The Blot (USA-21-22)

Louis Weberin ohjaus on tiukkaa americanakritiikkiä varsinkin välitekstiplanseissaan, mutta lopussa (tai jo huomattavasti ennen sitä) elokuva siirtyy amricana-aneemiseksi, periamerikkalaiseksi, paremmin pärjäävien saagaksi. - Rikkaan kenkäpohatan perheen vieressä asuu yliopisto-opettajan(!) `köyhä` perhe. Kaikki on kuin sadusta, tarinoista. (Paitsi että Paha ei saa palkkaansa, päinvastoin!); Köyhäperheen isä on fakkiutunut, lukkiutunut opettaja, ei seuraa ympäristöään, perhettäänkään, vaimo kantaa kaiken pahan, tuskan, rikasperheen äiti umpikusipäinen rahoillaan, ruuillaan varsinkin leuhkiva (sijoittaa jatkuvasti höyryviä paisteja ikkunalle naureskellen), isä piippua polttava lehdenlukija ja laiskasta, leuhkasta rikaspoika"opiskelijasta" leivotaan lopulta muka jonkinlainen yhteiskunnan ymmärtäjä ja naisensaaja, toisin kuin kiltistä köyhäperheen pojasta. - Ensinnäkin näin suuria tuloeroja omaavat perheet eivät olisi asuneet tuonkaan ajan Amerikassa naapureina. (Olkoonkin, varsinkin että toisessa perheessä on opettaja, ja olkoonkin että tässä on ihan hyvää varhaista Opettajuudennostoa, en silti usko että yksityisyrittäjyys ja "yli"opettajuus olisi tuonkaan ajan Amerikassa jako Rikkaisiin ja Köyhiin. enkä jaksa uskoa että tuonkaan ajan Amerikassa [tarkoituksellista toista] opettajuus olisi täydellisen köyhyyden merkki. No, täydellisyyden voi pudottaa pois, koska köyhien talo on suht siisti, vaatteet viimeisen päälle jopa, mutta ruokaa ei yhtään. Tää yhtälö ei aukene.) Eikä aukene elokuvan kokonaisyhtälö, kuka pyrki ja mihin? Vai pyrkiikö mihinkään? Tämä Jenkkileffojen "kaksoisstandardi" - "Pyri eteenpäin, mutta älä jätä juuriasi, kotikatuasi, synnyinseutuasi" (siis älä konkreettisestikaan, varsinkaan niin, jätä)- "ajattelu"malli on aina arveluttanut, askaruttanut... Small Town USA, suomalaistyylimeininki suurkaupungissakin. Mitä te siellä Jenkkilässä loppujen lopuksi haluatte? Tiedättekö itsekään?