Yhdeksäs Sydän (Tsekkoslovakia-79) Perinteiden perinteinen yhteentussahdus.

Yksi kauhuelokuvien ja kauhusatu/satukauhuelokuvien, silkkojen satuelokuvien erittäin useista kardinaalikarmeuksista ja kökköyksistä on se, että jos elokuvassa on kiertävä sirkusseurue, niin sitä ja torimeininkiä näytetään lähes koko ajan ruudun täydeltä. Niin tässäkin. Helvetisti liikaa on aina helvetisti liikaa. Ei tämä nyt ihan pahinta sirkusshittiä, sirkussorttia ole, mukaan tulee myös pelastakaa prinsessa- meininkiä. Tosin sekin perinteisen perinteistä kauhu, satutavaraa. Mutta kyllä tämän nyt kertavärikkäänä Juraj Herz-ohjauksena katsoo. Äijä teki paljon paljon parempaakin. No, oli tässä näkymättömyysmontaasi jossa näkymätön(?) liitu piirsi janaa, nuolta seinään, miekat ja monokkeli leijuivat ilmassa (yksi miekka lensi näkymättömän sormiston saattamana saappaaseen sotkuisesti, varpaistoon verisesti) ja kiväärit kaatuilivat telineistään... Armeijan, poliisin päällystöpiruilua. Ja tietenkin yleistäkin päällystö/päättäjäpiruilua.. Mutta silti: Yhdeksäs Sydän on perinteiden perinteisen löysä törmäyskurssi.