Cran Casino (Meksiko-47) Tarina on kapea, eikä kovin rapea..

Yllättäen, yllättävästi täysin mainstream, eikä kovin kummoinen sellainen, Luis Bunuelilta.. Tarina on kapea.

`80 prosenttia washingtonilaisista on hulluja ja kommunisteja`

Tämmöinen otsiko tulee väkisinkin mieleen kun Washington Post ensin kertoi että 80 prosenttia Washingtonin asukkaista vastustaa armeijan kutsumista kaupungin kaduille ja sitten varapresidentti Vance ilmoittaa vastustajieb olevan "hulluja" ja "kommunisteja". Ja tämä mies on monien amerikkalaisten mielestä seuraava presidentti. "Hyvin" on asiat Amerikassa tänään ja huomenna..

Through and Through (Puola-73)

Erittäin mielenkiintoinen, mielenkiintoisesti toteutettu puolalaiselokuva kertoo vasta avioituneesta parista joka joutuu vähän kaikkialla kaikkien erottamiseksi työstä, haukkumaksi, potkimaksi, pweheen, sukulaistenkin taholta. Ja tietenkin se suurin ja ilkein taho, tausta, taustataho on valtio. Joten pariskunta tekee postiryöstön (on toteutettu upean anarkistisin, avantgardistisin kiihkein kuvin ja kirkuvin, kirskuvin äänin. Kamera kiinni kasvoissa ääni korvissa: Elokuvan äänimaailma on muutenkin paahtavan päällepainavaa. Ja kuten mainittua, kuvamaailma on avantgardistista, surrealistista, outoa: Mies esimerkiksi yhtäkkiä ilmestyy kirkontorniin kellonsoittajien rinkiin ja alkaa väkisin soittaa kelloja ["Osaan soittaa kelloja.] 1] tai pariskunnan puistonpenkkipiknik päätyy eväsleipämurskajaisiin ja erilaisten paperien [eväs tai työpaperit, sanomalehdet...] silpojaisiin.. Elokuvan alun `ystävä`porukan iloton, kaoottinen kännäys ja tappelu huoneistossa näyttää olevan aitoa kännäystä, raivoamista, sammumista...) 1] Hän olis voinut myös hyökätä johonkin konttoriin, toimistoon paukuttamaan kirjoituskoneella jotain absurdin randomia tekstiä, sillä olisi voinut tuoda sen toisen puolen maasta, valtiosta eli byrokraattisen kommunistisen keskushallinon. Toinen puoli on kirkko. Kellot ja koneet - kirkko ja kommunistinen valtio. Oikea järjestys on tietenkin kommunistinen valtio ja kirkko..

Vengeance of Snowgirl (Hong Kong-71) Kainalosauva kautta kävelykeppi-kostajanaisen kosto jää melkein sivuosaan tässä taaperruksessa... Tylsä kaksituntinen..

Kainalosauva kautta kävelykeppi-kung fu-kostajanainen (tai tietty miekkanainen, koska kepit, sauvat ovat miekkoja) tappaa perheensä tappajia. Seksittömämpi ja valitettavasti verettömämpi ja pidempi kuin edellinen, vaikka tekovuosi muutaamaa vuotta myöhäisempi. mutta nainen esim säilyttää uhriensa päitä ruukuissa. Elokuvan nimi tulee siitä että hänestä tulee kylmä kostaja kun hän joutui pikkutyttönä seisomaan pitkään jääkylmässä vedessä tappajia piilossa ja jalat vaurioituivat kalikoiksi. Ja seuraavana käsikirjoitusluettelossa onkin sitten kylmän alueen lämpölampien-lähteiden käyttö jalkojenhoitoon.. Ja se juoni ja näyttelijät "etenevät", taapertavat kuin sulaneessa juustossa. Puolitoista tuntiakin tätä olisi liikaa, mutta tämä taaperrus kestää KAKSI TUNTIA! Kärsimys katsoa.. Ja se kyllä tulee selväksi, että nainen osaa valtavan pitkät ja ilmassa alas ylös menevät ilmassaleijunnat, niitä tulee kymmenittäin, hevosenkin selkään ja siitä pois leijutaan kymmenen, jos ei kymmenien metrien päästä... No, lopun "avaruus"folioasussa tulivuoren laavalampeen laskeutuminen lämpöhoitoa hakemaan on mainio älyttömyys, mutta ei se karmeaa katsomiskokemusta pelasta pätkääkään. P.S. Ja mitenkähän muinaiskiinan sijoittuvassa elokuvassa on jäälakeuksilla ihan selvästi moottorilumiauralla tehty tie?

Death Valley (Hong Kong-68)

Hömelösti naureskeleva nuori nainen on jonkinlainen miekkanainen, mutta varsinaisesti julma ja viekas pirulainen joka käyttää muita hyväkseen: Hän tapattaa jopa sukulaisiaan: Tämä kaunotar laittaa rakastajansa tappamaan enonsa, kyläpäällikön (nainen laittaa myrkkyä teehen ja myrkkyteehöyryt tekevät miehestä harhaisen sekavan ja rakastja miekoittaa enon kuoliaaksi) sitten seksiyön jälkeen hän antaa miehelle kirjeen kuoressa jonka käskee viemään toiselle tappajalle. Kirjeessä lukee, että tämä kirjeenkantaja tappoi enoni, tapa hänet.. Ja hän tappaa ja tällä tappaa juoni jatkuu niin edelleen ja niin edelleen.. Mutta onneksi on tietenkin myös hyviksiä ja vähän kieoon kasvaneita, mutta muuten `mukavia` sidekickejä ja lennokkaita hyppy ja miekkataistoja. Ja jopa ninjammiekka(?!)maisia hahmoja. Vuosiluvulleen yllättävää seksiä ja väkivaltaa: Naintia peilin kautta nähtynä. Nainen nousee kylvystä, pylly näkyy pitkään... Miekka isketään alhaalta pöydästä ja nahasta selästä läpi. Puunoppapelipydässä huijaavilta katkotaan miekalla sormet. Syömätikku singotaan silmään... Nämä olisi voinut olla pois: Sikamainen mummomiekatus ja pelkurimainen poikapuukotus, eiku kuristus.. Mukana myös mainiota sankari pelastaa pikkupojan-pikkupoika pelastaa sankarin sokean isoäidin, vai oliko se äidin, aivan sama, lääkkeillä ja levolla-tematiikkaa.. Lopputaistelu on legendaarinen. Pirun hyvin rakennettu leffa. Ohjaaja Lo Wei ei todellakaan ole No Way!

Frida Gråsjö: Äkäpussien antikvariaatti (Bazar-kustannus-2024)

Luulin, toivoin että tässä olisi äkäpussikauppiaan ja äkäpussiasiakkaiden "maailmaa" "parantavia" keskusteluja, mutta ei, tää oli tylsä..

The Room (Japani-93) Tylsyyden Loputtomuus...

: Jos ei onnistu ohjaaja Sion Sonolta (s)eksploitaatio, niin ei onnistu taidekaan: Jos hän luulee että ustavalkoinen filmi jossa noirasuinen mies tujottaa hitaasti ohiajavia laivoja minuutti-minuuttikaupalalla on hienoa noir-taidetta, niin ei ole! Likainen viitta jossa lukee "The Room" on mainio idea, mutta tietenkin stäkin pitää näyttää minuutteja... Kuten tietenkin pitää kuulostaa minuutteja miehen askelia, sitten minuutteja hänen laahustamistaan... Noir-pilanakin tämä olisi kelvoton, mutta Sono-parka on tosissaan... Kun on vähän ideoita niin niitä pitää näyttää loputtomiin... Ja `juoni` pitkälti, pitkälti tätä: Asuntoesittelijänainen vie miestä aina uusiin asuntoihin, koska mikään ei kelpaa.. Joka asunnossa samajuttu: Ensin molemmat seisovat minuutteja ovisuussa paskanjäykkinä hiljaa, sitten nainen sanoo monotonisesti tietoja asunnosta. Asuntojen välillä istutaan tai seistään metrossa paskanjäykkinä puhumatta.. Ja ei, näissä kohtauksissa ei ole mitään eikä yhtään absurdia huumoria, vaan toistoisaa, toistoisaa tylsyyttä... Hyi Taivas ja Helvetti kuiskatkoon kuinka T-Y-L-S-Ä-Ä... Voi Hyvä Jumala miten/mitä monotonista paskaa!!.. Sono on kutsunut Japanin hiljaisen ja hitaan, mutta tunteikkaan elokuvan mestaria Ozua "antikristukseksi Vastaavalla mittarilla laskettuna ja samantapaisella semantiikalla voisi kysyä että miksikähän "kristukseksi" tai "paholaiseksi, piruksi", tai näiden yhdistelmäksi Sono kutsuisi itseään tämän Huonelaahustuksen-raahustuksen perusteella? Tai joku muu? Esimerkiksi minä vaikka? En tiedä.. Ensin Sono-parkaraukka teki näitä tämmöisiä jossa laahustetaan ei missään, sitten "kovan jätkän" "kovia" seksploitaatioita joihin tungettiin kaikki mahdollinen ja mahdoton roina, roska ja sälä tunneiksi... Kumpikin puoli epäonnistui täysin... P.S. Tommy Wiseaun Room on paljon parempi.