Fish and Cat (Iran-2013)

Vai että iranialainen slasher!? No, on tämä iranialainen elokuva, mutta että slasher?! Elokuva koostuu melkein pelkästään eri ihmisten pitkistä kävelyistä metsässä, rannalla, teillä. Ja uimarannan leirintäalueella, jossa pidetään leijafestivaalit kautta kilpailut. - Elokuvan alku lupaa jotain: Autollinen nuoria aikuisia pysähtyy lautaisen, löyhkäävän, rapaisen ravintolan eteen ja kysyy tietä ilmeisesti mainitulle festivaalille. Ravintolan ukko alkaa kärttämään porukoilta papereita kuin poliisi konsanaan, mutta kun ravintolan toinen ryysyläinen sanoo "Heitä on liikaa, riski on liian suuri!" he päästävät heidät menemään. Ja tästä alkaa nuo, tuo eri tyyppien ei suuntiin suorittamat, totautettavat, ulottuvat laahustavat (lähinnä näitä[,] tällaisia, kahden lähellä olevan teltan väliseen laahustukseen menee aina 10 minuuttia!..) tai vimmaiset kävelyt, kävelyt kumminkin.. Ravintolaparivaljakko kävelee ensin vissiin 20 minuuttia pitkin poikin harvakasvuista metsää, toisella kädessään tyhjä bensakanisteri, toisella muovipussissa jotain punaista lientä, mössöä.. (Parivaljakkoon ehkä viitataan, että ravintolan ruoka on ehkä tehty jostain muista, muusta kuin eläimistä, mutta tähän ei muuten viitata, no, alussa sanotaan, että "Perustuu tositapahtumiin". No, aika monet kävelevät maailmassa, että siinä mielessä..) Äijillä on muuten samat kantamukset elokuvan lopussakin. Usein käytetään, näytetään, täytetään samoja sanoja, kohtaamisia, kohtauksia, kuvia (siis näitä kävelykohtauksia-kohtaamisia), eli onpa yksi helvetin, hiton outo ja uniikki, mutta myös tietenkin ja tottakai perkeleen, saatanan rasittava, tuskastuttava ja väsyttävä elokuva ja kokemus, elokuvakokemus.. Niin, no onhan tosiaan kävelijöitä maailmassa, mutta pitääkö heistä, niistä, siitä elokuva tehdä? No, ilmeisesti pitää, ja se katsoa ja siitä kertoa...