V-Cinema 8: XX: The Beautiful Hunter (Japani-) Jäykkä, pelokas ja vapiseva palkkatappajatar kulkee ja sulkee tietänsä...

Pieni, oisko kymmenkunta vuotta(?), nunnan asuun puettu tyttölapsi pakotetaan ampumaan sidottu mies, jotta tytöstä naisena tulisi Jumalan Soturi-tappaja. Ja hän ampuu ja tulee.. Mutta sitten tulee elokuvan suurin virhe: Alkuammunnasta siirrytään kymmenen vuotta eteenpäin, ja hänestä on tullut täysiverinen tappaja. Paitsi ettei ole. Hän kyllä tappaa tyyppejä läjiin mutta täysverisyyden vastakohdaksi täysin aneemisesti, monotonisesti, robottimaisesti... Tällä on tietenkin tarkoitus kuvata tappajan tunteettomuutta, mutta tekee siitä esityksen jossa hän on pelokas, vapiseva ja jäykkä joka ei varmaan ollut tarkoitus. Tarkoitan että tappajan esiintuominen huonosti näyteltynä ei varmaankaan ollut tarkoitus sillä tämä sama vapiseva, jäykkä ja pelokas olemus jatkuu myös silloin kun hän rakastuukin yhteen uhriluettelon mieheen; "Kiima" on koko ajan näyteltyä, peiteltyä, pelokasta ja jäykkää, vaikka pääosanäyttelijäraukka kovasti muuta yrittää tunkea esiin. Nollanaamainen nollanäyttely, jos ylihaukunta sallitaan, vie terän koko elokuvalta. No, lopussa tuodaan uusi, saman sokean, kaapuimpotenttipaskaperverssipapin kouluttama ruma kuin rutto-maskeerausnainen (missähän välissä hänet on muka koulutettu?), mutta sekään ei tuo juurikaan uutta potkua, vain pienen perverssin torturepinkulisän pätkään. Epäonnistuminen kaikin tavoin...

V-Cinema-7: Carlos (Japani-91)

"If I don`t kill someone soon, I`m gonna lose my touch." Toivottavasti tämän elokuvan kanssa ei ole purnauskestävyys kovilla. Brasilialais-japanilainen surullisen hahmon nauraja, naureskelija ja tappaja Carlos on omien sanojensa mukaan tappanut ihmisiä niin paljon jauhelihaksi, että niistä, niillä voidaan perustaa ja pyörittää burgeripaikkaa. No, ei tämä mikään goreralli ole, ammutaan paljon, mutta ei goreverireikäisesti. Muutama jälkigoreräjähdys näytetään. Keskivertogorea. Huvittavin hahmo on muka "teknillisenä" "taito"tappajana esitetty jenkkitankki joka murjoo, rynnii, ryskää, survoo, törmää paikoille ilman mitään järkeä ja suunnitelmaa, mutta kun lopussa saa itse pikkuisenkin osumaa, alkaa huutamaan, inisemään, itkemään kuin idiootti pikkulapsi. Eli tyhjä ja tyhmä kuin tynnyri. (Tyhjät, tyhmät tynnyrit inisevät, itkevät eniten.) Eli vastauksena: Ei ole purnauskestävyys kovilla, ihan vauhdikas pätkä, mutta liian perinteinen petos ja paukutusralli. (Tämäkin elokuva kuuluu Arrow Videon V-Cinema-( lybennyksen karunsuora käännös: video-cinema) -blurayboxiin Bullets and Betrayal. Mukana olisi voinut olla myös Blood. Blood, Bullets and Betrayal. Tai jos kirjoittaa TAPAhtumajärjestyksessa, niin: Betrayal, Bullets and Blood...)...

V-Cinema 6: Burning Dog (Japani-91)

"Amerikkalaisilla on pankki taistelukentälläkin!" Itse idea (ryöstetään Amerikan Armeijan erään raha, valta ja voimakeskittymäm, eli Japanin tukikohdan palkat, rahat ja varat...) ryöstökylvetään ja korjataan keskenkasvuisena jatkuvine suunnitteluineen eikä itse asiaan, kasvuun eikä korjuuseen koskaan oikein nousta eikä päästä. Ei nouse idea eikä vilja, ideavilja, kukkaan, vaan lähes kaikki jyvät käytetään selittelyyn, miksi näin kävi.. No, amerikkalaisten upseerien älykääpiömaisyys nostetaan jo lähes venäläiselle tasolle: Jatkuvasti kuiskuttelevat ja vilkuilevat, tikapuilla keikkuvat japsiduunarit asentavat oman kameransa jenkkiupseereita tulvivan tukikohdan valvontakameran viereen oman kameransa...???... Eikä kukaan huomaa mitään! Ja "pikkuisen"(?) alkaa kaivamaan, kalvamaan näiden leffojen "idea" siitä että lähes kaikki naiset haluavat aivottoman, eläimellisen kiimaisesti, vimmaisesti, kiiman kourissa kiiimaisesti kirkuen varsinkin vierasta, väkivaltaista miestä, vaikka se ja koko kuvio olisi heille kuolemaksi.. No, että ei olis kokonaan purnausturnaus, niin on tässä hyvääkin: Myös free`impi jazztausta toimii toiminnassa, tosin sitä olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän, nyt sitä on vain pieninä piippauksina, tuuttauksina, töräyksinä harvoin. Ja pääosahemmo on ihan Gene Simmonsin näköinen, varsinkin aurinkolaseissa!!..

V-Cinema 5: Danger Point: The Road to Hell (Japani-91) Kaikenkokoista ja näköistä liigaakin liikaakin tässä mätössä, mutta...

...vaikka tosiaan liikaakin liigaakin ja heidän hemmojaan, niin homma toimii sillä: Rlokuvan alussa näkyy lähikuvassa voikukka, kukkia, sitten samassa lähikuvassa auton rengas murskaa sen, ne ja autosta nousee kaksi oikeasti coolia gangsteria, nuori, aina aurinkolasicoolisti ja vanha (vanhaa esittää legendaarinen Joe Shishido) jotka tappavat poliisiroiston, roistopoliisin ja alkavat muka tutkimaan tapausta eri tahoille, että kuka murhasi hänet? Eli tietenkin tutkimaan että missä ryöstörahat? Mutta erittäin paljon, liikaakin heti he, varsinkin vanha patu, alkavat aluksi pitkään selvittämään että kuka on nainen jonka kuvaa mies kuollessaan kourassaan pitää... ---- Elokuvan ylipituus yrittää karkoittaa, kartoittaa katsojan kestävyyttä, tämä tarkoittaa että turnaustylsyys nostaa isoa ja rumaa päätään, mutta monikiharainen, monivihavainen juoni kuitenkin onnistuu otteessaan ottaessaan juonilankoja kunnolla syliin. Tähän vaikuttaa karismakaksikon lisäksi oiva jatkuva jazztausta, jonka rauhallisen odottava(trilleri)tyylinen scorematto toimii sekä suvannoissa että toiminnoissa. Toimintaa on sopivasti, hakkaustoimintaa liiaksi, luodinreikägorea liian vähän ja alastomuus on lähes alamaissa, mutta paketti on näistä huolimatta tiukka. "I don`t want to die alone."

V-Cinema 4: Stranger (Japani-91) Linnaistunut pankkikavaltajanainen jne ajaa taksilla ketoon ja pakoon, pakoon ja ketoon kaahaajia, raahaajia...

Miljoonan (mikä tää toistuva miljoonajenijuttu on?) pankkikavaltanut ja linnaistunut nainen on nyt taksikuski mulkkumiehet ja jeepit perässään... Ja perässään varsinkin stalkkeri, strangeri 1], joka yrittää käydä taksissa lekavasaralla (myöhemmin kirveellä) kimppuun, joka heittää lekavasaran naisen koti-ikkunan läpi?.... Onko hän vanha miesystävä, joka, jolle aiheutti vankilan, jonka takia hän sen teki vai periksiantamaton työkaveri, vai? Kuka ajaa joka paikkaan ilmestyvää jeeppiä?... Jännitys, kauhu kasvaa koko ajan. - Loistava, toimiva, toistuva... Mutta mikä ei ole toistuvaa on kauhugenre. Mutta leffan loppuratkaisu on erikseen ja/rai yhtä aikaa lässähdys, pettymys ja/tai (täysin, totaalisen) tollo, älytön.. ..1] Sana Stranger `kätkee` myös sanan Strange..

V-Cinema 3: Crime Hunter: Bullets of Rage (Japani-89) Asenunna, aurinkolasit päissä ja nahkatakit päällä ammuskeluja yökerhoissa lahtiin jazzin tahtiin...

Leffa ei kestä kuin tunnin ja se tunti on täyttä tavaraa: Alastomuuksia, ammuskeluja yökerhoissa, aurinkolasit päissä yökerhoissa, autotakaa-ajoja, nahkatakkeja ja muita cooleja vermeitä, klovnikasvoisia kivääritappajia, lapsi`nunnasta` tappokoulutettu nunna ja ase kirkolta varastetun miljoonan(!) jenin perässä... Ja jazzia. Näytetään myös kuinka vankihäkistä pääsee pois hiiren avulla. Toei- yhtiön ensimmäinen direct to video-elokuva..

V-Cinema 2: Neo Chinpira: Zoom Goes the Bullet aka Neo Thugs: Bullet Firing Sound Effect (Japani-90)

Näiltä leffannimiltä, tältä leffannimeltä odotin paljon, mutta ei ollut ihan odotuksen, odotuksien arvoinen, väärti.. (Ja nimi, nimet olisivat sopineet edelliseen leffaan [paitsi että siinä oli kyllä jo hyvä, kuvaava nimi], mutta kyllä tässäkin pauketta, paukutusta piisaa vähän) -- "Feminiininen", humoristinen (paremminkin näin päin: humoristinen, "feminiininen"1}) yakuzan alaportaan nuori hemmo kapuaa, kiipeilee, kompuroi, mutta myös menestyykin.. 1] yakuza-lempinimensä "Junko" on käsittääkseni Japanissa naispuolinen nimi.

V-Cinema 1: The Hitman: Blood Smells Like Roses (Japani-91) Roska kohtaa roskan..

Ja loska lahtaa loskan, moska murskaa moskan.. Hyvä naisensa gangstereille menettänyt 1] mies pitkässä nahkatakissa jahtaa, lahtaa yakuzoita pitkin poikin leffaa, jo heti alussa hän ampuu alas pikkupossellisen pikkupossepaskiaisia, raiskaajia ja jatkaa taivaltaan... Ja voiko olla roskaisempaa kuin että yakuzapomo murskataan maahan roska-autolla, ei, koska loska, moska, roska kohtaa kuolan, kuolon, kun gangsterintappaja kohtaa, lahtaa lapamadon lattanaksi.. Ja korpit, lokit kirkuvat, kiertävät taivaalla.. Entä kun rivigangsterille laitetaan dynamiitteja taskuihin ja työnnetään huutamaan, hyörimään, pyörimään gangsteritalon ovelle, ja kun laaja lössi tollogangstereita saapuu ovelle huutoa, meteliä ja ovikelloa ihmettelemään, niin yakuzajahtaaja ampuu dynamiittidaijua daijuun, niin ukko ja puolet talosta lentää avaruuden taivaisiin, tuuliin.. .. Tässä mestarimässääjä-mössääjä Teruo Ishiin leffassa kahteentoista vuoteen! Ja hyvä tul! Jos alku oli maukas, raikas, niin myös loppumatsissa on munaa ja punaa.. .. Mutta myös väliajat on käytetty, täytetty taiten seesteisillä kohdilla ja (huilu)musiikeilla ennen ja jälkeen toiminnan ja lyhyesti, nopeasti ja pitkään.... Kovaa kamaa. Roska kohtaa roskan, roskaelokuva kohtaa roskan juuri oikealla tavalla, oikeassa mittasuhteessa, seesteisyyttä, suvantoja unohtamatta.. Eikä unohtumattomia, upeita, urheita naisia!!!... 1] Tästä menettämisestä elokuvan nimi..

Kauhukohu kuohuu taas..

..Turhaan.. Tämän kesän kauhukohu "kova" leffa Bring Her Back on väkisin väännettyä väkivaltaa..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 6: The World Of Drunken Master (Hong Kong-79) Kännisten kaksinmaistelu ja taistelu.. Ja muidenkin soppaan (sic) sekoavien, sekoittuvien..

Juopporemmi viuhuu. Ei Herrajumala! Ei kai nyt `Maailman verran` huojuvaa kännikungfu`mestaria` (tai jopa mestaria)?! Ei, kyseessä on tietenkin pienempi, rajatumpi `maailma`. mutta kyllä tämä(kin) kung fu-genren perinteinen sisägenre asiansa ajaa ja perille potkii.. Eli ei ole kyseessä kännigenren pulkkipaukutus, vaan ihan vireä viipotus kysyen että `Pitääkö olla kännissä tehdäkseen känni-kung fua?.. No, nyt on takana ainakin epäonninen rakkaus naiseen, ja kahdella juopolla vielä samaan naiseen.. Ja sehän, sekin tietty pakottaa ja panee, panee ja pakottaa juomaan ja känni-kung fu`tamaan jopa niinkin pitkälle, että harjoituksissa, matseissa tehdään tyhjälläkin kouralla juontiliikkeitä.. Mieli-kielikuvaharjoittelua.. Vai olisiko enemmänkin kielikuivaharjoittelua?!.. Baarissakin paukutetaan, sekä paukkuja että toisiaan.. "Let`s have a drink! Let`s have adrink first!" Eli taistojenkin aikana tietenkin kannua kallistellaan! "Drunken Style!" P.S. Milloinkahan näkisi kunnon krapula-kung fu-leffan tärinöineen ja vihulaisen silmät sumentamine oksennussuihkuineen?!.. P.S. 2 Mukana myös kivi-paperi-sakset tyylinen käsiharjoittelu, jossa istuva parisko luettelee erilaisia taistelutyylejä ne samalla kämmenillä demonstroiden. Mainiota. Entäs harjoitussessio jossa käsissä on viinakupit ja rautapallot ja pitäisi kuppia kallistaa? Vielä mainiompaa.. Parhaimpia känni-kung fuiluija-luihuiluja.. Mutta myönnettävä on kuitenkin, että känni-kung fun katsomisen ja jopa suorittamisen (ja varsinkin känniukko-kung fun) ystävät joutuvat haukkaamaan krapulapaskaa, koska niitä olisi elokuvassa pitänyt olla paljon enemmän..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 5: The Old Master (Hong Kong-USA-79) Mainio ja monipuolinen mättöpläjäys, mättöpätkä (korkeaoktaanisella komediakierteellä)

Jos edellisessä vanha kääkkä kulki ja käänsi itsensä koitoksesta koitokseen ja sama vanhus väänsi voitosta voittoon, niin nyt se vamhus ja vanhuus, vanh(u)us, vanhu(u)s on mainittu jo leffan nimessä. Ja tämä vanhus ei olekaan mikään nuorisolainen jolle on huojuvasti liimattu harmaat hiukset, hehtaarikulmakarvat ja viikset, vaan on ihan paljas"partainen" silinterihattumies joka on tulossa Chinatowniin. Sillä ajankohta taitaa olla sama kuin elokuvan valmistusvuosi, 79. Komedia kolkuttaa koko ajan (Imdb:ssä tälle ei ole annettu, tarjottu mitään genreä..); Alkuteksteissä jonkun Starr Hesterin perässä lukee suluissa American tv-star, ja heti sen jälkeen tämä silinterivanhus napataan tarkoituksella väärään autoon (kuski selittää että paikallinen pomo ja hänen kuskinsa ei päässeet paikalle), mutta kun ukko jätetään johonkin tienmutkaan kolmen kuikelon `hakattaviksi`, niin pappa tietenkin hakkaa heti heidät toisessa kädessään kävelykeppi ja toisessa matkalaukku.. Ja kun papparainen sitten pääsee mestoille ja pääpomo tarjoaa teetä ja ukko sanoo "It`s time to relax", luulin että hänelläkin on kanankoipi kainalossa ja äijä huumataan ja huijataan, huijataan ja huumataan, mutta näin ei olekaan asian keskiö eikä laita, vaan se että ukon taistelutaidot toisivat rahaa pelivelkaisen pääpomon bisneksiin. Tätä syytä kutsuun ei äijälle oltu etukäteen kerrottu, mutta sitten siirrytäänkin matsausmontaaseihin jossa aina eri paikoissa (yksi tapahtuu Hollywood- tekstikukkulan ala`kentällä`) joissa äijä aina erivärinen, eriverinen silinterihattu(!) päässään hakkaa vastustajat yksitellen.. Vaikka vaari, vielä, tiedäkään pelivelkapomon tarkoitusperiä.. Mutta kohta, pian tietää ja raivostuu, mutta sama tunnelma (komediallinen ylä, keski ja pohjapohja) pysyy koko ajan. Ja outo: Yhteen matsaukseen keppimiehiä (mukana myös biljardikeppi-kung fua!) vastaan nousee jopa moottorisaha ja keppimiehet tietty karkaavat karkuun. Harmi, moottorisaha-kung fu olisi kyllä ollut pärisevän päheetä. Mutta leffan paras juttu on juurikin komedian ja ukon uhrien unettamisen, mätkimisen, pätkimisen hybridi.. ->->-> Mutta elokuva ei tosiaan ole unettava, vaan virkeä, virkistävä kahden genren, komedian ja taidokkaan, taItavan tamppauksen yhdistäminen.. Tämä oli oikein hauska! Diskossakin käydään hassuvermeissä (monilla on) nykimässä! Mestari tanssii ja yleisö hakkaa käsiään järjettömään, järkyttävään epätahtiin!!.. Sitten soi Patrick Hernandezin Born to be alive.. `Hey! Discodancing is like kung fu!` Kaaos-kung fu`ksi se sitten menee koko tanssiporukalla konkreettiseksikin ilman mitään suurempaa syytä??!!.... Ja sitten taas tanssi jatkuu.. Ei, tappelu olikin discobaaripöytään nukahtaneen Vanhan Mestarin unta!? Old Master on kaikin puolin mainio, monipuolinen pätkä!!.. Lisäksi vielä kikattava, Elvistä laulava tukeva nainen diskolattialla tai valtava vesimeloni sylissään on kuin John Watersin saman vuosikymmenen tuotannoista. Ja loppumätöt ovat pitkiä ja perusteellisia paukutuksia ja varsinkin niissä tuodaan esiin elokuvan mainioin, menehtyvin(?) ja menestyvin uus-kung fu-laji, discojäykkä ja nariseva, nirisevä nukkerobotti-robottinukke(nyintä)-kung fu!!..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 4: The 7 Grandmasters (Taiwan-77) Juoniaihetyngältään alkeellinen, aneeminen 1], apea ja avuton. Mutta akrobatiaa ja matsausta riittää.

Itse juoniaihetyngältään tämä on onneton, olematon ja outo, kamala, karu ja kökkö; `Maailmanmestari`-taistelijaukko on ollut `mestari` jo vissiin 30 vuotta tai luulee olevansa, sillä hänen vuosijuhlallisuuksiensa, ehkä myös eläköitymiseensä, nostettavaan juhlatauluun napsahtaa kirje ja puukko, että et ole. Tai sinun on ainakin kohdattava reilu puolentusinaa samanlaista veikkoa. "Maailmanmestaruusturnaus` on tämmöinen Vanhus joukkoineen kulkee maita ja vesiä ja kohtaa aina yhden papan joukkoineen kerrallaan yhdessä paikassa. No tuleepa ainakin jatkuvaa matsausta ja akrobatiaa.. Mutta mites tuo `Maailmanmestaruuden` toteaminen, kun paikalla ei ole koskaan kuin ottelijat ja ottelijoiden ei häävit, mutta jäävit tukijoukot? Eikun, kyllä siellä aina silloin tällöin joku hehtaari-olkihattumies metsistä ja rannoilta kurkkii.. Ja lähes koko ajan kurkkii tietenkin näiden leffojen vakiohahmo, avuttomasta tuhertajasta, tuhoajasta sankariksi harjoitteleva, matsaava mies.. 1] (No taistojen jälkeen hävinneillä aina pienesti huulien sivussa vähän verivanaa)

The Eunuch (Hong Kong-71) Eunukkimulkun, mulkkueunukin maailma - Tappaja ja tapattaja..

Eunukkimestari. Mestarieunukki on, jos eunukista voi näin sanoa, täysi mulkku. Tappaja ja tapattaja. Mutta myös mulkunmurhaaja, tapintappaja??.. `Miehen` tyttärelle(!) selviää, että `äijä` on hänen isänsä. Ristiriitainen tilanne. Toisaalta irviö, toisaalta isä, mutta yhtä kaikki hirviö... Myös katsojalle ristiriitaista; Toisaalta elokuvassa munakasta mättöä, toisaalta munatonta jättöä.. Surmaa ja suvanto(j)a, mutta kaksi tuntia tätä on kauhistus ja kärsimys, kärsimys ja kauhistus.... Paljon paarustustakin pariin tuntiin, liian pitkään.. Mutta kyllä tämän eräänlaisena elokuvaerikoisuutena, erikoisena elokuvana katsoo..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 3: 36 Deadly Styles (Taiwan-Hong Kong-79) Enimmäkseen kämäkuraa ja mutaa..

Kaksi kovaa muuten leffa mutaa ja kämäkuraa: Bolo Yeungin rastaperuukki(!?), Pink Panther-teemamusa...

Ohjaajana Joseph Kuo osa 2: Shaolin Kung Fu (Taiwan-74) Raivoisat riitapukari-riksakuskit - Geneeriskreisiä kung fua, Geneeristä kung fukreisiyttä.. Geneeriskökköa kung fua, geneeristä kung fu-kökköyttä..

Onpa geneerinen nimi leffalla, mutta näissä Itämätkeissä se tarkoittaa usein geneerishullua mätkettä ja mättöä, niin tässäkin. Eli ihan katsottavaa kämäkamaa ja parempaa pauketta.. Kuten oli edellinenkin..

Ohjaajana Joseph Kuo osa 1: Kids of Shaolin aka Shaolin Kids aka Shaolin Death Squad (Taiwan-75)

On Pahaa Pääministeriä, perushullua kung fua ja vääriä leffanimiä (Leffassa ei ole shaolin-lapsia eikä kuolemapossea.)

Back Against The Wall aka Back To The Wall (Ranska-58) Kevät, kesä toi muurarin..

Kuten edellinenkin, tämä on liian pientä pyöritystä.: Aviomiehelle seviää että vaimo (Jeanne Moreau) on uskoton. Mies alkaa lähettelemään vaimolle kiristyskirjeitä esiintyen tyyppinä joka tietää vaimon kuviot ja vaatii rahaa. Tai hän kertoo miehelle. Sinänsä ihan hassusti ja jännästi jopa vähän juonena nerokkaasti vaimo monkuu mieheltä rahaa kauppoihin ja lähettää rahat kiristäjälle, eli miehelleen. Mutta tämä juonikuvio jumii, taas toistuu liian kauan.. Samaa yksityisetsivääkin molemmat puolet käyttävät, mikä onkin mainio oivallus ja huijaus ja kierre.. Mutta se jää irtonaiseksi ilmaan.. Ja onhan tässä murhakin, mutta sekään säväytä eikä läväytä erikoista esiin, esiin erikoista .. Liian pienellä juonella lähdetty taas "liitämään".. Tylsä spiraali tämäkin.. No, on tässä alun ja lopun kehyskertomuksena (ja muistelu ja nykypäivään palaaminen siinä välissä) elokuvan nimen nimien mukainen Edgar Allan Poen The Black Cat`iin perustuva juoniketju. Paitsi että kissaa ei ole mutta nainen on, nainen on kissa, mutta elävänä ulkopuolella, mies on muurari.. Mutta silti: Rupuista, rupista Ranska-noiria.

Paris Pick-Up (Ranska-62) Hissi ja Nainen. Rup(u)ista, rupista, rupuista Ranska-noiria...

Nainen ja Hissi vievät miehen, parikin rakennettuun rikokseen valheen konkreettisiin, korkeisiin, korotettuihin kerroksiin... --- Aivan liian ahdasta, alkeellista, ankeaa, apeaa, avutonta absurdismia joka sortuu apeaan, kapeaan kerontaan ja pienimuotoiseen pyörittelyyn.. Rikoksen ja rikospaikan/paikkojen rakentelu jättää epäuskottavuudessaan paljon toivomisen varaa ja mättää muutenkin.. Tunnelma ok, mutta toisteinen.. Sekin.. Rupista, rupuista Ranska-noiria.

Madness aka Eyes Without a Face (Italia-94) Oivaa sleazea, sotkua limamaestro. mutamaestro Bruno Matteilta. Kura-rapa-rapakuraklassikko..

Sarjamurhaaja tappaa lastenvahteja ja vie näiltä silmämunat ja laittaa lasimurskaa, lasinpaloja silmäkuoppaan tilalle. Ei mikään yäk-gore, ällögore-elokuva, mutta ihan tarpeeksi.. Ei siis liity Franjun Eyes Without a Face-klassikkoon, tässä on oikeastaan niin päin että murhaajalta ei näy silmiä eikä kasvoja, sillä hänellä on naamallaan jokin täysin typerä, älytön ja järjetön musta `pussi` jonka naamanpuolen keskeltä menee vetoketju!!?? Mites murhaajan simämunat näkevät uhrien silmämunat ja taitaa hengitystäkin pussi haitata?? Plmankos hän hengittääkin kuin hengenhädässä koristen.. Silmämunia alkaa ilmestymään johonkin esismoothiin ja sarjakuvahahmon silmiksi, sillä pääosassa on sarjakuvantekijänainen, jonka sarjakuvasarjan päähenkilönä on Doctor Dark, joka on päivällä kirurgi ja yöllä sarjamurhaaja ja tekijä saa myös huutia koska elettävän elämän sarjamurhaaja ottaa tai ainakin voi ottaa mallia Darkista.. -- Haju-kura-kusi-kökkö-lanta-lemu-lima-löyhkä-muta-nilja-nuhju-nukka-nöyhtä-paska-rapa-ripuli-roina-romu-roska-ryönä-räkä-saasta-sleaze-sonta-tunkka-törkymaestron Bruno Mattein parempaa paskaa, sleazesotkua.. Ja kerrankin tässä kauhugenren pikku-pikku-ala-ala-alalajissa `sarjakuvantekijä kauhuelokuvassa` tekijä on nainen. Hienoa.

The Return of Shitters (Suomi-2021)

Umpimahtava mössäys ja umpiupea sössäys paskapökäleiden (hiebosti sukista tehdyt silmillä, suilla varustetut [yhdellä aurinkolasitkin] sukkanuket)invaasio pöntöstä taloon. Jossa he huumehtivat, juopottelevat,käyvät jääkaapilla, pelaavat korttia, syövät sipsejä yrjöävät sekä naivat keskenään... Sukkien liikkeet ovat taidokasta tärinää, mutta kaikkein korkein ja kovin on talonisännän paskantama kakkagodzilla joka jyrää ihmiset liiskaksi, kaupungin paskaksi. Pienimuotoinen mestariteos.

The Man Who Didn`t Want To Die (Italia-88)

Harvinaisesti elokuva alkaa paskiaisen/paskiaisten suorittaman raiskauksen ja ryöstö, ryöstön ja raiskauksen (yleensä näim päin) jälkeen. Eli elokuva alkaa kun päähänpotkittu raiskaaja-ryöstäjä, ryöstäjä-raiskaaja-paskiainen-paskakasa herää tajuttomuudestaan, mutta muistaa sen verran että hän on kätkenyt pierre Auguste Renoirin maalauksen metsään. Nyt äkkiä metsään ennen kuin raiskaus-rikos-ryöstötoverikusipäät ehtivät... --- Ihan oiva käsikirjoitus jää kesannolle, kitukasvuiseksi, kulontuneeksi, lakoontuneeksi sen takia että sen pohjalta näytteleminen on sellaista kuivaa kuraa, että sillä ei päästä maasta taivaaseen, ei edes puusta pitkään, puhumattakaan ruohosta heinään eikä varsinkaan jyvästä viljaan, jos tällainen maatalousmallinen-tertmistöinen sananviljely (sic) sallitaan.. Ja sallitaahan se, koska minä olen sallija.. Eli oiva käsikirjoitus, kuiva, tylppä toteutus.. Lamberto Bavan High Tension-tv-kauhusarjan heikointa heinää.

Eyewitness (Italia-90) Kiitos ohjaaja Lamberto Bavan ei ihan kliseegiallo.

Tai giallohko. Trillereissä gialloissa kliseisehköksi muodostunut "sokea todistaja"-teema (nyt giallokliseisehkösti kauhukliseisehkösti tavarataossa, no onpa särkyvää lasipintaa ja kaatuvaa hyllyä ja tavaraa) toimii ihan kelvollisehkosti Lamberto Bavan ohjauksessa.

School of Fear (Italia--89 vai 93??!!) Jälleen, taas elokuva, uni, uni, elokuva-elokuva, nyt nuoren naisen, vanhan teinin kaivon, tornin kaivotornin noususta rappauksia, reunuksia pitkin nuoreksi, uudeksi opettajaksi kliseiseen kauhukouluun. .

No, nyt Lamberto Bava avaa taas tämän elokuvan unimaisuudella (ja se onkin unta). Nyt vanha teini, nuori nainen vaeltaa kaatosateella vanhan linnan vetisissä kellareissa ja alkaa hilaamaan itseään ylös tornin, kaivon, tornikaivon, minkä lienee reunuksia, rappauksia ylös juurikin siinä kaatosateessa kohti aukkoa.... Sitten seuraa kliseisen elokuvannimenmukainen kliseisehkö toteutus kun uusi, nuori opettajatar menee kauhukouluun..

Prince of Terror (Italia-88) Erittäin hörhö hybridi.

Eokuvan alussa esitellään liian pitkään pääosahemmoa, romanialaissyntyistä kauhustaraa Vincent Omen`ia (kumma ettei Exorcist, Halloween, Massacre tai Nightmare, Curse, Poltergeist, Shining), aivan alussa oleva uni ja elokuvamainen (unielokuvamainen) (mutta ei oe unta, elokuvaa kylläkin tietenkin) siniyöusvainen kauhuherääminen matkailuauton sängystä ja kalmakaaran viereisestä metsästä on oikeinkin ok, mutta sen jälkeinen staraesittely (sekä myös golfpalloesittely [näytetään, näytetään, näytetään ja näytetään että palloon on puristettu ympyrän sisään silmäluvut 6, 6 ja 6 kolmioon 1] ja 2]) on turhaa täytettä. Sitten onneksi eokuva äityy tv-elokuvaksi (ohjaaja Lamberto Bavan ensimmäinen ja paras osa hänen neljän tv-kauhuelokuvan sarjasta) melkoisen goreiseksi (mutta ei Bava-massiivismaisen mussaavaksi mössääväksi) ja muutenkin mainiohkoon meininkiin, kun invaasioporukka (toisella kumikaljukasvomaski jonka alla peruukkimainen pitkä tukka, jonka alla.."nerokas" tollous?) tunkeutuu staran, hänen perheensä, ystäviensä, keidenkä lienee lukaaiin, elokuvaan työntyy mukavahko kauhujipporivistö: Giallokuvastoa erittäin limaisella, limaa valuvalla mustahanskalla (tosin ottaa hanskan pois kun invaasio alkaa), limaisia muovipusseja kanniskellaan ja heitellään ikkunan läpi, naisnäyttelijä sanoo saavansa jatkuvasti orgasmeja kauhuelokuvien kuvauspaikoilla, naisnäyttelijä jumittuu päästään aidanrakoon ja sitten "päästään" seuraamaan kun häntä aletaan naimaan takaapäin.... Vessanpönttö kuplii, kiehuu verta yli laitojen, perheen kirkuva, lohduteltava `lapsi` on aikuinen nainen, miten invaasioija muka pystyy matkimaan perheenisän ääntä? (Invaasioijan `oma ääni` hiirimäisen kihisevän, kähisevän nenänariseva ja olemus teatraalisen pyörähtelevä. "I remember your name, but I don`t kmow who you are." Virke kuvastaa hyvin leffan järjetön-käsittämätön-älytönmaailmaa...) ENTÄ TÄMÄ?!: PIHALLE PUKKAA POLIISI (JOKA ON TULUT PAIKALLE SIKSI KOSKA IHMETTELI ETTÄ ASUTUSSA ASUNNOSSA ON VALOT???...) JOKA ONKIN (LÄHINNÄ ITSENSÄ TAPPAVA) `TAPPAJAROBOTTI` JOKA PALJASTAA MAHANAHKANSA ALTA KIKATTAVAT(!?), LIIKAHTELEVAT, MUSISOIVAT(!) TANSSAHTELEVAT(?) KYLKILUUT!!!... Tai nämä??..: 1] Elokuvanimien lisäksi (ja Demon-nimisen karmean, kauhean karvanlähdön kokeman koiranpennun) mukana kohtauksia kauhuelokuvista, mm Texas Chainsaw Massacre, ja 2] silmälukuista, silmäsukuista, silmäsurvoista gorea löytyy kohtauksesta jossa sisällä lyödyllä golfpalloilla lyödään silmä survokseen, turvokseen ja ranne repa-riekaleiseksi. Ja lopussa purkautuu vielä pallo poikineen suista ja muista puista...

Beast To Die (Japani-80) "Bullet stops time. Beautiful demonic moment." .. "Dont`t you understand?"..

.."Don`t sigh. This is good. You are now my partner. What are you about to do will be the new beginnning a new turn in history. And it hints that you will have a great start. You are really beautiful now. God is nothing compared to you. You have surpassed the level of gods! And now you have finally found your true self. You have nothing to fear now, charge ahead. Team up with me. Come now! Charge ahead! What`s wrong? What are you afraid of? Charge ahead!" --- Elokuvan loppupuolella todella oudon, sekavan ja oudon "gangsteri"elokuvan todella outo, sekava, seko, alussa ankarasti ja varsinkin avuttomasti ampuva ja tappava päähemmo lausuu: "You must feel puzzled, right? No worries. It was same thing with the beginning." Ja sama asia, tunne koko elokuvasta katsojalla.. Sotasotilassekoaminen. Lopun lähtökohta on hyvä, mutta loppukohta huono, surkea..: Klassisen musikkin konsertista kumpuaa, kumuaa päälleliimattu, päällenäytelty sotareportteri-sotilassekoaminen...

Ilkka Metsälä: Iljetys (Atrain & Nord 2024)

Opettaja katoaa kevätjuhlan kynnyksellä Rovaniemellä. Perhe pitää häntä pyhimyksenä. mutta monet sukulaiset ja entiset ja nykyiset oppilaat paskiaisena, suorastaan hirviönä.. Mikä on totuus katoamisesta ja mikä miehen olemuksesta? Ilkka Metsälän kolmas Martti Manner-dekkari, "narsistidekkari" on liian pitkä, seikkaperäinen ja vanhoja juttuja toistava: Manner on perinteinen ex-ei-poliisi joka auttaa poliisia tutkimuksissaan, ja vaikka kyseessä on jo kolmas sarjassaan, niin tässäkin (tässä varsinkin) luetellaan liian usein, monesti ja toistuvasti jo ensimmäisessä osassa moneen kertaan luetellut litaniat Mannerin manioista (saunominen, koira-asiat, Dr Pepper-fanitus, lastenkirjojen ja sarjakuvien teko, ainakin kaksi viimeistä myös Metsälän tekoja), mutta kirjaan sisältyvä kirjastonhoitajan kirja kirjassa-kuvio on melkoisen uniikki ja toimiva ratkaisu ja pelastaa kirjaa paljon...

Final Cut aka Deathgames (Australia-80) Blow Upin ja Outin halpa-heikko-huonoversio - Dziga Vertov, sika-sleazekroisos kohkaavat ja kohtaavat verissäkauloin-kehoin-päin-uhrit...

Tai pahemminkin, paremminkin näin: Sika-sleazekroisos ja Dziga Vertov 1] kohtaavat kohkaavat verissäkauloin-kehoin-päin-uhrit: 1] Eli siis Dziga Vertoviin `verrattava` (ei itse tiedä, tunne tapausta!) elokuvaajaaja kuvaa dokumernttia sikasleazekroisoksesta ja joutuu jumiin kun filmille eksyy, tarttuu naisen verinen murhahuojunta laiva/rantabileissä. Mutta mies humalletaan, huumataan ja filmi käydään muuttamassa, poistamassa, vaihtamassa niin ettei murhaa näy. Näitä "huumataan, humalletaan"-kohkauksia-kohtauksia tulee elokuvassa useita, samoin elokuvan Final Cut-nimi toistuu taajaan eokuvan aikana, ruudulle pläjähtäen!!.. Elokuva on muutenkin kuin humalaisesta, huumatusta filmistä... --- Mies ja naisystävänsä kutsutaan bilettämään ja kuvaamaan kroisoksen ja naisystävänsä jahdille, lukaaliin ja jahti jatkuu. Siis kuvaajamiehen ja naisystävänsä jahti, niin taas että heidät humalletaan-huumataan tekemään kroisoksen naisystävän murha, vai miten se oli? Ainakin se on näin: Mielenkiintoisen pöljä pläjäys.