Blood Delirium (Italia-1988) "I need more color."

Absurdia sleazea. Pianistinainen saa puhelun tulevaisuudesta itseltään ja ikkunoista tunkee sisään muutenkin tulevaisuuden tuulet, hullun taiteilijan (John Phillip Law) hulluus hurjenee, kurjenee kun hänen pianistivaimonsa kuolee. Kirjoittamattakin on selvää, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin, että naiset ovat samannäköisiä.Sitten hautajaiset, haudan uusiksikaivanta ja uuden pianistinaisen saapuminen taiteilijan linnaan. Vanha vaimokin vierailee nauravana haamuna näyissä. Ja sanotaan vielä tärkeänä, törkeänä tietona, se, että taiteilijan palvelija oli ja on kiimaantunnut, liimaantunut vaimoon ehkä enemmän kuin aviomies. Taiteilija on menettänyt taiteestaan värit, päässä on silkkaa sumua eli ei työt luonnistu, onnistu eikä maita. Mutta sitten genrekliseisesti hän löytää värin, eli veren(punaisen). - Löytö on kliseinen, mutta toteutus tunkkaisen tehokas. "Alansa" klassikko. "It is absurd, I know."