Kerta giallon päälle: Murder Mansion (Espanja-72)

Vähän harvinaisempi giallo`kauhu`, `kauhu`giallo. Kauhut puolilainausmerkeissä koska loppujen lopuksi tämä on dekkarointia. `Kauhua` edustaa enssin pieni synkkäfantastinen hautausmaa, sitten itse kartanossa päällimmäisenä on perinteinen `taulukauhu`, eli kartanon halli, huoneet täynnä okkultisen osaston kauhukulman taidetta, kaulakiikkukoukuissa (koukutuksia ei näytetä) roikkuviin ruumiisiin törmäävät kellarijuoksennat myös `kauhu`osastoa` ja manalasta, menneisyydestä nousevat hahmot edustavatkin sitten sitä "kauhua". Välillä jankkaava, mutta loppu, jossa kartanon alakerros, alakerta, halli täynnä ruumiita on paljonkin pelastava. Ruumiita on niin paljon että erääseen heistä ilman huumoria jopa kompastutaan. Muutenkin mennään ilman huumoria, vai onko loistavalla Ewelyn Stewartilla camppisen kauheana kautta kunnon kauhukasvoisena kartanonneitinä hienoinen hymy alaspäin olevien suupieliensä ja vahakasvojensa takana?

Vielä vanhaa gialloa: Devil`s Ransom aka No Way Out (Italia-Ruotsi-70) Lapsikaappausgiallo-kidnappausgiallo. Ruotsigiallo?!

Eli siis kyseessä lapsikaappaus kautta kiristysgiallo Tukholmassa?! Johtuukohan juonesta, aiheen ankeudesta, ankeasta aiheesta sekä näyttelijöiden sekä katsojan tottumattomuudesta giallokuvauspaikkaan, eli Tukholmaan, sillä niin ankeaa ja kankeaa on, jäykkää ja harmaata. Myös näytteleminen. Kumma kyllä, sillä kaapatun lapsen vanhempia esittävät starakaksikko Marisa Mell ja Philippe Leroy. Tuo harmaa-sana on paras sana kuvailemaan elokuvan tunnelmaa, ja elokuvaa yleensäkin. Vähän värikkyyttä ja valopilkkuja valjuuteen tuovat parit trippailevat hippi, trippikohtaukaet. Muistettavampana niistä kohtaus jossa kidnappaja kutsuu Mellin lastenhuoneen ilmassa heiluvien kalakoristeiden läpi varastoon jossa mallinuket ihmistyvät-jäykistyvät nukeiksi-ihmistyvät-jäykistyvät jne, ja kaatuilevat Mellin päälle tässä kohtausryppäässä joka on pienesti saatananpalvontaa sadomasokismillä, pienesti sadomasokismia saatananpalvonnalla/ssa...

(Harvinainen) Giallokomedia:The Terror With Cross-Eyes (Italia-72) Huono.

Ehkä kuten otsikko sanoo, harvinainen, harvinaisen huono gialloparodia, jossa ei juurikaan parodioida gialloelementtejä, estetiikkaa.. Olis ollut edes vaikka tähän "tyyliin": Talvigiallo: Murhaajalla voisi olla vaikka kint(t)aat tai lapaset, vanttuut... Ja päässä pipo tai karvalakki.. Ja aseena jääkaira, jäänaskali, sauva.. Seuraavaksi sitten, sitten seuraavaksi kai varmaan Italocrimekomedia.?. Eli, mutta nyt siis tämä: Kierosilmägiallo, kierosilmäkomedia, kierosilmägiallokomedia.. : Kaksi pölvästiä törmää ruumiisiin ja seuraa ruumiidenraahaamista, kätkentää ja selvittämistä... Ainoastaan onneksi vain "valitettavasti"(?) yksi "hyvä" "vitsi" jäi mieleen: Koti ja työpaikka, työpaikka ja koti"laulaja" "laulaa" imurinputkeen ja imuvirta lörpsäyttää, lörtsäyttää kielen ulos.. Eiku, olihan tässä sitä "kaipaamaani"(?). kysymääni Italocrime`huumoria` näiden elokuvien takaa-ajokohtauksista: Tässä joudutaan ajamaan puolikkaalla ratilla. No, koko elokuva on tehty puoliratilla ja valoilla, älyllä... Ja kun pöljapari takaa-ajon jälkeen ajaa kolarin ja istuu tuulilasittoman auton etupenkeillä täydessä tyrmässä', eikä heitä naamaan ja nenään paukkuvat tuulilasinpyyhkijätkään herätä, oli se varmaan myös minulle merkki ja naamaläpsy poskille, että lopeta tämän katselu tähän paikkaan, kun olet vielä tajuissasi, sillä: Olishan se minun jo ennen elokuvaa ja etukäteen pitänyt hoksata, huomata, käsittää, tajuta, ymmärtää, älytä että kyseessä on kamalaa, kammottavaa, karmeaa ja kauheaa Italo`komediaa`... P.S.Ja oli "ilo" nähdä nilkkiroolien erään kuninkaan Luciano Rossin harvinaista (ainakin minulle) suoriutumista `komediassa`..

Happo-pop-psykedeliagialloa: A Complicated Girl aka A Rather Complicated Girl (Italia-69) "Katson sinua kuin elokuvaa, filmiä."

No nyt on happo-pop-psykedeliagialloa! (Valitettavasti mukana ikikäytettyä, näytettyä ja ikitylsää body paint- bileosastoa, mutta onneksi vähän muutakin.. Mutta onneksi kasvomaalaukset tuodaan esiin asetelmallisissa, leikkauksellisissa kollaasikohtauksissa ja itse maalaamista ei onneksi näytetä. Mukana naisten välistä puhelinseksiä Nuori nainen on parisuhteessa pariin mieheen (ai sitäkö se parisuhde tarkoittaakin?) ja ehkä myös äitipuoleensa.. Oikeasti ilmeisesti kuitenkin tietenkin se varsinainen parisuhde-suhde on tottakai rahaan! Nainen on ilmeisesti jonkin sortin taiteilija (kämppä upea pop-taide"palatsi" ilmapalloineen, tauluineen ja hänellä on pistooli laukussa "pop-taiteen takia"), mies ei nikään. Jean Sorel parrassa ja Katherine Spaak paljon alasti, Erityisen nätti pylly. "Elämä on jatkuvaa provokaatiota." "Kukat ovat värien kapinaa," 'Sotaa,' "Kuka olet." "Jumala." "Ja tiesit vain tulla tänne." "Jumala on kaikkialla." "Unohdin." Perustuu vapaasti Alberto Moravian tekstiin. Hyvää hippiläppää, pop -taide, psykedelia, psykologia, psykologia, psykedeliapapatusta...

Vanhaa "gialloa": My Hands on Your Body (Italia-70) Kompleksi"giallo"?

Siksi giallo kaksikin kertaa lainausmerkeissä, koska mietin että ovatko kaikki 70-luvun Italotrillerit gialloja. Ja voihan tämä olla kompleksigiallo myös siitä syystä että kysymys on kompleksinen, gialloisuutta epäillään.. Tämä on ehkä enemmänkin traumatrilleri ilman gialloestetiikkaa, gialloista juonta ja murhaajaa. Eli onko tässä murhaa ja murhaajaa eikä tässä etsitä sellaista.. Mahdollinen murhaajaa tiedetään jo alussa, mutta onko hän tosiaan tappaja, koska hän kokee, näkee asioita, ihmisiä ympärillään, vaikka he, ne ehkä(,) välttämättä ole siellä, siinä.. (mm alaston nainen asetellaan kesällä joulukuusen eteen koristeena seisomaan, musta nainen tanssii Ku Klux Klan-asussa Afrikaanisen musiikin tahdissa, ja pääosan nuori mies väittää häntä vaimokseen ja väittää myös heidän saavan paljon kannibaalilapsia jotka tulevat syömään miehen isän ja uuden vaimon, nuoren miehen äitipuolen..) Eli kyseessä on hyvin paksua traumatrilleriä jossa jälleen, taas traumatisoidutaan äidin kuolemasta ja äitipuolesta.. Eli pojan viha, ja myös rakkaus-viha äitipuolesta. Joka puolestaan aiheuttaa pojalla suhteen kahteen muuhun naiseen.. Mutta ovatko nämä suhteet 'vain' pojan traumaattista mielikuvitusta, samoin kuin tuleva tappokin. Ihan mielenkiintoinen teos, mutta nuo musta nainen-alistukset-alustukset olisi pitänyt, voinut jättää pois, vaikka hän itse sanallisesti sen esittää käänteisesti tehtynä orjuuden, rasismin kritiikkinä, niin nuo KKK:n kuvallinen kiertoilmaisu ja kannibaalilasten sanallinen esilletuonti ovat liian rankkaa kuvastoa ja sanastoa ymmärrettäväksi rasismin vastaisina.. Nuoren miehen, pojan maailmaa/traumaattista selitetetään myös isän kautta. Hän on jonkinlainen mikä, mitä lienee kuvamoguli (alastoman ja uskonnollisen kuvaston) ja poika onkin vuorannut huoneensa, mielensä, traumansa näillä kuvilla. Poika myös salakuvat itse. Pojalla on myös itsemurha-olemattomuus-liikkumattomuus-pysähtyneisyys-virtaavuusfantasioita. Hän 'haluaisi olla asia, hiekka, kivi, meri(,)vesi'. Siksikö hän usein vaivuttaa, valuttaa päänsä ja kyyneleensä hiekkaan, mereen, mereen, hiekkaan?..

Giallo ja Italocrimeoutoussymbioosi: Orders Signed in White (Italia-74)

Mustahanskamurhaaja alkaa tappamaan ryöstöjengiä vuoristossa. Hanskat ovat mustat, mutta maali valkoista, hän maalaa kalmojen kasvot valkoisella maalilla. Italocrime ja giallo lyövät ase ja hanskakättä toimivasti. Loistava luonnehdinta kovasta jätkästä: "Hänen pallinsa ovat vesimelonin kokoiset."

Vanhaa gialloa: Clap You're Dead (Italia-74) 'Giallo giallossa' - Kova giallokuriositeetti. Diabolik-giallo?

Clap. Ei kuppagiallo, tippuritoimintaa.. Heti leffan alussa nainen tapetaan huoltoaseman autopesulinjalle, mutta kyseessä onkin 'giallo'leffan kuvaukset. Mutta nainen tapetaan oikeasti. Aikamoista 'giallo giallossa', leffa leffassa maailmaa. Sillä kohta kuvataankin hautajaissaattuetta, jonka naisilla on minihameet ja läpinäkyvät pikkarit. Mutta sekin menee myttyyn ja mönkään, sillä halpisleffan amatöörinäyttelijät rymäyttävät arkun pääty edellä kuoppaan, ja ohjaaja alkaa huutosaarnan.. (Alkaa muuten monta kertaa leffan aikana,) Sitten näytetään noitavainoelokuvaa jossa tylsistynyt näyttelijä paaluun sidottuna peittyy sivusta savua tupruttelevan savukoneen savuun.. You get the picture, halpisleffamaailmassa ollaan, sekä aiheeltaan, genreltään että toteutukseltaan,,, Tämä halpisgiallo on aivan perkeleen, pirun-pirun, perkeleen, yllättävän hyvä! Miten murhaaja ohittaa sairaalassa uhria vartioivan poliisin? No tietenkin yksinkertaisesti soittaa sairaalan reunaan ja pyytää poliisin puhelimeen ja tekee tekosensa.. Mukana myös harvinaisempi viemäritakaa-ajo ja uinti.. Ja lopussa vielä kymmeniä Diabolikkeja teatterilavalla, yksi heistä on murhaaja!