sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kuollut mies ei palttoota kaipaa - Dead Men Don't Wear Plaid (Usa-82)

Steve Martin teki huikean hienon komediaputken 70-80 luvun molemmin puolin: Superhulttio (-79), tuo otsikossa mainittu ja Tohtorin aivovaimo (-83). Varsinkin kaksi ensimmäiseksi mainittua ovat huipputavaraa.
Ja varsinkin se toisena mainittu, näin noir-fanina se on taitavasti tehtyä täyttä tavaraa. Siinä Martin esittää vanhan noir-tyyliin (elokuva on mustavalkoinen) yksityisetsivä Rigby Reardonia (jonka `apurina`, Marlowena[!!!] on  Humphrey Bogart!!!). Tämä tällainen onnistuu koska elokuva on täynnänsä taitavasti, onnistuneesti elokuvaan sijoitettuja pätkiä oikeista, vanhoista noir-filmeistä!! (Esim Alan Ladd käy toimistossa uhkailemassa.) Rachel Ward Martinin lisäksi yksi ainoita niminykynäytteljöitä!!

Tämä on sellainen noirin toiveiden tynnyri. johon on `sotkettu` (=taitavasti sijoitettu) vanhoja noir-elokuvia staroja ja lausahduksia ettei luetella jaksa. Eihän tämä tietenkään parhaiden noirien rinnalle pääse eikä pyri, mutta onpahan pirun toimiva synteesi!

P.S. Vielä tuosta komediaputkesta. Se on myös ohjaaja Carl Reinerin loistoputki, sillä hän on ohjannut koko kolmikon. Ja he ovat yhdessä olleet käsikirjoittamassa kahta kolmesta, Palttoon ja Aivovaimon ja Martin on ollut käsikirjoittamassa Superhulttiota. Martinin ja Reinerin neljäs ja viimeinen yhteiselokuva Paripeli (-84) ei ollut enää huippukolmikon veroinen. No, kumpikaan heistä ei ollut enää käsikirjoittamassa sitä.

No, laitetaan tähän loppuun Ingrid Bergmanin ja Martinin `välistä` `keskustelua`:
"Haven`t I seen you somewhere before?"
"Maybe. I`ve been somewhere before."

"I like you."
"I like me too."



2 kommenttia: