Ohoi, spoilausta näkyvissä! Michael Powellin ekspressionistiseksi ja noiriksi väitetty Blackout tapahtuu pääosin sodanajan pimennetyssä Lontoossa, eli siitä tämä erittäinkin kuvaava elokuvan nimi. Käytin tuossa tuota väitetty-sanaa, koska ei tämä ekspressionismin ja noirin "määritelmiä" mielestäni kovinkaan täydellisesti kanna (lupaa) ja lunasta kuin oikeastaan tuon pimeyden takia ja ansiosta. Lupaa kylläkin, sillä onhan noir `pimeää ja tummaa elokuvaa`, mutta juonikuvioiltaan Blackout ei aivan noiria ole, tai sen eräänlainen huumoripitoinen serkku ehkä voisi ollakin aika lähellä totuutta. Ekspressionismista siitä taas puuttuvat erilaiset vääränvänkyrät rakennelmat yms. Elokuvan lopun hissirakennelma useine kellarikerroksineen taas kyllä vähän sivuaa tätä genreä, ollen jonkinlaista design-ekspressionismia. Mutta vielä enemmän elokuvaa on sanottu huumori-Hitchcockiksi, ja tämä määritelmä kyllä naulautuu paikoilleen lähes täydellisesti.
Tanskalaisen laivan kapteeni (Conrad Veidt) joutuu Englannin kanaalissa erilaisten tutkimusten kohteeksi, mutta laivasta ei löydy muuta mystistä kuin Salaperäinen Nainen (Valerie Hobson), jota seuraamaan jäykkä Kapteeni lähtee Lontooseen. Jännitysjuoneltaan Lontoo ei tarjoa mitään mullistavaa (lukuunottamatta tätä jatkuvaa pimeyttä), mutta koko ajan jäykästä jäästään sulavan Kapteenin seuranta antaa katsojalle riemukkaan myhäileviä hetkiä. Wanha Kunnon Rakkaushan se siellä pikkuhiljaa molempia osapuolia potkii. Toinen huomionarvoisa asia (jollei jopa ihan se elokuvan suola) on tosiaan tuo mainittu `Hitchcockia huumorilla`-osasto. Huumoriruuvia kiristetään koko ajan, eikä ruuvi katkea, vaan koko ajan löytyy uutta (myhäillen) naureskeltavaa, ja uusia, mukavan humoristisia tyyppejä. Veidtkin löytää itsestään `hiljaisen koomikon`, sopivasti jäykän, sopivasti rennon. Aidon. Tai `aidon`, sellaisen kun elokuvan lumo ja varsinkin lumemaailmassa on mahdollista. Ja Valerie Hobson on kertakaikkisen lumoava. Kun pari vangitaan, niin heidät on sidottu tolppaan pienenpienen, häivähtävän S/M-kuvaston mukaisesti. Myös pelatusliiveillä on merkittävä osa elokuvassa. Elokuvan alussa Hobsonin Mystisnainen ei laivassa tätä kökön näköistä kapistusta suostu panemaan päälleen, ja elokuvan lopussa se on Veidtin ja Hobsonin välissä puristuksessa, mutta putoaa... Smack!
Huumori-noir, Huumori-Hitchcock, sulavaa seikkailua, kasvavaa rakkautta. Ihan veikeää kamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti