Love Exposure (Japani-2008)

Nelituntinen elokuva ja samalla Sion Sonon elokuvaura tiivistettyinä muutamaan virkkeeseen: Ristin kaatamista. Ensin sen nostamista, sitten kaatamista, kuten ohjaajan elämäkin, elokuvatkin.. "Lisättynä" "Itsemurhaklubeilla" ja Poptähtipalvonnoilla. Eli koko elämä, elokuvat varsinkin siinä kertovat kiteytetysti kulteista. "Lisättynä" lainausmerkeissä, koska nämä lisäyksethän ovat itsestänselvyyksiä. Ja näistä itsestäänseövyyksistä hän on kutonut massiivisen pitkän maton. Hän kutsui Ozua, rauhallisuuden, suku-perhepeiton alaisuuden ongelmien, myös maan tasolla kuvaajaa "antikristukseksi". Itse hän mielestäni haluaa olla "kaaoksen kristus", vaikka ei sitä varmaan myönnäkään. Sonon elokuva on vaikuttavan pitkä, mutta aina saman toiston kautta samaan palaava. Niin on Ozunkin, mutta hänen elokuvansa ovat jatkuvaa mah jongia ja mosaiikkia surusta valoon, valosta suruun, elämää, niistä saa otteen, eivät räjäytettyä palapeliä, kuten Sionolla.