Samuel Fullerin tiukanlöysästi (tämä on kehu) ohjaama Pickup on South Street (eli suomeksi lyhyesti ja ytimekkäästi Taskuvaras) alkaa upealla, tiukan tärisevällä kohtauksella New Yorkin maanalaisessa; Taitava Taskuvaras Skip McCoy (Richard Widmark) on ihmispaljoudessa työssään ja varastaa erään naisen käsilaukusta lompakon. Ja varastaa vahingossa, tietämättään kommunistien salakuljettaman mikrofilmin ja tämä `Eräs Nainen` on kommunistiklubin kuriiri, myöskin tietämättään.. Hän on erään klubin jäsenen ilotyttö/ystävä.
Tästä alkaa tietenkin tiukat takaa-ajot pitkin suurkaupungin katuja. Mukana ovat `commies`, poliisit, katuväki, `gangsterit`.. Nämä säntäilyt on toteutettu terävästi ja tiukasti, mutta kuten sanottua, löysäntiukasti. Tämä antaa tilaa kyyniselle, mutta myöskin katuhumoristiselle dialogitykitykselle, värikkäälle hahmokatraalle ja jopa jonkinlaiselle rakkaudelle. Sähäkän näppärä on kohtaus jossa kiinalaisessa ravintolassa syömätikuilla nuudeleita naamaansa lapioiva `informer` aina välissä nappaa tikuilla pöydälle rypistettyinä heitettyjä seteleitä kainaloonsa.
Widmarkin `asunto` on luku sinänsä. Meren rannalla jököttävä lautamörskä, jossa äijä chillailee vedellen jatkuvalla syötöllä narun nokassa killuvaa, kaljapulloja täynnä olevaa puulootaa meren kylmästä syleilystä. Niitä hän sitten murjuun viritetyssä riippumatossa siemailee..
Eläväistä tarinaa kyttien ja `gangstereiden` katusinkoiluista, kommunistipeloista ja yleensäkin suurkaupungin sykkeestä. Monesti kynnenpäitään ja kulmakarvojaan myöten hullunraivokasta (sekonaurulla säestettynä) nousukasrikollista esittävä Widmark on erittäin omiaan näyttelemään myös tällaista lunkimpaa liipparia.
Vetreä filmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti