Lapin laki. `Salattu maa ja sen salattu kansa`-tarinat, kirjat, elokuvat ovat jo pikkupojasta asti kiinnostaneet `allekirjoittanutta` ja kivaa joskin jopa outoa ja harvinaista että Suomessakin on sellainen elokuva tehty. Vanhoissa poikakirjoissa tällaiseen aiheeseen, tällaisiin maihin on kylläkin sukellettu Suomessakin, lähinnä Lappiin. (esim Matti Okan kirjoittama Satta-heimo ja Lapin kulta, vuodelta -52).
Ja`Lapissa` ollaan tässäkin Aarne Tarkaksen Villi Pohjola-trilogian päätös ja parhaassa jaksossa. Lappi on lainausmerkeissä siksi että Salatun maan väestö on lähinnä intiaanityylistä vaatteidensa ja puheidensakin perusteella. Jonkinmoinen rasismin silauksen voi ehkä etsiessään tässä löytää, mutta se on kuitenkin melkoisen hento silaus. Tässä on melkoisen onnistuneesti saatu noiden mainittujen vanhojen poikien seikkailukirjojen maailma tallennetuksi filmille.
Vornan veljekset (tuttuja edellisistä osista, jos trilogia tuttu) ovat taas `Lapissa` liikkeellä (kuvattiin Kuusamossa), nämä rehdit miehet. Porukan näyttelijästö on vähän vaihtunut. Tai oikeastaan aika paljonkin. Tämän kolmikon esittäjistä ei ole enää mukana kuin pääveljestä esittämä Åke Lindman, Vili Auvisen ja Helge Heralan hahmoja tässä elokuvassa esittävät oikea veljespari Tommi ja Taneli Rinne. Sama meininki pysyy.
He löytävät reitin salaiseen laaksoon ja löytävät sieltä jämäkän camppistä näyttelemistä, seikkailuja, rakkautta ja vaaroja. Sillä tietenkin myös rosvolauma on heidän perässään.. siellä sitten Lappilainen seitapalvonta'meininki` ja intiaanien toteemipaalu'touhuilu` sekoitetaan `suloisesti`..
Tapio Rautavaara on jylhän jämäkkä `intiaani`päällikkö (häntä olisi saanut olla enemmänkin, Villissä Pohjolassahan hän esitti Tundra-Taunoa, turkismetsästäjätyyppiä), Pirkko Mannola ja Elina Salo hänen nätit `intiaani`tyttärensä. Tytärten ja ja Vornan veljesten tapaamisessa on mukana viehkeää metsäerotiikkaa, myöhemmin metsäromantiikkaa. Metsäseksiä jopa. No jonkunlaista. Viitteellistä.,
Kuten edellisetkin osat, tämäkään ei sijoitu mihinkään eksaktiin aikaan, vaan on sekoitus menneisyydestä (sitä enemmän) ja nykyajasta (konepistoolit), ja kyllähän autoillakin (jeepeillä tietenkin etenkin) hurjasteltiin, tätä lähinnä edellisessä osassa Villin Pohjolan kulta. Tarkas itsehän kirjoitti trilogian tapahtuvan mielikuvituksessa.
Villin Pohjolan salatusta laaksosta ei ole olemassa Dvd-julkaisua, eikä tainnut olla Vhs:sääkään, ja edellinen tv-esitys on vuodelta -81 (enkä ole nähnyt tätä Turun Suomalaisen elokuvan festivaaleillakaan) ja silti muistin tämän juonen aika hyvin sitä tänään tv:stä katsoessani, niin ilmeisesti juuri tämä aikaisempi tv-esitys on jäänyt mieleeni muhimaan.
Ehkä liian paljon huumorielementtejä, ja jos olisi lisätty enemmän vanhojen seikkailuelokuvien maailmaa, olisi ollut parempi. Mutta toimi oikein hyvin näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti