La Notte Dei Dannati aka The Night of The Damned (Italia-71) Kummallinen kummittelu. Kummallinen ja tunnelmallinen `noita`-veriväheksyntä, ja siksi uniikki.

No, nyt on onnistunut asunto-kartano-linna-giallo-kauhu, ja nyt varsinkin kauhu.gialloyhdistelmä. Noitailu. Ei yliverinen, mutta tunnelmallinen. Ja hyvin kummallinen. Uhrin haavat kuin giallo-gore-kauhumaisten kynsien, luutarha, puutarhaharavan tekemät. Elokuvan alkuaulu/musiikki, ja musiikki yleensäkin hienoa, hyvää, mutta myös tästä(?) lainattua... Ihanan kilttiä kamaa. Ihanan leluiset, toisteiset (liekit, liekki, lintu [täytrtty, siipiä vähän väridtetään]...) efektit. Kuin Luigi Batzellan lightversio. Nauroin, nautin.. Paljon parempi kuin monet `pahemmat`paljastelut, voiton vei paljaat lelut! `Alansa`, `genrensä` klassikko.

Blackmail (Italia-74)

No nyt riisuutumiset johtuvat huumeista, nuoruudesta, rokista ja bileporukoiden bilettämisestä. Keskitytään varsinkin yjteen bileporukkaan ja heidän yhteiseen, yhden jäsenen uneen (KYLLÄ!) johon sisältyy aikaisemmin lueteltujen lisäksi vanhempientapposuunnitelmaa ja toteuttamista. Koska nämä vanhemmat, tietenkin rikassellaiset pitävät jo pitkälle täysikasvuisia aikuisia lapsiaan jatkuvassa valvonnassa. Varsinkin sitä, tätä yhtä uneksijaa.. Syynä varmaan se raha.. - Ihan ihanan toimivan kökkö kiristys, huumeilu-kiristys-sliizailu-vereily-uneilu! Ja nakutähti, kauhunakuilija ja sexy eksploitaatioemäntä Rosalba Nerikö muka tässä, tässä muka hahmoilee, hahmottaa ajattelevana aikuisena, välittävänä vanhempana (ainakin äitipuolena), yleensä aikuisena, akuismaisena, aikuisen, vanhemman roolissa?.. Ohjaajana hurmioituneiden hörhöilyiden, höyryilyiden höyrypääohjaaja Paolo Solvay eli Luigi Batzella.

Mielisairaalan vangit (Italia-71)

Parillakin naisela on `strip tease-sairaus` ja joutuvatkin mielisairaalaan, varsinkin toinen. Sekava, ja sillä varmaan yritetään kuvata mieisairauksia. Freudilaisittain Seksi syynä lähes kaikkiin sairauksiin, joten paljasta pintaa ja seksiä tungetaan koka väliin juonesta välittämättä. Tai muka välittäen: Kaikki tämä "tukee" taeinaa mielisairaalasta, "tukevat" tarinoita mielisairauksista.. Pornoa, sleaea ja sosiaalipornoa... Enkkunimi The House of Mature Apples on hullu.

Day of The Beast (Espanja-95)

"We Need a Virgin! Virgin`s Blood!" Elokuvan alku on kekseliäs, jopa loistava: Väkivaltaisen Maailman Kaupungissa (mm kaupassa on tapettu sekä kauppias että ryöstäjä, "Tässä rahat, pidä loput, sanoo tv:n paholaisaarnaaja kúolleelle kauppiaalle) kulkee kiikkerä baskeripäinen, puolikalju pösilönaaamainen pappi joka haluaa yhteyden Saatanaan tekemällä putkeen pahoja tekoja: Hän varastaa kerjäläisen rahat, liikenne- tai murhauhrin lompakon, matkailijan matkalaukun, pudottaa katulampun korjaajan katuun (Täähän on Täyttä Bunuelia!) ja "lopuksi" "eksyy" hevilevykauppaan saatanallisia säveliä levyiltä kuulemaan, ja varastaa vielä kirjakaupasta mainitun tv-"profeetan" kirjan... . ja Kaikki Nämä, Tämä, koska Saatanan Syntyminen Tapahtuu Tänään, SE On Synnytettävä, Jotta Hän Voi Tuhota Sen! Ja Tämän Toteuttamiseksi hän kaappaa tuon mainitun "profeetan", Joka On Kirjoittanut Aiheesta Tuon Varastamansa Kirjan! "Ja Varsinkin Tarvitseme Neitsyen Verta!" - Tämän jälkeen elokuva ei valitettavasti pysty ihan alun tahdissa. Alle tunti jäljellä ja elokuva jää joksikin, `pitkästikin` aikaa sinänsä vauhdikkaan väkivallan alle ja alun lupaavat teemat jäävät aiheeseen-vaiheeseen, pysy aiheessa-vaiheessa.. Tarkoittaen, että Saatana-Satiirin paukut jäivät pistooliin, piippuun.. Mutta elokuvan spurgulopetus on hieno ja tuo inhimillisyydessään, pirullisuudessaan (viimeksi mainittu täysin ilman pirunpalvontaelementtejä) mieleen Michel Simon-elokuvan La Chienne`n (-31). Siinä pari spurgua selviävät koettelemuksistaan, mutta eivät ole muksiskaan kännissä/selvänä olostaan (pois se heistä, meistä?), Pelastavat Itsensä, Toisensa, Mutta Tässä Spurgut Pelastavat Koko Maailman!...

Apulais, toinen, vara...

Venäjällä on loputtomiin, Venäjä on täynnä kaikenlaisia harhaisia heittoja Kremlin suuntaan heittäviä täysin tuntemattomia, täysin vailla valtaa olevia apulais, toinen, varajoitain, joiden ainoa tarkoitus on huutaa Kremliin "Hei, olenhan täällä minäkin!"

White Dress for Mariale (Italia-72)

Kutsumattomat ja kutsutut trendibileporukat saapuvat maaseudun pelkojen palatsiin pyörimään. Voi Taivaan ja Helvetin esilinna- ja kartano soikoon, vieköön ja vikissöön, sitä, tätä giallo ja kauhuideaa viljeltiin ja korjattiin 70-luvun alun italoloissa enemmän ja nopeammin kuin George Hilton gialloissa kääntyi ja `käyttäytyi`, mutta tämä on jo niin outo, sekava ja tyhmä `genren` edustaja, niin ei voi kuin pitää... Ei ole kovin goreinen, mutta halkohakkaaja heiluu! Ja villi, vimmainen weitsiviuh(k)inta viiltää ilmaa lihanleikkuuefektein. Lopputulos näytetään. Ja ehkä hieman, pikkuisen, vähän uniikkia on se, että kuka, ketkä kaikki ovat hulluja.. On enemmän giallo kai kun kauhistelu, no on, mutta ole Hiltonia, mutta on Georgen `kaveri`, loistava kasvo-luonnenäyttelijä Ivan Rassimov. Ja ei ole Edwige Fenech (hän ei juurikaan kauhuillut, mutta gialloi kyllä tunnetusti), vaan Evelyn Stewart. Ja vanha luikki Luigi Pistilli Kruunaa Kartanon!

The Web eli Paholaisen verkko (USA-47) Ei nyt sentään Vanhan Kehnon hommia, Paholainen vieköön, mutta Vincent Price nilkitsee, tilkitsee roolinsa, suunnitelmansa vedenpitäväksi?

Geneerinen mutta kuvaava nimi (sekä Jenkki että Suomi) elokuvalla, mutta oli vähän liian tiheä verkko väsyneenä katsottavaksi. Mutta leffa on nähty ennenkin, juoni ihan `juonikas`, mutta ei liian: Pomo (Vincent Price) palkkaa lakimiehen (no, Jenkeissä kaikkien on tehtävä ainakin kahta työtä!!..) henkivartijakseen. Vincent Price loistava nilkkipomona. No, ei hän nyt sentään Paholainen, Pirulainen, Piru vieköön ole (ne hommat tulevat sitten kauhuvuosikymmeninä), Paholaismainen ehkä.. Elokuvassa hieno monologilause, kun henkivartija (Edmond O`Brien) saapuu Pomonsa palatsiin ja palvelija virittää oveen sen seitsemän lukkoa: "Expecting someone?) Noireissa nuo parin sanan, lauseen kiteytykset ovat kekseliästä, nerokasta, näppärää herkkua. Tässä vielä toinen: O`Brien kehuu itseään ja muka-vastustaa naista: "Over my beautiful muscular dead body" Tässä esimerkki siitä parin lauseen kiteytyksestä: "How well you know him?" "I recognixe him, when I see him." William Bendix oikein hyvä poliisina, joka ehkä on sitä mieltä että aseita ei saa antaa kuin poliiseille ja rikollisille, muilla ei niitä saa olla..

Act of Murder eli Huomispäivä parempi (USA-48) ja Act of Violence eli Kenen on kosto (USA-48)

Act of Murder: Moraalinoir, moraalinen pohdintanoir: Armomurhanoir. Fredric March on loistava Tuomarina, jonka vaimo on syövän terminaalivaiheessa. Älä sekoita siis saman vuoden Act of Violenceen eli Kenen on kostoon, joka on natsinoir, natsinmetsästysnoir..

Kiss The Blood Off My Hands eli Suutele veri käsistäni (USA-48) Hurjanniminen noir traumoista, murhasta ja rakkaudesta.

Erikoisen, jopa etovanniminen noir `kätkee`sisäänsä murha, murhe ja rakkausnoirin: Sotanoir? Sotatraumanoir? Sodanjälkeinen Lontoo. Aluksi kertojanääni puhuu sotatraumoista. Sitten siirrymme juuri sulkeutuvaan kapakkaan. Parransänkijuoppo (loistava Burt Lancaster) vihastuu valomerkistä ja tyrmää baarinpitäjän kuolemaan. Vai tyrmääkö kuoloon asti? Mutta mies pakenee ja vanhana trapetsitaiturina Lancaster hyppii ja kiipeilee näyttävästi pitkin aitoja ja kattoja, kunnes livahtaa erään näisen (Joan Fontaine) huoneeseen.. Yhteisen (mies vartiossa ovella) yön jälkeen mies alkaa seuraamaan naista. ("You pretty lonely yourself" sanoo yksinäinen mies naiselle eläintarhassa. Eläintarhassa myös häkitettyjen villieläinten karjunnat pukkaavat miehelle hikeä ja traumoja pimtaan. "What`s the matter, haven`t you been in the zoo before?" "Been all my life.") Myös nainen joutuu tarttumaan aseeseen ja varsinkin tarttumaan tappoon, kum heitä ja häntä erikseen ja yhdessä huijaava, kiusaava iki ja ja jokapaikanriesanilkki käy päälle. Leffassa myös kuljetusala-kuorma-auto-rekkahuijausnoiria. Parhaita Lontoonoireja. Eihän tämä tietenkään pärjää Richard Widmarkin tour de force and failure`lle Night and The City`lle. mutta harppoo perässä ihan kunnon askelin, jopa juoksusellaisin.. Ja, kuten sanottua, Lancaster oli jo uransa alkupuolella, vuosina myös loistava näyttelijä..

Abandoned eli Henkensä hinnalla (USA-49)

Ja huijausnoireilla jatketaan! Nyt harvinainen lapsikidnappaus->aborttibisnesnoir. - Erikoisaihe antaa, kantaa hyvin, aihe on sydäntävääntävä.. Tässäkin tätä noirsanailutykitystä, tosin toisteista: "You couldn`t sleep so decided to take your gun out for a walk." "I couldn`sleep so I take my gun out for a walk." Dennis O` Keefellä on leipomistermein sitkeän jätkän sukunimi: Mark Sitko. Kyllä toimintataikina nousee kun täänniminen toimittaja pollaroi! Mukana taikinassa mausteena myös Raymond Burrin esittämä hämärähahmo joka etsivöi. No, nyt on kovaa ja tiukkaa noiria mutta aiheeltaan niin niljanoir, nilkkinoir että ei voi joka vuosi(kymmen) katsoa.. Sillä yyberpahat isoäidit (tai ainakin isoäidin ikäiset konnakääkät, kääkkäkonnat) always give me the creeps... Mutta hyvä noirhan tämä on. Aihe vain on ankea. Ja lopussa paha saa paskansa..

Larceny (USA-48) Vähän jäyhää noirailua, paljon pehmopiilopomoilua ja älyttömyyksiä. Dialogi on loistavaa. Ja Shelley Winters.

Huijari huijaa (tikkulaiha ja jäykkä jäyhä 1] John Payne) olevansa kaatuneen sotasankarin kaveri ja varsinainen huijaus, `pikkuisen` suunnitelmaltaan kökkö (ja varsinkin vastaanoton nopea ja yleinen hyväksyminen huijaussyöttiin on todella kökköä, sillä `kaveri` takeltelee tarinassaan jatkuvasti kuin kala kuivalla maalla henkeä haukkoen) se että hän sanoo leskelle että sankari haluaisi muistopalatsin rakennettavaksi hänen ja tietenkin varsinkin kaikkien kaatuneiden kunniaksi. Ja ei muuta kuin rahankeruuseen! Leskivaimo varmaan aloittaa, rahoittaa keruun.. Ja pikkukaupunki muka pystyy lahjoittamaan 100 000 dollaria, väittää vaimoleski. Joo, ja miehen keksityn karjakuningassedän naudat loput!! - Aika perusnoir, jossa tietää suunnilleen miten käy. suurimpana älyttömyytenä se, että miehen aikoinaan huijaama mies saapuu sattumalta myös kaupunkiin, oliko jopa vielä sieltä kotoisin.. Huoh, Huoh, Huoh... Mukana kummallista väkivaltavitsailua ("Stop twisting my arm! People will think we're married!") ja limaista nais`kehua` ("Don`t tell there`s brain on that beautiful body?" Ja toinen: "You may have a brain, Tory, but you must've rented it out to a medical student!") Maanlaajuiseksi naistenmieheksikin äijää arvellaan näppärässä sanailussa: "You propably have girls hidden in safety deposit boxes all over the country?!" "Only in larger cities." On ne sanailijoita! Ja pikkukaupungissa tietenkin ollaan, sieltähän ne sankarit sikiää ja syntyy.. "No, hard feelings Rick, I`m just doin my job, I had to check." "Okay, you check, Now check out!" 1], vaikka sanookin "I`m a funny guy, I even like broccoli." P.S. Miksi elokuvassa pyydetään odottamaan Joulupukkia, vaikka on vuoden viimeinen päivä? Tulee pitkä vuosi odottaa! Mutta elokuvassa on loistava luonnehdinta tylsästä Uuden Vuoden Aatosta: "I was reading big fat boring book about big fat boring people!" Olis ollut edes elokuva.. Dan Duryean pikkugangsteripomo "huippu"suunnitelman "aivoina" ja Shelley Winters (hieno rooli, harmi että häntä ei käytetä kovin paljoa, hän lausuu, tykittää mm tuon "kirjaviisauden") Paynen naisena.

Erotic Rites of Frankenstein aka Frankenstein`s Daughter (Espanja-Ranska-73)

Kukapa muu Kuin Jesus Franco keksisi sekoittaa Frankenstein-myyttiin "lintumaista" Lintunaista ("lintua" vain kökösti käsiin liimatut vihreät kynsikasat ja suusta purkautuvat kriikunnat[, mutta myös puhuu enkkua, espanjaa, ranskaa, saksaa, riippuu mitä kieliversiota katsoo] ja alastonta naista loput), Dennis Pricen kännistä Tohtori Frankensteinia ja Hovard Vernonin (kenempä muun) esittämää Jylhälinnan perverssiä pujoparta-Cagliostroa sekä Tohtorin Tytärtä!! (Leffa voittaa tasaisen tylsän, jopa terättömän Lady Frankensteinin [No, sen traileri on tanakka] tuosta vaan ja takaisin!!..) ja Ja alastomuutta, alastomuutta, alastomuutta... (myös miehen, naisia kuitenkin tietenkin eniten, lähes jokainen nainen riisuu tai riisutaan...) Hullua Parhautta!!

Dream Car (Italia-89) Takaapäin tappo(?) Mariano Bainon lyhrissä..

Mies kävelee sumuyössä. Joku yrittää tappaa takaapäin tunkemalla päivän lehden suuhun tunkemalla. Mies herää. Kyseessä on astmaatikon painajainen.. Seuraava(?) yö: Sama mies jää autonsa vangiksi. Ei auta laseihin lyönnit, potkut. Aikaa kuluu. Hän näkee murhan auton ulkopuolella. Poliisit saapuvat paikalle, kurkkivat autoon mutta eivät näe miestä, tai eivät välitä.. Ruumis viedään pois. Aikaa kuluu enemmän. Parta kasvaa, penkkientäytettä syödään, auto lahoaa.. Alkaako autosta loppua happi? Auto viedään romuttamolle, jossa asuu kaatopaikka-romuttamohörhöjäweirdoja...

Vivacious Lady eli Hänen salainen vaimonsa (USA-38) Eläväinen nainen ja puupökkelömies. - Hassua, hauskaa `himoa` ja`kiimaa` pikkukaupungissa.

En ole koskaan pitänyt James Stewartia kovin kummoisen kiimaisena, kiivaana naistenmiehenä rooleissaan, ja tässäkin on tietenkin melkein loputtomiin Jenkkijankkausta ja junnausta, koska perhe ja pikkukaupunki panevat vastaan Ison Kaupungin Naisen ja pikkukaupunkimiehen suhdetta. Mutta `vastassa` onkin üübersexy ja söpö ja taitava tanssija (esittää tanssijaa tässäkin) ja ilmeikäs, taitava näyttelijä Ginger Rogers. - Eli lähes loputtomiin perinteisesti seurataan suhteen laskuja ja nousuja, mutta parivaljakko on glooriaa ja komeutta, molemmat, varsinkin Rogers vetää vertoja monille elokuvapareille. Hyvää hassua, hauskaa `himoa` ja `kiimaa` on kohtauksessa jossa `pariskunta` katsoo samaan mikroskooppiin (Stewart on yliopisto-opettaja) ja hyvää piikittelyä puritaaniselle `pariskunnalle` (lainausmerkit siksi koska pariskunta on pitkään miehen saamattomuuden ja perheen puritaanisuuden takia ei-pariskunta) on kohtaus jossa seinälle kohotettu sänky pamahtaa heidän eteensä.

Apology for Murder (USA-45) Tekijä, teko ja "mysteeri"...

Elokuvan nimi kertoo, sanoo, selittää liian paljon, liikaa `mysteeristä`, teosta, tekijästä, alku/väli/lopputulemasta...

Inner Circle (USA-46)

`Mitä? Minun pitäisi ottaa työ vastaan ihmiseltä jonka nimeä en tiedä, työ jota en tiedä, ja maksu josta en tiedä milloin ja paljon minulle maksetaan!` Tehokas alku, hassunniminen etsivä Johnny Strange sanoo sihteeri-ilmoitusta puhelimessa lehteen, kun sihteeri"kokelas" syöksyy paikalle, sanoo puhelimeen "Paikka on täytetty" ja vastaa puhelimeen ja ottaa vastaan työn johon Strange vastaa tuolla alun lauseella, ja menoksi tässä noirparodiassa! Ja meno vain yltyy! Mustaverhokasvoinen leski näyttää Strangelle miehensä ruumiin (vihatun radiokolumnistin joka teki törkyjuttuja eetteriin), jota hän ei ole tappanut, mutta Strangen on piiloitettava ruumis, tai ainakin auttaa siinä, jotta sitä ei koskaan löydettäisi, sillä, nainen sanoo, "Etkö mainosta, että sinun ongelmasi ovat myös minun ongelmiani." Sitten nainen tyrmää miehen, soittaa poliisille ja ottaa pois kasvoverhon: Sihteerikkökö se on?! Sitten poliisit paikalle, ja sihteeri!! Joka sanoi nähneensä Kaiken ikkunasta ja valehtelee että Strange teki sen itsepuolustukseksi, ja oikeus uskoo!! Pako, selvitys ja takaa-ajo alkakoon! - Mainio pala, joka huipentuu uniikkiin radio"teatteri"lähetykseen jossa jokaiselle on jaettu dialogilaput ja murhakeissi käydään uudelleen, tai nyt ensimmäistä kertaa kokonaisena, koottuna, täydellisenä, lopullisena, jotta totta syyllinen saadaan selville...

The Truth About Murder (USA-46)

Elokuva alkaa kun mies on valheenpaljastuskoneessa ja paljastusta suorittaa nainen (jota mies ihmettelee). Selviää että mies on lakipomo ja nainen hänen alaisensa ja ehkä entinen naisensa, sillä eihän nainen voi olla lakinainen, varsinkaan jos hän seurustelee, on aviossa, on lapsia jne... Ja nainen taitaa olla myös entinen alainen, sillä hän lähtee, ryntää toiseen toimistoon... Sitten heidän juoppoa lakimiesystäväänsä syytetään flittailevan vaimonsa murhasta ja lakipomo jauhaa että hän ei voi mitään koska näytöt ovat liian vahvat... Ihan kiva aamiais-brunssi-lounas-välipala-päivällis-illallisnoir, itse katsoin iltapäiväbrunssilla. Elokuvassa vilahtaa myös "good lookin gangster" (yksi murhatun miehistä, `gangsteri`gigolo), uimahousu-uimapuku-pin up-pussauskuvastudiosessio (paitsi että pussauksesta ei perinteisesti tule mitään, nainen ei pidä miehestä), pistooli piilossa pöntössä, lavuaarissa..

Violence (USA-47)

Muistinmenetysnoir. Raflaavaniminen elokuva alkaa off screen-hakkauksella ja lopussa vilahtaa joukkotappelu, mutta muuten, paria nyrkkikopautusta lukuunottamatta, varsinainen väkivalta puuttuu. Mutta väkivalta `kätkeytyy`, `lymyileekin`, uhoaakin rakenteissa kun puoligangsterillinen (ehkä jopa kokogangsterillinen, lukuunottamatta tietenkin kaikkia järjestöön huijattuja rivimiesveteraaneja) järjestö United Defenders on muka kiinnostunut veteraanien asiasta, asioista vaatimalla veteraaneja käymään lakkoilevien, väkivallattomien veteraanien kimppuun. Muistinenetysosuus tulee kun järjestöön soluttautunut sihteerikkö loukkaa päänsä taksitakaa-ajossa ja hän muistaa vain soluttautujaminänsä, jonka, ainakin puolittain luulee olevan hänen oikea persoonallisuutensa... - Vähän puolittain-noir, ensin ei edetä, kuin tervassa tarvotaan (yritetään tietenkin kuvata muistinmenetyksen junnausta) ja lopussa perinteisesti pikkuisen päästään maaliin ja muistiin.. Siksi `pikkuisen`, koska järjestön näkymätön pääjehurahoittaja Mr X ehkä livahtaa kuin kettu kanalasta, koira kennelistä..

"It`s Murder" (USA-44)

Todella erikoinen sotapropagandalyhäri siitä esim ettei kaksi lasta saa sanoa kahdestaan, keskenään että solttuisä osaa polyneesiaa..

The Return of The Whistler (USA-48) Viimeinen vihellys. Mutta ei tippaakaan noir.

Kaatosateessa "kirkolle" kaahaava nuoripari joutuu kääntymään "kirkolta" hotellille, koska `pastori` on jäänyt tahollaan saman sateen saaliiksi, saartamaksi. Ehkä aamulla sitten?.. Mutta hehän eivät voi `nukkua` samassa huoneessa, saatikka samassa sngyssä, joten mies menee autoon kautta autokorjaamoon.. Ja aamulla naista ei löydy, näy.. Tyypillinen pakotarina, mies ja nainen (ranskatar) olivat salamarakastuneet, mutta naisella tietenkin tarinatyypillisesti kasa salaisuuksia, mutta mies oli rakkaushuumassaan haudannut ne sivuun. Menneisyyskö pani naisen pakenemaan? Tai, vai menneisyys haki hänet?.. Ja yksityisetsiväkin, joka lyöttäytyi miehen mukaan avuksi yhtäkkiä löikin häntä turpaan, tyrmään.. Onko koko pikkukaupunki häntä vastaan? Onko kyseessä `tyypillinen` seonneen naisen tarina? - Ei. Ratkaisu ei ole ihan tavallisin, mutta ei tämä kyllä mikään noir ole..

Mysterious Intruder (USA-46) ja The Thirteenth Hour (USA-47) Erikoinen, harvinainen etsivälopetus ja Ulos ja ylös murhasyytteestä?

No nyt on noiria! Tähän loppuun (jos en siten vielä käsittele sitä paluuleffaa, paluuta) nidottuna, sidottuna yhteen kaksi käänne- ja vauhtirainaa- rallia Viheltäjäsarjasta. Salaperäisessä tunkeutujassa Dix on kerrankin etsivä etsintätehtvässä ja kovin kiharaisilla kierroksilla juoni vetää, ja jälkimmäisessä, Dixin viimeisessä Viheltäjässä hommat hoituu tai "hoituu" vielä kovemmilla kierteillä... Siinä olaan, törmäillänkin autoalan myötä- ja vastamäissä, ja välillä mennään metsäänkin, ainakin ojien kautta koukataan.. Tunkelijassa ollaan harvinaisesti harvinaisten, uppoharvinaisten, uppoarvokkaiden äänilevyjen perässä, Mike Mazurki puukkohulluna tappajana ja etsivällä on viheltävä-ääinen ovikello, kuinkas muutenkaan! Täyttä umpicamproskaa on "Kuinka etsintäkuulutettu etsivä pääsee poliisivartion ohi"-kohtaus: Ota kainalosauvat, kääri kasvosi valkoliinaan ja laita silmälasit liinan päälle ja sokkona ohi! ("Let me help you!") Ja loppuun vielä harvinainen, erikoinen etsivälopetus! / Eivät kaikki ole nilkkejä-noir. Kolmannastatoissa tunnissa Dix joutuu lavastetuksi murhaajarekka-rekkamurhaajakuskiksi ja mm sokeaa esittäen hän alkaa kavuta ylös ja ulos kuopasta.. Mukana mainion mutkaisessa juonessa vielä timanttisormea, nilkkitarjoilijatarta ja petturipoliisejakin. No, viimeksi mainittuja ei nyt sentään, ainakaan monikossa, sillä tämä on hyvien ihmisten noir. Ja pirun hyvä sellainen!

The Secret of The Whistler (USA-46) Tanssia ja teatteria haudan partaalla

Hypätään yksi Viheltäjä yli (hänen aikansa tulee myöhemmin) ja käydään ensin läpi leffat joiden nimissä on tuo Whistler. Tämä on niistä toiseksi viimeinen tai viimeinen, koska `viimeisessä`, joka on perinteisen tylsästi nimeltään Return of The Whistler, ei Dix ole enää mukana. Mutta tämä: Elokuvan alussa nainen tilaa hautakiven nimelle Edith Marie Harrison, ja kun kuolinpäivää kysytään, niin hän sanoo en ole varma vielä, ilmoitan.. Ja kun naisen nimeä kysytään hän sanoo: Edith Marie Harrison... Taiteilijalla (Richard Dix) vaimolla (eli tietenkin tuo hautakivinainen) on useita sydänkohtauksia takanaan, ja taas tuli yksi. Tohtorin mukaan elinaikaa korkeintaan kuukausia. Nainen on taiteilijan rahoittaja, kaiken (taiteen, juhlien jne..) rahoittaja.. Taitelijan päätyö näyttää olevan pin up-mallien piirtäminen lehtiin ja niinpä hän nyt sopii ja lähtee erään mallin kanssa vain ystävyyssuhteeseen (tanssit, ravintolat, konsertit, piknikit, teatterit..), jotta mies saisi muuta ajateltavaa mielessään kuin vaimon ja pariskunnan tukalan tilanteen ... - No, tietenkin siitä tulee rakkautta, mutta miten miten mies saisi synkkään syrjään vaimonsa (jonka olo vielä alkaa paranemaan) ja nainen mustasukkaisen miesystävänsä? Varsinkin mies on vimmassa. - Melko tavallinen elokuvakolmiodraama, eikä oikein (yhtään) niinkään noir..

The Voice of The Whistler (USA-45) Syystäkin, tietenkin outo `noir`, mutta mielenkiintoinen sellainen..

Kertomus yhdestä suurimmista, kauheimmista kauhuista, yksinäisyydestä. Jonka voi kohdata suurkaupungissa tai kaukaisessa, yksinäisessä majakassa.. Kertomus siitä miksi tämä nainen päätti muuttaa majakan yksinäisyyteen... - Raketin lailla tuntemattomuudesta, `tyhjyydestä` noussut multiteollisuuspamppu John Sinclair (Robert Dix) on nyt vuosien vieriessä, saatossa valunut yksinäisyyteen (tai ollut sitä aina), jopa fyysiseen ja psyykkiseen luhistumiseen (tai ollut niitä aina). Viimeksi mainittu näkyy vain vielä kotona.. Joten hän lähtee perinteiselle tohtorin suosittelemalle, vaatimalle hermolomalle... Sitten tapahtuu aikamoista!: Hermolomalla Sinclair törmää sairaanhoitajaan, joka on ollut neljä vuotta kihloissa lääkärin kanssa, mutta naimisiin (ja ehkä käsittääkseni myös sänkyyn) mennään miehen mukaan elokuvaperinteisesti kun mies on saanut tarpeeksi rahaa oman klinikan avaamiseen... Muutenkaan he eivät juuri vapaa-ajalla näe, koska miehen on käärittävä rahaa.. ("Try to understand!") Joten naisen ehdotus on että hän menee naimisiin ehkä kohta kuolevan Sinclairin kanssa ja sitten heidän rahahuolet olisivat ohi. No, lääkärimies jättää naisen ja Sinclair ja hoitsu lähtevät `hermolomalle` majakalle... Ja syystäkin (omistakin), tietenkin muutaman kuukauden päästä, samalla kun mies tervehtyy, `vaimo` muuttuu ilkeäksi, kylmäksi... - Kiinnostavan outo psykologinen noir, tai ehkä ei jopa noir ollenkaan..

The Power of The Whistler (USA-45) Right or Wrong?...

"Here is a strange man." Näillä sanoilla aloittaa Whistler tämän elokuvaosan: Outomies (Richard Dix tietenkin) puolitörmää autoon ja menettää muistinsa. Sitten hän törmää baariin jossa joku miestä tuntematon wannabe-korttiennustajanainen saa kaksi kertaa korteista tuomion että mies kuolee 24 tunnin sisään. Ja sitten hypätään sisään mysteeriin! Kun kuoleva ei edes muista, tiedä nimeään!!.. Tältä pohjalta, pohjaltapa hyvinkin, "ponnistetaan"... Mutta onko mies myös eläintappaja!!??.. Sillä miehen reitillä kuolee kanarianlintu, kissa, orava!!!... - Strange man and story, allright! Or allwrong... Pirun kova jakso. "I know, because I am The Whistler."

The Mark of The Whistler (USA-44) Edellinen oli from riches to rags and back, tämä toisinpäin..

Näissä Whistlereissä Whistleri(-hahmo) aina yössä hiipivä ja viheltävä varjo viheltää varjoissa, yökujilla aina elokuvan alussa ja lopussa, välillä välilläkin, ja kertoo tarinan ja viheltää taas ja Richard Dixi pääosittaa.. Ja tietenkin Viheltäjä kertoo neuvojen. ohjeiden ja varoitusten sanat, mutta eihän kohde kuule, usko... Ja Dixin esittämä hahmo (aina eri, uusi hahmo..) joko selviää tai tuhoutuu, on hyvä tai paha, tai molempia.. - Nyt Dixi on puistonpenkkipummi (oli ennen kai jotain parempaa, ylempää), jonka nimi on melkein sama kuin pankkirahanperijällä ja aloittaa huijaukset. Ja tuhlaukset. - Epäuskottavampi, tollompi ja typerämpi juoni kuin edellisessä rämpii, mutta varsinkin Dixi on taas hyvä, ilmeikäs, ja varsinkin taas pummina, nyt kroisoiiu on vähän jäykkää. Ja William Castle jälleen ohjaajan ohjaksissa. Whistler sanoo lopussa "amazing story", ei vaan lopuratkaisu (siis kuka on kukakin) on täysin järjetön, älytön, mutta viihdyttävä. Kiihdyttävä, viihdyttävä..

The Whistler (USA-44)

"I am The Whistler"... Minulle ennestään tuntematon noir-elokuvasarja tämä Whistleri. Ja ohjaajana vielä itse William Castle! (Ohjasi muutamia myöhempiäkin..) Nyt ehkä noireissa harvinaisempi kuvio: Mies palkkaa palkkamurhaajan peräänsä, koska vaimo kuoli ja mies luhistuu, romahtaa henkisesti.. Suht ok noir jossa "kellarin rotatkin ovat majavan kokoisia". Ok:teen vaikuttaa myös leffan lyhyys, tunti, niinkuin on monesti näissä sarjoissa.. Richard Dix on erittäin hyvä pääroolissa, varsinkin nukkavieruna pukupummina. Puku on oikeasti likainen ja ryppyinen, niin myös mies.. Mutta rikasmiehen rooli menee myös ilmeikkäästi, innokkaasti(?)..

Solomon King (USA-74) Ääripaha ja ääripahasti näyttelevä ja ääripahasti puettu sheikki Hassan johdattaa ja johtaa muunkin porukan myhäilyttävän surkeisiin suorituksiin öljykriisivuoden halpiksessa.

Kesähuttua. Harvinainen bläkkäri. Öljykriisi-blaxploitaatio. Siitäkö halpuus, sillä tässä annetaan kuva(a), että vilahdetaan välillä Kauko-Idässä, mutta äärikökösti puettu ääripaha sheikki Hassan asuu(?), on "loisteliaassa" kallioluolassa (no, kyllä se luolan nurkka on loistelias) ja/tai pikku-pröystäilypurtilossa. Eli kyllä Jenkeissä jumitetaan. Samoin toiminnassa jumitetaan, mutta tappelut ovat ihanan, ihastuttavan jähmeitä, jäykkiä samoin "joidenkin" näytteleminen. No, Solomon eli Sal Watts (myös toinen ohjaaja ja kolmas käsikirjoittaja) Ja James Watts (toinen pääosa, veljeksiä[?] muutenkinko kuin Black "Brothers" tasolla?) selviävät kuivin käsin ja kainaloin.. `Tuttua` hutuua, "tuttua" kesahuttua.

We Kill The Old Way eli Mafian merkitsemä (Italia-68) Mafia vastaan mies.

Vaikka näihin Italo-Mafia-elokuviin on tullut kyllästymispiste jo vuosia sitten, niin kyllä tämä Cannesissa käsikirjoituksesta palkittu, Elio Petrin (kenempä muukaan) ohjaama perinteisistä perinteisisaiheinen, mies (Gian Maria Volonte, kukapa muukaan) vastaan mafia ja kirkkokin, on erilaisuudestaan johtuen (kirkko) pikku-uniikkia seurattavaa.