George A Romeron toinen pitkä elokuva on aikamoinen sotku. Aika laimea, tylsä teennäinen sotku eräistä aikansa `underground`aiheista; Jälkihippi-mainosglamour("I just want to know everybody!")-`underground`yökerhomaailmasta ja maailmoista; Viitteelisehköä seksiä, tuntemattomia, huonohkoja rockbändejä, "kovaa menoa."
Joskus tällainen light=valoisa ja kevytcocktail toimiikin, mutta tässä on puhetta aivan liikaa. Sitä on jopa karmaisevasti vähän väliä "neljättä seinää rikkoen" tapahtuvissa miespääosaesittäjän katsojille selittelyissä. No, `Chrissie, this is your daddy. And this is your daddys daddy`-kohtauksessa on julmaa havinaa. Ja sen jälkeisessä pyöröovityrmäyksessä. Mutta sen jälkeen lähdetään taas puolihumoristiselle jankkauslinjalle. Ja sen jälkeen. Ja sen jälkeen.Ja elokuvan miespääosamies (se selittäjä) on kuvattu tosi `cool runnerina`, jätkänä, mutta hyvin harmaaksi hiippariksi jää. EI karismaa. Ei "edes" lunkin hiipparin. (Tiedoksi; Siinä sitä karismaa vasta tarvitaankin.)
Ei pitänyt kuulemma Romero tästä. En pitänyt minäkään. Vain Kovimmille Romeroijille. Itsellä jo suojaus, pelti petti. Lommoja tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti