloa ja sitä huumoria. Siksi "sitä" koska huumori on tässä se osa-alue joka osaltaan (ei läheskään koko ajan, hyvääkin (weirdoa) huumoria löytyy) vie elokuvaa kohti katsojan päänsärkyä, hammastenkiristystä, hermojen repeämistä. Ja kyse on (pahimmillaan) melskaavasta italohuumorista.
Mutta toisaalta elokuva on kuitenkin niin ihanan pimeä, että tämänkin antaa (melkein) anteeksi.
Farley Grangerin esittämä taiteilija saa hippiretkueelta heidän mukanaan raijjaamansa mallinuken. Taiteilija kun on, hän tietenkin alkaa maalaamaan nukkea. Kun hän vahingossa viiltää nukkea selkään, tämä alkaa vuotaa verta ja muuttuu Erica Blancin esittämäksi naiseksi. Ja sitten alkaa muodonmuutosten suma: Erica on välillä rakastava nainen, välillä pettävä, välillä hirviö. Hän myös muuttuu takaisin nukeksi, ja taas ihmiseksi vähän väliä. Nukke haudataankin välillä.
Suht sumuista tunnelmaa jonka täydentää ajalle, genreille ja paikalle tyypillinen italomusa: utuista urkuhuminaa, korkeaa naislaulua.
Oiva, mainio huumori -ja kauhupala. Suosittelen kaikille vanhan weirdokauhun ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti