Karvat (Suomi-74)

"Sitä naidaankin nykyään vain rahakasassa." 
Seppo Huunosen vuonna-74 ohjaama Karvat on varsinainen kotimainen elokuvakummajainen. Ja kummajainen nimenomaan positiivisessa, monipuolisessa mielessä: Se on varsinainen genrehybridi: Päällimmäisenä on absurdin roska/toimintaelokuvan maailma, johon kerrostuu ja limittyy miehen mielen eksistentiaalista etsintää, sekä taide-elokuvan, jopa avantgarden tasoja. (Viimeisestä määreestä voisi mainita rakastelukohtauksen joka on toteutettu kahden, toisiinsa kietoutuvan huivin `avulla`.) Paljaspintafanien ei kuitenkaan tarvitse pettyä, sillä alastomuutta on melkoisen paljon. Samoin väkivaltaa.

Huunonen osoittaa myös monenlaista rohkeutta: Ensinnäkin elokuva perustuu Lionel Whiten romaaniin Obsession (suom Kohti Perikatoa) jonka pohjalta Godard teki Hullun Pierrot`in. Toiseksi tällaista elokuvaa ei Suomessa oltu tehty aikaisemmin. Ei sinnepäinkään. Eikä ole juuri tehty myöhemminkään. Ja kolmanneksi hän teki sen vielä kotimaisen elokuvan aallonpohja-aikana. Eli jos olisi halunnut menestyä, hänen olisi pitänyt tehdä kansankomediaa ja jatkaa debyytti-yleisömenestyksensä Lampaansyöjien linjaa. Vuoden toinen ensi-ilta vuonna-74 oli Speden Viu-Hah-Hah-Taja. Ja siinä ne sitten olivatkin.

Ajattelevan ihmisen roskaelokuva

Filmi kertoo työttömästä, kirjailijaksi halajavan miehen absurdista, surrealistisesta kiirastulesta 70-luvun "suuren" työttömyyden aikana. (Kirjailijuus, kirjailijaksi pyrkiminen tuodaan esiin taustamusiikkiin ujutetulla kirjoituskoneen naputuksella.) Mies `eksyy` perheestään primos motorina toimivan lapsenvahtineidon ohjauksella petosten, seksin ja murhien oravanpyörään ja hullunmyllyyn, joka vie aina Espanjaan asti. (Ja takaisin Suomeen..) Näistä seikkailuista ei absurdeja, surrealistisisia juonenkäänteitä eikä hämärää huumoria puutu. Ja loppu meneekin ihan surrealistiseksi slapstickiksi. Huumonen kutsuukin Karvoja "selviytymistarinaksi" ja " narrin peiliksi". Tämä peilaus näyttääkin suomalaisen kaljuuntuvan, lyhyenlännän, pyylevähkön miehen muuntautumista supersankariksi. Erästä (ensimmäistä) ruumista, esittää itseironisesti itse ohjaaja Huunonen.

Karvojen jälkeen Huunonen teki vielä yhden elokuvan, Piilopirtin, joka on sitten taas sitä kansankomediaa.

Karvoista on ilmestynyt DVD, jota Huunonen on leikannut "yleisöystävällisempään muotoon". Tätä ei pidä säikähtää. Villi meininki ei ole kadonnut mihinkään.