Themroc (Ranska-72) Vähän väkisin väännetty karjuva kuriositeettikylpy, kävely ja juoksu hajoitettavassa kaupungissa (maassa, maailmassa?)

Tässä uniikissa kuriositeetissa näyttelijät, `näyttelijät` ja "näyttelijät", kaikki (koko kaupunki, kansa, maa, maailma?) puhuvat, huutavat, karjuvat siansaksaa... Tai suoraa se on suoraa karjuntaa, huutoa.. Mies (Michel Piccoli) on `päivätöissä``vankilassa` maalarina, kuten kymmenet muut valkoisiin, keltaisiin, vähän punaisiinkin haalareihin pukeutuneet miehet. He nahistelevat keskenään, maalavat laiskasti aidantankoja molemmin puolin vartijoiden katsellessa... Mies `karkaa. Hän varastaa helposti aseelliseti vartioidulta rapaiselta rakennustyömaalta kiviharkkoja kottikärryyn ja vie ne kotiinsa. (Vartija pelästyy miehen karjuntaa. Tämä hänen karjuntansa kasvaa koko elokuvan ajan. Hän kasvaa karjuntakarpaasiksi. Mm metrotunnelissa mies karjuu junien kiitäessä ohi..) Kotonaan, ja yleensäkin talossa, kaupungilla mies alkaa muuraamaan ja hajottamaan, hajottamaan ja muuraamaan.. Ei ehkä murtumisen, turtumisen, turtumisen, murtumisen takia, vaan "kai muuten vaan".. Muutama muukin alkaa hajoittamaan ja muuraamaan.. -- Vähän väkisin uniikiksi kuriositeetiksi tehty juttu. P.S. Naisten paljaita jalkoja (hameisia tai ilman) kuvataan paljon altapäin. Kävellessä, kylvyssä, portaikossa, sihteerin istuessa pöydällä...

Two Witchés (USA-2021) Ohjaajille ojennukseksi ja opiksi...

Tekijät tuskin tietävät legendaarista ja loistavaa suomalaista goottirockbändiä Two Witches, mutta tämä leffa on ihan täyttä campia!:`Pyhä` Kolminaisuusoppi tälle noita(,)kauhuelokuvan tekijälle, tekijöille: Ohjaajalle, ohjaalille opiksi, opiksi ohjaajalle, ohjaajille: Älä anna kuvaajan zoomata eikä leikkaajan leikata pariksi sekunniksi vähän väliä välähtäviin, vilahtaviin kääkkäkasvoihin, kääkkänoitanaamoihin-noitanaamoihin (muutamilla myös maskit ja kökköhampaiset käkätysnaurut, älä korosta näitä vilahduksia äärigeneerisillä ääniefekteillä, älä anna `näyttelijöiden``näytellä` nyt ihan noin, näin Helvetin huonosti...

Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5, osa 3: Mad Mission 3: Our Man From Bond Street (Hong Kong-84)

Kun nykyään (jo kauan) olen enemmän innostunut Bond-klooneista-spooffeista, eli Bond-(lähinnä huumori)versioista, niin kyllähän se tämänkin leffan tasoa (tai tässä tapauksessa tasottomuutta) lisää, ja sehän tarkoittaa myös sitä että vauhtiakin löytyy ja piisaa... Ja tuo Enkkunimihän on loistava! Ja edellisessä postauksessa tuli mainittua, että Richard Kiel on tässä mukana, niin mukana on myös harvinaisempi Bond-kloonailija, Bond-spooffailija, nimittäin Mission Impossiblen eli Vaarallisen tehtävän Peter Graves. -- – Ja ohjaus on muuten Tsui Harkin, ja sarjassa seuraavakin kantaa vähän Bond-maista nimeä, nimittäin You Never Die Twice, vaikka ei mikään niinkään varsinainen Bond-kloonaus olekaan.. Ja ohjaajana siinä muuten muuan Ringo Lam.

Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5, osa 2: (Mad Mission 2:) Aces Go Places eli Pähkähullu tehtävä (Hong Kong-83)

Edelliseen verrattuna tässä on enemmän ja paremmin takaa-ajoja, toimintaa, vauhtia. Nyt moottoripyörällä ajetaan mm liikkuvan bussin katolla, mutta muistettavinta tässä pätkässä ovat mainion muhevat ja murskaavat robottirunnojaiset! Eli robottia, robotteja vastaan matsataan jopa omassa kotona, siinä seinää kaatuu! Eivätkä robot ole minkään, mitään maan pienimpiä ja erikoisominaisuutena sillä, niillä on se, että se, ne voi(vat) irrottaa ruumiin, eiku robonosiaan ilmaan heilumaan, leijumaan!!.. No, miten robo sitten matalaksi, ainakin pienemmäksi, tyngäksi? Iske sille radio, eiku korjaan tv päähän! Radiohan iskettiin Aki Kaurismäen Hamlet liike-elämässä- leffassa Pirkka-Pekka Peteliuksen päähän. Mutta, no yhtäkaikki, tämä oli siis parannus edelliseen, mutta ei vielä mikään mieletön mestarivauhtipaukutus. Kolmas osa onkin sitten muistettu, tunnettu James Bond- viitauksistaan, onhan mukana itse Rautahammas, Richard Kiel!!.. Itse juoni on taas timantit tylsästi tässä kakkosessa (näähän on eräänlaisia jatko-osia), mutta vauhdin lisäys auttaa asiaa.. Nimiherkkua: USA:sta saapuu Likainen Hardy, gangsteripomo on Bozo, Tsui Harkin hahmon nimi yksinkertaisesti FBI...

Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5, osa 1: Mad Mission 1 (Hong Kong-81)

Sarjan heikointa mielipuolisuutta. Heikkoja takaa-ajoja (mm moottoripyörällä hissiin) ja liikaa keskusteluja. Yksi parempi kohtaus löytyy: Sukkahousupäiset pankkiryöstäjät pakottavat tietämättään juuri Jenkeistä tulleen kaljukökkö-kökkökaljuetsivän Kodijakin (kääk!) pakoautokuskiksi ja hän 'tyrii' ja törppöö itsensä hetkessä sankariksi ja roistot rautoihin.. Juoni myös erittäin geneerinen, jalokivet, ja pääpahis ei ole gialloinen mustahanska, vaan "Valkohanska"..

Cleopatra (USA-70) Warholin tehtaan eliitti esittää omissa vaatteissaan ja nahoissaan 70-luvun alun New Yorkissa muka muinaisen Egyptin eliittiä. Tulos: Yli kaksi tuntia kestävä pitkä paskapökäle.

1. Hapsutakki vs hassupuku.. Vuoden-70 underground-Cleopatrassa Warholin tehtaan (mutta eivät kai käy, ole Warholin tehtaalla, mutta vierailevat oikealla tehtaalla "katsomassa orjia") `työntekijät` (Viva on Cleopatra, Louis Waldon Caesar, Ultra Violet Sheban Kuningatar, Taylor Mead Anubis, sitten on Nicoa [en erottanut ensi katselulla, joka jää viimeiseksi], Ondine, Gerard Malanga, reilu parikymppinen Christopher Walken[!] on "Boy") tekivät siis Cleopatra-elokuvan joka sijoittuu lähinnä sen ajan nyky-New Yorkiin, vähän Roomaan (kai) johonkin syksyiseen patsaspuistoon ja johonkin talvimetsään... USA:n sydänjoilla, sijoilla ajetaan kilpaa moottorikelkoilla (osassa peräkelkka mukana) ja hapsunahkatakkinen ja hassupuvuntakkinen esipunkkarikaksikko leikkii lumipesua, lumipainia, lumipallo-lumisotaa... Lisäksi ajetaan aivan liian pitkään ja usein autoilla... 2. Seksuaalisuuden häpeä. Elokuvassa hyvää ovat kohtaukset joissa näkyvät pitkään ihanat alastomat laihat ja pitkät hippinaiset ja heidän ihanat laihat, pienehköt mutta pyöreät pyllyt ja keskikokoiset tissit, myös munaosastoa nähdään, jopa erektiossa runkatessa, mutta sitten tulee se huono asia, seksi, ja varsinkin seksuaalivähemmistöjen seksi, ja pakko myöntää yleensäkin seksi ja sen häpeäminen: Alastomat naiset hihittävät. juoksevat, kikattavat ja painivat muka lesbo`läjä`sessioissa, miehet pitävät kättä suun edessä `seksin` (minkäänlaista seksiä ei siis näytetä) edessä homomaneerimaisesti.. Näitä jatkuvalla syötöllä. Luulisi että "liberaali", "rohkea", "vapautunut" undergroundelokuvaväki, joista moni vielä seksuaalivähemmistöä, olisi näissä tilanteissa jotain muuta kuin hihittävä, kikattava, ympyrää juokseva läjä, massa, mutta ei näköjään.. 3. Paskaa...

Kerta giallon päälle: Murder Mansion (Espanja-72)

Vähän harvinaisempi giallo`kauhu`, `kauhu`giallo. Kauhut puolilainausmerkeissä koska loppujen lopuksi tämä on dekkarointia. `Kauhua` edustaa enssin pieni synkkäfantastinen hautausmaa, sitten itse kartanossa päällimmäisenä on perinteinen `taulukauhu`, eli kartanon halli, huoneet täynnä okkultisen osaston kauhukulman taidetta, kaulakiikkukoukuissa (koukutuksia ei näytetä) roikkuviin ruumiisiin törmäävät kellarijuoksennat myös `kauhu`osastoa` ja manalasta, menneisyydestä nousevat hahmot edustavatkin sitten sitä "kauhua". Välillä jankkaava, mutta loppu, jossa kartanon alakerros, alakerta, halli täynnä ruumiita on paljonkin pelastava. Ruumiita on niin paljon että erääseen heistä ilman huumoria jopa kompastutaan. Muutenkin mennään ilman huumoria, vai onko loistavalla Ewelyn Stewartilla camppisen kauheana kautta kunnon kauhukasvoisena kartanonneitinä hienoinen hymy alaspäin olevien suupieliensä ja vahakasvojensa takana?