Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5, osa 3: Mad Mission 3: Our Man From Bond Street (Hong Kong-84)

Kun nykyään (jo kauan) olen enemmän innostunut Bond-klooneista-spooffeista, eli Bond-(lähinnä huumori)versioista, niin kyllähän se tämänkin leffan tasoa (tai tässä tapauksessa tasottomuutta) lisää, ja sehän tarkoittaa myös sitä että vauhtiakin löytyy ja piisaa... Ja tuo Enkkunimihän on loistava! Ja edellisessä postauksessa tuli mainittua, että Richard Kiel on tässä mukana, niin mukana on myös harvinaisempi Bond-kloonailija, Bond-spooffailija, nimittäin Mission Impossiblen eli Vaarallisen tehtävän Peter Graves. -- – Ja ohjaus on muuten Tsui Harkin, ja sarjassa seuraavakin kantaa vähän Bond-maista nimeä, nimittäin You Never Die Twice, vaikka ei mikään niinkään varsinainen Bond-kloonaus olekaan.. Ja ohjaajana siinä muuten muuan Ringo Lam.

Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5, osa 2: (Mad Mission 2:) Aces Go Places eli Pähkähullu tehtävä (Hong Kong-83)

Edelliseen verrattuna tässä on enemmän ja paremmin takaa-ajoja, toimintaa, vauhtia. Nyt moottoripyörällä ajetaan mm liikkuvan bussin katolla, mutta muistettavinta tässä pätkässä ovat mainion muhevat ja murskaavat robottirunnojaiset! Eli robottia, robotteja vastaan matsataan jopa omassa kotona, siinä seinää kaatuu! Eivätkä robot ole minkään, mitään maan pienimpiä ja erikoisominaisuutena sillä, niillä on se, että se, ne voi(vat) irrottaa ruumiin, eiku robonosiaan ilmaan heilumaan, leijumaan!!.. No, miten robo sitten matalaksi, ainakin pienemmäksi, tyngäksi? Iske sille radio, eiku korjaan tv päähän! Radiohan iskettiin Aki Kaurismäen Hamlet liike-elämässä- leffassa Pirkka-Pekka Peteliuksen päähän. Mutta, no yhtäkaikki, tämä oli siis parannus edelliseen, mutta ei vielä mikään mieletön mestarivauhtipaukutus. Kolmas osa onkin sitten muistettu, tunnettu James Bond- viitauksistaan, onhan mukana itse Rautahammas, Richard Kiel!!.. Itse juoni on taas timantit tylsästi tässä kakkosessa (näähän on eräänlaisia jatko-osia), mutta vauhdin lisäys auttaa asiaa.. Nimiherkkua: USA:sta saapuu Likainen Hardy, gangsteripomo on Bozo, Tsui Harkin hahmon nimi yksinkertaisesti FBI...

Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5, osa 1: Mad Mission 1 (Hong Kong-81)

Sarjan heikointa mielipuolisuutta. Heikkoja takaa-ajoja (mm moottoripyörällä hissiin) ja liikaa keskusteluja. Yksi parempi kohtaus löytyy: Sukkahousupäiset pankkiryöstäjät pakottavat tietämättään juuri Jenkeistä tulleen kaljukökkö-kökkökaljuetsivän Kodijakin (kääk!) pakoautokuskiksi ja hän 'tyrii' ja törppöö itsensä hetkessä sankariksi ja roistot rautoihin.. Juoni myös erittäin geneerinen, jalokivet, ja pääpahis ei ole gialloinen mustahanska, vaan "Valkohanska"..

Cleopatra (USA-70) Warholin tehtaan eliitti esittää omissa vaatteissaan ja nahoissaan 70-luvun alun New Yorkissa muka muinaisen Egyptin eliittiä. Tulos: Yli kaksi tuntia kestävä pitkä paskapökäle.

1. Hapsutakki vs hassupuku.. Vuoden-70 underground-Cleopatrassa Warholin tehtaan (mutta eivät kai käy, ole Warholin tehtaalla, mutta vierailevat oikealla tehtaalla "katsomassa orjia") `työntekijät` (Viva on Cleopatra, Louis Waldon Caesar, Ultra Violet Sheban Kuningatar, Taylor Mead Anubis, sitten on Nicoa [en erottanut ensi katselulla, joka jää viimeiseksi], Ondine, Gerard Malanga, reilu parikymppinen Christopher Walken[!] on "Boy") tekivät siis Cleopatra-elokuvan joka sijoittuu lähinnä sen ajan nyky-New Yorkiin, vähän Roomaan (kai) johonkin syksyiseen patsaspuistoon ja johonkin talvimetsään... USA:n sydänjoilla, sijoilla ajetaan kilpaa moottorikelkoilla (osassa peräkelkka mukana) ja hapsunahkatakkinen ja hassupuvuntakkinen esipunkkarikaksikko leikkii lumipesua, lumipainia, lumipallo-lumisotaa... Lisäksi ajetaan aivan liian pitkään ja usein autoilla... 2. Seksuaalisuuden häpeä. Elokuvassa hyvää ovat kohtaukset joissa näkyvät pitkään ihanat alastomat laihat ja pitkät hippinaiset ja heidän ihanat laihat, pienehköt mutta pyöreät pyllyt ja keskikokoiset tissit, myös munaosastoa nähdään, jopa erektiossa runkatessa, mutta sitten tulee se huono asia, seksi, ja varsinkin seksuaalivähemmistöjen seksi, ja pakko myöntää yleensäkin seksi ja sen häpeäminen: Alastomat naiset hihittävät. juoksevat, kikattavat ja painivat muka lesbo`läjä`sessioissa, miehet pitävät kättä suun edessä `seksin` (minkäänlaista seksiä ei siis näytetä) edessä homomaneerimaisesti.. Näitä jatkuvalla syötöllä. Luulisi että "liberaali", "rohkea", "vapautunut" undergroundelokuvaväki, joista moni vielä seksuaalivähemmistöä, olisi näissä tilanteissa jotain muuta kuin hihittävä, kikattava, ympyrää juokseva läjä, massa, mutta ei näköjään.. 3. Paskaa...

Kerta giallon päälle: Murder Mansion (Espanja-72)

Vähän harvinaisempi giallo`kauhu`, `kauhu`giallo. Kauhut puolilainausmerkeissä koska loppujen lopuksi tämä on dekkarointia. `Kauhua` edustaa enssin pieni synkkäfantastinen hautausmaa, sitten itse kartanossa päällimmäisenä on perinteinen `taulukauhu`, eli kartanon halli, huoneet täynnä okkultisen osaston kauhukulman taidetta, kaulakiikkukoukuissa (koukutuksia ei näytetä) roikkuviin ruumiisiin törmäävät kellarijuoksennat myös `kauhu`osastoa` ja manalasta, menneisyydestä nousevat hahmot edustavatkin sitten sitä "kauhua". Välillä jankkaava, mutta loppu, jossa kartanon alakerros, alakerta, halli täynnä ruumiita on paljonkin pelastava. Ruumiita on niin paljon että erääseen heistä ilman huumoria jopa kompastutaan. Muutenkin mennään ilman huumoria, vai onko loistavalla Ewelyn Stewartilla camppisen kauheana kautta kunnon kauhukasvoisena kartanonneitinä hienoinen hymy alaspäin olevien suupieliensä ja vahakasvojensa takana?

Vielä vanhaa gialloa: Devil`s Ransom aka No Way Out (Italia-Ruotsi-70) Lapsikaappausgiallo-kidnappausgiallo. Ruotsigiallo?!

Eli siis kyseessä lapsikaappaus kautta kiristysgiallo Tukholmassa?! Johtuukohan juonesta, aiheen ankeudesta, ankeasta aiheesta sekä näyttelijöiden sekä katsojan tottumattomuudesta giallokuvauspaikkaan, eli Tukholmaan, sillä niin ankeaa ja kankeaa on, jäykkää ja harmaata. Myös näytteleminen. Kumma kyllä, sillä kaapatun lapsen vanhempia esittävät starakaksikko Marisa Mell ja Philippe Leroy. Tuo harmaa-sana on paras sana kuvailemaan elokuvan tunnelmaa, ja elokuvaa yleensäkin. Vähän värikkyyttä ja valopilkkuja valjuuteen tuovat parit trippailevat hippi, trippikohtaukaet. Muistettavampana niistä kohtaus jossa kidnappaja kutsuu Mellin lastenhuoneen ilmassa heiluvien kalakoristeiden läpi varastoon jossa mallinuket ihmistyvät-jäykistyvät nukeiksi-ihmistyvät-jäykistyvät jne, ja kaatuilevat Mellin päälle tässä kohtausryppäässä joka on pienesti saatananpalvontaa sadomasokismillä, pienesti sadomasokismia saatananpalvonnalla/ssa...

(Harvinainen) Giallokomedia:The Terror With Cross-Eyes (Italia-72) Huono.

Ehkä kuten otsikko sanoo, harvinainen, harvinaisen huono gialloparodia, jossa ei juurikaan parodioida gialloelementtejä, estetiikkaa.. Olis ollut edes vaikka tähän "tyyliin": Talvigiallo: Murhaajalla voisi olla vaikka kint(t)aat tai lapaset, vanttuut... Ja päässä pipo tai karvalakki.. Ja aseena jääkaira, jäänaskali, sauva.. Seuraavaksi sitten, sitten seuraavaksi kai varmaan Italocrimekomedia.?. Eli, mutta nyt siis tämä: Kierosilmägiallo, kierosilmäkomedia, kierosilmägiallokomedia.. : Kaksi pölvästiä törmää ruumiisiin ja seuraa ruumiidenraahaamista, kätkentää ja selvittämistä... Ainoastaan onneksi vain "valitettavasti"(?) yksi "hyvä" "vitsi" jäi mieleen: Koti ja työpaikka, työpaikka ja koti"laulaja" "laulaa" imurinputkeen ja imuvirta lörpsäyttää, lörtsäyttää kielen ulos.. Eiku, olihan tässä sitä "kaipaamaani"(?). kysymääni Italocrime`huumoria` näiden elokuvien takaa-ajokohtauksista: Tässä joudutaan ajamaan puolikkaalla ratilla. No, koko elokuva on tehty puoliratilla ja valoilla, älyllä... Ja kun pöljapari takaa-ajon jälkeen ajaa kolarin ja istuu tuulilasittoman auton etupenkeillä täydessä tyrmässä', eikä heitä naamaan ja nenään paukkuvat tuulilasinpyyhkijätkään herätä, oli se varmaan myös minulle merkki ja naamaläpsy poskille, että lopeta tämän katselu tähän paikkaan, kun olet vielä tajuissasi, sillä: Olishan se minun jo ennen elokuvaa ja etukäteen pitänyt hoksata, huomata, käsittää, tajuta, ymmärtää, älytä että kyseessä on kamalaa, kammottavaa, karmeaa ja kauheaa Italo`komediaa`... P.S.Ja oli "ilo" nähdä nilkkiroolien erään kuninkaan Luciano Rossin harvinaista (ainakin minulle) suoriutumista `komediassa`..