Jonkinlaisena Viridianan sisarelokuvana voidaan pitää vuonna-70 valmistunutta Tristanaa, mutta se on vähäisempi, vaatimattomampi ja vaisumpi kuin rohkea kanssasisarensa. Ja kun tarina on oikeastaan jo kerrottu kertaalleen, niin en sijoita Tristanaa Bunuelin parhaimmistoon.
Jälleen saapuu nuori nainen vanhan miehen residenssiin ja jälleen (teko)pyhyyttä, ateismia ja rakkautta käsitellään eri kanteilta (esim vanha äijä on ateisti, ja jo kohta seuraavassa kohtauksessa on uskonnollisuutta mukana, piruilua?), mutta kuten sanottua, kaikki tapahtuu nyt kerraten ja junnaten. Tarina on jo tehty, ja paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti