torstai 18. lokakuuta 2018

The Power (Usa-68)

Kenellä on voima? Salaperäisessä tutkimuslaitoksessa tapahtuu kummia kuolemia (mies menee, laitetaan `avaruuspyörittimeen` ja lopulta hän istuu siinä kieli ja silmämunat ulkona) ja voimakenttävaihteluita. Professori Jim Tanner (George Hamilton) sanookin että paikka on joidenkin mielestä kuin tehty "Sadomasochist of the space program"-porukoille. Laitoksessa työskentelee muutama muukin proffa (jokaisen työhuoneesta näkyy jokaisen työhuoneeseen), mutta Jimppa kutsutaankin pomopuhutteluun; Hänestä ei löydykään oikein mitään tietoja, tai ainakin ne ovat  väärennettyjä, onko hän mikään proffa olleskaan? Onko häntä olemassakaan? Ja ei muuta kuin kilometritehtaalle. Ja sen hän tekee, konkreettisesti, hän lähtee selvittämään asiaa ympäri Amerikan. Ja matkalla sattuu eteen lisää proffakuolemia, lisää ongelmia, lisää mystisyyttä?... Kuka käyttää voimaa? Kuka, mikä on voima? Sillä sen sylissä, kourissa ihmiset paiskoutuvat parkkihalleissa, pyörivät valtavavauhtisessa hevoskarusellissa ja näkevät tyypillisiä, mutta onnistuneita 60-luvun lopun leluefektisiä visioita. Konkreettisiakin sellaisia; puinen, vettäkurkottava lintulelu iskee silmää (samoin tekee karusellin heppa) ja spruuttaa vettä näyteikkunaan. Näyteikkunapommitusta harrastavat myös marssivat, kääntyvät ja valoisia paukkupanoksia ampuvat nukkesotilaat...

George Hamilton ei ihan elementissään, omiaan, omimmillaan, uskottavimmillaan tässä roolissa, mutta tekee kelpoa työtä, vähän ylikin. Häntä peesaavat, tai oikeastaan menevät ohi, hyvät Suzanne Pleshette, Michael Rennie, Aldo Ray, Yvonne De Carlo ja Miss Beverly Hills-nimellä tässä oleva Beverly Powers! Huono rockbändikin vilahtaa. (Bileporukan tanssiminen vielä huonompaa.)
Lopun avaruudessa pyörivä pää ja luuranko sekä sykkivä (avaruus)sydän ovat oivallista nostalgia- silmäkarkkia. Jopa julmaa sellaista.

Kivan värikäs, sopivalla matelulla etenevä mysteeri.

2 kommenttia: